Sipseissä tuntuu tapahtuvan vuosittain jonkinlaista kehitystä, useimmiten perusraaka-aineiden saralla: viime vuosina perunan rinnalle ovat nousseet esimerkiksi linssit ja kikherneet. Dippien genressä kehitystä tuntuu uusien makujen ohella tapahtuneen vähemmän. Paitsi nyt!
Valio on päättänyt laajentaa dippien paradigmaa lanseeraamalla valmiiksi sekoitetut kermaviilidipit. Makuja on ainakin tämän kirjoituksen syntyhetkellä vain kaksi, mutta ne ovat dippien peruskiviä: American ja Ranch. Konsepti on toki täysi no-brainer – kukapa ei olisi joskus tuskaillut dippijauheen sekoittamisen vaivaa, kun kova sipsinälkä pitäisi saada tyydytettyä välittömästi.
Sipsiblogin testipenkkiin kaksikosta valikoitui American ihan jo sen takia, että kyseessä on päivystävän snackspertin suosikkidippimaku ikinä. Testisipsinä on geneerinen suolattu perunalastu. Olethan muuten muistanut lukea suuren American-sipsiraativertailun?
Rakenne: Valion kermaviilidippi ei tunnu aivan yhtä paksulta kuin suurin osa jauhedipeistä, mutta se on silti paksumpaa kuin vaikkapa paljas kermaviili, johon on sekoitettu pelkkiä mausteita. Suutuntuma on silkkisen pehmeä ja klimpitön. Väri on yllättävän oranssi.
Maku: Esimerkiksi eniten kuluttamaani Taffelin Americaniin verrattuna Valio on huomattavan paljon makeampaa ja siitä puuttuu lähes täysin pippuri. Jälkimmäinen ei niin haittaa, mutta makeus alkaa purkin mittaan vähän tökkiä. Perusmaku on silti kunnossa, joskin se tuntuu miedommalta kuin valtaosassa jauhedipeistä. Tuote kaipaa siis lisää arominvahvennetta!
Kokonaisuus: Valion kermaviilidippi on kiistattoman kätevä keksintö, jonka makukin pääsee lopulta riittävän lähelle jauhedippien maailmaa. Valmisdippi on erityisen hyödyllinen esimerkiksi spontaaneissa piknik-olosuhteissa, joissa lusikkaa ei välttämättä ole tarttunut kotoa repun sivutaskuun.
Ranch ja kermaviili on jo aiemmin todettu erittäin toimivaksi makuyhdistelmäksi. Estrella on myös viime aikoina vakuuttanut uutuusmaalaissipseillään, joista ainakin Cheddar & punasipuli oli erittäin oivallinen tuttavuus – pussi tyhjeni niin äkkiä, etten ennättänyt edes kirjoittamaan siitä arviota.
Näiden pohjatietojen perusteella Ranch ja kermaviili -maalaissipseiltä on lupa odottaa vähintäänkin kohtalaista menestystä makutestissä.
Rakenne: En muista, että olisin aiemmin törmännyt poimutettuihin maalaisperunalastuihin. Maalaissipsien ”artesaaniuteen” tuntuu yleensä kuuluvan rosoinen ja ohut sileys, mutta Estrella on päättänyt rikkoa kaavaa ja tehdä maalaislastuistaan paitsi poimutettuja, myös verrattaen paksuja. Lastujen keskimääräinen koko on melko pieni, ja ne tunnistaa maalaissipseiksi reunoilla esiintyvästä kuoresta. Sipsit ovat pureskellessa jopa kovia ja rouske on armoton. Kovuuden lisäksi leimallinen piirre on rasvaisuus: öljyä on todella paljon, ja se jää kelmumaisesti viipyilemään suuhun pitkäksi aikaa.
Maku: Ranchin perusmaku on kunnossa, ja tuntuu kielellä kenties jopa rahtusen vahvempana kuin perusperunalastuversiossa. Johtuukohan öljystä? Tuhdin ranchin lisäksi makupaketissa on erittäin reilusti suolaa, joka hautaa sekä kermaviilin että perunan kokonaan kokonaisuudesta.
Kokonaisuus: Tuju maku ja liioiteltu öljyisyys yhdistettynä harvinaisen koviin lastuihin tekee Ranch & Kermaviili -maalaissipseistä lähes epämiellyttävää syötävää. Estrella on kenties yrittänyt hakea uusia tuulia maalaissipsien viitekehyksessä, mutta mielestäni tällä kertaa on eksytty liian kauas maalaislastujen perusajatuksesta.
Estrella lähestyi allekirjoittanutta taannoin tiedustellen, olisinko kiinnostunut saamaan arviokulhooni syksyn naposteuutuuksia. Vain todellinen uuvatti kieltäytyy ilmaisista sipseistä, joten vastasin luonnollisesti uteluun myöntävästi nopeammin kuin ehdit sanoa historian sipsien rapinaa.
Parin viikon kuluttua posteljooni toi ovelleni lupaavan pahvilaatikon, jonka tietysti välittömästi juhlallisesti avasin. Äimistykseni oli melkoinen, kun kannen alta paljastui muutamia pähkinäuutuuksia ja syksyn todellinen sipsimegayllätys: …Kickers?
Siis Kickers? Kyllä, vanha kunnon Kickers, mutta tähden muotoisena. Ei jännittäviä uutuusmakuja, ei uusia avauksia naposteiden pääraaka-aineiden saralla. Jostain syystä ”leijasipsien” muodonmuutosta markkinoidaan Kickersin paluuna, vaikkeivät Kickersit tietääkseni ole minnekään menneetkään viime vuosikymmenen alkupuoliskolla kauppoihin palattuaan.
Uskollisimmat sipsiblogin lukijat tietävät, että suhteeni Kickersiin on varsin läheinen – olenpa mm. kosinut vaimoani Kickers-pussilla sormuksen sijaan. Siksi olen yhtä aikaa sekä varuillani että iloinen tällaisten muutosten äärellä. Toisaalta lempinaposteeseeni on menty kajoamaan, toisaalta taas Estrella näyttää pitävän huolta klassikkotuotteestaan, mikä herättää toivoa, että Kickers viihtyy Suomen hypermarkettien sipsihyllyillä vielä pitkään tulevaisuudessakin.
Samalla tässä kohtaa tulee korjattua se huutava vääryys, ettei Kickerseistä ole toistaiseksi löytynyt arviota tältä sivustolta.
Rakenne: On huojentavaa, ettei uusi pentagrammimainen muoto ole millään muotoa vaikuttanut Kickersin tuttuun rouskeeseen. Sopiva paksuus, huokoinen rapeus ja miellyttäväksi mössöksi pureskellessa muovautuva massa tekevät Kickerseistä äärimmäisen kutkuttavaa naposteltavaa. Perunapuristeille tyypillisesti rasvaa on keskiniukasti, mutta juuri sen verran, ettei kitalaki pääse kuivumaan.
Maku: Koostumuksen ohella myös Kickersin selkeistä komponenteista lavein siveltimenvedoin rakennettu maku on ennallaan. Lempeä hapankerma tasapainottaa terävän sipulin täydellisesti. Massan mieto perunan maku ei yritäkään ottaa kokonaisuudessa sen kummempaa roolia, mutta hoitaa tonttinsa erinomaisesti. Suolaa on niin ikään tuttuun tapaan annosteltu sopivan reilulla kädellä. Sipuli jää miellyttävästi leijailemaan jälkimakuna pitkäksi aikaa.
Kokonaisuus: Kickersin naposteleminen on kuin ystävän tai rakkaan halaus raskaan työpäivän päätteeksi. Se on jotain, mihin muuttuvassa maailmassa edelleen toistaiseksi voi luottaa. Se on snackstaasi parhaasta päästä, ja nousee suurella sipsilistalla jaetulle ensimmäiselle sijalle.
Kartanon Valkosipuli & Kermaviili on snackspertin (sekä puolison) henkilökohtainen takavuosien suosikki, jota tuli yhteen maailmanaikaan ahmittua kuin leipää. Nyt viime pussista on kuitenkin hurahtanut jopa useampi vuosi, joten lienee hyvä hetki poimia maalaislastujen moderni klassikko kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Rakenne: Kartanon perunalastut ovat tyylipuhtaita maalaissipsejä epäsäännöllisine muotoineen, perunankuorineen ja kuplivine paistoineen, joista jälkimmäinen tuntuu silmään kuitenkin jokseenkin kalpeammalta kuin takavuosina. Rapeus on silti erittäin kohdillaan lastun ohuuden ansiosta.
Maku: Valkosipuli & Kermaviili -Kartanoiden reseptiä on menty muuttamaan sillä verukkeella, että nyt mukana on uutena komponenttina villi valkosipuli. Samalla on kuitenkin tehty selvästi muitakin muutoksia, joista päällimmäisenä korostuu kermaviilin totaalinen puute. Valkosipulin maku on erittäin hyökkäävä ja pistävä, suolaa on erittäin runsaasti. Kokonaisuus kanttaa jonnekin kitkerän ja tunkkaisen välimaastoon, eikä sipseistä enää löydy sitä tasapainottavaa pehmeyttä, jonka kermaviili tarjosi.
Kokonaisuus: Taffel on mielestäni mennyt ryssimään hyvän jutun. Aiemmin Valkosipuli & Kermaviili -kokonaisuus oli sivistyneen hillitty, nyt räikeä ja yksiulotteinen.
Kuten jossain aiemmassa kirjoituksessa tuli mainittua, sourcream & onion on todellinen sipsien Toyota Corolla, luotettava työjuhta, ajaton klassikko ja peruskivi, jonka saatavuuteen ja perusolemukseen voi luottaa.
Osapuilleen jokaisella sipsivalmistajalla on sourcream & onionista oma näkemyksensä. Siksipä se onkin oivallinen kohde Historian Sipsien Rapinaa –blogin ensimmäiselle sipsiraadille. Arvioitavat merkit ovat Snack Day (ent. Crusti Croc, Lidl), Taffel, Pirkka, Real Snacks, Lay’s, Rainbow, Pringles ja Estrella. Raati olisi halunnut mukaan vielä First Pricen, mutta ei onnistunut löytämään kyseistä tuotetta ennen raadin järjestämispäivää.
Arvovaltainen raatimme koostuu kuin tahattomasti Sisko SavonlahdenEhkä tänä kesänä kaikki muuttuu -teoksen inspiroimana pääasiassa kolmekymppisistä naisista, joille sourcream & onion -sipsien voi hyvällä omatunnolla todeta olleen sukupolvikokemus. Raatiin kuuluvat päivystävän snackspertin lisäksi henkilöt Hanna Junkkari ja Mari Uusivirta, joista kummankin asiantuntemuksesta ja arviointikyvystä menen tuoreustakuuseen. Raatia täydensi myös juuri sipsipolkunsa aloittanut taloutemme kolmevuotias, joka kommentoi kaikkien sipsien olleen ”melko hyviä, paitsi yksi oli melko pahaa”.
Puoluettomuuden varmistamiseksi sokkomaistelun fasilitoi ulkopuolinen luotettu taho. Arviointiasteikoksi asetettiin 0,0–5,0 ja kaikkien arvioitsijoiden pisteet laskettiin lopuksi yhteen. Maksimipistemäärä on siis 15.
”Olen sellainen ihminen, joka reissuun lähtiessään menee perillä aina ensimmäisenä ruokakauppaan ja sipsihyllylle. Ehkä se kertoo minusta tarpeeksi”, Hanna Junkkari luonnehtii itseään.
”Itse tahtoisin lähinnä lainata pikkuveljeäni: mulla ei oo nälkä, missä ne sipsit on?” Mari Uusivirta täydentää. Siispä asiaan: Sourcream & onionit on listattu alla paremmuusjärjestykseen alkaen voittajasta. Kulhoissa esiintyvät numeroteipit ilmaisevat maistelujärjestystä.
Estrella: 8,3 pistettä
Raati kiitti: ”Paljon makua, myös peruna maistuu sopivasti. Tuttu ja turvallinen maku, josta tulee lapsuus mieleen. Pehmeä jälkimaku. Hyvä paisto.”
Raati moitti: ”Maustetta paikoin epätasaisesti, myös paistossa epätasaisuutta ja paikoin palaneisuutta.”
Taffel: 7,8 pistettä
Raati kiitti: ”Nostalginen, vähän löysäkin maku, mutta hyvällä tavalla. Vaatii hetken suussaolon, että pääsee oikeuksiinsa. Hyvän kokoisia, kaunis väri.”
Raati moitti: ”Öljyisyys korostuu liikaa. Nämäkin paikoin palaneita reunoilta, todela vaihtelevaa paistoa ja maustuneisuutta pussissa.” (Jälkeenpäin mainittua: ”Sattuiko Taffelilta huono erä? Yleensä näihin on voinut luottaa.”)
Snack Day (Lidl): 7,8 pistettä
Raati kiitti: ”Paljon makua, sopivan kirpsakka ja hapan. Hyvä sourcreamin ja onionin suhde. Rapeita. Kokonaisuudessa maistuu myös lievä juustoisuus.”
Raati moitti: ”Maku jopa vähän hyökkäävä ja melko suolainen, mikä voi olla hyvä tai huono asia.”
Pirkka: 6,3 pistettä
Raati kiitti: ”Uskomattoman rapeita, tasainen laatu. Kaunis väri ja hyvin sipsimäiset piirteet. Paras jälkimaku.”
Raati moitti: ”Maku on hyvä, mutta sitä saisi olla enemmän, jäävät vähän laimeiksi. Ovat niin rapeita, että kitalaki menee rikki.”
Real Snacks: 4,9 pistettä
Raati kiitti: ”Lempeä maku, jossa korostuu huomattavasti sipuli. Näissäkin esiintyy juustoisuutta, riippuu maistajasta tykkääkö vai ei.”
Raati moitti: ”Hapankerma tuntuu puuttuvan lähes kokonaan, vähän lattea ja tunkkainenkin maku. Kaipaavat kipeästi dippiä.”
Raati moitti: ”Vähän teollinen kokemus, Pringlesin ominaismaku puskee liikaa läpi, maustetta saisi olla enemmän.”
Rainbow: 3,2 pistettä
Raati moitti: ”Maku häviää suusta nopeasti, jäljelle jää pahvisuus ja suolaisuus. Liikaa rasvaa. Ulkonäkö antoi odottaa perunalta maistuvaa tuotetta, petti odotukset.”
Lay’s: 0,5 pistettä
Raati moitti: ”Kitkerä, maistuu palaneelta sipulijauheelta, inhottava, karvas. Kamala ajatella, että ostaisi näitä sipsinhimoissaan ja pussin korkattuaan joutuisi kohtaamaan tällaisia. Yksinkertaisesti pahaa, vie mielen kellariin.”
Loppuhuomioita
Mikään vertailuun osallistuneista ei lopulta saanut järin korkeita pisteitä, mikä ehkä kertoo sourcream & onionien keskitien kulkijuudesta. Voittajat olivat perusvarmoja ja -hyviä kulutustuotteita, joihin tulee säännöllisesti tartuttua kun erikoisemmat viritykset alkavat kyllästyttää.
Yleisellä tasolla sourcream-osuutta olisi toivonut enemmän suurimpaan osaan kilpailijoita. Sourcream & onion myös tunnetusti hyötyy hyvän dipin kanssa parittamisesta, joten paljaan sipsivertailun lisäksi saattaisi olla hyvä suorittaa toinen maistelu myös dipeillä. Tuoreuden kanssa ei yhdelläkään sipsillä ollut ongelmia.
Huomionarvoista on, että Lay’sin sourcream & onion on muistini mukaan ensimmäinen kerta, kun en ole pystynyt syömään sipsipussia loppuun vaan olen joutunut kaatamaan sen sisällön roskiin.
