El Tequito Tortilla Chips Salsa & Jalapeno Flavour

Nachot

Tortillasipsit ja salsa ovat ikoninen parivaljakko siinä missä sipsit ja dippi, nakit ja muusi kuin Batman ja Ryydmankin – yhtä on hankala kuvitella ilman toista.

Lidlin oman El Tequito -brändin neropatit ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen ja päättäneet uuttaa salsan maun suoraan maissikolmioihin, eli tavallaan poistaneet tarpeen hankkia salsaa erikseen. Neroja vai pölvästejä? Otetaan selvää!

Rakenne: Silmällä tarkasteltuna El Tequitot näyttävät klassisilta maustamattomilta (eli suolatuilta) tortillaipseiltä: puolitumman keltaisesta väristä ei voi päätellä, että mukana on jännittävä mauste. Suutuntumaltaan kolmiot ovat melko kovia ja kuivia, ja ne tarjoavatkin hampaille varsin mukavasti vastusta ja rouskuteltavaa. Maissimassa on melko kiinteää, eikä se liisterimössöydy suussa juurikaan.

Maku: El Tequitojen makuprofiili typistyy lopulta kahteen piirteeseen: tomaattiin ja mietoon poltteeseen. Salsan monet nyanssit loistavat poissaolollaan, ja mauste muistuttaa enemmän tulista ketsuppia. Kokonaisuutena ajatellen maku on hieman tumma, rahtusen makea, ja häivähdyksen hedelmäinen, kenties jalapenosta johtuen. Ei missään nimessä huono, mutta melko yksiulotteinen. Itse maissimassa on melko mietoa, mutta se tukee maustetta hyvin. Maku voisi piristyä ja saada enemmän sävyjä hieman runsaammasta suolasta.

Kokonaisuus: On ilahduttavaa, että muutkin kuin Doritos tekevät rohkeita kokeiluja tortillasipsien saralla, mutta El Tequiton avaus jää auttamatta tumpuksi. Suositellaan ennemmin tulisen ketsupin kuin salsan ystäville!

Arvosana: 3,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Salsa.

Bandito Pizza Flavoured Flips

Juustonaksun sukulaiset, Maissi, Snacksit

Lähi-Lidlin maailman makuja -hyllystä tulee tehtyä toisinaan upeita löytöjä, kuten vaikkapa nämä pizza-maustetut juustonaksut. Paperilla konsepti on aivan uskomaton: pizza on maailman paras ruoka, ja juustonaksu naposteiden ehdotonta aatelia. Teoriassa lopputuloksen pitäisi hipoa täydellisyyttä!

Toistaiseksi pizza-maustetut sipsit ja snacksit ovat lähes poikkeuksetta tuottaneet jonkinasteisia pettymyksiä. Tämä johtuu useimmiten siitä, että pizzan maku typistetään tomaattiin ja basilikaan (tai joskus oreganoon), ja pizzan juustoinen ulottuvuus jää pienelle tai olemattomalle huomiolle.

Miten on Banditojen laita?

Rakenne: Banditon näkemys juustonaksusta on sekä ohut että lyhyt, ja suikeroiden ulkomuodosta tulee mieleen lemmikinruoka. Pinta on kielellä huomattavan karhea, johon ei juuri juustonaksuissa muuten törmää. Pötkylät ovat miellyttävän rapeita, mutta ne sulavat kuitenkin suussa todella nopeasti tahmeaksi liisteriksi. Hyviä juustonaksuja leimaava body siis puuttuu, ja vaikutelma on jokseenkin halpa.

Maku: Makurintamalla Banditot ovat kolmen kauppa: kielellä kilvoittelevat tasaväkisinä pizzamauste, voimakas suola ja melko vahva maissimassan maku. Mauste oikeasti muistuttaa pizzasta, sillä tomaatin, sipulin ja basilikan ohella mukana on miellyttävä juustoinen vivahde. Valitettavasti pizzakomponentti jää kokonaisuudessa melko vaisuksi, vaikka maku onkin muuten melko hyvin tasapainossa.

Kokonaisuus: Banditot ovat ehdottoman keskinkertaisia juustonaksuja, mutta onnistunut pizzamauste onnistuu nostamaan ne ujosti positiivisen puolelle. Kunpa maustetta vain olisi rutkasti enemmän!

Arvosana: 2,9 pistettä viidestä.

Dippisuositus: En dippaisi! Ihan jo siksi, että näin pieniä naposteita on helkkarin hankala kastaa.

Brets Saveur Aïoli

Makuja maailmalta, Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Sipsiblogin ikuinen ystävä Atte törmäsi Virossa omien sanojensa mukaan ”parhaisiin (valkosipuli)sipseihin mitä on koskaan syönyt” ja uteli, voisiko lähettää allekirjoittaneelle pussillisen arvioitavaksi. Kuinka voisinkaan kieltäytyä!

Pelkkä valkosipuli on sipseissä lopulta melko harvinainen maku – useimmiten sitä tapaa paritettuna jonkin muun mausteen kanssa. Ranskalainen Brets kuitenkin on sitä mieltä, että valkosipuli voi itsessään kantaa sipsimuodossa, ja mikseipä voisi, onhan se esimerkiksi liki jokaisen valmistamani ruoan peruskivi.

Muistelen myös lämmöllä kotikaupunkini Oulun Valkosipuliöitä, joka lukeutui kotimaisten ns. erikoisten kesätapahtumien kermaan koko nuoruuteni ajan.

Rakenne: Ensivilkaisulta Bretseissä kiinnittää huomion erittäin kelmeä paisto, joka on väriltään kuin ranskalainen brie. Ulkomuoto on muutenkin jotenkin teollinen. Estrella-henkisesti ohuesti poimutettujen lastujen rapeus on melko terävää, mutta runsas öljy pehmentää suutuntumaa. Mukana on melko paljon silppua, mikä saattaa johtua myös sipsien postin mukana taittamasta matkasta.

Maku: Jo pussin avatessa kävi tuoksusta nopeasti selväksi, että homman nimi on valkosipuli, ja vain ja ainoastaan valkosipuli. Yksimakuinen sipsi voi helposti olla myös yksiulotteinen, mutta Bretseissä valkosipuli maistuu vivahteikkaasti – se on yhtä aikaa terävä, mehukas, umaminen ja pehmeän viipyilevä. Suolaa on mukana aivan holtittomasti. Peruna jää kokonaisuudessa aika pahasti piiloon, mutta ei sitä oikein osaa kaivatakaan.

Kokonaisuus: Bretsit ovat heittämällä parhaita valkosipulisipsejä, joita olen koskaan syönyt. Perunalastu itsessään on melko bulkkiosastoa, mutta itse valkosipuli on osattu leipoa mukaan aika lailla täydellisesti. Jos tykkäät tosissaan valkosipulista, tykkäät melko varmasti tosissaan myös näistä.

Arvosana: 4,3 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Holiday.

Santa Maria Tortilla Chips Cheese & Jalapeno

Juusto, Nachot

Syystä tai toisesta tortillasipsit eivät pitkään aikaan saaneet Suomesta sellaista jalansijaa, että kaupoista löytyisi juuri muita makuja kuin suolattu, juusto tai tulinen. Nyt tilanne on kuitenkin selkeästi muuttumassa, ja markettiemme hyllyistä on alkanut toisinaan löytymään jopa henkilökohtaista suosikkiani Doritos Cool Ranchia (eli eurooppalaisittain epämuodikkaasti Cool Americania).

Santa Maria on tex mex -genren kiistaton klassikko, joka on viime vuosina lähtenyt näyttävästi murtamaan varsin perinteistä tuotevalikoimaansa kiinnostavilla avauksilla, joskin arviokulhoon tällä kertaa päätynyt juusto & jalapeno on spektrin sovinnaisemmasta päästä.

Rakenne: Santa Mariat ovat rapeampia kuin monet kilpailijat. Ne eivät silti ole kovia, vaan maissikolmiot ovat rakenteeltaan melko keveitä ja ilmavia. Joukossa on melko runsaasti kippuralle paistuneita yksilöitä, mistä seuraa pieni miinus dipattavuuden vinkkelistä. Maissimassa ei pureskellessa täytä hampaankoloja, vaan tekstuuri jää irtonaiseksi. Rasvaa on niukalti.

Maku: Ensivaikutelma on mieto, mutta poltteen alkaa hiljalleen huomata katupölyn kuivaamilla huulilla napostelun jatkuessa. Juusto ja jalapeno antavat odottaa makupommia, mutta kokonaisuus on melko hillitty. Maku on silti tasapainossa: kaikkea on sopivassa suhteessa, kaikkea saisi vain olla enemmän. Juusto on miedompi kuin monissa juusto-maustetuissa tortillasipseissä ja jalapeno maistuu ilahduttavan hedelmäiseltä. Lopulta pääosan lämpimässä makuprofiilissa ottaa kuitenkin maissi.

Kokonaisuus: Rohkeammalla ja runsaammalla maulla Santa Marialle lohkeaisi taatusti nelosen ylittävä arvosana, mutta ujo maku ja huono dipattavuus tekevät tuotteesta lopulta varsin keskinkertaisen.

Arvosana: 3,1 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Salsa, tietysti!

Vaasan Koulunäkki Snäkkis Sourcream & Onion

Erikoisuudet, Maustettu, Sipsit

Rukiista valmistettuja naposteita ei olisi voitu keksiä missään muualla kuin Suomessa.

Suomalaisuuden peruskokemuksen kovaan ytimeen kuuluvaa ruisleipää on taivutettu ajan saatossa moneen muotoon, ja ruissipsit alkoivat tupsahdella eri valmistajien valikoimiin jo edellisellä vuosikymmenellä. Etenkin Linkosuon ranch-maustetut ruislastut olivat tämän kirjoittajan mieleen, mutta jostain syystä en koskaan saanut niistä aikaiseksi arviota, ennen kuin tämä loistotuote jo poistui tamperelaisleipomon tuotekatalogista.

On siis aika löytää uusi lemppari ruissipsien kentältä, ja etsintä alkakoon Vaasan hieman hämmentävästi Koulunäkki-brändin alle niputtamasta Snäkkiksestä.

Rakenne: Koulunäkki-etuliite hämmentää siksi, että Snäkkikset ovat käytännössä näppärän kokoisia maustettuja hapankorppusuikaleita, eikä niillä ole oikeastaan juurikaan tekemistä näkkileivän kanssa. Tämä kuitenkin sopii allekirjoittaneelle loistavasti, sillä rakastan hapankorppuja kaikesta sydämestäni. Snäkkikset ovat rahtusen hapankorppuja ohuempia (verraten nimenomaan ohuisiin hapankorppuihin), mutta ne käyttäytyvät hampaiden välissä aivan kuten kookkaammat sukulaisensa. Snäkkis ei hajoa pureskellessa terävästi, vaan murenee korppumaiseen tapaan, ja säilyttää rakenteensa pitkään mössööntymättä. Kapea suorakaidemuoto miellyttää ja on luultavasti oivallinen dipattava.

Maku: Ruissipsien markkinoinnissa muistetaan aina korostaa niiden suhteellista terveellisyyttä, mikä valitettavasti näkyy usein platkuna makuna. Snäkkikset eivät onneksi maistu järin terveellisiltä, ja niissä on huomattavasti enemmän makua kuin vastaavissa ruistuotteissa yleensä. Maku on kaksijakoinen: ensin kielelle pölähtää todella tuhti ja perushyvä sourcream & onion -mauste, jonka väistyessä esiin astuu dramaattisesti erittäin vahva ruis. Suolaa on todella paljon, mikä lienee tarpeellista rukiin maun taittamiseksi. Maku on kaiken kaikkiaan hyvä, joskin hieman tumma, ja hyötyisi raikkaasta dipistä.

Kokonaisuus: Voi olla, että jahtini löytää uusi suosikkiruissipsi ratkesi kertaheitolla. En silti aio päättää projektia tähän, mutta valmistaudun pettymään kilpailijoihin, sillä Snäkkis on genressään erinomainen naposte.

Arvosana: 4,3 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Tzatziki.

Oikia Rehti Rosetta Juusto & Punasipuli

Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Pyhäntäläiseltä Oikialta on lupa odottaa suuria – onhan Oikian (eli entisen Real Snacksin) Kaikilla mausteilla yksi parhaista sipsi-innovaatioista tällä vuosituhannella. Toisaalta katalogiin mahtuu myös todellisia rimanalituksia, kuten liisteriset ja oudonmakuiset kauravuustonaksut, ja varsin mitäänsanomaton Sähäkkä Sabina. Lisäksi suhtaudun edelleen pienellä varaukseilla Oikian ns. ulkonapostellisiin seikkoihin, kuten lastujen nimeäiskäytäntöihin ja tarpeeseen painottaa pusseissa sanaa perunasipsi.

Tällä kertaa kulhoon rapisi lähtökohtaisesti erittäin kiinnostava Rehti Rosetta, joka edustaa klassista juusto ja punasipuli -makumaailmaa. Odotukset ovat vähintään rinnan korkeudella!

Rakenne: Rehdistä nimestään huolimatta Rosetan lastukoko on varsin pieni, ja joukossa on rutkasti kippuralle käpristyneitä yksilöitä. Paistoväri on jotenkin kelmeä ja melko epätasainen. Poimitus on Estrella-henkistä, joka johtaa myös estrellamaiseen keskitason rapeuteen – sipsit hajoavat pureskellessa hammastikkumaisiksi soiroiksi. Öljyä on varsin niukasti, mistä johtuen Rosetat ovat varsin kuivaa rouskuteltavaa. Käytetty perunalajike ei onneksi ole järin jauhoinen, eli homma pysyy kohtuullisesti koossa.

Maku: Juusto ja punasipuli -genren sipseistä löytyy usein melko isoja makuja, mutta Oikia on valinnut toisenlaisen, hillitymmän lähestymistavan. Tästä johtuen Rosetta tuntuukin ennemmin suolatulta perunalastulta, jossa esiintyy mieto häivähdys juustoa ja punasipulia. Näistä kahdesta juusto hallitsee makuprofiilissa enemmän, mutta ei oikeastaan herätä minkäänlaisia tunteita. Juustoisuus ei kuitenkaan ole teollista sorttia, enemmän vain geneerinen ok-tason juusto. Punasipuli maistuu enemmän esikuvaltaan, mutta esiintyy lähinnä jälkimaussa. Suolaa on aika mukavasti, mutta ei häiritsevän paljon.

Kokonaisuus: Rehti Rosetta on ehkä keskinkertaisin sipsi, jota olen aikoihin syönyt. Napostelukokemus ei ole hyvä eikä huono, vaan todella vankka keskitien suoritus niin rakenteen, rapeuden kuin maunkin puolesta. Näin ollen arvosana ei voi olla mitään muuta kuin jämptisti asteikon puolivälissä.

Arvosana: 2,5 pistettä viidestä.

Dippisuositus: American.

Coop Ranchers Cut Parsley & Parmesan Chips

Maalaisperunalastut, Maustettu, Sileä, Sipsit

Coop-tuotteet pölähtivät S-kauppojen hyllyihin korvaamaan Rainbow-merkkisiä asioita asteittain vuosina 2023–24. Coop-sipsejä saatiin kuitenkin odotella melkein siirtymäajan loppuun saakka, ja vasta kuluvan vuoden puolella on tuntunut, että valikoimaa alkaa olla kaupoissa kunnolla.

Luovan taukoni aikana allekirjoittaneen sipsien syönti on ollut melko aktiivista, mutta Coop-brändin naposteita ei ole kulhoon ennen tätä päivää päätynyt. Kehuja on kuitenkin kantautunut korviin sen verran, että Coopeista lienee hyvä aloittaa sipsiblogin uusi aktivoituminen. Lähdetään purkamaan vyyhtiä persiljan ja parmesaanin makuisista Ranchers Cut -lastuista.

Rakenne: Ennen ensimmäistäkään puraisua huomion kiinnittää todella rajusti vaihteleva lastukoko: pussista löytyy niin peukalonkynnen kokoisia minisipsejä kuin snackspertin kookkaiden korvalehtien kokoisia komistuksia. Paisto on maltillisen kultainen, ja persilja on näkyvästi esillä. Öljyä on jo silmin nähden runsaasti, ja rouskuttelu vahvistaa havainnon – öljy jää kielelle pitkäksi aikaa. Kuorta ei sipseissä ole juurikaan, vaikka Ranchers Cut -konsepti tuntuu viittaavan maalaisperunalastumaiseen rustiikkisuuteen. Ohuehkot lastut ovat äärimmäisen rapeita, mikä on tietysti pelkkää plussaa. Rapeus ei silti revi kitalakea, vaan on jotenkin mielenkiintoisesti lehteilevää sorttia, johtuukohan tämä juuri runsaasta öljystä?

Maku: Parmesaani lyö naamaan kuin miljoona volttia heti ensipuraisulla. Hetkeen makuprofiilista on täysin mahdotonta löytää mitään muita makuja. Hiljalleen terävä juustoisuus lähtee kuitenkin väistymään, ja persilja pääsee sen alta esiin jatkuen tasavahvana aina jälkimakuun saakka. Pidemmän napostelutuokion aikana maku asettuisi muuten melko tasapainoiseksi, ellei sipsien suola olisi aivan törkeän runsas. Vettä kuluu pussin aikana litrakaupalla, eikä tilannetta auta edellä mainittu runsas öljyisyys.

Kokonaisuus: Koska pussi sisältää ”vain” 175 grammaa sipsejä, olen valmis antamaan runsaan suolaisuuden anteeksi, koska muuten kokonaisuus kanttaa vahvasti positiivisen puolelle. Nautinnollinen rapeus, melko autenttisen makuinen parmesaani ja miellyttävä persilja hellivät paatuneen napostelijan kieltä juuri oikeista kohdista. Jatkoon!

Arvosana: 4,2 pistettää viidestä.

Dippisuositus: Valkosipuli.

Estrella Sadonkorjuu Kantarelli

Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Jälleen kerran on todettava, että Ruotsissa kaikki on paremmin. Estrellan Sadonkorjuu-pussin kyljessä kerrotaan, että perunalastut on nostettu tuoreen herkullisina suoraan pellosta. Jos Norjassa raha kasvaa öljylähteissä ja länsinaapurissa sipsit pellossa, mitä meillä täällä Suomessa on? Ei ainakaan enää Popedaa.

Rakenne: Sadonkorjuu-lastut ovat perusvarmaa Estrellaa, eikä tällä rintamalla ole tiedossa yllätyksiä. Poimut ovat leveitä ja keskisyviä, sipsit puolestaan kooltaan keskimittaisista suuriin ja paksuudeltaan kenties perus-Estrellaa hieman tuhdimpia. Lastujen reunoilla häivähtää perunankuoren jäämiä artesaanihenkisesti, mutta muuten vaikutelma on silkkaa tusinaa. Paisto on jäänyt jotenkin kelmeäksi ja rapeus jättää hieman toivomisen varaa. Öljyä on maltillisesti.

Maku: Makunsa puolesta Sadonkorjuu vasta jättääkin napostelijan kylmäksi, ellet sitten satu olemaan todella hienostuneiden makujen ystävä. Kantarelli on kyllä tunnistettavissa, mutta se on niin mieto, etten ole varma, osaisinko edes etsiä sitä sokkotestissä. Maku on sinänsä varsin kelvollinen, mutta vaikutelma on sienimäisen sijaan voinen ja äärimmäisen suolainen. Todella tuhtia suolaisuutta voisi yrittää taittaa jollakin makeaan kanttaavalla dipillä, mutta silloin kantarelli vasta peittyisikin.

Kokonaisuus: Jos pussin kyljessä lukisi suolattu perunalastu, saattaisin olla kohtuullisen tyytyväinen. Kantarellisipseinä näistä ei valitettavasti ole oikein minkäänlaista iloa. Kenties jopa kehnoin maistamani Estrella-tuote?

Arvosana: 1,8 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Sweet Chili.

Snack Day Juustonaksu

Juustonaksun sukulaiset, Snacksit

Sipsiblogin päätoimituksessa paljastui hiljattain kammottava ylenkatse: Lidlin oivalliset juustonaksut ovat jääneet julkaisun pian viisivuotisen historian aikana tyystin arvioimatta! Tilanne on korjattava välittömästi.

Oivallisen kuvaavaa nimeä kantavia Juustonaksuja myydään ainoastaan megakoon pusseissa, ja niiden mainitaan olevan valmistettu Suomessa. Mikähän kotimainen sipsitehdas mahtaa olla tuotteen takana?

Rakenne: Snack Dayn suikero on pituudeltaan kenties lyhyin juustonaksuversio markkinoilla – näitä saa tarvittaessa tungettua suuhun kerralla ennätyksellisen monta. Lievästi käyrät naksut ovat väriltään hehkuvan oransseja. Hampaiden välissä Juustonaksut ovat tussahtavan pehmeää höttöä, ja niiden rakenne tuntuu jokseenkin kennomaiselta. Naksumassaa ei juurikaan jää hampaankoloihin, vaan se liukenee kieleltä vikkelästi. Pussin ollessa avoinna useampia päiviä naksut keräävät kiitettävästi bodya, kuten kuuluukin.

Maku: Juustonaksujen runsas, terävä ja kermainen juustoisuus on tunnistettavissa perushyväksi cheddar-jäljitelmäksi, ja se ottaa oman tilansa haltuun kielellä välittömästi. Makuprofiilissa yllättävää on korostunut makeus, johon juustonaksuissa törmää harvoin. Itse naksumassa jättää hieman pahvisen jälkimaun. Suola on paketissa täydentävässä roolissa.

Kokonaisuus: Snack Dayn juustonaksut hurmaavat monisyisellä makuprofiilillaan, jota latistaa hieman harmaa jälkimaku. Pieni koko ja nopea liukenevuus tekevät Juustonaksuista äärimmäisen nopeaa ja helppoa naposteltavaa.

Arvosana: 4,0 pistettä viidestä.

OLW Cheez Doodles Onion Fusion

Juustonaksun sukulaiset, Snacksit

Ruotsissa kaikki on aina paremmin, ainakin euroviisumenestyksen ja uusien sipsimakujen osalta. Viimeisimpänä länsinaapurin uutuusnaposteena päivystävän snackspertin testikulhoon lennähti OLW:n kolmen (!) sipulin makuinen juustonaksupussi.

Juusto ja sipuli on tunnetusti pomminvarma makupari ja juustonaksu snacksien kuningas, mikä voisi mennä pieleen?

Rakenne: OLW:n jumbojuustonaksut ovat kauniin oransseja, tasamittaisia ja päistään lättänöitä suikeroita, joiden paksuus on allekirjoittaneen nimettömän luokkaa (ja meikäläisellä on varsin lapiomaiset kädet). Suussa koostumus on äärimmäisen tussahtava ja koko naksu katoaa hampaiden välistä lähes välittömästi, purutuntuma on ohikiitävä. Suuhun jää hieman niljainen ja hampaiden väleihin tiukasti tarkertuva massajäämä.

Maku: Holy onion fusion, Batman! Makurintamalla lupaukset lunastetaan 100-prosenttisesti. Puna-, ruoho- ja valkosipuli maistuvat kokonaisuudessa räväkästi tarjoten makuhermoille todellisen sipulihyökkäyksen. Aavistuksen kitkerää makuprofiilia hallitsee ennen kaikkea ruohosipuli, ja sipulitrio ajaa surutta juuston yli. Pieni kermaisuus pääsee silti kummittelemaan vielä jälkimaussa, joskin sipuli jää napostelun jälkeenkin hallitsevimmaksi muistoksi. Suolassakaan eivät OLW:n veijarit ole säästelleet.

Kokonaisuus: Jos pidät todella paljon sipulista, pidät luultavasti myös OLW:n Onion Fusionista. Meikäläiselle kokemus on kuitenkin hieman liian kaukana klassisesta juustonaksusta, vaikka arvostankin ruotsalaisten seikkailumielisyyttä. Hieman pureskeltavammalla koostumuksella arvosana olisi voinut kantata lähemmäksi nelosta, nyt jäädään kuitenkin hyvän ja huonon väliseen limboon. Ja sillä sipuli!