Snack Day Cheesy Dream

Snack Day Cheesy Dream Sourcream & Cheese

Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Hyvää alkanutta vuotta! On aika päättää venähtänyt joululoma toteuttamalla lukijan toive, joka on samalla oma pitkäaikainen suosikkini.

Lidlin Snack Day (ent. Crusti Croc) -mallisto on täynnä perusvarmoja valintoja, jotka usein yltävät näissäkin arvioissa vähintäänkin keskitasolle. Juusto ja hapankerma on niin oivallinen kombo, että on erikoista, ettei muiden valmistajien valikoimista löydy vastaavaa tuotetta.

Yllätyksekseni taannoin Lidlissä asioidessani huomasin, että monien Snack Day -sipsien valmistus on siirtynyt Saksasta Suomeen. Missä välissä tällainen on tapahtunut? Hienoa joka tapauksessa!

Rakenne: Snack Dayn juustosipsit muistuttavat monella tapaa rakenteeltaan Estrellan kapeapoimuisia ja pienehköjä lastuja. Mukaan mahtuu myös muutama jättiläinen. Öljyisyydeltään melko niukkoja lastuja laikuttaa räikeä kellertävän oranssi juustopöly. Lastujen rapeus on osastoa napakka, mutta jauhoinen perunalaatu aiheuttaa sisipen melko nopean mössööntymisen pureskellessa.

Maku: Cheesy Dreamin juusto on lempeää ja kermaista sorttia. Se on tasapainoisimpia ja samalla juustoisimpia esimerkkejä juustosipsien sarjassa. Maku muistuttaa cheddarista ja emmentalista. Hapankermaa on maussa vähän, mutta enempää ei oikeastaan jää kaipaamaankaan – sitä on juuri sopivasti peittämään juuston mahdollinen esanssisuus. Peruna pääsee juuston alta esiin lopulta melko hallitsevastikin varsinkin jälkimaussa. Suolaa jään kaipaamaan hieman lisää.

Kokonaisuus: Snack Dayn Cheesy Dream on budjettiluokan juustosipsien kuningas, joka tuntuu vain parantuneen valmistuksen siirryttyä Suomeen.

Arvosana: 3,8 pistettä viidestä.

Dippisuositus: American.

Taffel Cheese & Pepper

Juustonaksun sukulaiset, Snacksit

Juusto ja mustapippuri ovat parhaimmillaan upeita yhdessä. Tästä käypä todiste on esimerkiksi Pirkan ihana mustapippurituorejuusto, joka menee oivallisesti alas sellaisenaan, leivän kaverina tai vaikka maustevoina pihvin päällä (ei, tämä ei ole maksettu mainos).

Myös juustonaksut ja uudistuminen ovat ihania asioita asia. Vierivä sipsi ei sammaloidu, ja niinpä toivotankin aina kaikenlaiset uudet avaukset ja tuttujen klassikoiden versioinnit äärimmäisen tervetulleiksi sipsihyllyihin. Taffel on päättänyt veistää juustonaksut uuteen muotoon ja leipoa sekaan mustapippurikomponentin. Lähtökohta on siis varsin mainio!

Rakenne: Taffelin Cheese & Pepperien pisaramainen muoto tuo mieleen monta asiaa: avaruusaluksen, syöksyhampaan, kyyneleen, Gene Simmonsin kielen. Uusi muoto on napostelun kannalta kätevä, joskin rahtusen pieni. Taffelin perus-juustonaksujen tapaan uutuudet ovat hyvin höttöisiä, mutta saavat nahkeutta, kun pussia malttaa pitää auki päivän–pari ennen napostelua. Hampaankoloihin kertyy massaa kenties perusjuustonaksuja vähemmän. Kaikki siis hyvin rakennerintamalla.

Maku: Odotus pippurin ja juuston liitosta on kermainen ja tasapainoinen. Cheese &Pepperien kohdalla totuus ei voisi olla kauempana odotuksesta. Taffelin uusnaposteet ovat suolattomia ja juustoisuudeltaan perin niukkoja pisaroita, joiden päälle on rouhittu mielivaltainen määrä melko kitkerää mustapippuria. Juusto ja pippuri eivät yhdisty millään tavalla, ja pippuri jää suuhun kummittelemaan tuntikausiksi. Kotitalouden 5-vuotias summasi pussin herättämät tunteet erinomaisesti: ”Vihaan näitä ihan raivona”.

Kokonaisuus: Taffel Cheese & Pepperien muodon herättämistä mielikuvista enteellisin oli kyynel. Nämä ovat nimittäin Sweet Heartsin ohella kamalimpia uusnaposteita miesmuistiin.

Arvosana: 0,3 pistettä viidestä.

Hippeas Cheese and Love

Hippeas Cheese & Love

Juustonaksun sukulaiset, Snacksit

Sota ja rauha, rap ja metalli, terveys ja napostelu. Tässäpä muutamia asioita, joita on aikojen saatossa koetettu törmäyttää vaihtelevin tuloksin. Välillä homma toimii, mutta usein kyseessä on enemmän vesi ja öljy- kuin yin ja yang -tyyppinen skenaario.

Kuulun koulukuntaan, jonka mielestä kaikenlaiset terveyspyrkimykset olisi hyvä pitää mahdollisimman kaukana herkullisista naposteista. Kun joskus kerran kolmessa vuodessa tahdon ”napostella terveellisesti”, silppuan porkkanoita tikuiksi ja dippailen niitä muistaakseni, millainen ihminen oikeastaan olen ja että porkkanoiden paikka on raasteena, laatikossa tai kalakeiton seassa.

Pohjattoman sipsinnälkäisenä ja -uteliaana sieluna suhtaudun kuitenkin aina avoimin mielin erilaisiin uutuusnaposteisiin. Atomi on jo onnistuneesti halkaistu ja Tupac tuotu takaisin konserttilavoille hologrammiteknologian keinoin, mikseivätpä siis terveelliset snacksit voisi maistua hyvältä?

Tällä kertaa testissä ovat siis vegaaniset, lisäaineettomat ja gluteenittomat Hippeas Cheese & Love -”kikhernesuikerot”, kuten myyntipuheessa näitä juustonaksun kaukaisia pikkuserkkuja kutsutaan.

Hippeas Cheese and Love
Tässä kuvassa ei ole valkotasapaino pielessä, vaan Hippeas Cheese & Loven väri on ihan oikeasti noin kalpea.

Rakenne: Näitä petollisia ”snackseja” saattaa ohikiitävän hetken erehtyä luulemaan rapeiksi, kunnes suikero hajoaa ensimmäisen puraisun jälkeen sahajauhoksi suuhun. Syljen kanssa sekoittuessaan tämä jauho muuttuu tahmeaksi löllöksi, joka takertuu hampaankoloihin ja kielen alle. Öljyä ei tuotteessa ole oikeastaan laisinkaan, mikä lienee tietysti terveydelle hyväksi, mutta tekee koostumukselle karhunpalveluksen.

Maku: Sama juttu kuin rakenteen kanssa. Suussa häivähtää pikaisesti juustoa muistuttava maku, joka katoaa välittömästi ja jättää jälkeensä… no, ei oikeastaan mitään. Mieto mauste ei sinänsä ole pahaa, mutta sitä soisi olevan enemmän, jotta tuotteessa olisi edes jotain kestävämpää tarttumapintaa ja yleistä pidettävyyttä. Pringlesin kohdalla sama katoavan maun ilmiö saa kahmimaan lisää lastuja kitusiin, mutta Hippeasin kanssa vaikutus on päinvastainen.

Kokonaisuus: Kyllähän näitä mieluummin napsii kuin turpaansa ottaa, mutta juuri muuta positiivista sanottavaa näistä pahvikkeista on hankala keksiä. Terveystuotteena arvioituna nämä olisivat varmaankin ihan ok, mutta snacksien yleisgenressä nämä lankeavat samaan laariin edellisessä kirjoituksessa mainittujen Lay’sin Soucream & Onioneiden kanssa.

Arvosana: 0,5 pistettä viidestä.

P.S.! Saatoit huomata, että HSR-blogin ulkoasu on uudistunut. Julkaisun uuden logon on laatinut käsittämättömän lahjakas ja ihmisenä erinomainen Jari Johannes.

Samaan syssyyn Historian Sipsien Rapinaa löytyy nyt myös suosituimmilta sosiaalisen median alustoilta, eli Facebookista ja Instagramista. Pankaa seuraten niin ette koskaan missaa yhtään kirjoitusta ja saatatte päästä kurkistamaan toisinaan tuotantoprosessin kulisseihin!

Taffel Nacho Cheese Balls

Juustonaksun sukulaiset, Klassikot, Snacksit

On snackseja, jotka soveltuvat jaettavaksi puolison, perheen tai illanviettoporukan kesken. On snackseja, joita napsitaan yksi kerrallaan hillitysti seurustelun ja cocktailien lomassa. On snackseja, joihin liittyy yhteisöllisyyttä, hienostuneisuutta ja muita syömiseen kytkeytyviä yleviä ihanteita.

Sitten on sellaisia snackseja, joihin tartutaan sipsihyllyllä pimeänä hetkenä ja jo kassalla tietää, että tiedossa on napostelun sijaan maanista ahtamista. Pussin odotettu elinikä avaamisen jälkeen on korkeintaan puoli tuntia ja riettaan nautinnon päätteeksi odotettavissa on ähkynsekaista häpeää ja sielun mustaan peiliin tuijottelua.

Tällaisten herkkujen kanssa voi huijata itseään hetken ja aloittaa maltillisesti yhdellä snacksilla kerrallaan. Pian suuhun siirtyy jo kaksi napostetta per koukistus ja sen jälkeen tahti kiihtyykin eksponentiaalisesti: 2, 4, 8, 16… Lienee sanomattakin selvää, että tähän hommaan ei ryhdytä seurassa.

Riettaan mässäilyn kruunaa, jos naposteltava jättää sormiin jonkinlaisen maustekerroksen, jonka voi lopuksi nuolla. Siksi tarkoitukseen soveltuvatkin parhaiten erilaiset juustonaksun sukulaiset, joita peittää usein keltaoranssi taikapöly. Maissimassasta valmistetut snacksit vaativat myös useimmiten melko vähän pureskelua, mikä mahdollistaa niiden suuhunsaattamistahdin kiihtymisen riittävän hurjiin lukemiin.

Syitä tällaiseen täysin järjettömään ja itseinhoa toisinaan aiheuttavaan toimintaan voi olla moniakin, mutta snackspertin kohdalla kyse on useimmiten sopivasta sekoituksesta puutteellisia stressinhallintataitoja ja kirkkaalla liekillä palavaa rakkautta napostelemista kohtaan. En todellakaan kannusta ketään harrastamaan kuvailemaani hardcore-napostelua, mutta tiedostan samalla, että kaltaisiani olentoja on taatusti useampiakin, ja tieto muiden snacksperttien olemassaolosta voi tarjota kaivatun samaistumiskokemuksen.

Tässä sarjakuvassa esitetty näkemys on yksinkertaisesti väärä. (Copyright: David Malki / Wondermark.com)

Paras polttoaine maanisille mässäilyorgioille on tutkitusti Taffel Nacho Cheese Balls, jossa yhdistyvät täydellisellä tavalla muoto, koko, rakenne ja maku. Dipata niitä ei voi, mutta dippihän on toisaalta vain tiellä, kun tosissaan aletaan napostelemaan.

Pallomaisuus mahdollistaa sen, että kun snacks-kulho on asemoitu oikein, vauhdikkaasti ahtaessa suun ohi viilettävät nachopallot kierivät rinnuksilta suoraan takaisin kaltaistensa pariin odottamaan uutta yritystä.

Rakenne: Nacho Cheese Ballsit ovat alkuun petollisen rapeita, mutta sulavat lopulta suussa sekunneissa. Rapeus kuitenkin koukuttaa ja saa ahtamaan herkkupalloja suuhun ensipuraisun uudentamisen toivossa.

Maku: Keltaoranssi taikapöly on alusta loppuun täynnä iskevää makua, joka kuitenkin häipyy suusta melko vikkelään. Saman makuelämyksen saavuttamiseksi tarvitaan koko ajan enemmän ja enemmän kourallisia.

Kokonaisuus: Hampaankoloihin kerääntyvä mauton massa ärsyttää, toisaalta sormiin kehittyvä ihana oranssi kerros on autuaan syntistä nuoleskeltavaa. Objektiivinen arviointiyritys vetää vesiperän, sillä Nacho Cheese Ballsia ei voi tarkastella ilman sitä ympäröivää ilmiötä. Olen ekstaasissa.

Arvosana: 4,7 pistettä viidestä.