juusto

Estrella Linssisnacks Cheddar Ranch

Juustonaksun sukulaiset, Linssi, Snacksit

Estrellan linssisipsit ovat jo pitkään olleet ykkösvalintani, jos on ollut tarpeen hankkia snackseja peruna- ja maissimassagenrejen ulkopuolelta. Lisäksi on tunnettu fakta, että Taffelin Ranchit ovat maailman parhaita sipsejä, ja cheddar on juustojen kuningas (manchegon ohella).

Näistä lähtökohdista voimme hyvällä syyllä olettaa, että nyt kulhossa rapisevat Cheddar Ranch -linssisnacksit ovat vähintään ylempää keskitasoa edustava naposte.

Rakenne: Linssisnacksit ovat sympaattisen ohuita suikeroita, jotka vaikuttavat esteettisesti hieman näännytetyiltä juustonaksuilta. Rakenne on rahtusen keskivertojuustonaksua tiiviimpi, ja vastusta löytyy hampaille sen mukaisesti. Pureskellessa syntyy klimppistä liiseriä, joka jää asumaan suun kaikkiin sisäpintoihin. Suikeroiden pituuserot ovat huimia: skaala on parista sentistä jopa liki 10-senttisiin pötkylöihin.

Maku: Makurintamalla kaikki on hyvin. Profiili on mehukkaan juustoinen, ja ranch on mukana kokonaisuudessa n. 40-prosenttisesti. Ranchin moniulotteista vaikutusta ei saa missään nimessä väheksyä. Itse linssimassa on melko mautonta, mutta se ei haittaa muuten tasapainoisessa kokonaisuudessa.

Kokonaisuus: Cheddarin ja ranchin liitto on kaikkiaan ilahduttava, ja maistaisin tätä maustetta mielelläni myös perinteisemmissä juustonaksuissa. Liisteröityvä massa kuitenkin näkyy arvosanassa.

Arvosana: 3,9 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Liian pieniä dipattaviksi!

Estrella Corners! Chili Cheese

Juusto, Nachot

Oli aika, kun tuotteiden nimissä oli oltava superlatiiveja (Super Nintendo, Super Soaker, Boss Super Overdrive). Oli aika, kun tuotteiden nimissä oli oltava pyöreä tuhatluku (Super Soaker 2000, Super Soaker 3000, Super Soaker 5000). Ja sitten oli aika, kun tuotteiden nimissä oli oltava huutomerkki (Airplane!, Aaaah! Real Monsters, Mars Attacks!).

Estrella on valinnut näistä klassisista markkinointitrendeistä yhden, ja nimennyt tuoreet tortillasipsivarianttinsa Corners!iksi. Pussin kyljessä mainitaan myös luvassa olevan intense flavour ja extra crispy. Onko brändiratkaisun tarkoitus tavoitella nostalgiaa, jännitystä vai jotain aivan muuta? Kurkistetaan pussiin.

Rakenne: Heti ensirouskauksesta on selvää, että nyt liikutaan vahvasti Doritos-maailmassa. Estrellan tulokulma ei ole aivan yhtä lohkeileva, vaan hieman kovempi, mutta silti huomattavasti lehteilevämpi kuin suurin osa kilpailijoista. Öljyä on juuri sen verran, ettei kokemus mene kuivaksi. Corners!it eivät raatele kitalakea juuri ollenkaan, eivätkä myöskään mössöydy rouskuttelun aikana. Kyseessä ei ole tasakylkinen kolmio, vaan Corners!it muistuttava muodoltaan enemmän pizzapalaa. Kuplikkaan pinnan punaoranssi väri on kaunis.

Maku: Juusto ja chili on saatu harvinaisella tavalla harmoniseen tasapainoon. Poltetta on juuri sopivasti, ja kun napakka mauste väistyy kieletä, jäljelle jää ryhdikäs maissi, joka seisoo hienosti omilla jaloillaan aina nielaisuun saakka. En osaa kuvailla makua oikein muuten kuin liki täydellisen tasapainoiseksi.

Kokonaisuus: Estrella on saapunut erittäin hyvän asian äärelle, ja aion koeponnistaa Corners!-sarjan juusto- ja lime-versiot vielä ennen lumien sulamista. Puolestani tuotteen nimi voisi olla vaikkapa Super Corners! 2000.

Arvosana: 4,8 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Guacamole.

Bandito Pizza Flavoured Flips

Juustonaksun sukulaiset, Maissi, Snacksit

Lähi-Lidlin maailman makuja -hyllystä tulee tehtyä toisinaan upeita löytöjä, kuten vaikkapa nämä pizza-maustetut juustonaksut. Paperilla konsepti on aivan uskomaton: pizza on maailman paras ruoka, ja juustonaksu naposteiden ehdotonta aatelia. Teoriassa lopputuloksen pitäisi hipoa täydellisyyttä!

Toistaiseksi pizza-maustetut sipsit ja snacksit ovat lähes poikkeuksetta tuottaneet jonkinasteisia pettymyksiä. Tämä johtuu useimmiten siitä, että pizzan maku typistetään tomaattiin ja basilikaan (tai joskus oreganoon), ja pizzan juustoinen ulottuvuus jää pienelle tai olemattomalle huomiolle.

Miten on Banditojen laita?

Rakenne: Banditon näkemys juustonaksusta on sekä ohut että lyhyt, ja suikeroiden ulkomuodosta tulee mieleen lemmikinruoka. Pinta on kielellä huomattavan karhea, johon ei juuri juustonaksuissa muuten törmää. Pötkylät ovat miellyttävän rapeita, mutta ne sulavat kuitenkin suussa todella nopeasti tahmeaksi liisteriksi. Hyviä juustonaksuja leimaava body siis puuttuu, ja vaikutelma on jokseenkin halpa.

Maku: Makurintamalla Banditot ovat kolmen kauppa: kielellä kilvoittelevat tasaväkisinä pizzamauste, voimakas suola ja melko vahva maissimassan maku. Mauste oikeasti muistuttaa pizzasta, sillä tomaatin, sipulin ja basilikan ohella mukana on miellyttävä juustoinen vivahde. Valitettavasti pizzakomponentti jää kokonaisuudessa melko vaisuksi, vaikka maku onkin muuten melko hyvin tasapainossa.

Kokonaisuus: Banditot ovat ehdottoman keskinkertaisia juustonaksuja, mutta onnistunut pizzamauste onnistuu nostamaan ne ujosti positiivisen puolelle. Kunpa maustetta vain olisi rutkasti enemmän!

Arvosana: 2,9 pistettä viidestä.

Dippisuositus: En dippaisi! Ihan jo siksi, että näin pieniä naposteita on helkkarin hankala kastaa.

Santa Maria Tortilla Chips Cheese & Jalapeno

Juusto, Nachot

Syystä tai toisesta tortillasipsit eivät pitkään aikaan saaneet Suomesta sellaista jalansijaa, että kaupoista löytyisi juuri muita makuja kuin suolattu, juusto tai tulinen. Nyt tilanne on kuitenkin selkeästi muuttumassa, ja markettiemme hyllyistä on alkanut toisinaan löytymään jopa henkilökohtaista suosikkiani Doritos Cool Ranchia (eli eurooppalaisittain epämuodikkaasti Cool Americania).

Santa Maria on tex mex -genren kiistaton klassikko, joka on viime vuosina lähtenyt näyttävästi murtamaan varsin perinteistä tuotevalikoimaansa kiinnostavilla avauksilla, joskin arviokulhoon tällä kertaa päätynyt juusto & jalapeno on spektrin sovinnaisemmasta päästä.

Rakenne: Santa Mariat ovat rapeampia kuin monet kilpailijat. Ne eivät silti ole kovia, vaan maissikolmiot ovat rakenteeltaan melko keveitä ja ilmavia. Joukossa on melko runsaasti kippuralle paistuneita yksilöitä, mistä seuraa pieni miinus dipattavuuden vinkkelistä. Maissimassa ei pureskellessa täytä hampaankoloja, vaan tekstuuri jää irtonaiseksi. Rasvaa on niukalti.

Maku: Ensivaikutelma on mieto, mutta poltteen alkaa hiljalleen huomata katupölyn kuivaamilla huulilla napostelun jatkuessa. Juusto ja jalapeno antavat odottaa makupommia, mutta kokonaisuus on melko hillitty. Maku on silti tasapainossa: kaikkea on sopivassa suhteessa, kaikkea saisi vain olla enemmän. Juusto on miedompi kuin monissa juusto-maustetuissa tortillasipseissä ja jalapeno maistuu ilahduttavan hedelmäiseltä. Lopulta pääosan lämpimässä makuprofiilissa ottaa kuitenkin maissi.

Kokonaisuus: Rohkeammalla ja runsaammalla maulla Santa Marialle lohkeaisi taatusti nelosen ylittävä arvosana, mutta ujo maku ja huono dipattavuus tekevät tuotteesta lopulta varsin keskinkertaisen.

Arvosana: 3,1 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Salsa, tietysti!

Oikia Rehti Rosetta Juusto & Punasipuli

Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Pyhäntäläiseltä Oikialta on lupa odottaa suuria – onhan Oikian (eli entisen Real Snacksin) Kaikilla mausteilla yksi parhaista sipsi-innovaatioista tällä vuosituhannella. Toisaalta katalogiin mahtuu myös todellisia rimanalituksia, kuten liisteriset ja oudonmakuiset kauravuustonaksut, ja varsin mitäänsanomaton Sähäkkä Sabina. Lisäksi suhtaudun edelleen pienellä varaukseilla Oikian ns. ulkonapostellisiin seikkoihin, kuten lastujen nimeäiskäytäntöihin ja tarpeeseen painottaa pusseissa sanaa perunasipsi.

Tällä kertaa kulhoon rapisi lähtökohtaisesti erittäin kiinnostava Rehti Rosetta, joka edustaa klassista juusto ja punasipuli -makumaailmaa. Odotukset ovat vähintään rinnan korkeudella!

Rakenne: Rehdistä nimestään huolimatta Rosetan lastukoko on varsin pieni, ja joukossa on rutkasti kippuralle käpristyneitä yksilöitä. Paistoväri on jotenkin kelmeä ja melko epätasainen. Poimitus on Estrella-henkistä, joka johtaa myös estrellamaiseen keskitason rapeuteen – sipsit hajoavat pureskellessa hammastikkumaisiksi soiroiksi. Öljyä on varsin niukasti, mistä johtuen Rosetat ovat varsin kuivaa rouskuteltavaa. Käytetty perunalajike ei onneksi ole järin jauhoinen, eli homma pysyy kohtuullisesti koossa.

Maku: Juusto ja punasipuli -genren sipseistä löytyy usein melko isoja makuja, mutta Oikia on valinnut toisenlaisen, hillitymmän lähestymistavan. Tästä johtuen Rosetta tuntuukin ennemmin suolatulta perunalastulta, jossa esiintyy mieto häivähdys juustoa ja punasipulia. Näistä kahdesta juusto hallitsee makuprofiilissa enemmän, mutta ei oikeastaan herätä minkäänlaisia tunteita. Juustoisuus ei kuitenkaan ole teollista sorttia, enemmän vain geneerinen ok-tason juusto. Punasipuli maistuu enemmän esikuvaltaan, mutta esiintyy lähinnä jälkimaussa. Suolaa on aika mukavasti, mutta ei häiritsevän paljon.

Kokonaisuus: Rehti Rosetta on ehkä keskinkertaisin sipsi, jota olen aikoihin syönyt. Napostelukokemus ei ole hyvä eikä huono, vaan todella vankka keskitien suoritus niin rakenteen, rapeuden kuin maunkin puolesta. Näin ollen arvosana ei voi olla mitään muuta kuin jämptisti asteikon puolivälissä.

Arvosana: 2,5 pistettä viidestä.

Dippisuositus: American.

Snack Day Juustonaksu

Juustonaksun sukulaiset, Snacksit

Sipsiblogin päätoimituksessa paljastui hiljattain kammottava ylenkatse: Lidlin oivalliset juustonaksut ovat jääneet julkaisun pian viisivuotisen historian aikana tyystin arvioimatta! Tilanne on korjattava välittömästi.

Oivallisen kuvaavaa nimeä kantavia Juustonaksuja myydään ainoastaan megakoon pusseissa, ja niiden mainitaan olevan valmistettu Suomessa. Mikähän kotimainen sipsitehdas mahtaa olla tuotteen takana?

Rakenne: Snack Dayn suikero on pituudeltaan kenties lyhyin juustonaksuversio markkinoilla – näitä saa tarvittaessa tungettua suuhun kerralla ennätyksellisen monta. Lievästi käyrät naksut ovat väriltään hehkuvan oransseja. Hampaiden välissä Juustonaksut ovat tussahtavan pehmeää höttöä, ja niiden rakenne tuntuu jokseenkin kennomaiselta. Naksumassaa ei juurikaan jää hampaankoloihin, vaan se liukenee kieleltä vikkelästi. Pussin ollessa avoinna useampia päiviä naksut keräävät kiitettävästi bodya, kuten kuuluukin.

Maku: Juustonaksujen runsas, terävä ja kermainen juustoisuus on tunnistettavissa perushyväksi cheddar-jäljitelmäksi, ja se ottaa oman tilansa haltuun kielellä välittömästi. Makuprofiilissa yllättävää on korostunut makeus, johon juustonaksuissa törmää harvoin. Itse naksumassa jättää hieman pahvisen jälkimaun. Suola on paketissa täydentävässä roolissa.

Kokonaisuus: Snack Dayn juustonaksut hurmaavat monisyisellä makuprofiilillaan, jota latistaa hieman harmaa jälkimaku. Pieni koko ja nopea liukenevuus tekevät Juustonaksuista äärimmäisen nopeaa ja helppoa naposteltavaa.

Arvosana: 4,0 pistettä viidestä.

OLW Cheez Doodles Onion Fusion

Juustonaksun sukulaiset, Snacksit

Ruotsissa kaikki on aina paremmin, ainakin euroviisumenestyksen ja uusien sipsimakujen osalta. Viimeisimpänä länsinaapurin uutuusnaposteena päivystävän snackspertin testikulhoon lennähti OLW:n kolmen (!) sipulin makuinen juustonaksupussi.

Juusto ja sipuli on tunnetusti pomminvarma makupari ja juustonaksu snacksien kuningas, mikä voisi mennä pieleen?

Rakenne: OLW:n jumbojuustonaksut ovat kauniin oransseja, tasamittaisia ja päistään lättänöitä suikeroita, joiden paksuus on allekirjoittaneen nimettömän luokkaa (ja meikäläisellä on varsin lapiomaiset kädet). Suussa koostumus on äärimmäisen tussahtava ja koko naksu katoaa hampaiden välistä lähes välittömästi, purutuntuma on ohikiitävä. Suuhun jää hieman niljainen ja hampaiden väleihin tiukasti tarkertuva massajäämä.

Maku: Holy onion fusion, Batman! Makurintamalla lupaukset lunastetaan 100-prosenttisesti. Puna-, ruoho- ja valkosipuli maistuvat kokonaisuudessa räväkästi tarjoten makuhermoille todellisen sipulihyökkäyksen. Aavistuksen kitkerää makuprofiilia hallitsee ennen kaikkea ruohosipuli, ja sipulitrio ajaa surutta juuston yli. Pieni kermaisuus pääsee silti kummittelemaan vielä jälkimaussa, joskin sipuli jää napostelun jälkeenkin hallitsevimmaksi muistoksi. Suolassakaan eivät OLW:n veijarit ole säästelleet.

Kokonaisuus: Jos pidät todella paljon sipulista, pidät luultavasti myös OLW:n Onion Fusionista. Meikäläiselle kokemus on kuitenkin hieman liian kaukana klassisesta juustonaksusta, vaikka arvostankin ruotsalaisten seikkailumielisyyttä. Hieman pureskeltavammalla koostumuksella arvosana olisi voinut kantata lähemmäksi nelosta, nyt jäädään kuitenkin hyvän ja huonon väliseen limboon. Ja sillä sipuli!

Arvosana: 3,1 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Nämä voisivat jopa parantua dippaamalla. Jotain juustoista?

Estrella Parmesan & Merisuola

Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Täydellinen juustosipsi on perunalastujen Graalin malja, jonka löydettyään snackspertti voi siirtyä korkeammalle napostelun tasolle ja unohtaa loppuiäkseen teolliset esanssiviritykset ja avuttomat juustojäljitelmät.

Toistaiseksi lähimmäs täydellisyyttä on päässyt ruotsalainen Gårdschips, jonka Parmesan-lastut vakuuttivat allekirjoittaneen jo nelisen vuotta takaperin täyteläisellä rasvaisuudellaan, tyydyttävällä rapeudellaan ja ennen kaikkea autenttisella juustoisuudellaan.

Sen jälkeenkin onkin varteenotettavien juustosipsien rintamalla ollut hiljaisempaa – kunnes Estrella täräytti alkuvuodesta hyllyihin oman Parmesan-tulkintansa. Heti kimppuun!

Rakenne: Parmesan & Merisuola edustaa klassista Estrella-formaattia kapeilla poimuillaan ja keskikokoisella lastukoollaan. Jokseenkin kalpeasta väristä huolimatta paisto on onnistunut, ja ohuista sipseistä on saatu miellyttävän rapeita. Rapeus on enemmän rouskuvaa sorttia lehtevän halkeilevuuden sijaan. Öljyä on sipseissä miellyttävästi, ei ainakaan liian vähän. Pussissa on ärsyttävän paljon silppua, eikä se johdu ainakaan tässä tapauksessa pussin kovakouraisesta käsittelystä.

Maku: Tässäpä kerrankin juustosipsi, joka keskittyy todellakin olennaiseen. Uutuuden juustoisuus on monivivahteista, mehukasta ja pehmeää, eikä maistu ensinkään esanssiselta. Parmesanin maku on vahva, ja sen tunnistaisi jopa sokkotestissä parmesaniksi eikä vain geneeriseksi juustoksi. Juustoisuutta korostaa asiaankuuluvan runsas suolaisuus. Juuston hälvetessä suusta myös peruna vivahtaa maussa, mutta on täysin toissijainen kokonaisuuden kannalta.

Kokonaisuus: Estrella on onnistunut luomaan äärimmäisen juustoisen ja tasapainoisen juustosipsin, joka on ehdottomasti juustosipsien kärkikahinoissa. Jäin kaipaamaan oikeastaan ainoastaan vielä hieman lisää öljyä ja suurempaa lastukokoa.

Arvosana: 4,4 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Taffel 3 sipulia.

Taffel Zuusto Snacks

Taffel Zuusto Snacks Vegan

Juustonaksun sukulaiset, Maissi, Snacksit

Olen usein todennut, että minun ja vegaaniuden tiellä seisoo oikeastaan ainoastaan juusto, jota rakastan jopa enemmän kuin elämää. Vegaaniset juustonkorvikkeet eli juustokkeet (tai antijuustot) ovat kuitenkin viime vuosina kehittyneet harppauksin, ja Jokilaakson Vegaanin pizzamuru on jo korvannut snackspertin taloudessa viimeisenkin eläinperäisen ainesosan kotitekoisen pizzan päällä.

Taffel on keksinyt helpottaa monen kasvisperäistä ruokavaliota kohti siirtyvän matkaa lanseeramalla zuustonaksut, jotka lupaavat niin autenttista juustoisuutta, ettei perinteisiä juustonaksuja tule edes ikävä. Liekö näin?

Rakenne: Zuustonaksujen ja juustonaksujen ero rakennesektorilla on hiuksenhieno. Silmämääräisesti zuustonaksut näyttävät hippusen ohuemmilta, mutta en voi olla tästä varma, sillä käsillä ei ole perinteisempää versiota. Lyhyet naksut ovat erittäin suikeroisia, ja monet niistä tekevät lähes täyden 360 asteen kaarteen. Hampaiden välissä tunne on erittäin tyydyttävä: tussahtavuuden ja rapeuden leikkauspiste on oivallinen. Neljän päivän tarkkailujaksolla naksut myös kehittävät kiitettävän nahkeuden ja ns. bodya. Sormet värjääntyvät, kuten on *uustonaksujen parissa oikein ja asiallista.

Maku: I can’t believe it’s not cheese! Zuustonaksuilla voisi hyvin höynäyttää paatunutta juustonrakastajaa. Ainoa erottava tekijä on zuustonaksujen vieno makeus, jota juustonaksuista ei löydy. Maissi maistuu jotenkin maissisemmalta kuin perinteisissä suikeroissa. Suolaa on sopivan reippaalla kädellä, ja jano tulee nopeasti. Juustoisuus on täyteläistä!

Kokonaisuus: Jos perinteiset juustonaksut katoaisivat maailmasta, en osaisi niitä kaivata, jos zuustonaksuja yhä saisi kaupoista. Erittäin onnistunut päivitys!

Arvosana: 4,5 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Älä dippaa!

Estrella Super Crunch

Juustonaksun sukulaiset, Maissi, Snacksit

Super-sanaa käytetään nykyään markkinoinnissa ihan liian vähän. Ennen kaikki oli super: Super Nintendo, Super Soaker, Boss Super Overdrive…

Onneksi Estrella on hoksannut vanhan ylisanan mahdin houkuttelevasti nimetyn Super Crunchin kohdalla. Cheddar, kermaviili ja sipuli -maustettuja ekstrarapeita juustonaksuja? Kyllä kiitos!

Rakenne: Ensivaikutelma Super Cruncheista on erittäin tiivis ja rapea. Koostumus ei silti ole kova eikä riko kitalakea. Suikeroiden muoto tuo mieleen tippaleivän tai nuijapäät. Naksujen pinta on erittän sileä ja makujauheen peitossa. Pieni miinus siitä, että muoto on erittäin altis katkeilulle, minkä vuoksi pussissa on erittäin paljon silppua.

Maku: Super Crunchit ovat makunsa puolesta hyvässä tasapainossa. Kermaista juustoa on juuri sopivasti, ettei sipuli pääse hautautumaan. Makuprofiili on hieman tumma, muttei silti tunkkainen. Suolaa on melko mukavasti, mutta lähinnä pinnalla eikä niinkään massassa, joka puolestaan on hyvin mietoa. Sipuli jää mukavasti pyörimään jälkimakuun.

Kokonaisuus: Sanokaa minun sanoneen: elämme juustonaksujen kulta-aikaa. Tuskin koskaan ihmiskunnan historiassa on ollut saatavilla yhtä laajalti erilaisia, -kokoisia ja -makuisia juustonaksuvariantteja, ja Estrellan Super Crunch on oivallisen tervetullut tulokas katraaseen. Nyt vielä kun Taffelilla tajuttaisiin palauttaa Jumbojuustojen resepti alkuperäiseen muotoon…

Arvosana: 4,1 pistettä viidestä.

Dippisuositus: En dippaisi!