juusto

Santa Maria Tortilla Chips Cheese & Jalapeno

Juusto, Nachot

Syystä tai toisesta tortillasipsit eivät pitkään aikaan saaneet Suomesta sellaista jalansijaa, että kaupoista löytyisi juuri muita makuja kuin suolattu, juusto tai tulinen. Nyt tilanne on kuitenkin selkeästi muuttumassa, ja markettiemme hyllyistä on alkanut toisinaan löytymään jopa henkilökohtaista suosikkiani Doritos Cool Ranchia (eli eurooppalaisittain epämuodikkaasti Cool Americania).

Santa Maria on tex mex -genren kiistaton klassikko, joka on viime vuosina lähtenyt näyttävästi murtamaan varsin perinteistä tuotevalikoimaansa kiinnostavilla avauksilla, joskin arviokulhoon tällä kertaa päätynyt juusto & jalapeno on spektrin sovinnaisemmasta päästä.

Rakenne: Santa Mariat ovat rapeampia kuin monet kilpailijat. Ne eivät silti ole kovia, vaan maissikolmiot ovat rakenteeltaan melko keveitä ja ilmavia. Joukossa on melko runsaasti kippuralle paistuneita yksilöitä, mistä seuraa pieni miinus dipattavuuden vinkkelistä. Maissimassa ei pureskellessa täytä hampaankoloja, vaan tekstuuri jää irtonaiseksi. Rasvaa on niukalti.

Maku: Ensivaikutelma on mieto, mutta poltteen alkaa hiljalleen huomata katupölyn kuivaamilla huulilla napostelun jatkuessa. Juusto ja jalapeno antavat odottaa makupommia, mutta kokonaisuus on melko hillitty. Maku on silti tasapainossa: kaikkea on sopivassa suhteessa, kaikkea saisi vain olla enemmän. Juusto on miedompi kuin monissa juusto-maustetuissa tortillasipseissä ja jalapeno maistuu ilahduttavan hedelmäiseltä. Lopulta pääosan lämpimässä makuprofiilissa ottaa kuitenkin maissi.

Kokonaisuus: Rohkeammalla ja runsaammalla maulla Santa Marialle lohkeaisi taatusti nelosen ylittävä arvosana, mutta ujo maku ja huono dipattavuus tekevät tuotteesta lopulta varsin keskinkertaisen.

Arvosana: 3,1 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Salsa, tietysti!

Oikia Rehti Rosetta Juusto & Punasipuli

Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Pyhäntäläiseltä Oikialta on lupa odottaa suuria – onhan Oikian (eli entisen Real Snacksin) Kaikilla mausteilla yksi parhaista sipsi-innovaatioista tällä vuosituhannella. Toisaalta katalogiin mahtuu myös todellisia rimanalituksia, kuten liisteriset ja oudonmakuiset kauravuustonaksut, ja varsin mitäänsanomaton Sähäkkä Sabina. Lisäksi suhtaudun edelleen pienellä varaukseilla Oikian ns. ulkonapostellisiin seikkoihin, kuten lastujen nimeäiskäytäntöihin ja tarpeeseen painottaa pusseissa sanaa perunasipsi.

Tällä kertaa kulhoon rapisi lähtökohtaisesti erittäin kiinnostava Rehti Rosetta, joka edustaa klassista juusto ja punasipuli -makumaailmaa. Odotukset ovat vähintään rinnan korkeudella!

Rakenne: Rehdistä nimestään huolimatta Rosetan lastukoko on varsin pieni, ja joukossa on rutkasti kippuralle käpristyneitä yksilöitä. Paistoväri on jotenkin kelmeä ja melko epätasainen. Poimitus on Estrella-henkistä, joka johtaa myös estrellamaiseen keskitason rapeuteen – sipsit hajoavat pureskellessa hammastikkumaisiksi soiroiksi. Öljyä on varsin niukasti, mistä johtuen Rosetat ovat varsin kuivaa rouskuteltavaa. Käytetty perunalajike ei onneksi ole järin jauhoinen, eli homma pysyy kohtuullisesti koossa.

Maku: Juusto ja punasipuli -genren sipseistä löytyy usein melko isoja makuja, mutta Oikia on valinnut toisenlaisen, hillitymmän lähestymistavan. Tästä johtuen Rosetta tuntuukin ennemmin suolatulta perunalastulta, jossa esiintyy mieto häivähdys juustoa ja punasipulia. Näistä kahdesta juusto hallitsee makuprofiilissa enemmän, mutta ei oikeastaan herätä minkäänlaisia tunteita. Juustoisuus ei kuitenkaan ole teollista sorttia, enemmän vain geneerinen ok-tason juusto. Punasipuli maistuu enemmän esikuvaltaan, mutta esiintyy lähinnä jälkimaussa. Suolaa on aika mukavasti, mutta ei häiritsevän paljon.

Kokonaisuus: Rehti Rosetta on ehkä keskinkertaisin sipsi, jota olen aikoihin syönyt. Napostelukokemus ei ole hyvä eikä huono, vaan todella vankka keskitien suoritus niin rakenteen, rapeuden kuin maunkin puolesta. Näin ollen arvosana ei voi olla mitään muuta kuin jämptisti asteikon puolivälissä.

Arvosana: 2,5 pistettä viidestä.

Dippisuositus: American.

Snack Day Juustonaksu

Juustonaksun sukulaiset, Snacksit

Sipsiblogin päätoimituksessa paljastui hiljattain kammottava ylenkatse: Lidlin oivalliset juustonaksut ovat jääneet julkaisun pian viisivuotisen historian aikana tyystin arvioimatta! Tilanne on korjattava välittömästi.

Oivallisen kuvaavaa nimeä kantavia Juustonaksuja myydään ainoastaan megakoon pusseissa, ja niiden mainitaan olevan valmistettu Suomessa. Mikähän kotimainen sipsitehdas mahtaa olla tuotteen takana?

Rakenne: Snack Dayn suikero on pituudeltaan kenties lyhyin juustonaksuversio markkinoilla – näitä saa tarvittaessa tungettua suuhun kerralla ennätyksellisen monta. Lievästi käyrät naksut ovat väriltään hehkuvan oransseja. Hampaiden välissä Juustonaksut ovat tussahtavan pehmeää höttöä, ja niiden rakenne tuntuu jokseenkin kennomaiselta. Naksumassaa ei juurikaan jää hampaankoloihin, vaan se liukenee kieleltä vikkelästi. Pussin ollessa avoinna useampia päiviä naksut keräävät kiitettävästi bodya, kuten kuuluukin.

Maku: Juustonaksujen runsas, terävä ja kermainen juustoisuus on tunnistettavissa perushyväksi cheddar-jäljitelmäksi, ja se ottaa oman tilansa haltuun kielellä välittömästi. Makuprofiilissa yllättävää on korostunut makeus, johon juustonaksuissa törmää harvoin. Itse naksumassa jättää hieman pahvisen jälkimaun. Suola on paketissa täydentävässä roolissa.

Kokonaisuus: Snack Dayn juustonaksut hurmaavat monisyisellä makuprofiilillaan, jota latistaa hieman harmaa jälkimaku. Pieni koko ja nopea liukenevuus tekevät Juustonaksuista äärimmäisen nopeaa ja helppoa naposteltavaa.

Arvosana: 4,0 pistettä viidestä.

OLW Cheez Doodles Onion Fusion

Juustonaksun sukulaiset, Snacksit

Ruotsissa kaikki on aina paremmin, ainakin euroviisumenestyksen ja uusien sipsimakujen osalta. Viimeisimpänä länsinaapurin uutuusnaposteena päivystävän snackspertin testikulhoon lennähti OLW:n kolmen (!) sipulin makuinen juustonaksupussi.

Juusto ja sipuli on tunnetusti pomminvarma makupari ja juustonaksu snacksien kuningas, mikä voisi mennä pieleen?

Rakenne: OLW:n jumbojuustonaksut ovat kauniin oransseja, tasamittaisia ja päistään lättänöitä suikeroita, joiden paksuus on allekirjoittaneen nimettömän luokkaa (ja meikäläisellä on varsin lapiomaiset kädet). Suussa koostumus on äärimmäisen tussahtava ja koko naksu katoaa hampaiden välistä lähes välittömästi, purutuntuma on ohikiitävä. Suuhun jää hieman niljainen ja hampaiden väleihin tiukasti tarkertuva massajäämä.

Maku: Holy onion fusion, Batman! Makurintamalla lupaukset lunastetaan 100-prosenttisesti. Puna-, ruoho- ja valkosipuli maistuvat kokonaisuudessa räväkästi tarjoten makuhermoille todellisen sipulihyökkäyksen. Aavistuksen kitkerää makuprofiilia hallitsee ennen kaikkea ruohosipuli, ja sipulitrio ajaa surutta juuston yli. Pieni kermaisuus pääsee silti kummittelemaan vielä jälkimaussa, joskin sipuli jää napostelun jälkeenkin hallitsevimmaksi muistoksi. Suolassakaan eivät OLW:n veijarit ole säästelleet.

Kokonaisuus: Jos pidät todella paljon sipulista, pidät luultavasti myös OLW:n Onion Fusionista. Meikäläiselle kokemus on kuitenkin hieman liian kaukana klassisesta juustonaksusta, vaikka arvostankin ruotsalaisten seikkailumielisyyttä. Hieman pureskeltavammalla koostumuksella arvosana olisi voinut kantata lähemmäksi nelosta, nyt jäädään kuitenkin hyvän ja huonon väliseen limboon. Ja sillä sipuli!

Arvosana: 3,1 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Nämä voisivat jopa parantua dippaamalla. Jotain juustoista?

Estrella Parmesan & Merisuola

Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Täydellinen juustosipsi on perunalastujen Graalin malja, jonka löydettyään snackspertti voi siirtyä korkeammalle napostelun tasolle ja unohtaa loppuiäkseen teolliset esanssiviritykset ja avuttomat juustojäljitelmät.

Toistaiseksi lähimmäs täydellisyyttä on päässyt ruotsalainen Gårdschips, jonka Parmesan-lastut vakuuttivat allekirjoittaneen jo nelisen vuotta takaperin täyteläisellä rasvaisuudellaan, tyydyttävällä rapeudellaan ja ennen kaikkea autenttisella juustoisuudellaan.

Sen jälkeenkin onkin varteenotettavien juustosipsien rintamalla ollut hiljaisempaa – kunnes Estrella täräytti alkuvuodesta hyllyihin oman Parmesan-tulkintansa. Heti kimppuun!

Rakenne: Parmesan & Merisuola edustaa klassista Estrella-formaattia kapeilla poimuillaan ja keskikokoisella lastukoollaan. Jokseenkin kalpeasta väristä huolimatta paisto on onnistunut, ja ohuista sipseistä on saatu miellyttävän rapeita. Rapeus on enemmän rouskuvaa sorttia lehtevän halkeilevuuden sijaan. Öljyä on sipseissä miellyttävästi, ei ainakaan liian vähän. Pussissa on ärsyttävän paljon silppua, eikä se johdu ainakaan tässä tapauksessa pussin kovakouraisesta käsittelystä.

Maku: Tässäpä kerrankin juustosipsi, joka keskittyy todellakin olennaiseen. Uutuuden juustoisuus on monivivahteista, mehukasta ja pehmeää, eikä maistu ensinkään esanssiselta. Parmesanin maku on vahva, ja sen tunnistaisi jopa sokkotestissä parmesaniksi eikä vain geneeriseksi juustoksi. Juustoisuutta korostaa asiaankuuluvan runsas suolaisuus. Juuston hälvetessä suusta myös peruna vivahtaa maussa, mutta on täysin toissijainen kokonaisuuden kannalta.

Kokonaisuus: Estrella on onnistunut luomaan äärimmäisen juustoisen ja tasapainoisen juustosipsin, joka on ehdottomasti juustosipsien kärkikahinoissa. Jäin kaipaamaan oikeastaan ainoastaan vielä hieman lisää öljyä ja suurempaa lastukokoa.

Arvosana: 4,4 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Taffel 3 sipulia.

Taffel Zuusto Snacks

Taffel Zuusto Snacks Vegan

Juustonaksun sukulaiset, Maissi, Snacksit

Olen usein todennut, että minun ja vegaaniuden tiellä seisoo oikeastaan ainoastaan juusto, jota rakastan jopa enemmän kuin elämää. Vegaaniset juustonkorvikkeet eli juustokkeet (tai antijuustot) ovat kuitenkin viime vuosina kehittyneet harppauksin, ja Jokilaakson Vegaanin pizzamuru on jo korvannut snackspertin taloudessa viimeisenkin eläinperäisen ainesosan kotitekoisen pizzan päällä.

Taffel on keksinyt helpottaa monen kasvisperäistä ruokavaliota kohti siirtyvän matkaa lanseeramalla zuustonaksut, jotka lupaavat niin autenttista juustoisuutta, ettei perinteisiä juustonaksuja tule edes ikävä. Liekö näin?

Rakenne: Zuustonaksujen ja juustonaksujen ero rakennesektorilla on hiuksenhieno. Silmämääräisesti zuustonaksut näyttävät hippusen ohuemmilta, mutta en voi olla tästä varma, sillä käsillä ei ole perinteisempää versiota. Lyhyet naksut ovat erittäin suikeroisia, ja monet niistä tekevät lähes täyden 360 asteen kaarteen. Hampaiden välissä tunne on erittäin tyydyttävä: tussahtavuuden ja rapeuden leikkauspiste on oivallinen. Neljän päivän tarkkailujaksolla naksut myös kehittävät kiitettävän nahkeuden ja ns. bodya. Sormet värjääntyvät, kuten on *uustonaksujen parissa oikein ja asiallista.

Maku: I can’t believe it’s not cheese! Zuustonaksuilla voisi hyvin höynäyttää paatunutta juustonrakastajaa. Ainoa erottava tekijä on zuustonaksujen vieno makeus, jota juustonaksuista ei löydy. Maissi maistuu jotenkin maissisemmalta kuin perinteisissä suikeroissa. Suolaa on sopivan reippaalla kädellä, ja jano tulee nopeasti. Juustoisuus on täyteläistä!

Kokonaisuus: Jos perinteiset juustonaksut katoaisivat maailmasta, en osaisi niitä kaivata, jos zuustonaksuja yhä saisi kaupoista. Erittäin onnistunut päivitys!

Arvosana: 4,5 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Älä dippaa!

Estrella Super Crunch

Juustonaksun sukulaiset, Maissi, Snacksit

Super-sanaa käytetään nykyään markkinoinnissa ihan liian vähän. Ennen kaikki oli super: Super Nintendo, Super Soaker, Boss Super Overdrive…

Onneksi Estrella on hoksannut vanhan ylisanan mahdin houkuttelevasti nimetyn Super Crunchin kohdalla. Cheddar, kermaviili ja sipuli -maustettuja ekstrarapeita juustonaksuja? Kyllä kiitos!

Rakenne: Ensivaikutelma Super Cruncheista on erittäin tiivis ja rapea. Koostumus ei silti ole kova eikä riko kitalakea. Suikeroiden muoto tuo mieleen tippaleivän tai nuijapäät. Naksujen pinta on erittän sileä ja makujauheen peitossa. Pieni miinus siitä, että muoto on erittäin altis katkeilulle, minkä vuoksi pussissa on erittäin paljon silppua.

Maku: Super Crunchit ovat makunsa puolesta hyvässä tasapainossa. Kermaista juustoa on juuri sopivasti, ettei sipuli pääse hautautumaan. Makuprofiili on hieman tumma, muttei silti tunkkainen. Suolaa on melko mukavasti, mutta lähinnä pinnalla eikä niinkään massassa, joka puolestaan on hyvin mietoa. Sipuli jää mukavasti pyörimään jälkimakuun.

Kokonaisuus: Sanokaa minun sanoneen: elämme juustonaksujen kulta-aikaa. Tuskin koskaan ihmiskunnan historiassa on ollut saatavilla yhtä laajalti erilaisia, -kokoisia ja -makuisia juustonaksuvariantteja, ja Estrellan Super Crunch on oivallisen tervetullut tulokas katraaseen. Nyt vielä kun Taffelilla tajuttaisiin palauttaa Jumbojuustojen resepti alkuperäiseen muotoon…

Arvosana: 4,1 pistettä viidestä.

Dippisuositus: En dippaisi!

Munchos Queso

Makuja maailmalta, Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Sipsiblogin ystävä Jarkko ihastui Espanjassa Munchosin juustosipseihin, ja teki todellisen kulttuuriteon postittaessaan pussin päivystävän snackspertin ruodittavaksi. Kiitos!

Pussin kuvassa manchegolta näyttävä juusto leijailee keltaisella taivaalla sipsivarjon kannattelemana. Tästä voisivat pohjoismaisetkin sipsivalmistajat ottaa mallia!

Rakenne: Heti pussin avatessa naamaan iskee voimakas juustoinen tuoksu. Lastut ovat kooltaan suuria, väriltään kalpeita ja poimuiltaan harvinaisen syviä. Tästä huolimatta sipsit eivät ole paksuja, eivätkä anna juuri vastusta hampaille. Silti niiden rapeus on mukavan lehteilevää. Öljyä on melko paljon.

Maku: Tuoksu ei pettänyt: Munchosit ovat aivan uskomattoman juustoisia – siis aivan älyttömän. Juuston maku liikkuu melko autenttisessa manchego-/parmesan-maailmassa, ja on lievästä esanssisuudestaan huolimatta todella maukas. Suolaa on asiaankuuluvasti erittäin paljon. Peruna käväisee jälkimaussa kääntymässä, mutta hautautuu lopulta täysin juuston alle. Mausteen levitys on pääsääntöisesti tasaista, mutta paikoin tulee vastaan vielä turboahdetumpiakin juustopläjäyksiä.

Kokonaisuus: Juustoisempaa sipsiä saa hakea. Munchos ponnistaa oman juustosipsilistani kakkossijalle heti Gårdschips Parmesanin taakse.

Arvosana: 4,4 pistettä viidestä.

Dippisuositus: American.

Lay’s Bugles Nacho Cheese

Juustonaksun sukulaiset, Maissi, Snacksit

Muotosnacksit ovat oma maailmansa. Maissimassasta saa muovailtua lähes mitä vain, mutta harmillisen usein napostevalmistajilla tuntuu silti loppuvan mielikuvitus kesken. Lay’s lähestyy genreä kartiomaisilla Bugleseilla, joiden pussinkylkiteksti mainostaa erinomaista dipattavuutta.

Kartiomuodosta tulevat snackspertille mieleen esimerkiksi velhojen hatut, jätskitötteröt sekä seikkailupeliklassikko Day of the Tentaclen nimihahmot. Ihan hyviä mielleyhtymiä!

Rakenne: Buglesit ovat erittäin rapeita, ehkä jopa hieman kovia. Tötterömuoto on hauska, mutta markkinointikuvasta poiketen naksut ovat huomattavasti luvattua lituskaisempia. Suutuntuma on melko kuiva, ja tötteröt murenevat melko pian jauhoksi. Terävien kärkien kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei tule pistelleeksi kitalakeaan rikki.

Maku: Buglesien juusto on perusmukava ja lempeä, ja tuo mieleen juustonaksut. Ylivoimaisesti hallitsevampi maku on kuitenkin itse massa, joka maistuu todella paljon maissilta. Suolaa on enemmän kuin vähemmän. Jälkimaussa on todella teollinen vivahde.

Kokonaisuus: Potentiaalista huolimatta Buglesit ovat harmillisen yhdentekeviä, ja tympeä jälkimaku vie arvosanan lopulta alimpaan kolmannekseen.

Arvosana: 1,7 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Pussin kyljessä ehdotetaan guacamolea. Voisi toimiakin!

Cheetos Cheddar Jalapeno Crunchy

Juustonaksun sukulaiset, Maissi, Snacksit

Sipsiblogin vanha ystävä ja mesenaatti Atte on vaahdonnut jo pitkään Cheetosin rapeista cheddar-jalapeno-juustonaksuista, joita saa Euroopan markkinoilta ainoastaan import-tuotteena. Sain Atelta Sipsiblogin toimitukseen haltuuni viimein pussillisen näitä harvinaisia herkkuja monen mutkan jälkeen. Palkitaanko pitkä odotus?

Rakenne: Näin rapea ja ruokaisa juustonaksu hämmentää aluksi. Tippaleipämainen ruipelon mutkitteleva muoto huvittaa, mutta tuntuu sormissa jämäkältä. Muodosta tulevat mieleen myös tippukivet. Hampaissa Cheetokset ovat kauttaaltaan puolikiinteitä, enemmän rouskuvia kuin rapsakkoja. Naksu rouskuu hampaissa pitkään, kunnes lopulta hajoaa jauhomaiseksi silpuksi. Pienet yksilöt ovat rapeampia kuin isot. Jotenkin toivoisin naksuilta enemmän paksuutta, mutta silloin varmasti rapeus kärsisi. Naksuja peittävä oranssi makujauho värjää sormet tehokkaasti.

Maku: Makusektorilla kokonaisuus on erittäin onnistunut. Sopivan poltteleva jalapeno tasapainottuu kermaisella cheddarilla. Jalapeno ei ole tulinen, mutta kutittelee kitalakea ja huulia passelisti. Suolaa on melko reilusti. Cheddar ja maissinen massa korostuvat jälkimaussa. Pidemmän päälle naposteltuna kokemus käy hieman tunkkaiseksi, naksut voisivat hyötyä esimerkiksi pienestä lisämakeudesta, vaikka sitä jalapenon maussa toki hieman onkin.

Kokonaisuus: Yhdysvalloissa osataan naposteiden valmistamisen jalo taito. Cheetos Cheddar Jalapeno Crunchy osuu harvinaiseen leikkauspisteeseen, ja miellyttää varmasti niin jalapenon, juuston kuin rapeudenkin ystäviä.

Arvosana: 4,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: En välttämättä dippaisi, mutta jos dippaisin, niin joku sipulia sisältävä dippi tulisi kyseeseen.