Olen usein todennut, että minun ja vegaaniuden tiellä seisoo oikeastaan ainoastaan juusto, jota rakastan jopa enemmän kuin elämää. Vegaaniset juustonkorvikkeet eli juustokkeet (tai antijuustot) ovat kuitenkin viime vuosina kehittyneet harppauksin, ja Jokilaakson Vegaanin pizzamuru on jo korvannut snackspertin taloudessa viimeisenkin eläinperäisen ainesosan kotitekoisen pizzan päällä.

Taffel on keksinyt helpottaa monen kasvisperäistä ruokavaliota kohti siirtyvän matkaa lanseeramalla zuustonaksut, jotka lupaavat niin autenttista juustoisuutta, ettei perinteisiä juustonaksuja tule edes ikävä. Liekö näin?

Rakenne: Zuustonaksujen ja juustonaksujen ero rakennesektorilla on hiuksenhieno. Silmämääräisesti zuustonaksut näyttävät hippusen ohuemmilta, mutta en voi olla tästä varma, sillä käsillä ei ole perinteisempää versiota. Lyhyet naksut ovat erittäin suikeroisia, ja monet niistä tekevät lähes täyden 360 asteen kaarteen. Hampaiden välissä tunne on erittäin tyydyttävä: tussahtavuuden ja rapeuden leikkauspiste on oivallinen. Neljän päivän tarkkailujaksolla naksut myös kehittävät kiitettävän nahkeuden ja ns. bodya. Sormet värjääntyvät, kuten on *uustonaksujen parissa oikein ja asiallista.

Maku: I can’t believe it’s not cheese! Zuustonaksuilla voisi hyvin höynäyttää paatunutta juustonrakastajaa. Ainoa erottava tekijä on zuustonaksujen vieno makeus, jota juustonaksuista ei löydy. Maissi maistuu jotenkin maissisemmalta kuin perinteisissä suikeroissa. Suolaa on sopivan reippaalla kädellä, ja jano tulee nopeasti. Juustoisuus on täyteläistä!

Kokonaisuus: Jos perinteiset juustonaksut katoaisivat maailmasta, en osaisi niitä kaivata, jos zuustonaksuja yhä saisi kaupoista. Erittäin onnistunut päivitys!

Arvosana: 4,5 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Älä dippaa!