Estrella Crispy Bacon & Sourcream

Makuja maailmalta, Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Ruotsissa kaikki on paremmin, osa 2!

Pseudoterveellisten linssi- ja kikhernenaposteiden vastapainoksi on välillä hyvä hakea jotain aivan muuta. Kuten sipsitkin, paistettu pekoni on rapeiden asioiden aatelia. Ruotsissa on tehty täysin looginen päätelmä, että nämä kaksi herkkua saattaisivat hyvinkin mahtua samaan pussiin.

Rakenne: Bacon & Sourcreamit ovat perus-Estrellaa niin rapeutensa kuin poimujensakin osalta. Lastut ovat melko pieniä ja niiden reunoilla on kuorta runsaahkosti. Melko öljyisiä nämä ovat Estrelloiksi. Värin osalta on hankala sanoa, mikä osa on paistoa ja mikä maustetta. Siellä täällä esiintyviä mustia kohtia luulin ensin palaneiksi, mutta kyse taitaakin olla perunoiden rei’istä. Tässä yhteydessä tuli muuten ensimmäistä kertaa perehdyttyä erilaisiin perunoiden mahdollisiin vikoihin, ja täytyy todeta, että niitä riittää kyllä joka lähtöön!

Maku: Hieman savuisella geneerisellä lihaesanssilla ei ole sen enempää tekemistä pekonin kuin minkään muunkaan varsinaisen lihatyypin kanssa, mutta hyvää se on silti. Lihaesanssin ja hapankerman tasapaino vaihtelee villisti lastujen välillä. Vankasti perunan varaan rakentuva makukokonaisuus on reilusti plussan puolella kermaisuutensa ansiosta. Avainsanoja ovat pehmeys ja suolaisuus.

Kokonaisuus: Estrella Crispy Bacon & Sourcream ei kiilaa lihasipsien kärkijoukkoon, mutta lukeutuu ehdottomasti genren ylempään keskitasoon. Näitäkin toivoisin suomalaisiin sipsihyllyihin!

Arvosana: 3,6 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Holiday.

Estrella Superbågar Cheddar

Juustonaksun sukulaiset, Makuja maailmalta, Snacksit

Sipsiblogin juustonaksuviikot jatkuvat!

Ruotsissa kaikki tuntuu olevan aina paremmin (ottamatta millään muotoa kantaa länsinaapurin valitsemaan koronastrategiaan). Kun me suomalaiset saamme naama irvessä järsiä tuiki tavallisia juustonaksuja, ruotsalaiset herkuttelevat SUPERjuustonaksuilla luultavasti naureskellen epäonnellemme körötellessään Volvoillaan Ikeaan täydellisten lastensa kikattaessa takapenkillä. Voi kateutta!

Onneksi puolihämäävästi nimetty Urjalan Makeistukku tulee hätiin. Tilasin taannoin laatikollisen ruotsalaisia naposteita Makeistukun sanalla sanoen vaikuttavasta snacks-valikoimasta (tämä EI ole maksettu mainos) ja aion lähiviikkoina ruotia näitä herkkuja kaikkien uskollisten lukijoideni riemuksi.

Rakenne: Haikailen usein näissäkin kirjoituksissa Taffelin jumbojuustonaksujen alkuperäisen reseptiversion perään. Superbågar pääsee erittäin lähelle tätä juustonaksujen pinnaakkelia ollen tosin rahtusen ohuempi. Kokoa näillä kuitenkin piisaa. Naksujen rapeus hipoo täydellisyyttä – ei kova, muttei tussahtavakaan. Kuparinoranssia makujauhoa on pinnassa äärimmäisen paljon, enkä todellakaan suosittele nauttimaan näitä puolimakaavassa asennossa pukeutuneena valkoiseen paitaan, kuten itse saatoin mahdollisesti tehdä. Hampaankolot täyttyvät ihanasti.

Maku: Myös makurintamalla liikutaan vahvasti super-sektorilla. Cheddarin tunnistaa cheddariksi, ja sitä on paljon. Maku on lempeän tuhti, kermainen ja kantaa alusta loppuun. Maissimassa ei kokonaisuudessa maistu, eikä tarvikaan. Juustoisuus valtaa koko suun ja jää sinne asumaan vielä hyväksi toviksi napostelun jälkeenkin. Suolaa on paljon, mutta sekin tuntuu jotenkin luontevalta osalta kokonaisuutta.

Kokonaisuus: Pitkällisten testien jälkeen olen valmis julistamaan Superbågarit toiseksi parhaiksi koskaan maistamikseni juustonaksuiksi, ja harkitsen vakavasti muuttoa Ruotsiin, mikäli Estrella ei tuo näitä myös suomalaisiin sipsihyllyihin kuluvan kalenterivuoden aikana.

Arvosana: 4,5 pistettä viidestä.

Dippisuositus: ei.

Double Dutch Jalapeno Poppers

Juustonaksun sukulaiset, Makuja maailmalta, Snacksit

Double Dutchin habanero & sinihomejuusto -juustonaksut yllättivät erittäin positiivisesti osapuilleen vuosi takaperin. On siis korkea aika syventyä kanadalaisvalmistajan muuhun tuotantoon! Jalapeno poppersit (ei tekemistä pelkkien poppersien kanssa) ovat sinänsä jo oivallinen naposte, kuinkahan ne taipuvat juustonaksumuotoon?

Rakenne: Double Dutchin juustonaksu on sinällään esimerkillinen niin paksuudeltaan, sileältä muodoltaan kuin rapeudeltaankin. Hammas saa kerrankin riittävästi vastusta. Makujauhoa on pinnassa melko runsaasti ja väri on kuparisen oranssi. Suussa syntyvä mössö ei ole järin tahmaista. Muuten hyviä rakennepisteitä rokottaa kuivuus.

Maku: Makujauhon juustokomponentti on miellyttävä, mutta ”jalapeno” maistuu enemmän kehnolta maustekurkulta. Suola puuttuu lähes kokonaan, eikä tulisuus riitä peittämään avutonta makua. Huulien kihelmöinnistä huolimatta polte jää armotta puolitiehen. Kulhon puolivälissä kurkun alta alkaa maistua keskivertoa parempi maissimassa, mutta liian myöhään.

Kokonaisuus: Sinänsä kelpo konsepti on vesitetty unohtamalla suola ja väittämällä budjettitason suolakurkkua jalapenoksi. Sääli, sillä itse naksu on rakenteeltaan suorastaan oivallinen.

Arvosana: 1,4 pistettä viidestä.

Dippi: Jotain tulista!

Cheetos Cheese

Juustonaksun sukulaiset, Makuja maailmalta, Snacksit

Cheetos on samanlainen amerikkalaisen napostekaanonin kulmakivi kuin Doritos tai Funyuns, ja olisi varmasti ansainnut oman arvionsa jo ajat sitten. Tämä testipussi ei kuitenkaan saapunut Atlantin yli, vaan Pirkkalassa sijaitsevan monitavaratalon hyllyn kautta Puolasta, jossa Frito-Lay ilmeisesti valmistaa suurimman osan Euroopan markkinoille suunnatuista tuotteistaan.

Rakenne: Cheetokset (Cheetosit? Cheetot? Taivutusvaihtoehtoja otetaan vastaan!) ovat ohuempia kuin Taffelin juustonaksut, kenties samaa luokkaa Lidlin juustosuikeroiden kanssa. Maissimassa on ilmavaa höttöä, joka ei anna hampaille oikein minkäänlaista vastusta. Mähmäjauhoa on erittäin runsaasti, ja sormet ovat oransseina alta aikayksikön. Hampaankolot täyttyvät myös pian, mutta toisaalta kolontäyte liukenee syljen mukana melko nopeasti. Rasvaa on.

Maku: Cheetos-juuston olemusta on hankala pukea sanoiksi, mutta yritetään silti. Se on ihanan ällöttävä juuston (tai oikeastaan juustokkeen) maku, joka on kontekstissaan täydellinen. Maku on lämmin ja turvallinen, hieman terävämpi kuin vaikkapa Taffeleissa, muttei silti päällekäyvä. Suolaisuus on salakavalaa.

Kokonaisuus: Cheetokset ovat todella lähellä Lidlin juustonaksuja sillä erotuksella, että Lidlin vastaavat antavat vähän enemmän vastusta hampaille. Molemmat ovat helkkarin hyviä juustonaksuja.

Arvosana: 3,8 pistettä viidestä.

Dippisuositus: ei.

Sipsimatkalla: Ihan Perunoina

Makuja maailmalta, Sipsit, Vieraskynä

Mikä upea päivä! Tänään minulla on ilo julkaista tämän blogin ensimmäinen vieraskynäkirjoitus, joka on hyvän ystäväni ja sipsiraadeista tutun Mari Uusivirran matkakertomus Perusta. Tästä lähtee:

Tässä tulee kiistaton yhteen elämänkokemukseen perustuva totuus: Peru on maailman paras matkakohde napostelijalle.

Perustelut ovat selkeät.

  • Perunoiden kotimaa. Suomen siemenperunakeskuksen mukaan villiperunaa ryhdyttiin käyttämään ravintona Titicacajärven ympäristössä jo (luultavasti) noin kymmenentuhatta vuotta sitten.
  • Pottujen ylistys. Vierailimme ravintolassa, joka tarjoili pelkästään perunoita erilaisilla täytteillä. Perunoita on perussiiklin lisäksi ties millaisia ja minkävärisiä lajikkeita. Yksi maan kansallisruoista on perunat kylmällä lihakastikkeella – niiden makuiset sipsit olivat omanlaisensa elämys.
  • Sipsit ovat kaikkialla. Lähes jokaisessa ravintolassa, jossa vierailimme, oli alkupalaksi jonkinlaisia sipsejä, usein käsintehtyjä. Kaduilla myytiin itse pakattuja sipsejä ja pienessäkin kaupassa valikoima oli puhutteleva.
  • Peruuttamattoman vaikutuksen napostelun maailmaan tehneiden inkojen viljelytaito ei suinkaan jäänyt pottuihin. Peru-naposteiden aateliin kuuluvat myös maissituotteet: muun muassa muhkeat, paahdetut muttei poksautetut siemenet ja ns. pop up -kärryistä myytävät tuoreet popparit.

Kun kaiken tämän yhdistää esimerkiksi qvinoa-oluseen (maistuu etäisesti toffeella), on elämä liki tulkoon saavuttanut täyttymyksensä.

Kiitos Mari!

San Carlo Più Gusto Paprika e Mango

Makuja maailmalta, Maustettu, Sileä, Sipsit

Koronavirus on laittanut Italian karanteeniin, joten koin sopivaksi ottaa poikkeusviikon testilastuksi saapasmaasta viime vuonna minulle saapuneen erikoisuuden, ikään kuin kunnianosoitukseksi italialaisille snacksperteille ja muille virkaveljille sekä -siskoille. Toivottavasti ehditte siellä Välimeren rannoilla haalia hyvät sipsivarastot ennen poikkeustilan julistamista!

En ole koskaan aimmin törmännyt sipsimaailmassa mango-paprika-makuyhdistelmään, ja minulla on ikävä etiäinen, että siihen on syynsä. Kenties jossain curry-tyyppisessä hommassa toimiva kombo tuntuu lähtökohtaisesti kelvottomalta sipsimaulta, mutta lähestyn tätäkin keksintöä luonnollisesti kohtalaisen avoimin mielin.

Rakenne: Lastut ovat erittäin ohuita ja paistettu oivasti lehteilevän rapeiksi. Tummempi paisto ja punertava maustejauhe värjäävät sipsit kauniin kultaisiksi. Öljyä on akselilla niukasti–sopivasti. Lastukoko on pääosin melko suuri ja reunoilla esiintyy siellä täällä kuorta. Mausteen levitys on jokseenkin epätasaista.

Maku: Ensivaikutelma mausta on ristiriitainen ja vähän perverssikin. Ensin suussa häivähtää kuiva paprika ja suola, mutta hetken pureskelun jälkeen niiden kanssa ryhtyy taistoon mangon makeus ja vetinen jälkimaku. Mitä enemmän sipsejä rouskuttaa, sitä sekavampi on tunnelma hampaiden takana. Lopputuloksena kielellä maistuu yhtä aikaa mausteiselta, makealta, suolaiselta, vetiseltä ja rahtusen perunaiseltakin.

Kokonaisuus: Kaikella rakkaudella italialaisia kohtaan: todella kamalia sipsejä!

Arvosana: 0,6 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Kermaviili.

Fox Salt & Rosemary

Maalaisperunalastut, Makuja maailmalta, Maustettu, Sileä, Sipsit

Olen minikokoisista sipsipusseista vähintään kahta mieltä. Toisinaan muutaman kymmenen gramman annos on juuri sopiva tyydyttämään orastavan sipsinhimon, mutta useimmiten rääpälepusseista tulee vain paha mieli ja tarve hankkia isompi pussi.

Taannoisesta Italiasta saapuneesta sipsilaatikosta tarttui tällä viikolla kouraan Fox-merkkinen minipussi, jonka maku on suola ja rosmariini. Rosmariini tuntuu äkkiseltään maulta, jota minikoko saattaa jopa pukea. Saa nähdä!

Rakenne: Fox-lastut ovat kuulaan vaaleita ja ohuita. Puraistessa sipsi on rapea mutta kuitenkin jotenkin vähän höttöinen. Öljyä on erittäin avokätisesti. Yleistuntu on maalaismainen: sipsien reunoilla esiintyy vuoroin kuorta, vuoroin palaneisuutta. Lastut ovat pienehköjä ja erittäin käyriä.

Maku: Rosmariini ottaa makuprofiilissa niskalenkin kaikesta muusta. Sen maku on melko paljas, selkeä, puhdas ja voimakas – kerta kaikkiaan hallitseva. Myös runsas öljy maistuu, muttei ensinkään pahalta. Suola jää kihelmöimään huulille. Peruna katoaa rosmariinin ylivallan alle.

Kokonaisuus: Fox Salt & Rosemary on konstailematon ja suoraviivainen yhden tempun poni, jonka kohdalla pieni pussikoko on hyvästä, ellet sitten satu olemaan äärimmäinen rosmariinin ystävä.

Arvosana: 2,8 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Valkosipuli.

Simba Ghost Pops

Juustonaksun sukulaiset, Makuja maailmalta, Maustettu, Snacksit

Pitkästä aikaa Simban äärellä! Eteläafrikkalainen sipsipaja on tarjonnut aiemmin niin iloisia yllätyksiä kuin karvaita pettymyksiäkin. Kuvittelin jotenkin pussin ulkoasun perusteella, että tällä kertaa kulhossa rapisevat Ghost Popsit olisivat jotenkin tulinen tapaus, mutta kyseessä onkin pelkästään ”flavored maize snack”.

Mainitun ”flavorin” tarkempi luonne ei selviä pussin kyljestä, mutta esittelyteksti sisältää erittäin vinhan uudissanan:

”This delicious different snacksation is a mouth quivering experience. Ghost Pops – your friendly favourite – the snack that gives you a thrill every time.”

Rakenne: Ghost Popsit ovat kevyitä ja rapsakasti tussahtavia maissinaksuja, joiden massa muuttuu syljen kohdatessaan erittäin nopeasti hieman liisterimäiseksi ennen katoamistaan suusta. Ilmavien naposteiden koko on Nacho Cheese Ballsin luokkaa, muoto tuntuu täysin satunnaiselta. Pinta on karhea.

Maku: Maistettaessa mystinen ”flavor” selviää nopeasti: se on ketsuppi. Sen lisäksi Ghost Popsista onkin hankala löytää saati keksiä sen kummempaa sanottavaa. Maissimassa on melko mautonta, mutta silti tunnistettavissa maissiksi. Suolaa on reippaan puoleisesti.

Kokonaisuus: Ketsupin makuiset maissipallot eivät aivan ole se thrill jota pussin esittely lupaili, mutta eivät nämä suinkaan mikään pettymyskään ole – päin vastoin: kokonaiskokemus on todella ok+. Vankka keskitien kulkija.

Arvosana: 2,5 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Valkosipuli.

Sørlandschips Jule-Chipsverkstedet Pinnekjøtt

Erikoisuudet, Maalaisperunalastut, Makuja maailmalta, Maustettu, Sileä, Sipsit

Tammikuun aluksi on hyvä palata hetkeksi jouluisiin tunnelmiin! Vuosi takaperin sipsit opettivat minulle, että ruotsalaiseen joulupöytään kuuluu joulujuusto. Tänä jouluna puolestaan opin sipseiltä, että norjalaiseen joulupöytään kuuluu pinnekjøtt, joka suomentuu suurin piirtein tikkulihaksi. Tikkuliha on lampaan kyljeä, joka kypsennetään höyryttämällä koivutikkujen päällä (mistä tietysti nimi).

Asvalttiviidakon sananlasku sanoo: missä maku, siellä sipsi. Niinpä en ole varsinaisesti tai ollenkaan yllättynyt, että läntisimmässä länsinaapurissamme tikkuliha on taivutettu perunalastun muotoon. Kiitos sipsitoimituksesta Asmolle!

Rakenne: Tikkulihasipsit ovat leimallisesti artesaanisipsejä pussin takakannen perunatilaleimaa myöten. Pienehköjen ja erittäin käyristyneiden lastujen reunoilla on rustiikkisesti kuorta. Paisto on kullankeltainen, öljyä runsaasti. Rapeus on osastoa äärimmäinen, paksun lastun ansiosta varomaton napostelija repii suunsa alta aikayksikön. Tosirouskuttelijoille!

Maku: Kerrankin oikeasti lihalta maistuva lihasipsi! Kokonaisuudessa maistuvat lammas, suola ja tunnistamaton yrtti, joka kenties selviäsi pussin kyljestä, jos osaisin edes auttavasti norjaa. Paksusta lampaan mausta huolimatta myös peruna maistuu miellyttävästi. Lihan maku ei ole ensinkään teollinen tai esanssinen. Erittäin korkea suolaisuus ilmeisesti kuuluu tikkulihakokemukseen.

Kokonaisuus: Lihasipsit ovat useimmiten piikki napostelijan lihassa, mutta norjalainen Sørlandschips tekee tikkulihasipseillä erittäin tervetulleen poikkeuksen sääntöön. Pitäisiköhän joulupöytään tänä vuonna hankkia ehtaa pinnekjøttia?

Arvosana: 4,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Pelkkä kermaviili.

Simba Mrs. H.S. Ball’s Chutney Flavoured Potato Chips

Makuja maailmalta, Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Taannoinen kokemukseni eteläafrikkalaisista Simba-sipseistä ei ollut mairitteleva, mutta en aio tuomita kokonaista napostevalmistajaa yhden pussin perusteella.

En tiedä, kuka on rouva H.S. Ball (hehehe), mutta ajatus chutney-sipseistä kiinnostaa kovasti. Mietitäänpä muuten hetki tätä globalisaation ilmenemää: suomalainen sipsiblogisti mussuttaa intialaisittain maustettuja perunalastuja, jotka on valmistettu Afrikan eteläisimmässä valtiossa. Kyllä nykyaika on ihmeellistä!

Tässä kohtaa on mainittava, että arviopussin parasta ennen -päiväys on mennyt jo pari kuukautta takaperin, mutta tällainen pikkuseikkahan ei kaltaistani seikkailumielistä snacksperttiä hidasta.

Rakenne: Simboja mutustellessa käy hyvä rouske, mutta ensirapeuden jälkeen tuntuma on lopulta suhteellisen jauhoinen. Edellisiin Simboihin verrattuna kokemus on myös melko rasvainen. Poimut ovat Estrella-tyyppiset. Lastujen väri on samea, mutta paisto ihan asiallinen.

Maku: Tässä kohtaa olen erittäin positiivisesti yllättynyt. Chutney-mauste on hedelmäinen ja pirteä, ja sitä tasapainottaa onnistunut suolaus. Kokonaisuus on lempeä, raikas ja täyteläinenkin. Maussa on häivähdys barbequeta. Itse peruna on melkoisen mautonta.

Kokonaisuus: Eivät nämä nyt mitenkään tajunnanräjäyttävän ihmeellisiä ole, mutta kyseessä on tasapainoinen ja hyvä perussipsi, joka pärjää hyvin myös omillaan ilman dippiä. Jos satut liikkumaan Afrikan suunnalla, suosittelen ehdottomasti tutustumaan. H.S. Balls -chutney alkoi näiden myötä myös kiinnostaa toden teolla.

Arvosana: 3,4 pistettä viidestä

Dippisuositus: Valkosipuli