Taffel Kartanon Hunaja & Rosmariini

Maalaisperunalastut, Maustettu, Sileä, Sipsit

Kartanon perunalastut eivät ole olleet allekirjoittaneen taloudessa hyvien kirjoissa taannoisen Valkosipuli & Kermaviili -huononnuksen jälkeen. Hunaja ja rosmariini on kuitenkin makuparina niin kiinnostava, että olen valmis antamaan Taffelille mahdollisuuden palauttaa kunniansa. Siispä asiaan!

Rakenne: Lastujen kalpeudesta huolimatta hunaja-rosmariinisten Kartanojen ensivaikutelma on harvinaisen rapea. Tuttuun tapaan kuorta on sipsien reunoilla rutkasti, enemmän kuin jopa keskiverrossa maalaisperunalastussa. Toisaalta Kartanot ovat myös moniin muihin maalaislastuihin verrattuina suhteellisen ohuita, joskin paistossa syntyneet runsaat kuplat kohottavat keskiarvoa. Testipussissa sipsikoko on keskimäärin pienestä keskisuureen. Öljyä on terveen reippaasti.

Maku: Ensin suuhun saapuu hunaja. Sen osa on pieni, mutta sitäkin merkittävämpi: se voitelee kielen oivallisesti perästä saapuvaa rosmariiniräjähdystä varten. Rosmariini on makuna niin vahva, että sen varovainenkin käyttö voi päätyä törkeään epätasapainoon. Taffel onnistuu kuitenkin suitsimaan yrttiä niin, ettei se pääse liiaksi niskan päälle. Parasta uutuus-Kartanoissa on hallittu ja kutkuttava liukuma makeasta suolaiseen. Jälkimaussa esiin nousevat peruna ja öljy.

Kokonaisuus: Harvinaisen tasapainoinen naposte! Kartanon Hunaja & Rosmariini onnistuu palauttamaan Taffelin maalaissipsien A-sarjaan.

Arvosana: 4,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Pelkkä kermaviili.

Taffel Cheese & Pepper

Juustonaksun sukulaiset, Snacksit

Juusto ja mustapippuri ovat parhaimmillaan upeita yhdessä. Tästä käypä todiste on esimerkiksi Pirkan ihana mustapippurituorejuusto, joka menee oivallisesti alas sellaisenaan, leivän kaverina tai vaikka maustevoina pihvin päällä (ei, tämä ei ole maksettu mainos).

Myös juustonaksut ja uudistuminen ovat ihania asioita asia. Vierivä sipsi ei sammaloidu, ja niinpä toivotankin aina kaikenlaiset uudet avaukset ja tuttujen klassikoiden versioinnit äärimmäisen tervetulleiksi sipsihyllyihin. Taffel on päättänyt veistää juustonaksut uuteen muotoon ja leipoa sekaan mustapippurikomponentin. Lähtökohta on siis varsin mainio!

Rakenne: Taffelin Cheese & Pepperien pisaramainen muoto tuo mieleen monta asiaa: avaruusaluksen, syöksyhampaan, kyyneleen, Gene Simmonsin kielen. Uusi muoto on napostelun kannalta kätevä, joskin rahtusen pieni. Taffelin perus-juustonaksujen tapaan uutuudet ovat hyvin höttöisiä, mutta saavat nahkeutta, kun pussia malttaa pitää auki päivän–pari ennen napostelua. Hampaankoloihin kertyy massaa kenties perusjuustonaksuja vähemmän. Kaikki siis hyvin rakennerintamalla.

Maku: Odotus pippurin ja juuston liitosta on kermainen ja tasapainoinen. Cheese &Pepperien kohdalla totuus ei voisi olla kauempana odotuksesta. Taffelin uusnaposteet ovat suolattomia ja juustoisuudeltaan perin niukkoja pisaroita, joiden päälle on rouhittu mielivaltainen määrä melko kitkerää mustapippuria. Juusto ja pippuri eivät yhdisty millään tavalla, ja pippuri jää suuhun kummittelemaan tuntikausiksi. Kotitalouden 5-vuotias summasi pussin herättämät tunteet erinomaisesti: ”Vihaan näitä ihan raivona”.

Kokonaisuus: Taffel Cheese & Pepperien muodon herättämistä mielikuvista enteellisin oli kyynel. Nämä ovat nimittäin Sweet Heartsin ohella kamalimpia uusnaposteita miesmuistiin.

Arvosana: 0,3 pistettä viidestä.

Pirkka Chili Tortilla Chips

Nachot

Toisinaan tulee vastaan naposteita, jotka eivät herätä sen kummempia intohimoja tai syvällisiä ajatuksia. Tässäpä siis sunnuntai-illan ratoksi varsin suoraviivainen nachoarvio ilman sen kummempia johdantoja!

Rakenne: Toisin kuin muutamat muut viime aikoina arvion kohteena esiintyneet sipsivalmistajat, Pirkka ei ole lähtenyt sörkkimään tortillasipsin klassista kolmiomaista muotoa. Pirkan näkemys nachosta on todella perinteinen myös koon, paksuuden, paiston ja rapeuden osalta. Keskivertotortillalastuun verrattuna Pirkat ovat ehkä rahtusen kovia, mutteivät häiritsevän. Mukaan mahtuu myös hyvin käyriä tapauksia.

Maku: Pussin kyljen luonnehdinta ”chilinmakuisista maissilastuista” pitää todella kutinsa: chili on ympätty pakettiin nimenomaan makuna, eikä oikeastaan juuri ollenkaan tulisuutena. Vienon savuinen ja mieto chili tulee makujen vahvuudessa lopulta kolmanneksi, sen eteen kiilaavat suola ja itse maissimassa. Suolaa onkin melko runsaasti. Maissi hoitaa tonttinsa mallikkaasti tekemättä sen kummempaa numeroa itsestään.

Kokonaisuus: Pirkka Chili Tortilla Chips on todella klassinen perusnacho, johon on ympätty kivaksi lisäksi mieto chilin maku. Pidempi luonnehdinta olisi jaarittelua.

Arvosana: 3,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Juustodippi.

Pringles Original

Sileä, Sipsit, Suolattu

Päivystävä snackspertti on jo sen verran varttunut, että muistaa hyvin, kun Pringlesit rantautuivat Suomeen vuonna 1999. Tennispallopurkissa asustavat sipsit olivat vuosituhannen vaihteen Oulussa jotain yhtä ufoa kuin Solero Shotsit, Matrix ja hiljattain käyttöön otettu euro.

Pringlesejä oli tasan kahta makua: punaista ja vihreää. Jompaakumpaa tuli hankittua lähi-Valintatalosta vähintään kerran viikossa koulun jälkeen ennen iltapäivän Tony Hawk’s Pro Skater -sessioita.

Sittemmin Pringles-makujen määrä marketeissa on moninkertaistunut, enkä muista ostaneeni punaista tuubia vuoden 2010 jälkeen. Ollaan siis jännän äärellä! Miten aika on kohdellut perus-Pringlesejä?

Rakenne: Pringlesien rakenne on kuin laboratoriossa kehitelty, ja niinhän se luultavasti itse asiassa onkin. Niitä leimaa tismalleen sama jauhoinen pseudorapeus kuin kaikkia muitakin saman tuotemerkin sipsejä. Rasvan määrä on optimoitu, ja sileästä massasta paistetut puristelastut katoavat kurkusta alas miellyttävän suoraviivaisesti. Kuten yleensä, myös tämän purkin pohjalla oli muutama lohjennutta yksilöä, mutta muutoin jokainen sipsi on kunnoltaan täydellinen.

Maku: Punaisen purkin asukit ilmentävät Pringlesin steriiliä ja ehtoollisleipämäistä perusmakua puhtaimmillaan. Maku muistuttaa etäisesti perunasta ja suolaa on lopulta paljon maltillisemmin, kuin muistelin. Rakenteen jauhoisuus tunkee myös makuun. Ennen kaikkea Pringlesit ilman lisämakuja ovat kuitenkin äärimmäisen mauttomia.

Kokonaisuus: Paljaimmillaan Pringles on kuin platoninen idea perunalastusta. Aika on kuitenkin riisunut punaisesta perusmausta kaiken sen eksotiikan, joka Pringlesejä aikoinaan ympäröi. Jäljelle jää vain purkillinen äärimmäisen mauttomia kloonilastuja, jotka kyllä paremman puutteessa menettelevät, mutta hyötyvät huomattavasti oikeastaan mistä tahansa dipistä.

Mitähän Ekomies muuten olisi mieltä tuotepakkauksesta, johon on käytetty niin metallia, muovia kuin kartonkiakin?

Arvosana: 1,9 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Mikä tahansa!

Taffel Classic Grills

Maustettu, Sileä, Sipsit

Sileät grillisipsit! Siinäpä asia, jota en osannut oikein edes kaivata, mutta nyt kun ne ovat taas täällä, olen jokseenkin iloinen. Perus-Grillsejä vaivaa suurten poimujen aiheuttama kovuus, jonka vuoksi sipsit repivät kitalakea armotta. Tämä yhdistettynä grillimausteen tunkkaiseen luonteeseen on omiaan luomaan jokseenkin puuduttavan napostelukokemuksen.

Grills Classic on ilmeisesti ainakin toistaiseksi Taffelin ja K-kauppojen välinen erikoishommeli, eli näitä ei kannata muista päivittäistavarakaupoista yrittääkään etsiä.

Rakenne: Hauras, sileä ja ohut lastu tuo monella tapaa mieleen Taffelin Ranchit. Väriä leimaa sama puna kuin grillisipsejä yleensä muutenkin. Lehteilevästi murenevat sipsit eivät ole ylettömän öljyisiä. Sipsit ovat sileitä kuin grillimaustetun vauvan pylly

Maku: Sileä muoto tekee Grills-elämyksestä huomattavasti pehmeämmän. Vaikka tuttu keskimausteinen ja miedon savuinen grillimauste ei tarjoa mitään uutta auringon alla, tuntuu se tässä kontekstissa omituisen raikkaalta ja antaa sijaa myös perunalle. Olen myös löytävinäni makukimarasta kenties tavallista enemmän tomaattia.

Kokonaisuus: Grills Classic on perusvarma suoritus Taffelilta, ja toivon, että nämä jäävät sipsihyllyihin pysyvästi. Taidan nimittäin tykätä näistä aika paljon enemmän kuin poimu-Grillseistä!

Arvosana: 3,7 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Tzatziki.

Oikia Oatis Vuustokauranaksu

Juustonaksun sukulaiset, Kaura, Snacksit

Kun Taffel ja Estrella etsivät uusia naposteiden pääraaka-aineita esimerkiksi kikherneestä ja linsseistä, Oikia (ent. Real Snacks) luottaa kotimaiseen kauraan. Tässä julkaisussa aiemmin esiintynyt Kaurasnacks-sarja on laajentunut käsittämään myös vegaaniset juustonaksut, tai siis vuustonaksut.

Rakkauteni juustonaksuja kohtaan ei ole varsinaisesti salaisuus, joten suhtaudun uusiin avauksiin suikerokentällä lähtökohtaisesti erittäin innostuneesti.

Rakenne: Ensimmäisenä vuustokauranaksuissa huomion kiinnittää niiden erittäin pieni ja käyrä muoto, joka tuo mieleen cashew-pähkinät. Naksujen väri on perusjuustonaksujen täyteläiseen oranssiin verrattuna kelmeä. Mähmäjauhetta ei ole pinnassa juurikaan. Juustonaksumaista purutuntumaa on päästy melko lähelle, mutta naksut menevät hampaissa todella tahmaiseksi liisteriksi, joka pesiytyy jokaiseen suun koloseen. Siellä täällä naksuissa on omituisia kovia kohtia.

Maku: Vuustokauranaksujen maku on sanalla sanoen outo. Ensin naksut tuntuvat melko mauttomilta, kunnes suuhun iskee yhtäkkiä ylikorostunut makeus. Minulla ei ole aiempaa kokemusta vegaanisista juustoista, mutta Oatiksissa käytetty vuusto maistuu jokseenkin juustolta, perin miedolta vain. Jälkimaussa leijuu popcorn.

Kokonaisuus: On sinänsä upea asia, että suosikkinaposteista kehitellään vegaanisia versioita. Vuustokauranaksujen kohdalla jatkotuotekehitys on kuitenkin toivottavaa.

Arvosana: 1,7 pistettä viidestä.

Rainbow Maalaisperunalastut Merisuola

Maalaisperunalastut, Sileä, Sipsit, Suolattu

On jälleen aika täyttää lukijan toive! Tällä kertaa arvioitavasta naposteesta vinkkasi Jari.

Alkuvuodesta sukelsin Rainbow’n Mustapippuri & Ruohosipuli -maalaisperunapussiin ja totesin ne rapeudeltaan erinomaisiksi, mutta hävyttömän suolaisiksi (ja pippurisiksi). Nyt arviovuorossa on variantti, jonka maku on yksinomaan suola. Maustettu versio oli valmistettu Saksassa, käsillä oleva pussi puolestaan Belgiassa. Syytä siis epäillä, että Rainbow valmistuttaa maalaislastujaan eri tehtaissa. Miten lie suolaisuuden laita tällä kertaa?

Rakenne: Vaikka merisuolaiset Rainbow’t on valmistettu toisaalla kuin mustapippuroidut, molempia yhdistää sama lähes täydellinen lehteilevä rapeus. Yhtä lailla paisto on kullankeltainen eikä öljyssä ole säästelty. Öljy auttaa myös pehmentämään teräviksi siruiksi murskaantuvien lastujen kitalaelle tekemää tuhoa. Sipsit ovat melko ohuita ja niiden reunoilla on äärimmäisen vähän kuorta, mikä on maalaisperunalastuissa harvinaista.

Maku: Suolassa ei todella ole tälläkään kertaa säästelty. Syyssäässä rohtuneet huulet saavat kunnolla kyytiä ja vettä kuluu tuoppikaupalla, mutta silti käsi hamuaa koko ajan lisää rapeita ihanuuksia. Siellä täällä pilkahtelee perunan maku, mutta se jää auttamatta suolakiteiden jalkoihin. Maku on yksiulotteinen, mutta enempää ulottuvuuksia ei aina tarvitakaan.

Kokonaisuus: Yhden tempun poni on hyvä poni, jos sen osaama temppu on tarpeeksi upea. Jos pidät suolasta, pidät taatusti myös Rainbow’n Merisuola-maalaisperunalastuista.

Arvosana: 4,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: American.

Estrella Kickers

Estrella Kickers

Peruna, Snacksit

Estrella lähestyi allekirjoittanutta taannoin tiedustellen, olisinko kiinnostunut saamaan arviokulhooni syksyn naposteuutuuksia. Vain todellinen uuvatti kieltäytyy ilmaisista sipseistä, joten vastasin luonnollisesti uteluun myöntävästi nopeammin kuin ehdit sanoa historian sipsien rapinaa.

Parin viikon kuluttua posteljooni toi ovelleni lupaavan pahvilaatikon, jonka tietysti välittömästi juhlallisesti avasin. Äimistykseni oli melkoinen, kun kannen alta paljastui muutamia pähkinäuutuuksia ja syksyn todellinen sipsimegayllätys: …Kickers?

Siis Kickers? Kyllä, vanha kunnon Kickers, mutta tähden muotoisena. Ei jännittäviä uutuusmakuja, ei uusia avauksia naposteiden pääraaka-aineiden saralla. Jostain syystä ”leijasipsien” muodonmuutosta markkinoidaan Kickersin paluuna, vaikkeivät Kickersit tietääkseni ole minnekään menneetkään viime vuosikymmenen alkupuoliskolla kauppoihin palattuaan.

Uskollisimmat sipsiblogin lukijat tietävät, että suhteeni Kickersiin on varsin läheinen – olenpa mm. kosinut vaimoani Kickers-pussilla sormuksen sijaan. Siksi olen yhtä aikaa sekä varuillani että iloinen tällaisten muutosten äärellä. Toisaalta lempinaposteeseeni on menty kajoamaan, toisaalta taas Estrella näyttää pitävän huolta klassikkotuotteestaan, mikä herättää toivoa, että Kickers viihtyy Suomen hypermarkettien sipsihyllyillä vielä pitkään tulevaisuudessakin.

Samalla tässä kohtaa tulee korjattua se huutava vääryys, ettei Kickerseistä ole toistaiseksi löytynyt arviota tältä sivustolta.

Rakenne: On huojentavaa, ettei uusi pentagrammimainen muoto ole millään muotoa vaikuttanut Kickersin tuttuun rouskeeseen. Sopiva paksuus, huokoinen rapeus ja miellyttäväksi mössöksi pureskellessa muovautuva massa tekevät Kickerseistä äärimmäisen kutkuttavaa naposteltavaa. Perunapuristeille tyypillisesti rasvaa on keskiniukasti, mutta juuri sen verran, ettei kitalaki pääse kuivumaan.

Maku: Koostumuksen ohella myös Kickersin selkeistä komponenteista lavein siveltimenvedoin rakennettu maku on ennallaan. Lempeä hapankerma tasapainottaa terävän sipulin täydellisesti. Massan mieto perunan maku ei yritäkään ottaa kokonaisuudessa sen kummempaa roolia, mutta hoitaa tonttinsa erinomaisesti. Suolaa on niin ikään tuttuun tapaan annosteltu sopivan reilulla kädellä. Sipuli jää miellyttävästi leijailemaan jälkimakuna pitkäksi aikaa.

Kokonaisuus: Kickersin naposteleminen on kuin ystävän tai rakkaan halaus raskaan työpäivän päätteeksi. Se on jotain, mihin muuttuvassa maailmassa edelleen toistaiseksi voi luottaa. Se on snackstaasi parhaasta päästä, ja nousee suurella sipsilistalla jaetulle ensimmäiselle sijalle.

Arvosana: 4,7 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Parempi kun et dippaa!

Old El Paso Tortilla Strips Cheese

Juusto, Nachot

Tortillasipsin eli nachon syntytarina on kutkuttavan arkinen: kolmionmalliset rapeat tortillalastut syntyivät Los Angelesissa 1940-luvulla puolivahingossa tortillatehtaan hävikkipaloja paahtamalla.

80 vuodessa nachojen peruskonsepti on pysynyt enimmäkseen samanlaisena, mutta markkinatalouteen kuuluu, että pyörää (kolmiota) yritetään säännöllisesti keksiä uudelleen. Tällä kertaa asialla on Old El Paso, joka on yrityksenä jopa nachoa vanhempi keksintö.

Paperilla Tortilla Stripsin konsepti vaikuttaa lupaavalta. Pussin kyljessä esitelty lusikkamainen muoto tuntuu kuin luodulta entistäkin kätevämpään salsan kauhomiseen. Mikä on totuus?

Rakenne: Havainnekuva valehtelee rankasti. Jotkin suorakaiteen mallisista Tortilla Stripsit -nachokaistaleista muistuttavat lusikkaa, mutta suurin osa niistä on mennyt paistossa myttyyn, mutkalle tai solmulle, ja ovat näin täysin dippaamiskelvottomia. Itse kaistale on keskipaksu ja koostumukseltaan melko ilmava. Lastun rapeus tuntuu rakeiselta. Kaistaleet eivät monien budjettiluokan nachojen tavoin juuri mössöönny pureskellessa. Valheellisen muodon ohella ikävä ominaisuus on runsas öljyisyys, joka jättää kitalakeen niljakkaan tunteen.

Maku: Maku on päällisin puolin kunnossa, ja maissimassa jopa erittäin hyvää. Juustoesanssi on miellyttävä, joskin pehmeydessään erittäin mieto. Kuten öljyä, myös suolaa on runsaskätisesti. Auringonkukkaöljy myös maistuu korostuneesti vieden huomiota muista hyvistä makukokonaisuuden osasista.

Kokonaisuus: Epäonnistunut muotoilu ja korostunut öljyisyys pilaavat muutoin hyvänmakuisen ja hyvin paistetun nachon. Syön maissilastuni jatkossakin kolmionmuotoisina.

Arvosana: 2,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Salsa, jos näitä voisi dipata!

Tesco Finest Thai Inspired Sweet Chilli

Makuja maailmalta, Maustettu, Sileä, Sipsit

Saakohan S-ryhmän liikkeistä vielä Tesco-tuotteita Brexitin jälkeen? Finest Mature Cheddar & Red Onion -ihanuuksia soisi saavan, Sea Salt & Cider Vinegar -hirvityksien suhteen ei ole niin väliksi. Kenties tämä käsillä oleva Thai-inspiroitunut Sweet Chilli kääntää Tesco-vaa’an lopullisesti koilliseen tai kaakkoon sipsiblogistin kirjoissa.

Rakenne: Koostumuksen suhteen pätevät samat ylisanat kuin Cheddar & Red Onion -sipsienkin kohdalla – paisto on kuulas, kaunis ja kuplainen. Öljyä on niukalti, muttei liian vähän. Ohuehkojen lastujen rapeus on upean rouskuvaa ja koko pienestä keskisuureen.

Maku: Tässä kohtaa yhden hengen raati vetäytyy pohtimaan pidemmäksi aikaa. Ensimmäisenä suussa räiskyy räikeä makeus, jota ryhtyy nakertamaan jostain omituisesta leivonnaisesta ja perjantain vastaisena yönä aasialaispikaruokalasta haetun aterian jäänteistä muistuttava maku. Suola ilmestyy vasta hetken napostelun jälkeen, ja ottaa melko rankasti yhteen makeuden kanssa. Taistelua ei lopulta voita oikein kumpikaan maku, ja tunne kielellä jää sekavaksi. Olen maistavinani häiveitä kookoksesta, sitruunaruohosta sekä grillaus- ja yleismausteesta. Tulisuutta ei ole nimeksikään.

Kokonaisuus: Lintu, kala vai vesinokkaeläin? En oikein osaa sanoa. Koostumuksensa puolesta upeat sipsit vetää lokaan täysin päämäärätön ja hapuileva maku. Tesco-ilmapuntarini näyttää loskakeliä. Olut saattaisi parantaa kokemusta.

Arvosana: 1,7 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Valkosipuli.