Deliciest Iso Sipsi

Deliciest Iso Sipsi Cheese & Onion

Erikoisuudet, Poimutettu, Sipsit

”Vois syödä vaan yhden sipsin”, sanoi ei-kukaan ei-koskaan. Jos kuitenkin olisi pakko syödä vain yksi ainoa sipsi, sen olisi tietysti parasta olla mahdollisimman iso.

Tähän omituiseen markkinarakoon iskee kaikenlaisia ruoka-asioita puuhaava Deliciest, joka on hiljattain lanseerannut Isot Sipsit Suomen napostemarkkinoille. Deliciest taitaa kuitenkin tässä tapauksessa olla pelkästään tuotteen maahantuoja, sillä Isot Sipsit valmistetaan pakkausmerkinnän mukaan Virossa.

Rakenne: Iso Sipsi on omituinen ilmestys. Keksipakettityyppiseen pakkaukseen on aseteltu viitisentoista pitkää ja suorakaiteen mallista ”perunalastua”, joiden valmistustapa lienee lähellä Pringles-prosessia. Rypyläinen lastu on äärimmäisen ohut, mutta pysyy silti kasassa hämmästyttävän hyvin. Omituista on, että vohvelimaiset sipsit ovat päistään rasvaisia, keskeltä kuivia. Rapeus muistuttaa myös Pringlesistä ja on siruuntuvaa laatua.

Muoto on äärimmäisen epäkätevä ja sen tarkoitusta on vaikea ymmärtää. Isojen Sipsien dippaaminen on kömpelön muodon vuoksi haastavaa, eikä tupladippaaminen ole ok varsinkaan seurassa.

Maku: Makua on paljon, mutta se ei ole hyvää. Tunkkainen sipuli ja juustoesanssi ovat vahvasti läsnä. Kanssamaistelija toteaa maun tuovan mieleen hien, enkä ole eri mieltä. Itse sipsi ei maistu oikeastaan miltään. Jälkimaussa on omituinen teollinen vivahde, joka viimeistään myrkyttää kokonaisuuden. Kaikkea tätä on yritetty peittää runsaalla suolalla siinä kuitenkaan onnistumatta.

Kokonaisuus: En osaa perustella Deliciestin Isojen Sipsien olemassaoloa. Muoto on harvinaisen epäkätevä ja maku suoraan sanottuna halpa. Pisteitä nostaa ainoastaan innovatiivisuus ja hetkellinen uutuudenviehätys.

Arvosana: 0,5 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Ei näitä voi dipata!

Rainbow Linssisipsi Sourcream & Onion

Erikoisuudet, Linssi, Maustettu, Sipsit, Snacksit

Rainbow on kuin elintarvikemaailman Acme Corporation, kaikkea mahdollista valmistava omnipresentti yliyhtiö, jonka tuotevalikoima on rajaton, mutta laatu sen mukaisesti yleensä korkeintaan ylempää keskitasoa.

Mikseipä siis Rainbow valmistaisi tai vähintään valmistuttaisi myös linssisipsejä! Nämä, kuten taannoin arvioidut maalaislastut on valmistettu Saksassa, mikä ei oikeastaan lupaa vielä mitään suuntaan eikä toiseen. Pussin kyljessä toitotetaan linssisipsien proteiinipitoisuutta, mikä tuntuu jokseenkin hupsulta, kyseessä kun on kuitenkin silti lähtökohtaisesti perusolemukseltaan epäterveellinen sipsi.

Rakenne: Rainbow’n linssisipsien väri on jokseenkin kelmeä ellei jopa arvelluttavasti hieman vihertävä. Ulkonäöllisesti lastuista tulevat mieleen styroksinen pahvilaatikontäyte ja runsaassa öljyssä paistettu kamara. Puraistessa koostumus paljastuu kuitenkin kelvolliseksi, eikä se lopulta juuri eroa esimerkiksi Estrellan linssinaposteiden rousketuntumasta. Kuivia nämä kyllä ovat.

Maku: Saksalaisvalmisteinen linssimassa on jotenkin oudon makeaa, muttei silti pahanmakuista – lähinnä tylsän. Pringlesin sourcream & onion -mausteesta muistuttavaa makujauhoa on liian vähän, jotta maku olisi tasapainossa. Vesittävä tekijä on kuitenkin kaiken liepeillä leijuva jokseenkin teollinen sivumaku, joka jää suuhun vainoamaan pitkäksi aikaa.

Kokonaisuus: Rainbow’n linssisipsit ovat jokseenkin selkeä huti, eivätkä ne missään nimessä paini samoissa sarjoissa nimekkäämpien sipsivalmistajien vastaavien tuotteiden kanssa. Suuhun jää tunkkainen maku, jota ei pelasta edes lakkahillo, jota 4-vuotias poikani ehdotti dippisuositukseksi (ja jota oli tietysti kokeiltava).

Arvosana: 1,9 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Taffelin Broadway-dippi.

Taffel KikX Ranch Mix

Erikoisuudet, Kikherne, Maustettu, Sipsit, Snacksit

Hullaannuin viime vuonna iljettävästi nimettyjen KikXien sipuliversiosta ja esitin arvion yhteydessä toiveen muista makuvaihtoehdoista. Sipsijumalat ovat olleet kuulolla ja päättäneet naittaa kikhernesipsit kaikkien aikojen lempisipsimakuni ranchin kanssa. Tämänhän pitäisi olla aivan selkeä 5/5-homma!

Rakenne: KikXien konsistenssi on pysynyt ennallaan enkä havaitse massassa sen suurempia reseptimuutoksia sitten ensimmäisen version. Avainsanoja ovat edelleen nachomaisuus, ilmavuus, ruokaisuus ja lusikkamaisuus. Jostain syystä vähäöljyisyys kuitenkin tällä kertaa tuntuu enemmän kuivuutena kuin sipuli-iteraation kohdalla.

Maku: En haluaisi joutua tätä kirjoittamaan, mutta KikXien ja ranchin liitto ei lopulta ole tehty sipsitaivaassa. Suhteettoman niukasti annosteltu ranch-mauste piipahtaa suussa lähinnä pureskelun aluksi ja tekee sitten välittömästi tietä massalle, jonka maku lopulta ole järin ihmeellinen, vaikka onkin mietoudessaan melko lempeä. Kunnon ranch-tunnelmiin päästäkseen täytyy lastuja lappaa kitaan oikein olan takaa.

Kokonaisuus: Runsaampi öljy ja/tai maustaminen olisi voinut kenties piristää nyt jokseenkin turhan platkua ja kuivaa kokonaisuutta. Dippialustana nämä toimivat oivallisesti, mutta sellaisenaan napostelutunnelma jää jokseenkin latteaksi.

Arvosana: 2,6 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Ranch!

Sørlandschips Jule-Chipsverkstedet Pinnekjøtt

Erikoisuudet, Maalaisperunalastut, Makuja maailmalta, Maustettu, Sileä, Sipsit

Tammikuun aluksi on hyvä palata hetkeksi jouluisiin tunnelmiin! Vuosi takaperin sipsit opettivat minulle, että ruotsalaiseen joulupöytään kuuluu joulujuusto. Tänä jouluna puolestaan opin sipseiltä, että norjalaiseen joulupöytään kuuluu pinnekjøtt, joka suomentuu suurin piirtein tikkulihaksi. Tikkuliha on lampaan kyljeä, joka kypsennetään höyryttämällä koivutikkujen päällä (mistä tietysti nimi).

Asvalttiviidakon sananlasku sanoo: missä maku, siellä sipsi. Niinpä en ole varsinaisesti tai ollenkaan yllättynyt, että läntisimmässä länsinaapurissamme tikkuliha on taivutettu perunalastun muotoon. Kiitos sipsitoimituksesta Asmolle!

Rakenne: Tikkulihasipsit ovat leimallisesti artesaanisipsejä pussin takakannen perunatilaleimaa myöten. Pienehköjen ja erittäin käyristyneiden lastujen reunoilla on rustiikkisesti kuorta. Paisto on kullankeltainen, öljyä runsaasti. Rapeus on osastoa äärimmäinen, paksun lastun ansiosta varomaton napostelija repii suunsa alta aikayksikön. Tosirouskuttelijoille!

Maku: Kerrankin oikeasti lihalta maistuva lihasipsi! Kokonaisuudessa maistuvat lammas, suola ja tunnistamaton yrtti, joka kenties selviäsi pussin kyljestä, jos osaisin edes auttavasti norjaa. Paksusta lampaan mausta huolimatta myös peruna maistuu miellyttävästi. Lihan maku ei ole ensinkään teollinen tai esanssinen. Erittäin korkea suolaisuus ilmeisesti kuuluu tikkulihakokemukseen.

Kokonaisuus: Lihasipsit ovat useimmiten piikki napostelijan lihassa, mutta norjalainen Sørlandschips tekee tikkulihasipseillä erittäin tervetulleen poikkeuksen sääntöön. Pitäisiköhän joulupöytään tänä vuonna hankkia ehtaa pinnekjøttia?

Arvosana: 4,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Pelkkä kermaviili.

Funyuns Onion Flavored Rings

Erikoisuudet, Juustonaksun sukulaiset, Makuja maailmalta, Snacksit

Populaarikulttuuri on muovannut tietyistä amerikkalaisista naposteista käsitteitä: Doritos, Pop Tarts, Cheetos ja Funyuns ovat erittäin monelle telkkarista tuttuja nimiä, joita harva Pohjolan perukoilla asustava on kuitenkaan päässyt maistamaan (paitsi tietysti Doritoksia, joita saa nykyään jokaisesta lähimarketistakin ja hyvä niin!).

Funyuns on kiinnostanut meikäläistä suuresti osapuilleen siitä saakka, kun ensi kerran kuulin niiden olemassaolosta Breaking Badin ja HIMYMin kaltaisista yhdysvaltalaisista moderneista tv-klassikoista.

Voitte siis kenties kuvitella onneni, kun sipsiraadistakin tuttu Hanna toi New Yorkin matkaltaan tuliaiseksi pussillisen vuodesta 1969 samalla reseptillä valmistettuja ihanuuksia. Maissimassaiset sipulirengakkeet ovat menneet Atlanttia ylittäessään valitettavan muusiksi, mutta säilyneet kuitenkin riittävän kokonaisina arvion muodostamista varten.

Rakenne: Sipulirenkaita ulkoisesti muistuttavat Funyunsit ovat äärimmäisen rapeita ja kuivia, ja massa pysyy rouskuvana pureskellessa yllättävänkin pitkään. Koostumus ja ohut muoto muistuttavat jossain määrin Estrellan linssijuustonaksuista.

Maku: Päällimmäisenä Funyunsissa maistuu tuhti, ihana ja hyökkääväkin sipuli, joka on kuitenkin riittävän makea tasapainottamaan naposteiden runsasta suolaisuutta. Itse massa on melko mautonta, ja jää kokonaisuudessa lähinnä maissin häivähdykseksi jälkimaussa. Tämä ei silti haittaa ollenkaan, sillä maustejauhe on osapuilleen täydellistä.

Kokonaisuus: Funyunsit ovat ehdottomasti ansainneet paikkansa naposteiden pop-kaanonissa. Maku on tasapainossa ja kokonaisuus muistuttaa hyvin paistettua sipulirengasta, josta on otettu sisältä sipuli pois, mutta jätetty maku. Saisipa näitä(kin) Suomesta!

Arvosana: 4,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Majoneesi.

Estrella Sadonkorjuu Kantarelli & Kermaviili vs. Lay’s Белые грибы со сметаной

Erikoisuudet, Makuja maailmalta, Maustettu, Poimutettu, Sileä, Sipsit

Syksy on sienten ja yleisurheilun MM-kisojen aikaa!

Hoksasin päivänä eräänä, että sipsikaapistani löytyy sekä kotimaisia että itänaapurista ponnistavia sieni ja maitotuote -aiheisia sipsejä, joten mikäpä olisikaan syysteemoihin sopivampaa kuin pieni maaottelu.

Estrellan toinen Sadonkorjuu-kausimaku on kantarelli ja kermaviili, venäläinen Lay’s-erikoisuus (kiitos Jonne!) puolestaan herkkusieni ja smetana – täysin vertailukelpoisia nämä naposteet eivät siis ole, mutta ei anneta sen haitata.

Lay’sit ovat perinteisesti pärjänneet Sipsiblogin testipenkissä kohtalaisen kehnosti, mutta lähestyn tästä huolimatta tämänkertaista testipussia erittäin avoimin mielin.

Rakenne

Estrella: Sadonkorjuu-lastut näyttävät kullankeltaisten Lay’sien rinnalla kuutamolla paistetuilta, mutta rapeus on silti kohdillaan. Sipsit ovat keskikokoisia ja poimut suuria. Reunoilla esiintyy kuorta ja öljyä on vähän.

Lay’s: Kauniin väriset ja läpikuultavat lastut ovat pääosin pienen puoleisia, mutta seasta löytyy muutama valtava poikkeus. Sipsit ovat ohuita, miellyttävästi rapsahtavia ja laysmaiseen tapaan erittäin öljyisiä.

Maku

Estrella: Kantarelli on maussa vieno, mutta tunnistettava. Maku on tasapainoinen, joskin suolaa on ehkä hitunen liikaa. Kermaviili on läsnä juuri sopivasti, ja kaiken alta maistuva peruna maukasta.

Lay’s: Estrellaan verrattuna Lay’s on erittäin makea ja tuo jollain (hyvällä) tapaa mieleen Knorrin ja muiden valmistajien pussikastikejauheet. Lay’sinkin kokonaisuus on kunnossa. Suolaa on juuri sopivasti, smetanan toivoisi korostuvan kenties enemmänkin. Perunaa ei mausta löydä. Kokonaisuudessa on kenties juuri smetanasta johtuen jotain aavistuksen juustoista.

Kokonaisuus

Maaottelu on kaiken kaikkiaan äärimmäisen tasainen, mutta kallistuu erittäin niukasti Estrellan voitoksi lastujen maalaismaisuuden ja soveliaamman öljyisyyden vuoksi. Suosittelen silti molempia, ja tämä Lay’s-maku on melko varmasti paras maistamani. Arvosanat ovat seuraavanlaiset:

Estrella: 3,8 pistettä viidestä
Lay’s: 3,7 pistettä viidestä

Dippisuositus molemmille: Taffel 3 Sipulia.

Burts Jim Beam Bourbon Whiskey Potato Chips Original BBQ

Burts Jim Beam Bourbon Whiskey Potato Chips Original BBQ

Erikoisuudet, Makuja maailmalta, Maustettu, Sileä, Sipsit

Ylivoimaisesti eniten B-kirjainta sisältävä vastaan tullut naposteen nimi!

Taannoin testaamani Burtsin Guinness-maustetut sipsit eivät lopulta juuri maistuneet Guinnessilta, mutta tämä ei lannista testaamasta saman valmistajan bourbon-mausteisia lastuja. Tämän julkaisun kirjoittaja kuvittelee olevansa jonkinlainen alemman keskitason viskiharrastaja, mutta asiantuntemukseni ulottuu oikeastaan yksinomaan single malt -henkisiin skottiviskeihin – bourbon on jäänyt vieraammaksi. Konsepti kiinnostaa silti!

Guinness-pussin täysin poskettomat myyntipuheet on tällä kertaa jätetty suosiolla pois, ja takakansiteksti tyytyykin lupaamaan ”vain” bourbonin ja barbequen miellyttävän savuisen liiton. Viski ja bbq toki kulkevat käsi kädessä, mutta olen jo lähtökohtaisesti hieman skeptinen sen suhteen, kuinka tämä makumaailma on saatu uutettua perunalastuun. Saas nähdä!

Rakenne: Kuten edellisissäkin Burtseissa, rapeutta riittää vaikka muille jaettavaksi asti. Paisto on kauniin kuulas, reunoissa siedettävä määrä palaneisuutta ja öljyä kohtuullisen runsaasti. Lastujen koko vaihtelee villisti todella pienestä melko suureen.

Maku: Lupaavaa rasahdusta seuraa karvas pettymys ja päällimäinen vaikutelma tuotteesta on hailakka. Bbq-mausteessa on säästelty mahdollisesti siksi, että bourbonin maku erottuisi, mutta eipä lopulta erotu. Maku on jokseenkin ristiriitainen ja sekava – omituinen makeansuolainen sekasotku, joka ei ainakaan maistu viskiltä, jos edes hirveästi barbequelta. Suolaa on todella vaihtelevasti.

Kokonaisuus: Hyvin paistettu rapea perunalastu on menty pilaamaan täysin luokattomalla mausteella. En oikein osaa sanoa näistä mitään muuta tyhjentävää.

Arvosana: 1,8 pistettä viidestä.

Burts Guinness

Burts Hand Cooked Potato Chips With Guinness

Erikoisuudet, Makuja maailmalta, Maustettu, Sileä, Sipsit

Olut ja sipsit ovat yhtä luonnollinen makuyhdistelmä kuin… no, vaikkapa olut ja pizza. Harvemmin kuitenkaan törmää tuotteeseen, jossa näitä toisiaan täydentäviä elementtejä on koetettu törmäyttää samaan pakkaukseen. Oluen makuisia sipsejä on tullut vastaan muutamia, sipsin makuisia oluita ei vielä toistaiseksi kertaakaan. Markkinarako?

Verkkokaupasta mukaan tarttui taannoin Guinness-maustettuja Burts-sipsejä, joiden lupaus on to take taste buds to new extremes ja tarjota napostelijalle crunch like never witnessed before. Puheet ovat kovat, ja taannoin maistamastani Guinness-toffeesta jäi tunne, että irlantilainen mämmihtävä klassikko-olut voisi hyvinkin soveltua monenkinlaiseen elintarvikekäyttöön.

Rakenne: Crunchia totta vie riittää, mutta kalpenevat nämä silti rapeudessaan viime viikolla arvioiduille Estrellan Food Truck -sarjan sipseille. Lastu on paksu ja rasahtaa hampaissa tyydyttävästi. Lastukoko on vaihteleva, mutta kanttaa pienen suuntaan. Paistoa, mahdollista palaneisuutta ja kuorta on hankala havainnoida sipsejä peittävän sameanruskean maustekerroksen alta. Öljyisyys on runsaanpuoleista.

Maku: Jännittävällä tavalla yhtäaikaisesti erittäin suolainen ja makea kokemus. Maku on rahtusen hedelmäinen ja maltainen, mutta en ikinä arvaisi sokkotestissä, että kyseessä on Guinness. Maustetta on lastuissa todella epätasaisesti, mikä tekee napostelusta yllätyksellistä – välillä suuhun osuu erittäin mauton lastu, sitten taas makupommi. Runsaan maun ja korkean suolaisuuden kanssa syntyy paikoin viikon takaa tuttu ongelma: maku menee lopulta tukkoon omasta runsaudestaan.

Kokonaisuus: Ainakin tämä on jotain erilaista. Burts epäonnistuu Guinnessin maun uuttamisessa sipsiin, mutta onnistuu luomaan jokseenkin miellyttävän maltaisen artesaanisipsin, joka tosin paradoksaalisesti hyötyisi ennen kaikkea kevyestä lager-tyyppisestä oluesta kyytipoikanaan. Plussan puolella!

Arvosana: 3,4 pistettä viidestä.

HOM Banana Chips Spicy Barbecue

Erikoisuudet, Makuja maailmalta, Maustettu, Sileä, Sipsit

“Siis haistoiksää miltä nää haisee? Nää haisee ihan Weetabixiltä!” totesi vaimoni nuuhkaistessaan HOMin valmistamia Spicy Barbecue -banaanisipsejä.

Maistoin taannoin banaanisipsejä ensimmäistä kertaa eläessäni osana Venezuelasta saapunutta herkkuerää. Venezuelalaiset banaanisipsit olivat täysin kamalia, mauttomia ja öljyisiä hirvityksiä, joita en suosittelisi pahimmalle vihollisellenikaan. Konsepti tuntui silti sen verran kiehtovalta, että en ollut vielä valmis tuomitsemaan banaanisipsejä alimpaan sipsihelvettiin.

Thaimaalainen sipsipaja HOM valmistaa yksinomaan banaanista tehtyjä naposteita. Nyt testissä olevan Spicy Barbecuen ohella makuvalikoimassa on sellaisia eksoottisia nimikkeitä kuin Corn Cheese, Japanese Seaweed ja Sourcream & Onion. HOM on sattumalta myös se ääni, jonka usein päästän sujauttaessani sipsejä suuhuni. Päätän siis uskoa, että brändin nimen syntyperä on onomatopoeettinen.

Spicy Barbecue -pussin kyljessä painotetaan etenkin tuotteen terveellisyyttä, kolesterolittomuutta, gluteenittomuutta, säilöntäaineettomuutta, GMO:ttomutta ja MSG:ttömyyttä – mitä ikinä se sitten tarkoittakaan. Suomentuvatkohan nämä määreet myös mauttomuudeksi?

Rakenne: HOMin banaanisipsit ovat huomattavan ohuita ja paradoksaalisesti jotenkin pehmeän rapeita. Pureskellessa sipsi muuttuu tahmeaksi jankiksi, kuten kuivaamaton banaanikin. Lastujen paksuuksissa on huomattavia eroja. Sipseihin on saatu nokkelasti lisää pituutta leikkaamalla banaania vinottain.

Maku: Täytyy todeta, että HOMin bbq-mauste on genren kärkipäätä. Maustetta on runsaasti ja siinä on miellyttävä vahvuus ja terävä makeus, tosin ilman savuisuutta. Suolaa on niukasti, mikä osoittautuu ongelmalliseksi, sillä makea mauste yhdessä makean banaanin kanssa tekevät kokonaisuudesta jo vähän äklön. Tämä on sikäli toki ymmärrettävää, sillä tuotetta on karkkipussimaisessa pakkauksessa vain 45 grammaa. Mauste katoaa suusta nopeasti, ja jäljelle jää vähän pahvinen kuivatun banaanin maku.

Kokonaisuus: HOM on äärettömästi parempi tuote kuin venezuelalainen virkaveljensä, mutta sipsien yleisemmässä viitekehyksessä lopulta melko yhdentekevä. Eivät nämä pahoja ole, mutta eivät varsinaisesti hyviäkään, eivätkä täten herätä suuria tunteita kumpaankaan suuntaan. Jos tätä bbq-maustetta saisi yhdistettynä hyvään perunalastuun, oltaisiin voittavan kaavan äärellä. En usko, että otan testiin enää kolmansia banaanisipsejä.

Arvosana: 2,2 pistettä viidestä.

Terveisiä Venezuelasta

Erikoisuudet, Makuja maailmalta, Sipsit

Venezuela on viime aikoina ollut uutisotsikoissa lähinnä poliittisen epävakauden ja kehnojen humanitaaristen olojen ansiosta. Venezuelan tilanne on pääasiassa karmea, mutta ei jotain huonoa ettei jotain hyvääkin.

Yleisradion Barcelonan kirjeenvaihtajana työskentelevä Maija Salmi on paitsi oivallinen toimittaja, myös pesunkestävä snackspertti. Niinpä onkin vain luonnollista, että Venezuelan matkalta mukaan tarttui ansiokkaan kriisiraportoinnin ohella paikallisia sipsejä, jotka Maija kiitettävästi postitti Suomen Tampereelle höystettynä muutamilla espanjalaisilla herkuilla. Jokaisen tämän tekstin lukijan verorahoja on siis välillisesti käytetty meikäläisen snaddiktion ruokkimiseen

Sipsilähetystä evästivät saatesanat, joiden mukaan venezuelalaiset sipsit ovat pääasiassa erittäin kamalia, ja paikalliset suosivat mustasta pörssistä hankittavia kolumbialaisia naposteita. (Sipsien musta pörssi kuulostaa sivumennen aiheelta, josta mielellään katsoisin ainakin puolituntisen gonzo-henkisen dokumentin. Joukkorahoitus, anyone?)

Yllättävänkin vikkelästi Espanjasta saapunut lähetys oli säilynyt hämmästyttävän ehjänä. Riemastuttava Harry Potter -teemainen paketti sai Kaukajärven S-Marketin postivirkailijan ensin hymyilemään ja kerrottuani paketin sisällöstä myös nauramaan räkäisesti.

Koska yksiäkään (korjatkaa, mikäli olen väärässä) arvioitavista tuotteista ei ole saatavilla Suomen markkinoilla, en näe hyödylliseksi käydä niitä yksitellen läpi järin syväluotaavasti. Tyydynkin siis tiiviisiin luonnehdintoihin, jotka toivottavasti auttavat tämän julkaisun maailmalla matkaavia lukijoita sipsihyllyjen äärellä.

Arviointikierrokseen osallistui myös vaimoni sekä kolmivuotias poikani, joka tosin jäävättäköön, sillä hänen luonnehdintansa jokaisesta naposteesta oli ”ihan hyvää”.

Ruffles Sabor a Jamón (Espanja)

Olen aiemmin testannut lukuisia pekoni- ja ribs-maustettuja sipsejä, mutta kinkkusipsien genressä tämä taitaa olla ensimmäinen laatuaan. Maku on melko lähellä muita edellämainittuja lihasipsejä, mutta savuisempi ja huomattavasti suolaisempi. Rakenne on rapea ja poimut kapeita, mutteivät silti revi suuta rikki.

Jano tulee nopeasti, ja Jamón-sipsit hyötyisivät ehdottomasti jostakin raikkaasta dipistä. Silti sellaisenaankin maukas ja ennen kaikkea rapea elämys.

Mun Chyps Ajo intenso (Venezuela)

En juuri puhu espanjaa, mutta vaimoni osasi onneksi tulkita plátanon tarkoittavan banaania. Pussista päätellen näissä pitäisi olla jonkinlainen valkosipulimauste, mutta totuus on lähempänä tunkkaista barbequeta.

Mauste on sinällään ihan keskitien kamaa, mutta toimii banaanin kanssa osapuilleen yhtä hyvin kuin nakit joulupuurossa. Lastu on lisäksi erittäin pahvinen ja koko kauneus on uitettu jossain todella iljettävässä öljyssä. En suosittele kenellekään.

El Original Pepito Dinosaurio (Venezuela)

Dinosauruksen muotoisia juustonaksuja, jotka haisevat varpaanväliltä eivätkä maistu oikeastaan yhtään miltään.

Jännittävä muoto antaa odottaaa paljonkin, mutta kokemus on lopulta sama, kuin laittaisi puristettua sahajauhoa suuhunsa. Kielellä häivähtää mieto juusto, mutta nielaisun jälkeen suuhun jää pelkkä kuivuus.

Lay’s Poppables (Espanja)

Näistä on vaikea sanoa muuta, kuin että kyseessä on käytännössä Taffel Hearts ilman minkäänlaista maustetta. Melko tylsä, mutta saattaisi toimia dipin kanssa.

Punch Papas Fritas Con Sabor a Queso (Venezuela)

Pussissa on noin 70 prosenttia ilmaa ja 30 prosenttia sipsejä. Näiden pitäisi kai maistua juustolta, mutta mauste-esanssi on niin teollinen, että maun nimi voisi oikeastaan olla tehdas. Uitettu samassa iljettävässä öljyssä kuin aiemmat banaanilastutkin. Täysin kamalia.

Juustosipsejä ei siis osata tehdä maailmallakaan!

Lay’s Receta Campesina (Espanja)

Paras viimeiseksi! Pussin perusteella makuyhdistelmä on sipuli, tomaatti ja jokin vihreä yrtti, ja niiltä nämä todella maistuvat. Todella ohuita, rapeita ja öljytasapainoltaan täydellisiä herkkuja, joista jokainen on tällätty täyteen erittäin intensiivistä makua.

Toivoisin näitä todella kipeästi kotimaisiin sipsihyllyihin, ja toivon tätä Lay’s-makua jatkossa tuliaisiksi jokaiselta Espanjaan matkustavalta ystävältäni.