Taffel Snack Fries BBQ Flavor

Peruna, Snacksit

Taffelin Snack Friesit lankeavat hyvin pitkälti samaan laariin Raffelien ja Hot Rodsien kanssa: sama massa eri muodossa, kenties rahtusen erilaisella mausteella. Kaikki kolme ovat kestosuosikkeja lastensynttäreillä, enemmän tai vähemmän hauskan muotoisia ja hyötyvät suuresti dippaamisesta.

Snack Friesilla on osapuilleen yhtä paljon tekemistä oikeiden ranskalaisten kanssa kuin TGI Fridaysin Mozzarella Stickseillä oikeiden mozzarellatikkujen kanssa, mutta ei anneta tämän vaivata sen enempää, vaan käydään napostelemaan.

Rakenne: Snack Frieseja kuvaavia laatusanoja ovat pitkulainen, ontto ja tasalaatuinen. Neliskanttisia perunapillejä on alkuun hauska popsia, mutta onttous vie jotain suutuntumasta. Suuhun päätyy lopulta yhtä paljon ilmaa kuin naposteltavaa. Muoto on kuitenkin miellyttävän dipattava.

Tekoranskisten väri on kelmeä, ja niitä peittää vieno kerros makujauhetta. Melkein toivoisi, että niiden läpi puhaltaessa kuuluisi jonkinlainen vihellys. Hauska yksityiskohta on, että kulhossa käpisteltäessä Snack Friesit eivät niinkään rapise, vaan ne ennemminkin kahisevat.

Maku: Maun puolesta Snack Frieseja voisi luonnehtia lempeän vaarattomiksi. Maailman miedoin bbq-mauste ei juurikaan peitä perunamassan makua. Massa maistuu sinänsä miellyttävältä, muttei mieleenpainuvalta. Makoisampiakin perunamassanaposteita on, kuten vaikkapa Weekend Snacksin erilaiset sekoitukset.

Kokonaisuus: Snack Friesit herättävät äärimmäisen vähän tuntemuksia suuntaan taikka toiseen, mutta koukuttavat silti jollain omituisella tavalla. Ne ovat eräänlainen tabula rasa, josta napostelija voi muovata mitä haluaa yhdistämällä ne haluamaansa dippiin.

Arvosana: 3,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Mikä tahansa!

Juustonaksuja kattilassa.

Juustonaksujen nahistaminen höyrystämällä

Ilmiöt, Juustonaksun sukulaiset, Snacksit

Kuten kaikki varmasti hyvin tietävät, juustonaksut ovat parhaimmillaan noin kaksi vuorokautta pussin avaamisen jälkeen. Aina ei kuitenkaan ole aikaa odotella paria päivää täydellisen juustonaksukokemuksen saavuttamiseksi.

Ei hätää! Sipsiblogin innovatiivinen lukija Lasse on keksinyt ratkaisun ihmiskuntaa vuosikymmeniä askarruttaneeseen pulmaan. Kaikessa lyhykäisyydessään Lassen metodi toimii näin:

”Homma toimii siten, että keität hieman vettä ja laitat kattilan päälle siivilän, jossa on naksuja. Noin minuutti riittää. Lopputuloksena lämpimiä pikanahistuneita juustonaksuja par excellence.”

Lienee selvää, että riensin välittömästi kokeilemaan tätä uskomatonta Pirkka-henkistä niksiä. Siivilän sijaan käytin kattilakaapin perukoilta löytynyttä höyrystyshäkkyrää, jonka järkeilin tarkoitukseen vähintään yhtä oivallisesti.

Ja kuinka ollakaan: tuoreet juustonaksut nahistuivat minuutin höyrykäsittelyllä lähes samaan tilaan kuin kahden vuorokauden ilmakypsytyksellä!

Omaan suuhuni optimaalinen nahkeus löytyi 90 sekunnin höyrystyksellä. Kahden minuutin höyrystys johti siihen, että naksut alkoivat sulaa ja kiinnittyä höyrystyshäkkyrään. Kokeilemalla löytää taatusti itselleen sopivan nahkeuden asteen. Kiinnostava sivuhavainto oli, että juustonaksut toimivat lämpiminä erinomaisen hyvin.

Siispä juustonaksuja höyrystämään mars!

Estrella Linssisnacks Aito Cheddar Original

Juustonaksun sukulaiset, Linssi, Snacksit

Voi juku, sipsiblogi täyttää tämän julkaisun myötä kaksi vuotta! Tänä aikana Historian sipsien rapinaa on arvioinut laskujeni mukaan yhteensä 97 erilaista sipsiä, dippiä tai näiden yhdistelmää. Kohtalainen määrä!

Onneksi sipsihyllyissä tulee edelleen viikoittain vastaan naposteita, joihin tämä julkaisu ei toistaiseksi ole ennättänyt ottaa kantaa. Yksi sellainen on käsillä oleva Estrellan linssipohjainen tulkinta juustonaksuista.

Rakenne: Kuten muutkin Estrellan juustonaksut, myös linssiversiot ovat ohuita ja pitkulaisia moniin muihin saman genren edustajiin verrattuina. Naksujen pinta on rypyläisen reikäinen, ja niitä kuorruttaa mukavan paksu kerros oranssinkeltaista makujauhoa. Linssisnacksit ovat kohtalaisen rapeita, mutta eivät kuitenkaan kuivia. Rasvaisuus on keskitasoa. Naksujen ydin on kiinteähkö. Rapeudestaan huolimatta suikerot liukenevat suussa nopeasti, eivätkä ne pesiydy järin hanakasti kitalakeen tai hampaankoloihin.

Maku: Jo pussin avatessa nenään kantautuu lupaava juustopölähdys. Cheddaria ja suolaa on todella runsaasti, eikä linssi pääse juuri maistumaan niiden alta, paitsi kenties jälkimaussa häivähtäen. Vettä kuluu napostellessa runsaasti.

Kokonaisuus: Jos etsit elämääsi äärimmäisen juustoista juustonaksua, tässä olisi hyvä kandidaatti. Pientä miinusta liiasta suolaisuudesta.

Arvosana: 3,9 pistettä viidestä.

TGI Fridays Mozzarella Sticks Original

Juustonaksun sukulaiset, Maissi, Snacksit

TGI Fridaysin voi monellakin tapaa ajatella olevan Yhdysvaltojen Rosso, ja heidän mozzarellatikkunsa ovat ilmeisesti eräänlainen amerikkalainen alkupalainstituutio. Nälkä kasvaa usein syödessä, ja TGI Fridays onkin laajentanut liiketoimintaansa myös pussitettuihin naposteversioihin ruokalistansa antimista. (Olisiko tässä muuten ollut Rossonkin mahdollinen pelastus?)

Mutta. Eiväthän huoneenlämmössä säilytettävässä pussissa majailevat naposteltavat mitenkään voi oikeasti olla mozzarellatikkuja?

Amazonista löytynyt yhden tähden arvio tuotteesta vahvisti epäilyksen ja kirvoitti samalla spontaanin naurunpyrskähdyksen:

”says that they’re mozzarella sticks but they are actually stupid cheetos.”

Ennakkoluulo pussin sisältöä kohtaan on siis vahva, mutta tuomitaan tikut nyt kuitenkin vasta maistelun jälkeen.

Rakenne: Stupid cheetos on monellakin tapaa hyvä sanapari kuvaamaan näitä ”mozzarellatikkuja”, jotka ovat tosiasiassa pölkkymäisiä ja melko kömpelöjä juustonaksuja. Suikerot ovat tuhteja ja niitä kuorruttaa arvelluttavan ruskea jauhe. Juustonaksuiksi huokoiset tikut ovat harvinaisen rapeita, mutta täysin kuivia – pureskellessa suu täyttyy alta aikayksikön silkalla sahajauholla.

Maku: Päällimmäinen tuntuma mausta on pahvi ja aromivahvenne. Mozzarellaa ei naksuista löydy kirveelläkään, mutta kun oikein pinnistää, suolan alta voi aistia jotain etäisesti juustoesanssia muistuttavaa. Suolaa onkin sitten muuten todella paljon. Maku ei lopulta ole varsinaisesti paha, mutta erittäin tylsä, ja erittäin kaukana mozzarellatikuista.

Kokonaisuus: Sinällään TGI Fridaysin ”mozzarellatikut” menettelevät suht mauttomina ja hieman liian suolaisina juustonaksuina, mutta pettymys verrattuna aitoihin mozzarellatikkuihin on niin karvas, ettei arvosana pääse nousemaan järin korkealle.

Arvosana: 1,3 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Oisko vaikka joku juustodippi?

Taffel Cheese & Pepper

Juustonaksun sukulaiset, Snacksit

Juusto ja mustapippuri ovat parhaimmillaan upeita yhdessä. Tästä käypä todiste on esimerkiksi Pirkan ihana mustapippurituorejuusto, joka menee oivallisesti alas sellaisenaan, leivän kaverina tai vaikka maustevoina pihvin päällä (ei, tämä ei ole maksettu mainos).

Myös juustonaksut ja uudistuminen ovat ihania asioita asia. Vierivä sipsi ei sammaloidu, ja niinpä toivotankin aina kaikenlaiset uudet avaukset ja tuttujen klassikoiden versioinnit äärimmäisen tervetulleiksi sipsihyllyihin. Taffel on päättänyt veistää juustonaksut uuteen muotoon ja leipoa sekaan mustapippurikomponentin. Lähtökohta on siis varsin mainio!

Rakenne: Taffelin Cheese & Pepperien pisaramainen muoto tuo mieleen monta asiaa: avaruusaluksen, syöksyhampaan, kyyneleen, Gene Simmonsin kielen. Uusi muoto on napostelun kannalta kätevä, joskin rahtusen pieni. Taffelin perus-juustonaksujen tapaan uutuudet ovat hyvin höttöisiä, mutta saavat nahkeutta, kun pussia malttaa pitää auki päivän–pari ennen napostelua. Hampaankoloihin kertyy massaa kenties perusjuustonaksuja vähemmän. Kaikki siis hyvin rakennerintamalla.

Maku: Odotus pippurin ja juuston liitosta on kermainen ja tasapainoinen. Cheese &Pepperien kohdalla totuus ei voisi olla kauempana odotuksesta. Taffelin uusnaposteet ovat suolattomia ja juustoisuudeltaan perin niukkoja pisaroita, joiden päälle on rouhittu mielivaltainen määrä melko kitkerää mustapippuria. Juusto ja pippuri eivät yhdisty millään tavalla, ja pippuri jää suuhun kummittelemaan tuntikausiksi. Kotitalouden 5-vuotias summasi pussin herättämät tunteet erinomaisesti: ”Vihaan näitä ihan raivona”.

Kokonaisuus: Taffel Cheese & Pepperien muodon herättämistä mielikuvista enteellisin oli kyynel. Nämä ovat nimittäin Sweet Heartsin ohella kamalimpia uusnaposteita miesmuistiin.

Arvosana: 0,3 pistettä viidestä.

Oikia Oatis Vuustokauranaksu

Juustonaksun sukulaiset, Kaura, Snacksit

Kun Taffel ja Estrella etsivät uusia naposteiden pääraaka-aineita esimerkiksi kikherneestä ja linsseistä, Oikia (ent. Real Snacks) luottaa kotimaiseen kauraan. Tässä julkaisussa aiemmin esiintynyt Kaurasnacks-sarja on laajentunut käsittämään myös vegaaniset juustonaksut, tai siis vuustonaksut.

Rakkauteni juustonaksuja kohtaan ei ole varsinaisesti salaisuus, joten suhtaudun uusiin avauksiin suikerokentällä lähtökohtaisesti erittäin innostuneesti.

Rakenne: Ensimmäisenä vuustokauranaksuissa huomion kiinnittää niiden erittäin pieni ja käyrä muoto, joka tuo mieleen cashew-pähkinät. Naksujen väri on perusjuustonaksujen täyteläiseen oranssiin verrattuna kelmeä. Mähmäjauhetta ei ole pinnassa juurikaan. Juustonaksumaista purutuntumaa on päästy melko lähelle, mutta naksut menevät hampaissa todella tahmaiseksi liisteriksi, joka pesiytyy jokaiseen suun koloseen. Siellä täällä naksuissa on omituisia kovia kohtia.

Maku: Vuustokauranaksujen maku on sanalla sanoen outo. Ensin naksut tuntuvat melko mauttomilta, kunnes suuhun iskee yhtäkkiä ylikorostunut makeus. Minulla ei ole aiempaa kokemusta vegaanisista juustoista, mutta Oatiksissa käytetty vuusto maistuu jokseenkin juustolta, perin miedolta vain. Jälkimaussa leijuu popcorn.

Kokonaisuus: On sinänsä upea asia, että suosikkinaposteista kehitellään vegaanisia versioita. Vuustokauranaksujen kohdalla jatkotuotekehitys on kuitenkin toivottavaa.

Arvosana: 1,7 pistettä viidestä.

Estrella Kickers

Estrella Kickers

Peruna, Snacksit

Estrella lähestyi allekirjoittanutta taannoin tiedustellen, olisinko kiinnostunut saamaan arviokulhooni syksyn naposteuutuuksia. Vain todellinen uuvatti kieltäytyy ilmaisista sipseistä, joten vastasin luonnollisesti uteluun myöntävästi nopeammin kuin ehdit sanoa historian sipsien rapinaa.

Parin viikon kuluttua posteljooni toi ovelleni lupaavan pahvilaatikon, jonka tietysti välittömästi juhlallisesti avasin. Äimistykseni oli melkoinen, kun kannen alta paljastui muutamia pähkinäuutuuksia ja syksyn todellinen sipsimegayllätys: …Kickers?

Siis Kickers? Kyllä, vanha kunnon Kickers, mutta tähden muotoisena. Ei jännittäviä uutuusmakuja, ei uusia avauksia naposteiden pääraaka-aineiden saralla. Jostain syystä ”leijasipsien” muodonmuutosta markkinoidaan Kickersin paluuna, vaikkeivät Kickersit tietääkseni ole minnekään menneetkään viime vuosikymmenen alkupuoliskolla kauppoihin palattuaan.

Uskollisimmat sipsiblogin lukijat tietävät, että suhteeni Kickersiin on varsin läheinen – olenpa mm. kosinut vaimoani Kickers-pussilla sormuksen sijaan. Siksi olen yhtä aikaa sekä varuillani että iloinen tällaisten muutosten äärellä. Toisaalta lempinaposteeseeni on menty kajoamaan, toisaalta taas Estrella näyttää pitävän huolta klassikkotuotteestaan, mikä herättää toivoa, että Kickers viihtyy Suomen hypermarkettien sipsihyllyillä vielä pitkään tulevaisuudessakin.

Samalla tässä kohtaa tulee korjattua se huutava vääryys, ettei Kickerseistä ole toistaiseksi löytynyt arviota tältä sivustolta.

Rakenne: On huojentavaa, ettei uusi pentagrammimainen muoto ole millään muotoa vaikuttanut Kickersin tuttuun rouskeeseen. Sopiva paksuus, huokoinen rapeus ja miellyttäväksi mössöksi pureskellessa muovautuva massa tekevät Kickerseistä äärimmäisen kutkuttavaa naposteltavaa. Perunapuristeille tyypillisesti rasvaa on keskiniukasti, mutta juuri sen verran, ettei kitalaki pääse kuivumaan.

Maku: Koostumuksen ohella myös Kickersin selkeistä komponenteista lavein siveltimenvedoin rakennettu maku on ennallaan. Lempeä hapankerma tasapainottaa terävän sipulin täydellisesti. Massan mieto perunan maku ei yritäkään ottaa kokonaisuudessa sen kummempaa roolia, mutta hoitaa tonttinsa erinomaisesti. Suolaa on niin ikään tuttuun tapaan annosteltu sopivan reilulla kädellä. Sipuli jää miellyttävästi leijailemaan jälkimakuna pitkäksi aikaa.

Kokonaisuus: Kickersin naposteleminen on kuin ystävän tai rakkaan halaus raskaan työpäivän päätteeksi. Se on jotain, mihin muuttuvassa maailmassa edelleen toistaiseksi voi luottaa. Se on snackstaasi parhaasta päästä, ja nousee suurella sipsilistalla jaetulle ensimmäiselle sijalle.

Arvosana: 4,7 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Parempi kun et dippaa!

Taffel Cheese & Onion Rings

Juustonaksun sukulaiset, Maissi, Snacksit

Ihanien Funyunsien saatavuus Suomessa on edelleen olematonta, eivätkä koti- tai naapurimaiset sipsivalmistajat ole juuri reagoineet markkinarakoon korvaavilla tuotteilla. Voitte siis kuvitella riemuni, kun bongasin jokin aika takaperin Taffelin Cheese & Onion -rinkulat lähihypermarkettini sipsihyllyssä. Olisiko näistä haastajaksi rapeiden pyöreiden asioiden kuninkaalle?

Odotuksia korotti entisestään myyntipuheen lupaus ”lantiota pyörittävästä superrapeudesta”. Muutenkin tuoteselosteen perusteella käsillä oleva pussi kuulostaa kovasti Funyuns-kloonilta. Saako jo innostua?

Rakenne: Ei. Pettymys hiipii pintaan heti ensipuraisusta. Cheese & Onion Ringsin rakenne on kaukana kuivan rapsakasta Funyunsista. Ilmankeveiden Ringsien rakenne on pehmeän tussahtava ja muistuttaa monella tapaa tuikitavallisesta juustonaksusta. Pinnassa oleva makujauhe on kauniin oranssia ja värjää sormet upeasti, mutta rapeutta en Ringeistä löydä kirveelläkään.

Maku: Rakennetta leimaava pehmeys kantaa myös makuun, samoin perustavanlaatuinen juustonaksuisuus. Parasta maussa on kermainen juustoisuus, huonointa taas suuhun kummittelemaan jäävä miedon kitkerä sipuli, joka tuntuu jokseenkin tönköltä ja päälleliimatulta.

Kokonaisuus: Summaten Cheese & Onion Ringsit ovat renkaan mallisia juustonaksuja, joihin on lätkäisty kylkiäiseksi sipulikomponentti. Sellaisenaan arvosana saattaisi olla jossain kolmosen pinnassa, mutta näin karvaasti petetty rapeuslupaus rokottaa saldoa roimasti.

Arvosana: 2,2 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Kolme sipulia.

Estrella Superbågar Cheddar

Juustonaksun sukulaiset, Makuja maailmalta, Snacksit

Sipsiblogin juustonaksuviikot jatkuvat!

Ruotsissa kaikki tuntuu olevan aina paremmin (ottamatta millään muotoa kantaa länsinaapurin valitsemaan koronastrategiaan). Kun me suomalaiset saamme naama irvessä järsiä tuiki tavallisia juustonaksuja, ruotsalaiset herkuttelevat SUPERjuustonaksuilla luultavasti naureskellen epäonnellemme körötellessään Volvoillaan Ikeaan täydellisten lastensa kikattaessa takapenkillä. Voi kateutta!

Onneksi puolihämäävästi nimetty Urjalan Makeistukku tulee hätiin. Tilasin taannoin laatikollisen ruotsalaisia naposteita Makeistukun sanalla sanoen vaikuttavasta snacks-valikoimasta (tämä EI ole maksettu mainos) ja aion lähiviikkoina ruotia näitä herkkuja kaikkien uskollisten lukijoideni riemuksi.

Rakenne: Haikailen usein näissäkin kirjoituksissa Taffelin jumbojuustonaksujen alkuperäisen reseptiversion perään. Superbågar pääsee erittäin lähelle tätä juustonaksujen pinnaakkelia ollen tosin rahtusen ohuempi. Kokoa näillä kuitenkin piisaa. Naksujen rapeus hipoo täydellisyyttä – ei kova, muttei tussahtavakaan. Kuparinoranssia makujauhoa on pinnassa äärimmäisen paljon, enkä todellakaan suosittele nauttimaan näitä puolimakaavassa asennossa pukeutuneena valkoiseen paitaan, kuten itse saatoin mahdollisesti tehdä. Hampaankolot täyttyvät ihanasti.

Maku: Myös makurintamalla liikutaan vahvasti super-sektorilla. Cheddarin tunnistaa cheddariksi, ja sitä on paljon. Maku on lempeän tuhti, kermainen ja kantaa alusta loppuun. Maissimassa ei kokonaisuudessa maistu, eikä tarvikaan. Juustoisuus valtaa koko suun ja jää sinne asumaan vielä hyväksi toviksi napostelun jälkeenkin. Suolaa on paljon, mutta sekin tuntuu jotenkin luontevalta osalta kokonaisuutta.

Kokonaisuus: Pitkällisten testien jälkeen olen valmis julistamaan Superbågarit toiseksi parhaiksi koskaan maistamikseni juustonaksuiksi, ja harkitsen vakavasti muuttoa Ruotsiin, mikäli Estrella ei tuo näitä myös suomalaisiin sipsihyllyihin kuluvan kalenterivuoden aikana.

Arvosana: 4,5 pistettä viidestä.

Dippisuositus: ei.

Double Dutch Jalapeno Poppers

Juustonaksun sukulaiset, Makuja maailmalta, Snacksit

Double Dutchin habanero & sinihomejuusto -juustonaksut yllättivät erittäin positiivisesti osapuilleen vuosi takaperin. On siis korkea aika syventyä kanadalaisvalmistajan muuhun tuotantoon! Jalapeno poppersit (ei tekemistä pelkkien poppersien kanssa) ovat sinänsä jo oivallinen naposte, kuinkahan ne taipuvat juustonaksumuotoon?

Rakenne: Double Dutchin juustonaksu on sinällään esimerkillinen niin paksuudeltaan, sileältä muodoltaan kuin rapeudeltaankin. Hammas saa kerrankin riittävästi vastusta. Makujauhoa on pinnassa melko runsaasti ja väri on kuparisen oranssi. Suussa syntyvä mössö ei ole järin tahmaista. Muuten hyviä rakennepisteitä rokottaa kuivuus.

Maku: Makujauhon juustokomponentti on miellyttävä, mutta ”jalapeno” maistuu enemmän kehnolta maustekurkulta. Suola puuttuu lähes kokonaan, eikä tulisuus riitä peittämään avutonta makua. Huulien kihelmöinnistä huolimatta polte jää armotta puolitiehen. Kulhon puolivälissä kurkun alta alkaa maistua keskivertoa parempi maissimassa, mutta liian myöhään.

Kokonaisuus: Sinänsä kelpo konsepti on vesitetty unohtamalla suola ja väittämällä budjettitason suolakurkkua jalapenoksi. Sääli, sillä itse naksu on rakenteeltaan suorastaan oivallinen.

Arvosana: 1,4 pistettä viidestä.

Dippi: Jotain tulista!