Estrella Crispy Bacon & Sourcream

Makuja maailmalta, Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Ruotsissa kaikki on paremmin, osa 2!

Pseudoterveellisten linssi- ja kikhernenaposteiden vastapainoksi on välillä hyvä hakea jotain aivan muuta. Kuten sipsitkin, paistettu pekoni on rapeiden asioiden aatelia. Ruotsissa on tehty täysin looginen päätelmä, että nämä kaksi herkkua saattaisivat hyvinkin mahtua samaan pussiin.

Rakenne: Bacon & Sourcreamit ovat perus-Estrellaa niin rapeutensa kuin poimujensakin osalta. Lastut ovat melko pieniä ja niiden reunoilla on kuorta runsaahkosti. Melko öljyisiä nämä ovat Estrelloiksi. Värin osalta on hankala sanoa, mikä osa on paistoa ja mikä maustetta. Siellä täällä esiintyviä mustia kohtia luulin ensin palaneiksi, mutta kyse taitaakin olla perunoiden rei’istä. Tässä yhteydessä tuli muuten ensimmäistä kertaa perehdyttyä erilaisiin perunoiden mahdollisiin vikoihin, ja täytyy todeta, että niitä riittää kyllä joka lähtöön!

Maku: Hieman savuisella geneerisellä lihaesanssilla ei ole sen enempää tekemistä pekonin kuin minkään muunkaan varsinaisen lihatyypin kanssa, mutta hyvää se on silti. Lihaesanssin ja hapankerman tasapaino vaihtelee villisti lastujen välillä. Vankasti perunan varaan rakentuva makukokonaisuus on reilusti plussan puolella kermaisuutensa ansiosta. Avainsanoja ovat pehmeys ja suolaisuus.

Kokonaisuus: Estrella Crispy Bacon & Sourcream ei kiilaa lihasipsien kärkijoukkoon, mutta lukeutuu ehdottomasti genren ylempään keskitasoon. Näitäkin toivoisin suomalaisiin sipsihyllyihin!

Arvosana: 3,6 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Holiday.

Estrella Superbågar Cheddar

Juustonaksun sukulaiset, Makuja maailmalta, Snacksit

Sipsiblogin juustonaksuviikot jatkuvat!

Ruotsissa kaikki tuntuu olevan aina paremmin (ottamatta millään muotoa kantaa länsinaapurin valitsemaan koronastrategiaan). Kun me suomalaiset saamme naama irvessä järsiä tuiki tavallisia juustonaksuja, ruotsalaiset herkuttelevat SUPERjuustonaksuilla luultavasti naureskellen epäonnellemme körötellessään Volvoillaan Ikeaan täydellisten lastensa kikattaessa takapenkillä. Voi kateutta!

Onneksi puolihämäävästi nimetty Urjalan Makeistukku tulee hätiin. Tilasin taannoin laatikollisen ruotsalaisia naposteita Makeistukun sanalla sanoen vaikuttavasta snacks-valikoimasta (tämä EI ole maksettu mainos) ja aion lähiviikkoina ruotia näitä herkkuja kaikkien uskollisten lukijoideni riemuksi.

Rakenne: Haikailen usein näissäkin kirjoituksissa Taffelin jumbojuustonaksujen alkuperäisen reseptiversion perään. Superbågar pääsee erittäin lähelle tätä juustonaksujen pinnaakkelia ollen tosin rahtusen ohuempi. Kokoa näillä kuitenkin piisaa. Naksujen rapeus hipoo täydellisyyttä – ei kova, muttei tussahtavakaan. Kuparinoranssia makujauhoa on pinnassa äärimmäisen paljon, enkä todellakaan suosittele nauttimaan näitä puolimakaavassa asennossa pukeutuneena valkoiseen paitaan, kuten itse saatoin mahdollisesti tehdä. Hampaankolot täyttyvät ihanasti.

Maku: Myös makurintamalla liikutaan vahvasti super-sektorilla. Cheddarin tunnistaa cheddariksi, ja sitä on paljon. Maku on lempeän tuhti, kermainen ja kantaa alusta loppuun. Maissimassa ei kokonaisuudessa maistu, eikä tarvikaan. Juustoisuus valtaa koko suun ja jää sinne asumaan vielä hyväksi toviksi napostelun jälkeenkin. Suolaa on paljon, mutta sekin tuntuu jotenkin luontevalta osalta kokonaisuutta.

Kokonaisuus: Pitkällisten testien jälkeen olen valmis julistamaan Superbågarit toiseksi parhaiksi koskaan maistamikseni juustonaksuiksi, ja harkitsen vakavasti muuttoa Ruotsiin, mikäli Estrella ei tuo näitä myös suomalaisiin sipsihyllyihin kuluvan kalenterivuoden aikana.

Arvosana: 4,5 pistettä viidestä.

Dippisuositus: ei.

Double Dutch Jalapeno Poppers

Juustonaksun sukulaiset, Makuja maailmalta, Snacksit

Double Dutchin habanero & sinihomejuusto -juustonaksut yllättivät erittäin positiivisesti osapuilleen vuosi takaperin. On siis korkea aika syventyä kanadalaisvalmistajan muuhun tuotantoon! Jalapeno poppersit (ei tekemistä pelkkien poppersien kanssa) ovat sinänsä jo oivallinen naposte, kuinkahan ne taipuvat juustonaksumuotoon?

Rakenne: Double Dutchin juustonaksu on sinällään esimerkillinen niin paksuudeltaan, sileältä muodoltaan kuin rapeudeltaankin. Hammas saa kerrankin riittävästi vastusta. Makujauhoa on pinnassa melko runsaasti ja väri on kuparisen oranssi. Suussa syntyvä mössö ei ole järin tahmaista. Muuten hyviä rakennepisteitä rokottaa kuivuus.

Maku: Makujauhon juustokomponentti on miellyttävä, mutta ”jalapeno” maistuu enemmän kehnolta maustekurkulta. Suola puuttuu lähes kokonaan, eikä tulisuus riitä peittämään avutonta makua. Huulien kihelmöinnistä huolimatta polte jää armotta puolitiehen. Kulhon puolivälissä kurkun alta alkaa maistua keskivertoa parempi maissimassa, mutta liian myöhään.

Kokonaisuus: Sinänsä kelpo konsepti on vesitetty unohtamalla suola ja väittämällä budjettitason suolakurkkua jalapenoksi. Sääli, sillä itse naksu on rakenteeltaan suorastaan oivallinen.

Arvosana: 1,4 pistettä viidestä.

Dippi: Jotain tulista!

Cheetos Cheese

Juustonaksun sukulaiset, Makuja maailmalta, Snacksit

Cheetos on samanlainen amerikkalaisen napostekaanonin kulmakivi kuin Doritos tai Funyuns, ja olisi varmasti ansainnut oman arvionsa jo ajat sitten. Tämä testipussi ei kuitenkaan saapunut Atlantin yli, vaan Pirkkalassa sijaitsevan monitavaratalon hyllyn kautta Puolasta, jossa Frito-Lay ilmeisesti valmistaa suurimman osan Euroopan markkinoille suunnatuista tuotteistaan.

Rakenne: Cheetokset (Cheetosit? Cheetot? Taivutusvaihtoehtoja otetaan vastaan!) ovat ohuempia kuin Taffelin juustonaksut, kenties samaa luokkaa Lidlin juustosuikeroiden kanssa. Maissimassa on ilmavaa höttöä, joka ei anna hampaille oikein minkäänlaista vastusta. Mähmäjauhoa on erittäin runsaasti, ja sormet ovat oransseina alta aikayksikön. Hampaankolot täyttyvät myös pian, mutta toisaalta kolontäyte liukenee syljen mukana melko nopeasti. Rasvaa on.

Maku: Cheetos-juuston olemusta on hankala pukea sanoiksi, mutta yritetään silti. Se on ihanan ällöttävä juuston (tai oikeastaan juustokkeen) maku, joka on kontekstissaan täydellinen. Maku on lämmin ja turvallinen, hieman terävämpi kuin vaikkapa Taffeleissa, muttei silti päällekäyvä. Suolaisuus on salakavalaa.

Kokonaisuus: Cheetokset ovat todella lähellä Lidlin juustonaksuja sillä erotuksella, että Lidlin vastaavat antavat vähän enemmän vastusta hampaille. Molemmat ovat helkkarin hyviä juustonaksuja.

Arvosana: 3,8 pistettä viidestä.

Dippisuositus: ei.

Taffel El Taff Tacochips

Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Muistan, kun törmäsin meksikolaiseen lucha libre -vapaapainiin lomaillessani vanhempieni kanssa Kaliforniassa vuosituhannen taitteen tienoilla.

Olin 6. luokalla ja WWF:n SmackDown oli kovaa valuuttaa kotimaassa. Sattumalta motellin televisiosta näkemäni lucha libre oli kuitenkin jotain ihan muuta: naamioituneet miehet loikkivat areenan kattopalkeista neljän pöydän läpi betonilattialle ja jatkoivat sen jälkeen turpaan mättämistä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Siis kunnon meininkiä!

Taffelin El Taff -uutuuden pussinkylkiteksti herätti näiden muistojen valossa allekirjoittaneessa kenties liiankin korkeita odotuksia: ”Taffel El Taff on erilainen tacolastu. Se on Sipsien sukua. Se on tehty parilaleikatusta perunalastusta, joka iskee mausteillaan tacohermoosi kuin naamioitunut meksikolainen lucha libre -vapaapainija. Rouskaus – ja siesta naksahtaa fiestaksi.”

Rakenne: El Taffien rakenne muistuttaa toisaalta Snack Dayn Deep Rift -sarjan sipsejä, toisaalta Taffelin omia Waffeleita sekä jo edesmenneitä Flavor Max -sipsejä. Syvät ja kulmikkaat poimut aiheuttavat yhdessä perunan jauhoisuuden kanssa melko ankaraa silppuuntumista. Lastut ovat erittäin paksuja, jopa hieman liian paksuja rapeuden kannalta. Sipsien kokoskaala vaihtelee laidasta laitaan, ja seassa on muutamia kunnon jättiläisiä.

Maku: Ensivaikutelma El Taffeista on harvinaisen tunkkainen ja tukkoisa. Mukaan leivottu mausteisuuskin on enemmän puuduttavaa kuin makuhermoja kutkuttelevaa sorttia. Paletissa on vivahteita niin ranchista kuin barbequestakin, mutta kokonaisuus kanttaa lopulta enemmän grillaus- ja yleismausteeseen. Maustetta on yksinkertaisesti liikaa eikä siinä ole minkäänlaista tasapainoa. Rohtuneita huulia kirvelee eikä perunaa löydä tunkkaisuuden alta millään.

Kokonaisuus: El Taffien premissi on hyvä ja halusin kovasti tykätä näistä, mutta kun ei lähde, niin ei lähde. Lucha libre -henkeä en näistä myöskään harmikseni löydä.

Arvosana: 1,5 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Tzatziki, myös pelkkä kermaviili.

Pirkka Sourcream, Onion & Ruohosipuli

Maalaisperunalastut, Maustettu, Sileä, Sipsit

Lukijan toive! Taannoin arvioimani Ranch & Jalapeno -variantin kaveri Pirkan maalaissipsivalikoimassa on kaksikielinen Sourcream, Onion & Ruohosipuli. Molempien valmistaja on Real Snacks, mikä herättää jo ennen ensipuraisua toiveita makoisasta naposteluhetkestä.

Rakenne: Ensimmäisenä huomio kiinnittyy lastujen paikoin valtavaan kokoon. Sipsit ovat myös melko paksuja ja käytetty peruna hitusen jauhoinen, mikä aiheuttaa lohkeilevaa rapeutta. Epätasaisesta paistosta huolimatta lastujen pinnat ovat kauniin kuvioituneita eikä joukossa ole palaneita yksilöitä. Kuorta on reunoilla paljon. Yleisvaikutelma on ”maalaismaisempi” kuin Ranch & Jalapenon kohdalla.

Maku: Maun kuvaavin määre on lempeys, jossa tärkeä rooli on kermaviilillä. Mikään komponenteista ei dominoi, vaan kokonaisuus on tasainen alusta loppuun. Peruna maistuu paketissa heti kättelyssä. Suolaa on runsaasti, mutta ei liikaa. Ainoa moite tulee siitä, että sipuli ei anna ruohosipulille riittävästi tilaa.

Kokonaisuus: Pirkalla on tällä hetkellä monella rintamalla kovat piipussa, mistä näiden sipsien ohella osoitus on esimerkiksi HS:n pakastepizzavertailun voitto. Vieläkö Pirkka-olympialaisia muuten järjestetään? Ne ovat ainoa urheilukilpailu, joissa olen koskaan millään muotoa menestynyt.

Arvosana: 3,9 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Holiday.

Taffel LinsSips Salsa

Linssi, Snacksit

Vilpittömät pahoitteluni, että jäitte ilman sipsiarviota pääsiäisenä! Aikaa ei suklaamunien etsinnältä ja ähkyssä voivottelulta yksinkertaisesti riittänyt kirjoittamiseen. Nyt palataan ruotuun!

Kun muut suurimmat sipsijätit lähtivät vuosi–pari takaperin laajentamaan raaka-ainerepertuaariaan linssien suuntaan, Taffel laittoi munansa kikhernekoriin varsin menestyksekkäästi. Nyt Taffelillakin on ryhdytty luotaamaan linssien mahdollisuuksia uudella kaksiosaisella ja vekkulisti nimetyllä LinsSips-tuotesarjalla, johon kuuluvat yrttimaustettu versio sekä nyt kulhossa rapiseva salsa.

Rakenne: LinsSipsit ovat muodoltaan poimutettuja suorakaiteita, ja niiden muodon mainostetaan soveltuvan dippailuun erityisen hyvin. En epäile tätä, vaikkei testikierroksella dippiä mukana olekaan. Erittäin ohuet poimut tuovat mieleen esimerkiksi vanhat kunnon Broadwayt. Harvinaisen vähärasvaisilta tuntuvat lastut ovat kuivia, mutta sitäkin rapeampia ja tarjoavat yllättävän paljon vastusta hampaille.

Maku: Taffelin mainososasto on jälleen heittäytynyt ihanan runolliseksi luonnehtiessaan LinsSipsejä: ”Linssips on superherkullinen snack, jota on muotonsa puolesta hauska dipata, mutta jota maun puolesta ei todellakaan tarvitse. Siinä salsan viehko maku viipyilee hetken syttyen jalapenon ja cayennepippurin pehmeäksi hurmioksi.” Voi juku!

Käytäntö osoittaa maun toimivan kuitenkin toisin päin. Ensin suussa tuntuu tujakka muttei järin tulinen cayenne ja tomaatti, jotka hetken kihelmöityään antavat tilaa miedolle salsasta muistuttavalle maulle, jossa korostuu etenkin paprika. Lopulta jäljelle jää linssimassan maku, joka tuntuu olevan hyvin lähellä Estrellan vastaavaa.

Kokonaisuus: LinsSips Salsa on hienoisessa epätasapainossa, ja myyntipuheestaan huolimatta kaipaisi kipeästi jotakin raikkaanpuoleista dippiä kaverikseen. Kyllä näitä silti ihan mielikseen rouskuttaa.

Arvosana: 3,1 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Jokin raikas, toisaalta myös mahdollisesti juustodippi.

Taffel Hearts

Maissi, Snacksit

On tullut aika! Nimittäin arvioida Taffel Hearts, tuo maissimassanaposteiden kruununprinssi. Havahduin taannoin täysin syömäkelvottomia omenapiirakka-Heartseja arvioidessani siihen huutavaan epäkohtaan, että aito ja alkuperäinen Hearts on jäänyt tässä julkaisussa käsittelemättä. Ei enää!

Rakenne: Heartsit onnistuvat olemaan jollain ihmeen ilveellä yhtä aikaa rapeita ja tussahtavia. Maissimassa on rahtusen ruokaisampaa ja ehdottomasti ilmavampaa kuin esimerkiksi Nacho Cheese Ballseissa, mutta Cheese Ballsit pesevät toisaalta Heartsit naposteltavuudessaan ylivertaisen kätevän ja suuhun vierivän muotonsa ansiosta. Jos jotain motkotettavaa on keksittävä, massa on rahtusen kuivaa.

Maku: Heartsin nacho-juusto on mieto, lempeä ja vivahteikas, ja se jättää runsaasti sijaa maissimassan maulle. Suolaa on juuri sen verran, ettei sitä toisaalta huomaa, muttei jää kaipaamaan lisääkään. Miellyttävään makuun ei kyllästy suurempiakaan eriä napostellessa. Maku jää asustelemaan hampaankoloihin pidemmäksikin aikaa, mikä ei ole ollenkaan huono juttu.

Kokonaisuus: Hearts on perusvarma ja monessa tilanteessa toimiva maissinaposte, joka toimii Cheese Ballsien ohella genrensä rautaisena perustasona ja kestoverrokkina. Olen aina ja ikuisesti Cheese Balls -mies, mutta ymmärrän hyvin niitäkin, jotka nostavat Heartsit kirkkaimmalle mitalisijalle tässä sarjassa.

Arvosana: 4,2 pistettä viidestä.

Dippisuositus: En dippaisi!

Sipsimatkalla: Ihan Perunoina

Makuja maailmalta, Sipsit, Vieraskynä

Mikä upea päivä! Tänään minulla on ilo julkaista tämän blogin ensimmäinen vieraskynäkirjoitus, joka on hyvän ystäväni ja sipsiraadeista tutun Mari Uusivirran matkakertomus Perusta. Tästä lähtee:

Tässä tulee kiistaton yhteen elämänkokemukseen perustuva totuus: Peru on maailman paras matkakohde napostelijalle.

Perustelut ovat selkeät.

  • Perunoiden kotimaa. Suomen siemenperunakeskuksen mukaan villiperunaa ryhdyttiin käyttämään ravintona Titicacajärven ympäristössä jo (luultavasti) noin kymmenentuhatta vuotta sitten.
  • Pottujen ylistys. Vierailimme ravintolassa, joka tarjoili pelkästään perunoita erilaisilla täytteillä. Perunoita on perussiiklin lisäksi ties millaisia ja minkävärisiä lajikkeita. Yksi maan kansallisruoista on perunat kylmällä lihakastikkeella – niiden makuiset sipsit olivat omanlaisensa elämys.
  • Sipsit ovat kaikkialla. Lähes jokaisessa ravintolassa, jossa vierailimme, oli alkupalaksi jonkinlaisia sipsejä, usein käsintehtyjä. Kaduilla myytiin itse pakattuja sipsejä ja pienessäkin kaupassa valikoima oli puhutteleva.
  • Peruuttamattoman vaikutuksen napostelun maailmaan tehneiden inkojen viljelytaito ei suinkaan jäänyt pottuihin. Peru-naposteiden aateliin kuuluvat myös maissituotteet: muun muassa muhkeat, paahdetut muttei poksautetut siemenet ja ns. pop up -kärryistä myytävät tuoreet popparit.

Kun kaiken tämän yhdistää esimerkiksi qvinoa-oluseen (maistuu etäisesti toffeella), on elämä liki tulkoon saavuttanut täyttymyksensä.

Kiitos Mari!

Snack Day Sweet Chilli Tortilla

Nachot

Nachokoulukuntia on ainakin kaksi: on niitä, jotka kelpuuttavat vain maustamattomat maissilastut ja hankkivat niihin lisämakua salsan tai guacamolen keinoin. Sitten on meitä, jotka ahmivat riemusta kiljuen kaikenlaisia maustettuja nachoversioita siinä missä muitakin sipsintyyppisiä naposteita.

Hamstratessani mm. maksamakkaraa ja kermaa koronaeristystä varten bongasin Lidlin sipsihyllystä tuoreehkon tuttavuuden: makealla chilikastikkeella maustetut maissilastut.

Rakenne: Kuten muidenkin Snack Day -nachojen kohdalla, myös nämä ovat muodoltaan pitkulaisia ja usein käyristyneitä kolmioita, joissa on paikoin runsaastikin kuplia. Ohuet lastut ovat jossain rapean ja vähän nahkean välimaastossa. Pureskellessa syntyvät sirpaleet ovat teräviä ja saavat miedon tulisuuden kanssa kitalaen kirvelemään.

Maku: Viimeaikaisten pettymysten valossa on ihanaa todeta, että Sweet Chilli -nachot maistuvat juuri siltä miltä olettaisikin! Makeantulisen kastikkeen maku on sitä itseään ja on juuri sen verran tulista, että pintaan nousee pieni hiki ja olut maistuu kyytipoikana tavallista paremmalta. Maissimassa maistuu lähinnä jälkimaussa, mutta eipä sitä varsinaisesti jää kokonaisuudessa kaipaamaan.

Kokonaisuus: Jos pidät nachoista ja sweet chili -kastikkeesta, et voi pettyä. Jos et pidä, voit.

Arvosana: 3,9 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Guacamole.