Vappu-special: Snack Fries simapillinä

Ilmiöt

Päivystävän snackspertin puoliso muistelee aina tähän aikaan vuodesta lapsuutensa vappua, jona oli ystävänsä kanssa saanut ahaa-elämyksen ja käyttänyt Snack Frieseja siman ryystämiseen. Olen toisinaan miettinyt, että idea voisi olla testaamisen arvoinen, mutta toisaalta rinnastanut sen ruoalla leikkimiseen.

Tänä vappuna päätin kuitenkin viimein tarttua härkää sarvista ja tutkia Agit-Propin kuuntelun lomassa, onko ajatuksessa sittenkin mieltä. Tuntuisi lopulta haaskaukselta elää elämänsä loppuun saakka niin, ettei olisi koskaan hyödyntänyt Snack Friesin pillimäistä muotoa, no, pillinä.

Siispä asiaan! Snack Friesin työntäminen simalasiin tuntuu alkuun jotenkin riettaalta, mutta muuttuu yllättävän pian luontevaksi. Sima virtaa runsaana pilliksi muuttuneen naposteen läpi. Makean siman ja bbq-mausteen yhdistelmä ei ole taivaassa tehty liitto, mutta tuntuu hetken uutuudessaan ja outoudessaan kutkuttavalta. Snack Friesin ulottuvuus loppuu ennen lasin puoliväliä, mutta ainakaan naposte ei ennätä lutteroitua, ellei juo syystä tai toisesta todella hitaasti.

Simassa marinoitunut Snack Fries ei rousku hampaissa, muttei silti ole menettänyt täysin kiinteyttään. Kertamakuelämyksenä se on viihdyttävä, mutta en usko palaavani konseptiin enää tulevina vappuina.

Mutta onpahan nyt kokeiltu tällaistakin!

Taffel Ranch

Maustettu, Sileä, Sipsit

Olen hokenut jokaisessa sipsiblogia koskevassa haastattelussa jo parin vuoden ajan, että kaikkien aikojen lempisipsini on Taffelin Ranch. Paradoksaalisesti julkaisusta on silti puuttunut Rancheja koskeva arvio koko tämän ajan – ja oikeastaan ihan vahingossa, olin nimittäin vielä taannoin siinä valheellisessa uskomuksessa, että olin jo kirjoittanut tämän arvion.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Rakenne: Taffelin Ranchit ovat kooltaan suuria ja paksuudeltaan juuri sopivan ohuita. Bulkkisipseille kenties poikkeuksellisesti reunoilla on paikoin melko paljonkin kuorta. Miellyttävän sileiden Ranchien rapeus on lehteilevää eivätkä pehmeätköt muruset juuri revi kitalakea. Suutuntuma on myös lievän jauhoinen.

Maku: Ranchien maku hipoo täydellisyyttä. Täyteläisen paksussa paketissa korostuvat tomaatti ja valkosipuli sekä kermainen vieno savuisuus, joka taittaa muiden makujen terävyyttä juuri sopivasti. Suolaa on ihanteellinen määrä. Jälkimakua leimaavat sipuli ja peruna.

Kokonaisuus: Seison yhä aiempien lausuntojeni takan: Taffelin Ranch on Suomen paras sipsi.

Arvosana: 4,9 pistettä viidestä.

Dippisuositus: American.

Taffel Bolz Ranch

Härkäpapu, Maustettu, Snacksit

Taffel on viime aikoina ollut tässä julkaisussa kenties jopa yliedustettuna, mutta mahdutetaan putkeen vielä yksi Taffel-arvio. Valmistajalla on historiaa pallomaisten naposteiden kanssa: Nacho Cheese Ballsit ovat tunnetusti parasta ikinä. Siispä toivotankin härkäpavuista valmistetut Bolz-uusnaposteet tervetulleiksi sipsikulhooni.

Rakenne: Ulkoisesti kovasti Nacho Cheese Ballseja muistuttavat Bolzit eroavat esikuvistaan hieman pienemmällä koollaan. Kuivahkot ja vähärasvaisen tuntuiset pallerot ovat kauttaaltaan rapeita, eivät ainoastaan pinnalta. Bolzit pysyvät rasahtelevina useammankin puraisun ajan, eivätkä juuri kökköönny suussa.

Maku: Bolzien Ranch-maku on vahva ja hyvin tomaattipainotteinen. Hedelmäisen maun liepeillä vaanii pienoinen mausteisuus, joka on kuitenkin lähinnä tukevassa roolissa. Kokonaisuus on jopa aavistuksen makea. Härkäpapu viivähtää hetken miedossa jälkimaussa. Makukokonaisuus on jollain tapaa yhtä aikaa kirkas ja tumma.

Kokonaisuus: Bolzit ovat tervetullut lisä uusnaposteiden alati kasvavaan kirjoon. Olisipa pussi isompi! Ei nyt mikään megakoko välttämättä, 150 grammaakin riittäisi hyvin.

Arvosana: 4,3 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Ei voi dipata.

Taffel Hot Rod

Maustettu, Peruna, Snacksit

Taffel-lastensynttäriklassikoiden trilogian täydentävät tietenkin Snack Friesin ja Raffeleiden jälkeen Hot Rodit. Vekkuli sormusmainen muoto herättää lämpimiä muistoja kilpailuista, joissa kaverien kesken taisteltiin siitä, kuka saa pujotettua eniten Hot Rodeja yhden käden sormiin.

Maun puolesta muistikuvat ovat sen sijaan hataria. En ole ostanut Hot Rodeja varmasti yli kymmeneen vuoteen, enkä nytkään välttämättä olisi tullut ostaneeksi, ellei trilogian käsittely sitä vaatisi.

Rakenne: Hot Rodit eivät juuri vastusta hammasta, ja katoavatkin ensirapeuden jälkeen nopeasti tussahtaen suuhun. Pinnalla on keskipaksu kerros oranssinpunaista maustejauhetta. Hauskuudestaan huolimatta sormusmuoto on varmasti maailman huonoin dipattava, ellei tykkää sotkea sormiaan ja etumustaan perinpohjaisesti. Syömäpuikkojen kanssa homma voisi toimia, mutta valitettavasti sellaisia ei ole käsillä.

Taffelin tuotantolinjalla on selvästi jossain kohtaa viime Hot Rod -ostokerran jälkeen tapahtunut muutoksia. Eivätkö Hot Rodit olleet ennen paksumpia? Myös runsas muotopuolien määrä pussissa kiinnittää huomion.

Maku: Kuvaavin sana Hot Rod -makuelämykselle on yksiulotteinen. Jokseenkin savuinen grillimauste ja runsas suola tukkivat välittömästi makunystyrät ja peittävät kielen. Massan maku on yhtenevä Snack Friesin ja Raffeleiden kanssa, ja tulee esiin lähinnä jälkimaussa. Kuivia huulia kirvelee.

Kokonaisuus: Hot Rodit ovat muoto ilman varsinaista sisältöä. Kaikista Taffelin muotosnackseista niillä on korkein novelty-arvo ja kehnoin yleinen naposteltavuus.

Arvosana: 1,1 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Teoriassa näiden kanssa voisi maistua jokin tzatziki-tyyppinen raikas juttu, mutta muoto tekee dippaamisen niin haastavaksi, etten välttämättä edes suosittele kokeilemaan.

Taffel Raffel

Peruna, Snacksit

Nyt kun viime viikolla tuli avattua lastensynttäriklassikoiden sarka Snack Fries -arviolla, jatketaan samalla höyryllä Raffeleiden pariin.

Snacks-veteraanit muistanevat, että yhteen aikaan oli olemassa Raffel Strong -niminen variantti, joka erosi perus-Raffeleista sikäli, että Strongit oikeasti maistuivat joltakin. Sitä en muista, milloin tarkalleen Strongit katosivat kaupoista. Jos joku tietää, kommentoikaa alle!

Rakenne: Kuten Snack Friesin kohdalla, myös Raffeleiden muoto on ennen kaikkea hauska ja mukava dipattava. Koostumuksensa puolesta Raffelit ovat samaa sileää perunamassaa, joka on pureskellessa ennemminkin kovaa kuin rapeaa. Lapsena oli erityisen hauskaa asettaa Raffel ylä- ja alahampaiden väliin ja ruuvata se hampaiden välistä sisemmälle suuhun.

Maku: Jos Snack Friesit olivat jokseenkin mauttomia, Raffelit eivät sitten ihan oikeasti maistu miltään muulta kuin miedolta massalta ja suolalta. En väkisinkään keksi Raffelien mausta enempää sanottavaa.

Kokonaisuus: Ei hyviä, ei pahoja. Kai joku tällaisia mauttomiakin asioita napostekulhoonsa kaipaa. Itse toivoisin vielä joskus näkeväni Raffel Strongit jälleen sipsihyllyissä. Katsotaan, täydentyykö trilogia ensi viikolla Hot Rods -arviolla!

Arvosana: 2,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Sama juttu kuin Snack Friesilla – mikä tahansa!

Taffel Snack Fries BBQ Flavor

Peruna, Snacksit

Taffelin Snack Friesit lankeavat hyvin pitkälti samaan laariin Raffelien ja Hot Rodsien kanssa: sama massa eri muodossa, kenties rahtusen erilaisella mausteella. Kaikki kolme ovat kestosuosikkeja lastensynttäreillä, enemmän tai vähemmän hauskan muotoisia ja hyötyvät suuresti dippaamisesta.

Snack Friesilla on osapuilleen yhtä paljon tekemistä oikeiden ranskalaisten kanssa kuin TGI Fridaysin Mozzarella Stickseillä oikeiden mozzarellatikkujen kanssa, mutta ei anneta tämän vaivata sen enempää, vaan käydään napostelemaan.

Rakenne: Snack Frieseja kuvaavia laatusanoja ovat pitkulainen, ontto ja tasalaatuinen. Neliskanttisia perunapillejä on alkuun hauska popsia, mutta onttous vie jotain suutuntumasta. Suuhun päätyy lopulta yhtä paljon ilmaa kuin naposteltavaa. Muoto on kuitenkin miellyttävän dipattava.

Tekoranskisten väri on kelmeä, ja niitä peittää vieno kerros makujauhetta. Melkein toivoisi, että niiden läpi puhaltaessa kuuluisi jonkinlainen vihellys. Hauska yksityiskohta on, että kulhossa käpisteltäessä Snack Friesit eivät niinkään rapise, vaan ne ennemminkin kahisevat.

Maku: Maun puolesta Snack Frieseja voisi luonnehtia lempeän vaarattomiksi. Maailman miedoin bbq-mauste ei juurikaan peitä perunamassan makua. Massa maistuu sinänsä miellyttävältä, muttei mieleenpainuvalta. Makoisampiakin perunamassanaposteita on, kuten vaikkapa Weekend Snacksin erilaiset sekoitukset.

Kokonaisuus: Snack Friesit herättävät äärimmäisen vähän tuntemuksia suuntaan taikka toiseen, mutta koukuttavat silti jollain omituisella tavalla. Ne ovat eräänlainen tabula rasa, josta napostelija voi muovata mitä haluaa yhdistämällä ne haluamaansa dippiin.

Arvosana: 3,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Mikä tahansa!

Taffel Kartanon Hunaja & Rosmariini

Maalaisperunalastut, Maustettu, Sileä, Sipsit

Kartanon perunalastut eivät ole olleet allekirjoittaneen taloudessa hyvien kirjoissa taannoisen Valkosipuli & Kermaviili -huononnuksen jälkeen. Hunaja ja rosmariini on kuitenkin makuparina niin kiinnostava, että olen valmis antamaan Taffelille mahdollisuuden palauttaa kunniansa. Siispä asiaan!

Rakenne: Lastujen kalpeudesta huolimatta hunaja-rosmariinisten Kartanojen ensivaikutelma on harvinaisen rapea. Tuttuun tapaan kuorta on sipsien reunoilla rutkasti, enemmän kuin jopa keskiverrossa maalaisperunalastussa. Toisaalta Kartanot ovat myös moniin muihin maalaislastuihin verrattuina suhteellisen ohuita, joskin paistossa syntyneet runsaat kuplat kohottavat keskiarvoa. Testipussissa sipsikoko on keskimäärin pienestä keskisuureen. Öljyä on terveen reippaasti.

Maku: Ensin suuhun saapuu hunaja. Sen osa on pieni, mutta sitäkin merkittävämpi: se voitelee kielen oivallisesti perästä saapuvaa rosmariiniräjähdystä varten. Rosmariini on makuna niin vahva, että sen varovainenkin käyttö voi päätyä törkeään epätasapainoon. Taffel onnistuu kuitenkin suitsimaan yrttiä niin, ettei se pääse liiaksi niskan päälle. Parasta uutuus-Kartanoissa on hallittu ja kutkuttava liukuma makeasta suolaiseen. Jälkimaussa esiin nousevat peruna ja öljy.

Kokonaisuus: Harvinaisen tasapainoinen naposte! Kartanon Hunaja & Rosmariini onnistuu palauttamaan Taffelin maalaissipsien A-sarjaan.

Arvosana: 4,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Pelkkä kermaviili.

Taffel Cheese & Pepper

Juustonaksun sukulaiset, Snacksit

Juusto ja mustapippuri ovat parhaimmillaan upeita yhdessä. Tästä käypä todiste on esimerkiksi Pirkan ihana mustapippurituorejuusto, joka menee oivallisesti alas sellaisenaan, leivän kaverina tai vaikka maustevoina pihvin päällä (ei, tämä ei ole maksettu mainos).

Myös juustonaksut ja uudistuminen ovat ihania asioita asia. Vierivä sipsi ei sammaloidu, ja niinpä toivotankin aina kaikenlaiset uudet avaukset ja tuttujen klassikoiden versioinnit äärimmäisen tervetulleiksi sipsihyllyihin. Taffel on päättänyt veistää juustonaksut uuteen muotoon ja leipoa sekaan mustapippurikomponentin. Lähtökohta on siis varsin mainio!

Rakenne: Taffelin Cheese & Pepperien pisaramainen muoto tuo mieleen monta asiaa: avaruusaluksen, syöksyhampaan, kyyneleen, Gene Simmonsin kielen. Uusi muoto on napostelun kannalta kätevä, joskin rahtusen pieni. Taffelin perus-juustonaksujen tapaan uutuudet ovat hyvin höttöisiä, mutta saavat nahkeutta, kun pussia malttaa pitää auki päivän–pari ennen napostelua. Hampaankoloihin kertyy massaa kenties perusjuustonaksuja vähemmän. Kaikki siis hyvin rakennerintamalla.

Maku: Odotus pippurin ja juuston liitosta on kermainen ja tasapainoinen. Cheese &Pepperien kohdalla totuus ei voisi olla kauempana odotuksesta. Taffelin uusnaposteet ovat suolattomia ja juustoisuudeltaan perin niukkoja pisaroita, joiden päälle on rouhittu mielivaltainen määrä melko kitkerää mustapippuria. Juusto ja pippuri eivät yhdisty millään tavalla, ja pippuri jää suuhun kummittelemaan tuntikausiksi. Kotitalouden 5-vuotias summasi pussin herättämät tunteet erinomaisesti: ”Vihaan näitä ihan raivona”.

Kokonaisuus: Taffel Cheese & Pepperien muodon herättämistä mielikuvista enteellisin oli kyynel. Nämä ovat nimittäin Sweet Heartsin ohella kamalimpia uusnaposteita miesmuistiin.

Arvosana: 0,3 pistettä viidestä.

Taffel Crispy Gold Creme Fraiche & Onion

Maustettu, Sileä, Sipsit

”Hienostuneet perunalastut tarjoavat erottuvan vaihtoehdon herkuttelijalle, joka ei tyydy tavanomaiseen”, sanotaan Taffelin Crispy Gold -pussin takapuolella.

Kyseenalaistan välittömästi kuulumiseni kohderyhmään. Mielipiteeni hifi- ja artesaanisipseistä ovat olleet yleisellä tasolla (kenties turhankin) penseitä. Perunalastu on minulle ensisijaisesti massaruokakulttuurillinen tusinatuote, jonka kanssa ei pidä lähteä turhia hienostelemaan.

Toisaalta tämäntyylisiä lastuja maistellessani päädyn kuitenkin hämmentävän usein lopulta ylistämään juuri niitä piirteitä, jotka erottavat artesaaniastut bulkkisipseistä. En anna identiteettikriisini haitata menoa, vaan arvioin tämänkin pussillisen täysin avoimin ja mahdollisimman puolueettomin mielin!

Rakenne: Pussin kyljessä mainittu ”ennenkokematon rapeus” ei ole tuulesta temmattu mainoslause. Paksuhkojen lastujen kullankeltainen, paikoin tummaankin kanttaava paisto on todella erinomainen. Suussa käyvä rouske on melkoinen, mutta halkeilevuus on silti enemmän lehteilevää kuin koviksi siruiksi lohkeilevaa. Öljyn määrässä ei ole säästelty, mutta rasvaisuus ei silti ole ällöttävää. Artesaanilastuille tyypillisesti reunoilla häilyy perunankuorta. Lastut ovat pääosin melko pieniä.

Maku: Crispy Gold -lastujen maut ovat oivallisia, mutta tasapaino on rahtusen pielessä. Ensimmäisenä suuhun tunkee vahva sipuli, jonka perässä seuraa yllättävä makeus. Jopa sokeriselta tuntuvaa makeutta suitsii vahva suolaus, mutta sipulille ei löydy vastinparia. Ranskankerma ja itse peruna jäävät armotta sipulin jalkoihin.

Kokonaisuus: Epätasapainoisesta maustaan huolimatta Crispy Goldien rapeus on niin top 5 -osastoa, että kokonaisuus kallistuu ehdottomasti voittajan puolelle. Pitääkin tutustua saman sarjan merisuolattuun versioon, josko yksinkertaisempien makujen kanssa käsissä olisi todellinen kuninkuussarjan lastu.

Arvosana: 4,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: American.

Taffel El Taff Tacochips

Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Muistan, kun törmäsin meksikolaiseen lucha libre -vapaapainiin lomaillessani vanhempieni kanssa Kaliforniassa vuosituhannen taitteen tienoilla.

Olin 6. luokalla ja WWF:n SmackDown oli kovaa valuuttaa kotimaassa. Sattumalta motellin televisiosta näkemäni lucha libre oli kuitenkin jotain ihan muuta: naamioituneet miehet loikkivat areenan kattopalkeista neljän pöydän läpi betonilattialle ja jatkoivat sen jälkeen turpaan mättämistä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Siis kunnon meininkiä!

Taffelin El Taff -uutuuden pussinkylkiteksti herätti näiden muistojen valossa allekirjoittaneessa kenties liiankin korkeita odotuksia: ”Taffel El Taff on erilainen tacolastu. Se on Sipsien sukua. Se on tehty parilaleikatusta perunalastusta, joka iskee mausteillaan tacohermoosi kuin naamioitunut meksikolainen lucha libre -vapaapainija. Rouskaus – ja siesta naksahtaa fiestaksi.”

Rakenne: El Taffien rakenne muistuttaa toisaalta Snack Dayn Deep Rift -sarjan sipsejä, toisaalta Taffelin omia Waffeleita sekä jo edesmenneitä Flavor Max -sipsejä. Syvät ja kulmikkaat poimut aiheuttavat yhdessä perunan jauhoisuuden kanssa melko ankaraa silppuuntumista. Lastut ovat erittäin paksuja, jopa hieman liian paksuja rapeuden kannalta. Sipsien kokoskaala vaihtelee laidasta laitaan, ja seassa on muutamia kunnon jättiläisiä.

Maku: Ensivaikutelma El Taffeista on harvinaisen tunkkainen ja tukkoisa. Mukaan leivottu mausteisuuskin on enemmän puuduttavaa kuin makuhermoja kutkuttelevaa sorttia. Paletissa on vivahteita niin ranchista kuin barbequestakin, mutta kokonaisuus kanttaa lopulta enemmän grillaus- ja yleismausteeseen. Maustetta on yksinkertaisesti liikaa eikä siinä ole minkäänlaista tasapainoa. Rohtuneita huulia kirvelee eikä perunaa löydä tunkkaisuuden alta millään.

Kokonaisuus: El Taffien premissi on hyvä ja halusin kovasti tykätä näistä, mutta kun ei lähde, niin ei lähde. Lucha libre -henkeä en näistä myöskään harmikseni löydä.

Arvosana: 1,5 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Tzatziki, myös pelkkä kermaviili.