Rukiista valmistettuja naposteita ei olisi voitu keksiä missään muualla kuin Suomessa.
Suomalaisuuden peruskokemuksen kovaan ytimeen kuuluvaa ruisleipää on taivutettu ajan saatossa moneen muotoon, ja ruissipsit alkoivat tupsahdella eri valmistajien valikoimiin jo edellisellä vuosikymmenellä. Etenkin Linkosuon ranch-maustetut ruislastut olivat tämän kirjoittajan mieleen, mutta jostain syystä en koskaan saanut niistä aikaiseksi arviota, ennen kuin tämä loistotuote jo poistui tamperelaisleipomon tuotekatalogista.
On siis aika löytää uusi lemppari ruissipsien kentältä, ja etsintä alkakoon Vaasan hieman hämmentävästi Koulunäkki-brändin alle niputtamasta Snäkkiksestä.
Rakenne: Koulunäkki-etuliite hämmentää siksi, että Snäkkikset ovat käytännössä näppärän kokoisia maustettuja hapankorppusuikaleita, eikä niillä ole oikeastaan juurikaan tekemistä näkkileivän kanssa. Tämä kuitenkin sopii allekirjoittaneelle loistavasti, sillä rakastan hapankorppuja kaikesta sydämestäni. Snäkkikset ovat rahtusen hapankorppuja ohuempia (verraten nimenomaan ohuisiin hapankorppuihin), mutta ne käyttäytyvät hampaiden välissä aivan kuten kookkaammat sukulaisensa. Snäkkis ei hajoa pureskellessa terävästi, vaan murenee korppumaiseen tapaan, ja säilyttää rakenteensa pitkään mössööntymättä. Kapea suorakaidemuoto miellyttää ja on luultavasti oivallinen dipattava.
Maku: Ruissipsien markkinoinnissa muistetaan aina korostaa niiden suhteellista terveellisyyttä, mikä valitettavasti näkyy usein platkuna makuna. Snäkkikset eivät onneksi maistu järin terveellisiltä, ja niissä on huomattavasti enemmän makua kuin vastaavissa ruistuotteissa yleensä. Maku on kaksijakoinen: ensin kielelle pölähtää todella tuhti ja perushyvä sourcream & onion -mauste, jonka väistyessä esiin astuu dramaattisesti erittäin vahva ruis. Suolaa on todella paljon, mikä lienee tarpeellista rukiin maun taittamiseksi. Maku on kaiken kaikkiaan hyvä, joskin hieman tumma, ja hyötyisi raikkaasta dipistä.
Kokonaisuus: Voi olla, että jahtini löytää uusi suosikkiruissipsi ratkesi kertaheitolla. En silti aio päättää projektia tähän, mutta valmistaudun pettymään kilpailijoihin, sillä Snäkkis on genressään erinomainen naposte.
Taffelin uutuuden äärellä tulee väkisinki miettineeksi, miten tätä ei kukaan ole aiemmin tullut vielä lanseeranneeksi: American-maustetut naposteet tuntuvat suorastaan itsestäänselvältä konseptilta American-dipin ylivertaisuuden huomioiden.
Rakenne: Kruntsien suutuntuma on jossain juustonaksujen tussahtavuuden ja todellisen rapeuden välimaastossa. Rei’itetyn amerikkalaisen jalkapallon mieleen tuova muoto on mukavan naposteltava, ja kuvittelisin sen soveltuvan dipattavaksikin. Rasvaa on niukalti, ja kuivat naksut hajoavat pureskellessa nopeasti jauhoksi. Maustejauhoa on pallokkeiden pinnassa erittäin epätasaisesti. Yleisfiilis tuo eniten mieleen Taffel Heartsit.
Maku: Jotenkin tuntuu, ettei makupuolella hommaa olla mietitty loppuun asti. Ensivaikutelma on, että maissipallot on pyöritelty puolihuolimattomasti silkassa American-dippijauheessa. Mausteen jakautumisen epätasaisuudesta johtuen joukossa on yksilöitä, jotka maistuvat vain ja ainoastaan tylsältä maissimassalta, ja toisaalta yksilöitä, jotka pistävät tujakkuudessaan köhityttämään. Suolaa on passelisti, mutta tomaatti hallitsee yli muiden makujen, ja kokonaisuus kaipaisi makeutta.
Kokonaisuus: Hyvästä konseptista huolimatta Kruntsien toteutus jää puolitiehen. Tulee mieleen, että Krunts-mauste voisi toimia huomattavasti paremmin perinteisissä perunalastuissa evästettynä kunnollisella määrällä rasvaa. Kuivan naksun pinnassa maku on liian yksiulotteinen.
Super-sanaa käytetään nykyään markkinoinnissa ihan liian vähän. Ennen kaikki oli super: Super Nintendo, Super Soaker, Boss Super Overdrive…
Onneksi Estrella on hoksannut vanhan ylisanan mahdin houkuttelevasti nimetyn Super Crunchin kohdalla. Cheddar, kermaviili ja sipuli -maustettuja ekstrarapeita juustonaksuja? Kyllä kiitos!
Rakenne: Ensivaikutelma Super Cruncheista on erittäin tiivis ja rapea. Koostumus ei silti ole kova eikä riko kitalakea. Suikeroiden muoto tuo mieleen tippaleivän tai nuijapäät. Naksujen pinta on erittän sileä ja makujauheen peitossa. Pieni miinus siitä, että muoto on erittäin altis katkeilulle, minkä vuoksi pussissa on erittäin paljon silppua.
Maku: Super Crunchit ovat makunsa puolesta hyvässä tasapainossa. Kermaista juustoa on juuri sopivasti, ettei sipuli pääse hautautumaan. Makuprofiili on hieman tumma, muttei silti tunkkainen. Suolaa on melko mukavasti, mutta lähinnä pinnalla eikä niinkään massassa, joka puolestaan on hyvin mietoa. Sipuli jää mukavasti pyörimään jälkimakuun.
Kokonaisuus: Sanokaa minun sanoneen: elämme juustonaksujen kulta-aikaa. Tuskin koskaan ihmiskunnan historiassa on ollut saatavilla yhtä laajalti erilaisia, -kokoisia ja -makuisia juustonaksuvariantteja, ja Estrellan Super Crunch on oivallisen tervetullut tulokas katraaseen. Nyt vielä kun Taffelilla tajuttaisiin palauttaa Jumbojuustojen resepti alkuperäiseen muotoon…
Gårdschips ei toistaiseksi ole pettänyt koskaan. Aiemmin tässä blogissa arvioitu Parmesan-variantti on sipsiranking-listan neljännellä sijalla, ja muutenkin ruotsalaisvalmistajan tuotteet ovat vakuuttaneet korkealla laadullaan ja hienostuneilla makuyhdistelmillään.
Valkosipuli on sipseissä useammin huti kuin hitti. Vahva maku jyrää useimmiten kaiken muun alleen ja aiheuttaa kitkaa läheisissä ihmissuhteissa, jos vain toinen osapuoli osallistuu naposteluun.
Rakenne: Tällä osastolla Gårdschips tarjoaa tutun premium-maalaislastukokemuksen. Pienten ja kiemuraisten sipsien rapeus on ihanan kokonaisvaltaista ja paisto kauniin tumma. Yleisilme on tyypillisen rustiikkinen. Öljyä on yllättävän vähän, ja kuorta reunoilla erittäin paksusti.
Maku: Kuten odottaa saattaa, mehukas valkosipuli hallitsee makua suvereenisti. Useista muista valkosipulisipseistä poiketen sen maku ei kuitenkaan ole terävä, vaan pikemminkin tumma. Peruna pääsee ujosti esiin valkosipulin alta, mutta hapankermaa ei profiilista löydy kirveelläkään. Suurin ongelma on kuitenkin suola, jota on yksinkertaisesti aivan liikaa.
Kokonaisuus: Valkosipulisipsien genressä Gårdschips yltää kärkeen, mutta suolan ja valkosipulin verinen kamppailu tekee kokonaisuudesta hieman vaikean. Upea paisto ja rapeus pelastavat kuitenkin paljon.
Hyvät juustosipsit ovat harvassa. Siksi innostun joka kerta suorastaan suhteettoman paljon, kun huomaan lähihypermarketin hyllyyn ilmestyneen uutuuksia tällä rintamalla – josko viimein tällä kertaa tärppäisi?
Viimeisin tulokas juustosipsien mahdollisten pettymysten sarjassa on Estrellan Cheddar & Sourcream, joka lupaa suuria ihanasta kermaisuudesta ja aidosta cheddarista. Estrella on toisaalta viime aikoina lyönyt uutuuksillaan lähinnä kunnareita, joten odotukseni ovat kenties tavallistakin korkeammalla.
Rakenne: Cheddar & Sourcreamien poimut ovat yllättävän suuria huomioiden, että kyse on Estrellan sipseistä. Poimujen syvyys lähentelee klassista Taffel-tasoa, mutta itse lastut ovat kenties rahtusen ohuempia verrattuna Taffelin isopoimuisiin. Reunoilla on paljon kuorta, vaikka kyseessä ei ole ns. maalaisperunalastu. Sipsien rasvaisuudessa on huomattavia eroja lastujen välillä, mikä tuo toki mukavan yllätyselementin. Kokonsa puolesta sipsit kanttaavat enemmän isoihin kuin pieniin. Konsistenssin puolesta kokonaisuus on lopulta erittäin ”perus”.
Maku: Tällä osastolla Cheddar & Sourcream loistaa. Kokonaisuus on upean tasapainoinen ja lempeä, muttei pätkääkään tunkkainen, toisin kuin monet muut juustosipsit. Juustoa on juuri sopivasti, muttei yhtään liikaa. Hapankerma kanttaa cheddarin terävyyttä kuin hentoinen utu. Sipuli on yllättävän voimakkaassa roolissa, muttei tämäkään ole haitaksi: se tunnetusti sopii cheddarin kaveriksi, ja alistuu myös hyvin hapankerman tasapainottavaan tahtoon. Juusto antaa tilaa myös perunalle.
Kokonaisuus: Kerrassaan herkullinen! Pidän myös Estrellan viime aikoina harjoittamasta isopoimuisemmasta linjasta. Jos olette kuulolla: saisiko Ranch & Sourcreameja myös isopoimuisina?
Hyvää alkanutta vuotta! On aika päättää venähtänyt joululoma toteuttamalla lukijan toive, joka on samalla oma pitkäaikainen suosikkini.
Lidlin Snack Day (ent. Crusti Croc) -mallisto on täynnä perusvarmoja valintoja, jotka usein yltävät näissäkin arvioissa vähintäänkin keskitasolle. Juusto ja hapankerma on niin oivallinen kombo, että on erikoista, ettei muiden valmistajien valikoimista löydy vastaavaa tuotetta.
Yllätyksekseni taannoin Lidlissä asioidessani huomasin, että monien Snack Day -sipsien valmistus on siirtynyt Saksasta Suomeen. Missä välissä tällainen on tapahtunut? Hienoa joka tapauksessa!
Rakenne: Snack Dayn juustosipsit muistuttavat monella tapaa rakenteeltaan Estrellan kapeapoimuisia ja pienehköjä lastuja. Mukaan mahtuu myös muutama jättiläinen. Öljyisyydeltään melko niukkoja lastuja laikuttaa räikeä kellertävän oranssi juustopöly. Lastujen rapeus on osastoa napakka, mutta jauhoinen perunalaatu aiheuttaa sisipen melko nopean mössööntymisen pureskellessa.
Maku: Cheesy Dreamin juusto on lempeää ja kermaista sorttia. Se on tasapainoisimpia ja samalla juustoisimpia esimerkkejä juustosipsien sarjassa. Maku muistuttaa cheddarista ja emmentalista. Hapankermaa on maussa vähän, mutta enempää ei oikeastaan jää kaipaamaankaan – sitä on juuri sopivasti peittämään juuston mahdollinen esanssisuus. Peruna pääsee juuston alta esiin lopulta melko hallitsevastikin varsinkin jälkimaussa. Suolaa jään kaipaamaan hieman lisää.
Kokonaisuus: Snack Dayn Cheesy Dream on budjettiluokan juustosipsien kuningas, joka tuntuu vain parantuneen valmistuksen siirryttyä Suomeen.
Chilisipsit jakaantuvat kokemukseni mukaan useimmiten kahteen pääkategoriaan: hemmetinmoisiin pettymyksiin ja supertulisiin.
Matti- ja maijameikäläisten makuun tehdyt chilisipsit on lantrattu niin laimeiksi, että Turun tulinen sinappikin on niihin verrattuna miljoonan scovillen pommi. Tulisuuden harrastajille suunnatut lastut taas ovat, no, oikeasti miljoonan scovillen pommeja. ”Sopiva” tulisuus on tietysti täysin subjektiivinen käsite, mutta luulisi jonkinlaisen välimallin olevan saavutettavissa.
Ehkäpä Estrellan Hot Chili & Sourcream vastaa haasteeseen? Esittelytekstissä tulisuuden mainostetaan nimittäin olevan kolmiportaisella asteikolla juurikin tasoa 2, ”medium”.
Rakenne: Ensimmäisenä huomio kiinnittyy lastujen reiluun kokoon. Pussin kyljessä mainostetaan Estrellan hioneen reseptiikkaansa ja perunankäsittelyään ohuempaan ja rapeampaan suuntaan, ja tässä lienee jonkinlaista perää. Estreloille tyypilliset suuret poimut tuottavat rapeaa lohkeilevuutta ja pitkulaisia sipsisirpaleita. Paisto on jämäkkää keskitasoa ja pinnassa hohtaa grillisipseistä muistuttavan värinen mauste. Kuorta on lastuissa mukana reilusti aiempia Estrella-kokemuksia enemmän, tästäkin toki varoitetaan pussin takakannessa.
Maku: Tulisuus toden totta tuntuu kerrankin olevan allekirjoittaneelle sopivalla tasolla! Aluksi suuhun tunkevat kuitenkin peruna, tomaatti ja sipuli. Niitä seuraa takapotkulla tulisuus, joka jää väreilemään suuhun. Hapankerma kuitenkin taittaa tulisuutta sopivasti. Chili myös maistuu chililtä. Kun tulisuuteen rouskutellessa tottuu, makumaailma asettuu jonnekin barbequen lähinaapuriin.
Kokonaisuus: Todellisille chilihirmuille Hot Chili & Sourcream lienee lievä pettymys, Pentti Peruskuluttajalle mahdollisesti suunpolttaja. Tälle arvioitsijalle tulisuus on kuitenkin juuri sopivassa polttelun ja napostelun leikkauspisteessä. Hyvä sipsi!
Pseudoterveellisten linssi- ja kikhernenaposteiden vastapainoksi on välillä hyvä hakea jotain aivan muuta. Kuten sipsitkin, paistettu pekoni on rapeiden asioiden aatelia. Ruotsissa on tehty täysin looginen päätelmä, että nämä kaksi herkkua saattaisivat hyvinkin mahtua samaan pussiin.
Rakenne: Bacon & Sourcreamit ovat perus-Estrellaa niin rapeutensa kuin poimujensakin osalta. Lastut ovat melko pieniä ja niiden reunoilla on kuorta runsaahkosti. Melko öljyisiä nämä ovat Estrelloiksi. Värin osalta on hankala sanoa, mikä osa on paistoa ja mikä maustetta. Siellä täällä esiintyviä mustia kohtia luulin ensin palaneiksi, mutta kyse taitaakin olla perunoiden rei’istä. Tässä yhteydessä tuli muuten ensimmäistä kertaa perehdyttyä erilaisiin perunoiden mahdollisiin vikoihin, ja täytyy todeta, että niitä riittää kyllä joka lähtöön!
Maku: Hieman savuisella geneerisellä lihaesanssilla ei ole sen enempää tekemistä pekonin kuin minkään muunkaan varsinaisen lihatyypin kanssa, mutta hyvää se on silti. Lihaesanssin ja hapankerman tasapaino vaihtelee villisti lastujen välillä. Vankasti perunan varaan rakentuva makukokonaisuus on reilusti plussan puolella kermaisuutensa ansiosta. Avainsanoja ovat pehmeys ja suolaisuus.
Kokonaisuus: Estrella Crispy Bacon & Sourcream ei kiilaa lihasipsien kärkijoukkoon, mutta lukeutuu ehdottomasti genren ylempään keskitasoon. Näitäkin toivoisin suomalaisiin sipsihyllyihin!
Rainbow on kuin elintarvikemaailman Acme Corporation, kaikkea mahdollista valmistava omnipresentti yliyhtiö, jonka tuotevalikoima on rajaton, mutta laatu sen mukaisesti yleensä korkeintaan ylempää keskitasoa.
Mikseipä siis Rainbow valmistaisi tai vähintään valmistuttaisi myös linssisipsejä! Nämä, kuten taannoin arvioidut maalaislastut on valmistettu Saksassa, mikä ei oikeastaan lupaa vielä mitään suuntaan eikä toiseen. Pussin kyljessä toitotetaan linssisipsien proteiinipitoisuutta, mikä tuntuu jokseenkin hupsulta, kyseessä kun on kuitenkin silti lähtökohtaisesti perusolemukseltaan epäterveellinen sipsi.
Rakenne: Rainbow’n linssisipsien väri on jokseenkin kelmeä ellei jopa arvelluttavasti hieman vihertävä. Ulkonäöllisesti lastuista tulevat mieleen styroksinen pahvilaatikontäyte ja runsaassa öljyssä paistettu kamara. Puraistessa koostumus paljastuu kuitenkin kelvolliseksi, eikä se lopulta juuri eroa esimerkiksi Estrellan linssinaposteiden rousketuntumasta. Kuivia nämä kyllä ovat.
Maku: Saksalaisvalmisteinen linssimassa on jotenkin oudon makeaa, muttei silti pahanmakuista – lähinnä tylsän. Pringlesin sourcream & onion -mausteesta muistuttavaa makujauhoa on liian vähän, jotta maku olisi tasapainossa. Vesittävä tekijä on kuitenkin kaiken liepeillä leijuva jokseenkin teollinen sivumaku, joka jää suuhun vainoamaan pitkäksi aikaa.
Kokonaisuus: Rainbow’n linssisipsit ovat jokseenkin selkeä huti, eivätkä ne missään nimessä paini samoissa sarjoissa nimekkäämpien sipsivalmistajien vastaavien tuotteiden kanssa. Suuhun jää tunkkainen maku, jota ei pelasta edes lakkahillo, jota 4-vuotias poikani ehdotti dippisuositukseksi (ja jota oli tietysti kokeiltava).
Kuten jossain aiemmassa kirjoituksessa tuli mainittua, sourcream & onion on todellinen sipsien Toyota Corolla, luotettava työjuhta, ajaton klassikko ja peruskivi, jonka saatavuuteen ja perusolemukseen voi luottaa.
Osapuilleen jokaisella sipsivalmistajalla on sourcream & onionista oma näkemyksensä. Siksipä se onkin oivallinen kohde Historian Sipsien Rapinaa –blogin ensimmäiselle sipsiraadille. Arvioitavat merkit ovat Snack Day (ent. Crusti Croc, Lidl), Taffel, Pirkka, Real Snacks, Lay’s, Rainbow, Pringles ja Estrella. Raati olisi halunnut mukaan vielä First Pricen, mutta ei onnistunut löytämään kyseistä tuotetta ennen raadin järjestämispäivää.
Arvovaltainen raatimme koostuu kuin tahattomasti Sisko SavonlahdenEhkä tänä kesänä kaikki muuttuu -teoksen inspiroimana pääasiassa kolmekymppisistä naisista, joille sourcream & onion -sipsien voi hyvällä omatunnolla todeta olleen sukupolvikokemus. Raatiin kuuluvat päivystävän snackspertin lisäksi henkilöt Hanna Junkkari ja Mari Uusivirta, joista kummankin asiantuntemuksesta ja arviointikyvystä menen tuoreustakuuseen. Raatia täydensi myös juuri sipsipolkunsa aloittanut taloutemme kolmevuotias, joka kommentoi kaikkien sipsien olleen ”melko hyviä, paitsi yksi oli melko pahaa”.
Puoluettomuuden varmistamiseksi sokkomaistelun fasilitoi ulkopuolinen luotettu taho. Arviointiasteikoksi asetettiin 0,0–5,0 ja kaikkien arvioitsijoiden pisteet laskettiin lopuksi yhteen. Maksimipistemäärä on siis 15.
”Olen sellainen ihminen, joka reissuun lähtiessään menee perillä aina ensimmäisenä ruokakauppaan ja sipsihyllylle. Ehkä se kertoo minusta tarpeeksi”, Hanna Junkkari luonnehtii itseään.
”Itse tahtoisin lähinnä lainata pikkuveljeäni: mulla ei oo nälkä, missä ne sipsit on?” Mari Uusivirta täydentää. Siispä asiaan: Sourcream & onionit on listattu alla paremmuusjärjestykseen alkaen voittajasta. Kulhoissa esiintyvät numeroteipit ilmaisevat maistelujärjestystä.
Estrella: 8,3 pistettä
Raati kiitti: ”Paljon makua, myös peruna maistuu sopivasti. Tuttu ja turvallinen maku, josta tulee lapsuus mieleen. Pehmeä jälkimaku. Hyvä paisto.”
Raati moitti: ”Maustetta paikoin epätasaisesti, myös paistossa epätasaisuutta ja paikoin palaneisuutta.”
Taffel: 7,8 pistettä
Raati kiitti: ”Nostalginen, vähän löysäkin maku, mutta hyvällä tavalla. Vaatii hetken suussaolon, että pääsee oikeuksiinsa. Hyvän kokoisia, kaunis väri.”
Raati moitti: ”Öljyisyys korostuu liikaa. Nämäkin paikoin palaneita reunoilta, todela vaihtelevaa paistoa ja maustuneisuutta pussissa.” (Jälkeenpäin mainittua: ”Sattuiko Taffelilta huono erä? Yleensä näihin on voinut luottaa.”)
Snack Day (Lidl): 7,8 pistettä
Raati kiitti: ”Paljon makua, sopivan kirpsakka ja hapan. Hyvä sourcreamin ja onionin suhde. Rapeita. Kokonaisuudessa maistuu myös lievä juustoisuus.”
Raati moitti: ”Maku jopa vähän hyökkäävä ja melko suolainen, mikä voi olla hyvä tai huono asia.”
Pirkka: 6,3 pistettä
Raati kiitti: ”Uskomattoman rapeita, tasainen laatu. Kaunis väri ja hyvin sipsimäiset piirteet. Paras jälkimaku.”
Raati moitti: ”Maku on hyvä, mutta sitä saisi olla enemmän, jäävät vähän laimeiksi. Ovat niin rapeita, että kitalaki menee rikki.”
Real Snacks: 4,9 pistettä
Raati kiitti: ”Lempeä maku, jossa korostuu huomattavasti sipuli. Näissäkin esiintyy juustoisuutta, riippuu maistajasta tykkääkö vai ei.”
Raati moitti: ”Hapankerma tuntuu puuttuvan lähes kokonaan, vähän lattea ja tunkkainenkin maku. Kaipaavat kipeästi dippiä.”
Raati moitti: ”Vähän teollinen kokemus, Pringlesin ominaismaku puskee liikaa läpi, maustetta saisi olla enemmän.”
Rainbow: 3,2 pistettä
Raati moitti: ”Maku häviää suusta nopeasti, jäljelle jää pahvisuus ja suolaisuus. Liikaa rasvaa. Ulkonäkö antoi odottaa perunalta maistuvaa tuotetta, petti odotukset.”
Lay’s: 0,5 pistettä
Raati moitti: ”Kitkerä, maistuu palaneelta sipulijauheelta, inhottava, karvas. Kamala ajatella, että ostaisi näitä sipsinhimoissaan ja pussin korkattuaan joutuisi kohtaamaan tällaisia. Yksinkertaisesti pahaa, vie mielen kellariin.”
Loppuhuomioita
Mikään vertailuun osallistuneista ei lopulta saanut järin korkeita pisteitä, mikä ehkä kertoo sourcream & onionien keskitien kulkijuudesta. Voittajat olivat perusvarmoja ja -hyviä kulutustuotteita, joihin tulee säännöllisesti tartuttua kun erikoisemmat viritykset alkavat kyllästyttää.
Yleisellä tasolla sourcream-osuutta olisi toivonut enemmän suurimpaan osaan kilpailijoita. Sourcream & onion myös tunnetusti hyötyy hyvän dipin kanssa parittamisesta, joten paljaan sipsivertailun lisäksi saattaisi olla hyvä suorittaa toinen maistelu myös dipeillä. Tuoreuden kanssa ei yhdelläkään sipsillä ollut ongelmia.
Huomionarvoista on, että Lay’sin sourcream & onion on muistini mukaan ensimmäinen kerta, kun en ole pystynyt syömään sipsipussia loppuun vaan olen joutunut kaatamaan sen sisällön roskiin.
