Estrella Superbågar Cheddar

Juustonaksun sukulaiset, Makuja maailmalta, Snacksit

Sipsiblogin juustonaksuviikot jatkuvat!

Ruotsissa kaikki tuntuu olevan aina paremmin (ottamatta millään muotoa kantaa länsinaapurin valitsemaan koronastrategiaan). Kun me suomalaiset saamme naama irvessä järsiä tuiki tavallisia juustonaksuja, ruotsalaiset herkuttelevat SUPERjuustonaksuilla luultavasti naureskellen epäonnellemme körötellessään Volvoillaan Ikeaan täydellisten lastensa kikattaessa takapenkillä. Voi kateutta!

Onneksi puolihämäävästi nimetty Urjalan Makeistukku tulee hätiin. Tilasin taannoin laatikollisen ruotsalaisia naposteita Makeistukun sanalla sanoen vaikuttavasta snacks-valikoimasta (tämä EI ole maksettu mainos) ja aion lähiviikkoina ruotia näitä herkkuja kaikkien uskollisten lukijoideni riemuksi.

Rakenne: Haikailen usein näissäkin kirjoituksissa Taffelin jumbojuustonaksujen alkuperäisen reseptiversion perään. Superbågar pääsee erittäin lähelle tätä juustonaksujen pinnaakkelia ollen tosin rahtusen ohuempi. Kokoa näillä kuitenkin piisaa. Naksujen rapeus hipoo täydellisyyttä – ei kova, muttei tussahtavakaan. Kuparinoranssia makujauhoa on pinnassa äärimmäisen paljon, enkä todellakaan suosittele nauttimaan näitä puolimakaavassa asennossa pukeutuneena valkoiseen paitaan, kuten itse saatoin mahdollisesti tehdä. Hampaankolot täyttyvät ihanasti.

Maku: Myös makurintamalla liikutaan vahvasti super-sektorilla. Cheddarin tunnistaa cheddariksi, ja sitä on paljon. Maku on lempeän tuhti, kermainen ja kantaa alusta loppuun. Maissimassa ei kokonaisuudessa maistu, eikä tarvikaan. Juustoisuus valtaa koko suun ja jää sinne asumaan vielä hyväksi toviksi napostelun jälkeenkin. Suolaa on paljon, mutta sekin tuntuu jotenkin luontevalta osalta kokonaisuutta.

Kokonaisuus: Pitkällisten testien jälkeen olen valmis julistamaan Superbågarit toiseksi parhaiksi koskaan maistamikseni juustonaksuiksi, ja harkitsen vakavasti muuttoa Ruotsiin, mikäli Estrella ei tuo näitä myös suomalaisiin sipsihyllyihin kuluvan kalenterivuoden aikana.

Arvosana: 4,5 pistettä viidestä.

Dippisuositus: ei.

Double Dutch Jalapeno Poppers

Juustonaksun sukulaiset, Makuja maailmalta, Snacksit

Double Dutchin habanero & sinihomejuusto -juustonaksut yllättivät erittäin positiivisesti osapuilleen vuosi takaperin. On siis korkea aika syventyä kanadalaisvalmistajan muuhun tuotantoon! Jalapeno poppersit (ei tekemistä pelkkien poppersien kanssa) ovat sinänsä jo oivallinen naposte, kuinkahan ne taipuvat juustonaksumuotoon?

Rakenne: Double Dutchin juustonaksu on sinällään esimerkillinen niin paksuudeltaan, sileältä muodoltaan kuin rapeudeltaankin. Hammas saa kerrankin riittävästi vastusta. Makujauhoa on pinnassa melko runsaasti ja väri on kuparisen oranssi. Suussa syntyvä mössö ei ole järin tahmaista. Muuten hyviä rakennepisteitä rokottaa kuivuus.

Maku: Makujauhon juustokomponentti on miellyttävä, mutta ”jalapeno” maistuu enemmän kehnolta maustekurkulta. Suola puuttuu lähes kokonaan, eikä tulisuus riitä peittämään avutonta makua. Huulien kihelmöinnistä huolimatta polte jää armotta puolitiehen. Kulhon puolivälissä kurkun alta alkaa maistua keskivertoa parempi maissimassa, mutta liian myöhään.

Kokonaisuus: Sinänsä kelpo konsepti on vesitetty unohtamalla suola ja väittämällä budjettitason suolakurkkua jalapenoksi. Sääli, sillä itse naksu on rakenteeltaan suorastaan oivallinen.

Arvosana: 1,4 pistettä viidestä.

Dippi: Jotain tulista!

Cheetos Cheese

Juustonaksun sukulaiset, Makuja maailmalta, Snacksit

Cheetos on samanlainen amerikkalaisen napostekaanonin kulmakivi kuin Doritos tai Funyuns, ja olisi varmasti ansainnut oman arvionsa jo ajat sitten. Tämä testipussi ei kuitenkaan saapunut Atlantin yli, vaan Pirkkalassa sijaitsevan monitavaratalon hyllyn kautta Puolasta, jossa Frito-Lay ilmeisesti valmistaa suurimman osan Euroopan markkinoille suunnatuista tuotteistaan.

Rakenne: Cheetokset (Cheetosit? Cheetot? Taivutusvaihtoehtoja otetaan vastaan!) ovat ohuempia kuin Taffelin juustonaksut, kenties samaa luokkaa Lidlin juustosuikeroiden kanssa. Maissimassa on ilmavaa höttöä, joka ei anna hampaille oikein minkäänlaista vastusta. Mähmäjauhoa on erittäin runsaasti, ja sormet ovat oransseina alta aikayksikön. Hampaankolot täyttyvät myös pian, mutta toisaalta kolontäyte liukenee syljen mukana melko nopeasti. Rasvaa on.

Maku: Cheetos-juuston olemusta on hankala pukea sanoiksi, mutta yritetään silti. Se on ihanan ällöttävä juuston (tai oikeastaan juustokkeen) maku, joka on kontekstissaan täydellinen. Maku on lämmin ja turvallinen, hieman terävämpi kuin vaikkapa Taffeleissa, muttei silti päällekäyvä. Suolaisuus on salakavalaa.

Kokonaisuus: Cheetokset ovat todella lähellä Lidlin juustonaksuja sillä erotuksella, että Lidlin vastaavat antavat vähän enemmän vastusta hampaille. Molemmat ovat helkkarin hyviä juustonaksuja.

Arvosana: 3,8 pistettä viidestä.

Dippisuositus: ei.

Simba Ghost Pops

Juustonaksun sukulaiset, Makuja maailmalta, Maustettu, Snacksit

Pitkästä aikaa Simban äärellä! Eteläafrikkalainen sipsipaja on tarjonnut aiemmin niin iloisia yllätyksiä kuin karvaita pettymyksiäkin. Kuvittelin jotenkin pussin ulkoasun perusteella, että tällä kertaa kulhossa rapisevat Ghost Popsit olisivat jotenkin tulinen tapaus, mutta kyseessä onkin pelkästään ”flavored maize snack”.

Mainitun ”flavorin” tarkempi luonne ei selviä pussin kyljestä, mutta esittelyteksti sisältää erittäin vinhan uudissanan:

”This delicious different snacksation is a mouth quivering experience. Ghost Pops – your friendly favourite – the snack that gives you a thrill every time.”

Rakenne: Ghost Popsit ovat kevyitä ja rapsakasti tussahtavia maissinaksuja, joiden massa muuttuu syljen kohdatessaan erittäin nopeasti hieman liisterimäiseksi ennen katoamistaan suusta. Ilmavien naposteiden koko on Nacho Cheese Ballsin luokkaa, muoto tuntuu täysin satunnaiselta. Pinta on karhea.

Maku: Maistettaessa mystinen ”flavor” selviää nopeasti: se on ketsuppi. Sen lisäksi Ghost Popsista onkin hankala löytää saati keksiä sen kummempaa sanottavaa. Maissimassa on melko mautonta, mutta silti tunnistettavissa maissiksi. Suolaa on reippaan puoleisesti.

Kokonaisuus: Ketsupin makuiset maissipallot eivät aivan ole se thrill jota pussin esittely lupaili, mutta eivät nämä suinkaan mikään pettymyskään ole – päin vastoin: kokonaiskokemus on todella ok+. Vankka keskitien kulkija.

Arvosana: 2,5 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Valkosipuli.

Taffel Sweet Hearts

Juustonaksun sukulaiset, Makeat, Snacksit

Sipsiblogi täyttää vuoden! Täytyy todeta, että julkaisun tässä ajassa saavuttama suosio ja näkyvyys ovat lyöneet täysin ällikällä ja osoittanevat jokseenkin kiistattomasti, että sipsit ovat monelle sydämen asia ja ilmiönä ajankohtainen.

Ennen kinkun ääreen hiljentymistä on arvioitava vielä yksi erittäin potentiaalinen joulupöytänaposte: Taffel Sweet Hearts. Omenan ja kanelin makuiset Heartsit herättävät lähtökohtaisesti enemmän epäilyksiä kuin odotuksia, mutta eihän näitäkään voi lähestyä kuin avoimin mielin – etenkään näin joulun alla.

Pussin avatessani tajuan, etten ole tainnut arvioida blogiin edes perus-Heartseja. Mainittakoon nyt kuitenkin, että ne lukeutuvat mielestäni maissipohjaisten naposteiden ehdottomaan eliittiin ja toivotan uudet Hearts-versiot markkinoille ilolla, joskaan en olisi kenties odottanut ensimmäisen uuden maun olevan tämä.

Rakenne: Sweet Heartsit eivät poikkea rakenteeltaan perus-Heartseista, eikä kai ole tarkoituskaan. Hellyyttävä sydänmuoto ja erittäin naposteltava koko yhdistettynä ilmavaan rapeuteen tekevät Heartseista sanalla sanoen kätevän ja miellyttävän naposteen. Ei siis moitittavaa tällä sektorilla.

Maku: Tällä sektorilla sen sijaan kehujen keksiminen olisi hankalaa ellei täysin mahdotonta. Sweet Heartsien maku on oikeastaan sama kuin Pirkan omena-kanelimuromyslin kuivatuissa omenanpalasissa: kuiva, pistävä, liian kanelinen eikä ihan tarpeeksi makea. Alta kuultava kevyesti suolainen maissimassa ei luo kenties toivottua makean ja suolaisen makukontrastia, vaan sotkee vain koko palettia entisestään. Sanon tämän nyt suoraan: Sweet Heartsit maistuvat erittäin pahoilta.

Kokonaisuus: Epäilen Sweet Heartsien syntyneen Taffelin päämajalla niin, että ensin joku on keksinyt mielestään hauskan nimen naposteelle ja sitten on väen vängällä pitänyt kehitellä nimelle käyttöä. Pahimmassa tapauksessa joku pahoittaa mielensä toden teolla, mikäli törmää näihin kulhossa ja luulee kouraisevansa kitaan tavallisia Heartseja. Yrgh.

Arvosana: 0,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Ei.

Estrella Chili & BBQ Cheese Puffs

Juustonaksun sukulaiset, Snacksit

Monen mielessä jo kertaalleen leimallisen 1990-lukulaiseksi reliikiksi tuomittu juustonaksu elää 2020-luvulle tultaessa renessanssiaan.

Juustonaksun uuden tulemisen käynnisti Taffel Jumbo Juusto Bacon & Cheddar -ihanuudellaan, mutta kyseisen tuotteen resepti on sittemmin kurjistettu vähempimausteiseksi ja muutenkin jotenkin vähämakuisemmaksi versioksi. Viime aikoina lippua on kantanutkin Estrella, joka on tuonut markkinoille muun muassa linssijuustonaksut ja Sourcream & Onion -juustonaksut.

Joulupöydän napostesektorille ennättää parahultaisesti hiljattain hyllyihin ilmestynyt chili ja barbeque -versio, jonka mainostetaan sisältävän muiden juustojen ohella ihka aitoa englantilaista cheddaria. Mikäpä ettei!

Rakenne: Estrellan näkemys juustonaksusta on perinteistä Taffelia ohuempi suikero. Naksujen käyryys vaihtelee lähes luotisuorasta aina jopa 180 asteen kieppiin. Massa on kuivaa muttei silti jauhoista ja rasahtaa hampaissa tyydyttävästi. Sormet kuorruttuvat napostellessa kauniin oransseiksi.

Maku: Makuelämyksen progressio on harvinaisen looginen ja etenevä: ensin suuhun iskee savuinen barbeque, sitten kolmen juuston kermainen yhdistelmä ja lopuksi vieno polte. Varsinaisen tulisiksi en näitä väittäisi, enemmän mausteisiksi. Maut ovat sinällään hyviä, mutta toisaalta varsin vahvoja ja niiden kamppaillessa makunystyröiden huomiosta kokonaisuus on jokseenkin tukossa. Chili on läsnä oikeastaan pelkästään mausteisuutena, ei niinkään makuna.

Kokonaisuus: Estrellan juustonaksujen ohuus saattaa olla toisille plussa, tälle arvioijalle enemmän miinus. Itse massa on rapeaa ja maukasta, mutta tujakan ja tukkoisen mausteen kanssa kokonaisuus on rahtusen sekava. Eivät nämä silti missään nimessä pahalta maistu, ja arvostan uusia avauksia juustonaksujen kentällä. Nämä voisivat toimia paremmin ilman chilikomponenttia.

Arvosana: 2,3 pistettä viidestä.

Funyuns Onion Flavored Rings

Erikoisuudet, Juustonaksun sukulaiset, Makuja maailmalta, Snacksit

Populaarikulttuuri on muovannut tietyistä amerikkalaisista naposteista käsitteitä: Doritos, Pop Tarts, Cheetos ja Funyuns ovat erittäin monelle telkkarista tuttuja nimiä, joita harva Pohjolan perukoilla asustava on kuitenkaan päässyt maistamaan (paitsi tietysti Doritoksia, joita saa nykyään jokaisesta lähimarketistakin ja hyvä niin!).

Funyuns on kiinnostanut meikäläistä suuresti osapuilleen siitä saakka, kun ensi kerran kuulin niiden olemassaolosta Breaking Badin ja HIMYMin kaltaisista yhdysvaltalaisista moderneista tv-klassikoista.

Voitte siis kenties kuvitella onneni, kun sipsiraadistakin tuttu Hanna toi New Yorkin matkaltaan tuliaiseksi pussillisen vuodesta 1969 samalla reseptillä valmistettuja ihanuuksia. Maissimassaiset sipulirengakkeet ovat menneet Atlanttia ylittäessään valitettavan muusiksi, mutta säilyneet kuitenkin riittävän kokonaisina arvion muodostamista varten.

Rakenne: Sipulirenkaita ulkoisesti muistuttavat Funyunsit ovat äärimmäisen rapeita ja kuivia, ja massa pysyy rouskuvana pureskellessa yllättävänkin pitkään. Koostumus ja ohut muoto muistuttavat jossain määrin Estrellan linssijuustonaksuista.

Maku: Päällimmäisenä Funyunsissa maistuu tuhti, ihana ja hyökkääväkin sipuli, joka on kuitenkin riittävän makea tasapainottamaan naposteiden runsasta suolaisuutta. Itse massa on melko mautonta, ja jää kokonaisuudessa lähinnä maissin häivähdykseksi jälkimaussa. Tämä ei silti haittaa ollenkaan, sillä maustejauhe on osapuilleen täydellistä.

Kokonaisuus: Funyunsit ovat ehdottomasti ansainneet paikkansa naposteiden pop-kaanonissa. Maku on tasapainossa ja kokonaisuus muistuttaa hyvin paistettua sipulirengasta, josta on otettu sisältä sipuli pois, mutta jätetty maku. Saisipa näitä(kin) Suomesta!

Arvosana: 4,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Majoneesi.

Estrella Linssi Cheese Puffs

Estrella Linssi Cheese Puffs

Juustonaksun sukulaiset, Snacksit

Vuorossa lukijan toive (joita saa lähettää lisää)! Siinä, missä Taffel on lähtenyt laajentamaan raaka-ainepalettiaan kikherneen suuntaan, Estrella on tuonut sipsihyllyihin linsseistä valmistettuja asioita.

Aiemmin ruodittujen linssisipsien ohella genreä edustaa juustonaksun lähisukulainen Linssi Cheese Puffs, joka kertoo pussin kyljessä olevansa lajissaan maailman ensimmäinen ja sisältävänsä huomattavasti enemmän proteiinia lajitovereihinsa nähden.

Suurena juustonaksujen ystävänä suhtaudun uusiin juustonaksuvariantteihin äärimmäisen positiivisesti ja avoimin mielin. Eli pidemmittä puheitta arviota kohti!

Rakenne: Linssi Cheese Puffs on tyypillistä juustonaksua ohuempi – kiinnostaisi tietää, onko koko esteettinen vai raaka-ainevalinnan sanelema ratkaisu. Se on myös jossain määrin perusjuustonaksua rapeampi ja tiiviimpi. Pussin sisältö nahistuu avaamisen jälkeen verrattaen nopeasti muuttuen lopulta jokseenkin kovaksi. Sormimähmää on erittäin runsaasti, mikä miellyttänee kaltaisiani sormiennuoleskelijoita.

Maku: Päällimmäisenä maussa korostuu terävä, täyteläinen ja vahva cheddar. Kokonaismaku on jokseenkin tumma ja tunkkainenkin, mutta niin toisaalta juustonaksut aina. Linssimassan makua on hankalaa löytää dominoivan juuston alta. Eron tyypilliseen maissimassaan huomaa lähinnä jälkimausta, eikä siitäkään suoranaisesti linssiä helposti tunnista.

Kokonaisuus: Linssi Cheese Puffs on hyvä vaihtoehtoinen juustonaksu, jonka maussa on yhteneväisyyttä Taffelin Jumbo Juusto -pekonijuustonaksujen kanssa. Pieni koko on omissa kirjoissani pieni miinus, mutta lopulta makuasia – kuten nyt sipsien arvioiminen ylipäätään.

Arvosana: 3,8 pistettä viidestä.

McEnnedy Bulls Snack

McEnnedy Bulls Snack Kansas Style

Juustonaksun sukulaiset, Snacksit

Lidlin Amerikka-viikot ovat snackspertin taloudessa lähes jouluun vertautuva juhla-aika, jolloin lähikauppamme täyttyy toinen toistaan övereimmistä herkuista. Monilla tuotteista on lopulta hyvin vähän tekemistä Yhdysvaltojen ruokakulttuurin kanssa, mutta en todellakaan aio antaa sen tulla armottoman herkuttelun tielle.

Tämän kesän uutuus on Kansasin suuntaan kumartava, Saksassa valmistettu Bulls Snack (ei siis Bull Snacks), jota luonnehditaan pussin saatetekstissä grillimaustetuksi maissinaksuksi.

Rakenne: Bulls Snackien maissimassa on moniin muihin juustonaksutuotteisiin verrattuna melko tiivistä ja rapeaa. Koostumuksesta tulee mieleen vähemmän ilmava versio Taffelin Heartseista. Pureskeltavaa riittää, mutta massa ei mene jauhaessa jankiksi, vaan ennemmin hajoaa jauhoksi, joka pesiytyy ilahduttavan vähän hampaankoloihin. Härän päästä etäisesti muistuttava muoto ei herätä suuria tunteita suuntaan eikä toiseen.

Maku: Bulls Snackit haisevat ja maistuvat ennen kaikkea jollekin keskivertoa mausteisemmalle ketsupille ja maissimassalle, joiden reunoilla maleksivat kevyt savuinen barbequemauste ja vieno lihaesanssi. Jälkimmäisiä olisi kokonaisuudesta hankala poimia, ellei tietäisi mitä on etsimässä. Itse massa on verrattain mautonta ja suolaa jää kaipaamaan.

Kokonaisuus: Bulls Snack on todellinen keskitien kulkija, joka erottuu muista juustonaksun sukulaisista tyypillistä tiiviimmällä ja rapeammalla massallaan. En silti luultavasti jää kaipaamaan näitä, kun Amerikka-viikot taas ovat ohitse.

Arvosana: 2,9 pistettä viidestä.

Juustonaksupäiväkirjat

Ilmiöt, Juustonaksun sukulaiset, Snacksit

Juustonaksut ovat lähes yhtä poleeminen aihe naposteiden ystävien keskuudessa kuin Pringles ja linssisipsitkin. Toiset pitävät niitä loukkauksena juuston käsitettä kohtaan, toiset taas rakastavat niiden rahtusen irstastakin olemusta. Tässä vaiheessa aiempiin kirjoituksiini vihkiytynyt lukija jo tietänee, että lukeudun ehdottomasti jälkimmäiseen leiriin.

Juustonaksujen ystävienkin piirissä on eri faktioita, ja siitä päästäänkin viikon todellisen aiheen äärelle. Työporukan lounaskeskustelussa tuli puheeksi se, milloin juustonaksut ovat parhaimmillaan: heti pussin avaamisen jälkeen rapeimmillaan, vai yön–parin yli seisoneina ja rahtusen nahistuneina?

Kysymys on ilmeisen universaali, ja se onkin pikaisen googlettelun perusteella herättänyt keskustelua monenlaisilla foorumeilla aina Ylilaudasta Redditin kautta MTV Uutisiin. Molemmissa edellä mainituissa lähteissä mainitaan, että juustonaksut ovat parhaimmillaan yön yli tekeytyneinä, mutta pidempiäkin aikamääreitä on esitetty. On siis pseudotieteellisen kokeen aika.

Päivä 1 kello 20.54, heti pussin avaamisen jälkeen. Pari viime vuotta olen tyydyttänyt juustonaksuhimoani pääasiassa Taffelin Jumbojuusto Bacon & Cheddarilla ja tajuan, etten oikeastaan ole syönyt perusmuotoisia Juustosnackseja pitkään aikaan. Muistikuvani niiden todellisesta luonteesta saattaa siis olla jopa jokseenkin hämärtynyt. Pidän tätä erinomaisena lähtökohtana juustonaksuprojektille, sillä minulla ei todella ole valmista mielipidettä siihen, missä kohtaa pussin avaamisen jälkeen juustonaksut ovat parhaimmillaan.

Heti pussin avaamisen jälkeen juustonaksut ovat erittäin rapeita ja rakenteeltaan melko ilmavia. Ne eivät varsinaisesti jankkiudu pureskellessa juurikaan, vaan katoavat nopeasti jättäen jälkeensä jo lapsuudesta tutun miedon juuston maun. Oliko makua ennen enemmän vai tuntuuko se vain siltä? Bacon & Cheddar -variaatioon verrattuna kokemus on todella erilainen, mutta vaihtelun väitetään virkistävän.

Päivä 2, kello 9.17. Huomaan pohtivani valintojani, jotka ovat johtaneet tilanteeseen, jossa kirjoitan nettiin siitä, kuinka syön juustonaksuja monena peräkkäisenä päivänä ja pidän niitä hyvinä.

Aamukahvin kanssa nautitut juustonaksut eivät vielä osoita merkittäviä nahistumisen merkkejä. Panen merkille, että juustonaksut ja kahvi ovat oivallinen yhdistelmä. Rapeus on ennallaan, mutta tuntuu, että makua on jotenkin eilisiltaa enemmän.

Työkaverini filosofoi, että juustonaksut maistuvat parhaalta juhlien jälkeisenä aamuna. En juhlinut eilen, mutta yhden oluen nautin vapaapainin katsomisen kyytipoikana. Vaikuttaakohan?

Luin Instagramista mielipiteen, jonka mukaan juustonaksut ovat nahkeudeltaan optimaalisia 40 tuntia pussin avaamisen jälkeen. Omassa projektissani tämä aikamääre tulee täyteen kolmantena päivänä kello 12.54. Saa nähdä!

Päivä 2, kello 11.32. Nappaan pari juustonaksua lounaan yhteydessä. Juustonaksupussi oli keittiön sivupöydällä samalla kun paistoin lettuja, mikä saattoi vaikuttaa keittiön ilmankosteuteen ja lämpötilaan. Pientä nahkeuden ilmaantumista havaittavissa!

Päivä 2, kello 20.46. Pussin avaamisesta on osapuilleen vuorokausi. Juustonaksut ovat selvästi alkaneet nahistua, mutta rapeutta on silti mukana melko roimasti. Tavallaan pidän tästä nahistuneen ja rapean välimallista, mutta epäilen, että juustonaksut nahkeutuvat/paranevat tästä vielä.

Päivä 3, kello 11.12. Kriittiseen 40 tunnin rajapyykkiin on vielä muutama tunti, mutta nahkeus alkaa jo voittaa rapeuden. Juustonaksujen rakenne on muuttunut suussa mössööntyvään suuntaan ja sormiin tuntuu jäävän aiempaa enemmän keltaista taikapölyä. Nahkeus tuo juustonaksuihin enemmän “bodya”, mikä tekee pureskelusta nautinnollisempaa. Katsotaan muutaman tunnin päästä!

Päivä 3, kello 13.55. 40 tunnin raja ylittyi tunnilla. Juustonaksujen tila melko lailla sama kuin kello 11.12, tuntuu, että nahkeutumisen varaa olisi vielä vähäsen. Pussista jäljellä osapuilleen kolmannes, saa nähdä, riittääkö koe-erästä enää neljännelle päivälle, varsinkin kun illalla on seurattava eduskuntavaalituloksen kehittymistä, mikä tunnetusti vaatii napostelua.

Päivä 3, kello 19.41. Pussin avaamisesta on pian kaksi vuorokautta ja juustonaksuissa alkaa nyt olla sellainen nahkeus, jonka toivoinkin niiden saavuttavan. Rapeutta on sen verran, että puraistessa vielä rasahtaa, mutta alun kevyt ilmavuus on korvaantunut herkullisella mutusteltavuudella. Sanoisin, että juustonaksut ovat nyt parhaimmillaan. Aion vielä jättää pussin pohjalle pienen erän neljättä päivää varten, mutta uskon, että käyrä on tästedes laskeva.

Päivä 4, kello 7.12. Nahkeus on pysynyt osapuilleen ennallaan, ei mainittavia muutoksia. Pussin pohjalla muutama yksinäinen juustonaksu. Koe päättyy illalla.

Päivä 4, kello 21.14. Kolmannen päivän illan jälkeen juustonaksuissa ei enää tapahtunut mainittavia muutoksia, nahkeus alkoi loppua kohden ehkä jo kääntyä takaisin kohti lievää kuivuutta. Olen hämmästynyt, että sain juustonaksupussin kestämään yli kolme vuorokautta

Tuloksena voidaan siis subjektiivisesti sanoa, että juustonaksut ovat parhaimmillaan noin kaksi vuorokautta pussin avaamisen jälkeen. Lieneeköhän valmistusteknisesti mahdollista tuoda markkinoille jo valmiiksi nahkeutettuja juustonaksuja?