Taffel Browned Butter & Roasted Garlic vs. Estrella Ruskitettu voi & Valkosipuli

Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Lähi-Salen sipsihyllyllä tuli vastaan liian herkullinen (heh) asetelma ohitettavaksi: Taffel ja Estrella ovat lanseeranneet käytännössä identtiset uutuustuotteet pussin värimaailmaa myöten!

Tässä tilanteessa päivystävä snackspertti ei voi muuta kuin asettaa ruskistettu voi ja valkosipuli -sipsit julmaakin julmempaan kaksinkamppailuun.

Rakenne: Molemmat sipsijättiläiset nojaavat rakennepuolella muista tuotteistaan tuttuun peruskaavaan. Taffelit ovat suuripoimuisia ja rahtusen rustiikkisempia reunoilla karehtivine kuorineen, Estrellat puolestaan tutun ohutpoimuisia ja ilmiasultaan jotenkin teollisemman näköisiä. Molemmat ovat väriltään hailakoita, Estrellat silmämääräisesti öljyisempiä.

Rouskutellessa Estrelloissa on totta tosiaan reilusti enemmän rasvaa. Taffelit ovat kuivempia ja hieman paksumpia, mutta ne lohkeilevat silti Estrellaa miellyttävämmin eivätkä raatele kitalakea yhtä rajusti kuin ruotsalaiset vastinparinsa.

Kaiken kaikkiaan kilpakumppanien suutuntuma on kuitenkin melko lailla samalla viivalla, ja molemmat edustavat valmistajiensa vankkaa perustasoa.

Maku: Makupuolella ero ryöpsähtää reilusti Estrellan hyväksi. Taffelit ovat suorastaan häkellyttävän mauttomia, enkä meinaa löytää niistä valkosipulia kirveelläkään. Hallitseva maku on peruna, jota täydentävät makuprofiilin reunoilla mieto ja makea voisuus sekä keskitason suola. Peruna on sinänsä miellyttävä, mutta näiden markkinoiminen valkosipulisipseinä tuntuu perustelemattomalta.

Estrelloissa puolestaan on paljon ja isosti kaikkea muuta paitsi perunaa. Kielelle ensimmäisenä vihaisesti hyökkäävää valkosipulia säestää todella runsas suola. Voi paljastuu näiden alta vasta jälkimaussa, mutta se toimii hienosti sipsien erittäin rasvaisen luonteen kanssa. Estrelloista perunaa ei meinaa löytää kirveelläkään, mutta näin isojen makujen kanssa en oikein osaa sitä kaivatakaan.

Kokonaisuus: Voittajasta ei lopulta ole epäselvyyttä: Estrellat vievät kamppailun jo puhtaasti siksi, että ne maistuvat voilta ja valkosipulilta, Taffelit pelkästään voilta (ja perunalta). Kaiken lisäksi Estrellat uskaltavat olla roisisti juuri niitä asioita, joita pussin kyljessä mainostetaan – Ruotsissa ei kainostella.

Kokonaisarvosana: Estrella: 4,3 pistettä viidestä, Taffel: 2,2 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Estrellojen kanssa Sweet Chili, Taffelien kanssa valkosipuli.

Estrella Linssisnacks Cheddar Ranch

Juustonaksun sukulaiset, Linssi, Snacksit

Estrellan linssisipsit ovat jo pitkään olleet ykkösvalintani, jos on ollut tarpeen hankkia snackseja peruna- ja maissimassagenrejen ulkopuolelta. Lisäksi on tunnettu fakta, että Taffelin Ranchit ovat maailman parhaita sipsejä, ja cheddar on juustojen kuningas (manchegon ohella).

Näistä lähtökohdista voimme hyvällä syyllä olettaa, että nyt kulhossa rapisevat Cheddar Ranch -linssisnacksit ovat vähintään ylempää keskitasoa edustava naposte.

Rakenne: Linssisnacksit ovat sympaattisen ohuita suikeroita, jotka vaikuttavat esteettisesti hieman näännytetyiltä juustonaksuilta. Rakenne on rahtusen keskivertojuustonaksua tiiviimpi, ja vastusta löytyy hampaille sen mukaisesti. Pureskellessa syntyy klimppistä liiseriä, joka jää asumaan suun kaikkiin sisäpintoihin. Suikeroiden pituuserot ovat huimia: skaala on parista sentistä jopa liki 10-senttisiin pötkylöihin.

Maku: Makurintamalla kaikki on hyvin. Profiili on mehukkaan juustoinen, ja ranch on mukana kokonaisuudessa n. 40-prosenttisesti. Ranchin moniulotteista vaikutusta ei saa missään nimessä väheksyä. Itse linssimassa on melko mautonta, mutta se ei haittaa muuten tasapainoisessa kokonaisuudessa.

Kokonaisuus: Cheddarin ja ranchin liitto on kaikkiaan ilahduttava, ja maistaisin tätä maustetta mielelläni myös perinteisemmissä juustonaksuissa. Liisteröityvä massa kuitenkin näkyy arvosanassa.

Arvosana: 3,9 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Liian pieniä dipattaviksi!

Estrella Corners! Chili Cheese

Juusto, Nachot

Oli aika, kun tuotteiden nimissä oli oltava superlatiiveja (Super Nintendo, Super Soaker, Boss Super Overdrive). Oli aika, kun tuotteiden nimissä oli oltava pyöreä tuhatluku (Super Soaker 2000, Super Soaker 3000, Super Soaker 5000). Ja sitten oli aika, kun tuotteiden nimissä oli oltava huutomerkki (Airplane!, Aaaah! Real Monsters, Mars Attacks!).

Estrella on valinnut näistä klassisista markkinointitrendeistä yhden, ja nimennyt tuoreet tortillasipsivarianttinsa Corners!iksi. Pussin kyljessä mainitaan myös luvassa olevan intense flavour ja extra crispy. Onko brändiratkaisun tarkoitus tavoitella nostalgiaa, jännitystä vai jotain aivan muuta? Kurkistetaan pussiin.

Rakenne: Heti ensirouskauksesta on selvää, että nyt liikutaan vahvasti Doritos-maailmassa. Estrellan tulokulma ei ole aivan yhtä lohkeileva, vaan hieman kovempi, mutta silti huomattavasti lehteilevämpi kuin suurin osa kilpailijoista. Öljyä on juuri sen verran, ettei kokemus mene kuivaksi. Corners!it eivät raatele kitalakea juuri ollenkaan, eivätkä myöskään mössöydy rouskuttelun aikana. Kyseessä ei ole tasakylkinen kolmio, vaan Corners!it muistuttava muodoltaan enemmän pizzapalaa. Kuplikkaan pinnan punaoranssi väri on kaunis.

Maku: Juusto ja chili on saatu harvinaisella tavalla harmoniseen tasapainoon. Poltetta on juuri sopivasti, ja kun napakka mauste väistyy kieletä, jäljelle jää ryhdikäs maissi, joka seisoo hienosti omilla jaloillaan aina nielaisuun saakka. En osaa kuvailla makua oikein muuten kuin liki täydellisen tasapainoiseksi.

Kokonaisuus: Estrella on saapunut erittäin hyvän asian äärelle, ja aion koeponnistaa Corners!-sarjan juusto- ja lime-versiot vielä ennen lumien sulamista. Puolestani tuotteen nimi voisi olla vaikkapa Super Corners! 2000.

Arvosana: 4,8 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Guacamole.

El Tequito Tortilla Chips Salsa & Jalapeno Flavour

Nachot

Tortillasipsit ja salsa ovat ikoninen parivaljakko siinä missä sipsit ja dippi, nakit ja muusi kuin Batman ja Ryydmankin – yhtä on hankala kuvitella ilman toista.

Lidlin oman El Tequito -brändin neropatit ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen ja päättäneet uuttaa salsan maun suoraan maissikolmioihin, eli tavallaan poistaneet tarpeen hankkia salsaa erikseen. Neroja vai pölvästejä? Otetaan selvää!

Rakenne: Silmällä tarkasteltuna El Tequitot näyttävät klassisilta maustamattomilta (eli suolatuilta) tortillaipseiltä: puolitumman keltaisesta väristä ei voi päätellä, että mukana on jännittävä mauste. Suutuntumaltaan kolmiot ovat melko kovia ja kuivia, ja ne tarjoavatkin hampaille varsin mukavasti vastusta ja rouskuteltavaa. Maissimassa on melko kiinteää, eikä se liisterimössöydy suussa juurikaan.

Maku: El Tequitojen makuprofiili typistyy lopulta kahteen piirteeseen: tomaattiin ja mietoon poltteeseen. Salsan monet nyanssit loistavat poissaolollaan, ja mauste muistuttaa enemmän tulista ketsuppia. Kokonaisuutena ajatellen maku on hieman tumma, rahtusen makea, ja häivähdyksen hedelmäinen, kenties jalapenosta johtuen. Ei missään nimessä huono, mutta melko yksiulotteinen. Itse maissimassa on melko mietoa, mutta se tukee maustetta hyvin. Maku voisi piristyä ja saada enemmän sävyjä hieman runsaammasta suolasta.

Kokonaisuus: On ilahduttavaa, että muutkin kuin Doritos tekevät rohkeita kokeiluja tortillasipsien saralla, mutta El Tequiton avaus jää auttamatta tumpuksi. Suositellaan ennemmin tulisen ketsupin kuin salsan ystäville!

Arvosana: 3,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Salsa.

Bandito Pizza Flavoured Flips

Juustonaksun sukulaiset, Maissi, Snacksit

Lähi-Lidlin maailman makuja -hyllystä tulee tehtyä toisinaan upeita löytöjä, kuten vaikkapa nämä pizza-maustetut juustonaksut. Paperilla konsepti on aivan uskomaton: pizza on maailman paras ruoka, ja juustonaksu naposteiden ehdotonta aatelia. Teoriassa lopputuloksen pitäisi hipoa täydellisyyttä!

Toistaiseksi pizza-maustetut sipsit ja snacksit ovat lähes poikkeuksetta tuottaneet jonkinasteisia pettymyksiä. Tämä johtuu useimmiten siitä, että pizzan maku typistetään tomaattiin ja basilikaan (tai joskus oreganoon), ja pizzan juustoinen ulottuvuus jää pienelle tai olemattomalle huomiolle.

Miten on Banditojen laita?

Rakenne: Banditon näkemys juustonaksusta on sekä ohut että lyhyt, ja suikeroiden ulkomuodosta tulee mieleen lemmikinruoka. Pinta on kielellä huomattavan karhea, johon ei juuri juustonaksuissa muuten törmää. Pötkylät ovat miellyttävän rapeita, mutta ne sulavat kuitenkin suussa todella nopeasti tahmeaksi liisteriksi. Hyviä juustonaksuja leimaava body siis puuttuu, ja vaikutelma on jokseenkin halpa.

Maku: Makurintamalla Banditot ovat kolmen kauppa: kielellä kilvoittelevat tasaväkisinä pizzamauste, voimakas suola ja melko vahva maissimassan maku. Mauste oikeasti muistuttaa pizzasta, sillä tomaatin, sipulin ja basilikan ohella mukana on miellyttävä juustoinen vivahde. Valitettavasti pizzakomponentti jää kokonaisuudessa melko vaisuksi, vaikka maku onkin muuten melko hyvin tasapainossa.

Kokonaisuus: Banditot ovat ehdottoman keskinkertaisia juustonaksuja, mutta onnistunut pizzamauste onnistuu nostamaan ne ujosti positiivisen puolelle. Kunpa maustetta vain olisi rutkasti enemmän!

Arvosana: 2,9 pistettä viidestä.

Dippisuositus: En dippaisi! Ihan jo siksi, että näin pieniä naposteita on helkkarin hankala kastaa.

Brets Saveur Aïoli

Makuja maailmalta, Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Sipsiblogin ikuinen ystävä Atte törmäsi Virossa omien sanojensa mukaan ”parhaisiin (valkosipuli)sipseihin mitä on koskaan syönyt” ja uteli, voisiko lähettää allekirjoittaneelle pussillisen arvioitavaksi. Kuinka voisinkaan kieltäytyä!

Pelkkä valkosipuli on sipseissä lopulta melko harvinainen maku – useimmiten sitä tapaa paritettuna jonkin muun mausteen kanssa. Ranskalainen Brets kuitenkin on sitä mieltä, että valkosipuli voi itsessään kantaa sipsimuodossa, ja mikseipä voisi, onhan se esimerkiksi liki jokaisen valmistamani ruoan peruskivi.

Muistelen myös lämmöllä kotikaupunkini Oulun Valkosipuliöitä, joka lukeutui kotimaisten ns. erikoisten kesätapahtumien kermaan koko nuoruuteni ajan.

Rakenne: Ensivilkaisulta Bretseissä kiinnittää huomion erittäin kelmeä paisto, joka on väriltään kuin ranskalainen brie. Ulkomuoto on muutenkin jotenkin teollinen. Estrella-henkisesti ohuesti poimutettujen lastujen rapeus on melko terävää, mutta runsas öljy pehmentää suutuntumaa. Mukana on melko paljon silppua, mikä saattaa johtua myös sipsien postin mukana taittamasta matkasta.

Maku: Jo pussin avatessa kävi tuoksusta nopeasti selväksi, että homman nimi on valkosipuli, ja vain ja ainoastaan valkosipuli. Yksimakuinen sipsi voi helposti olla myös yksiulotteinen, mutta Bretseissä valkosipuli maistuu vivahteikkaasti – se on yhtä aikaa terävä, mehukas, umaminen ja pehmeän viipyilevä. Suolaa on mukana aivan holtittomasti. Peruna jää kokonaisuudessa aika pahasti piiloon, mutta ei sitä oikein osaa kaivatakaan.

Kokonaisuus: Bretsit ovat heittämällä parhaita valkosipulisipsejä, joita olen koskaan syönyt. Perunalastu itsessään on melko bulkkiosastoa, mutta itse valkosipuli on osattu leipoa mukaan aika lailla täydellisesti. Jos tykkäät tosissaan valkosipulista, tykkäät melko varmasti tosissaan myös näistä.

Arvosana: 4,3 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Holiday.

Santa Maria Tortilla Chips Cheese & Jalapeno

Juusto, Nachot

Syystä tai toisesta tortillasipsit eivät pitkään aikaan saaneet Suomesta sellaista jalansijaa, että kaupoista löytyisi juuri muita makuja kuin suolattu, juusto tai tulinen. Nyt tilanne on kuitenkin selkeästi muuttumassa, ja markettiemme hyllyistä on alkanut toisinaan löytymään jopa henkilökohtaista suosikkiani Doritos Cool Ranchia (eli eurooppalaisittain epämuodikkaasti Cool Americania).

Santa Maria on tex mex -genren kiistaton klassikko, joka on viime vuosina lähtenyt näyttävästi murtamaan varsin perinteistä tuotevalikoimaansa kiinnostavilla avauksilla, joskin arviokulhoon tällä kertaa päätynyt juusto & jalapeno on spektrin sovinnaisemmasta päästä.

Rakenne: Santa Mariat ovat rapeampia kuin monet kilpailijat. Ne eivät silti ole kovia, vaan maissikolmiot ovat rakenteeltaan melko keveitä ja ilmavia. Joukossa on melko runsaasti kippuralle paistuneita yksilöitä, mistä seuraa pieni miinus dipattavuuden vinkkelistä. Maissimassa ei pureskellessa täytä hampaankoloja, vaan tekstuuri jää irtonaiseksi. Rasvaa on niukalti.

Maku: Ensivaikutelma on mieto, mutta poltteen alkaa hiljalleen huomata katupölyn kuivaamilla huulilla napostelun jatkuessa. Juusto ja jalapeno antavat odottaa makupommia, mutta kokonaisuus on melko hillitty. Maku on silti tasapainossa: kaikkea on sopivassa suhteessa, kaikkea saisi vain olla enemmän. Juusto on miedompi kuin monissa juusto-maustetuissa tortillasipseissä ja jalapeno maistuu ilahduttavan hedelmäiseltä. Lopulta pääosan lämpimässä makuprofiilissa ottaa kuitenkin maissi.

Kokonaisuus: Rohkeammalla ja runsaammalla maulla Santa Marialle lohkeaisi taatusti nelosen ylittävä arvosana, mutta ujo maku ja huono dipattavuus tekevät tuotteesta lopulta varsin keskinkertaisen.

Arvosana: 3,1 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Salsa, tietysti!

Vaasan Koulunäkki Snäkkis Sourcream & Onion

Erikoisuudet, Maustettu, Sipsit

Rukiista valmistettuja naposteita ei olisi voitu keksiä missään muualla kuin Suomessa.

Suomalaisuuden peruskokemuksen kovaan ytimeen kuuluvaa ruisleipää on taivutettu ajan saatossa moneen muotoon, ja ruissipsit alkoivat tupsahdella eri valmistajien valikoimiin jo edellisellä vuosikymmenellä. Etenkin Linkosuon ranch-maustetut ruislastut olivat tämän kirjoittajan mieleen, mutta jostain syystä en koskaan saanut niistä aikaiseksi arviota, ennen kuin tämä loistotuote jo poistui tamperelaisleipomon tuotekatalogista.

On siis aika löytää uusi lemppari ruissipsien kentältä, ja etsintä alkakoon Vaasan hieman hämmentävästi Koulunäkki-brändin alle niputtamasta Snäkkiksestä.

Rakenne: Koulunäkki-etuliite hämmentää siksi, että Snäkkikset ovat käytännössä näppärän kokoisia maustettuja hapankorppusuikaleita, eikä niillä ole oikeastaan juurikaan tekemistä näkkileivän kanssa. Tämä kuitenkin sopii allekirjoittaneelle loistavasti, sillä rakastan hapankorppuja kaikesta sydämestäni. Snäkkikset ovat rahtusen hapankorppuja ohuempia (verraten nimenomaan ohuisiin hapankorppuihin), mutta ne käyttäytyvät hampaiden välissä aivan kuten kookkaammat sukulaisensa. Snäkkis ei hajoa pureskellessa terävästi, vaan murenee korppumaiseen tapaan, ja säilyttää rakenteensa pitkään mössööntymättä. Kapea suorakaidemuoto miellyttää ja on luultavasti oivallinen dipattava.

Maku: Ruissipsien markkinoinnissa muistetaan aina korostaa niiden suhteellista terveellisyyttä, mikä valitettavasti näkyy usein platkuna makuna. Snäkkikset eivät onneksi maistu järin terveellisiltä, ja niissä on huomattavasti enemmän makua kuin vastaavissa ruistuotteissa yleensä. Maku on kaksijakoinen: ensin kielelle pölähtää todella tuhti ja perushyvä sourcream & onion -mauste, jonka väistyessä esiin astuu dramaattisesti erittäin vahva ruis. Suolaa on todella paljon, mikä lienee tarpeellista rukiin maun taittamiseksi. Maku on kaiken kaikkiaan hyvä, joskin hieman tumma, ja hyötyisi raikkaasta dipistä.

Kokonaisuus: Voi olla, että jahtini löytää uusi suosikkiruissipsi ratkesi kertaheitolla. En silti aio päättää projektia tähän, mutta valmistaudun pettymään kilpailijoihin, sillä Snäkkis on genressään erinomainen naposte.

Arvosana: 4,3 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Tzatziki.

Oikia Rehti Rosetta Juusto & Punasipuli

Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Pyhäntäläiseltä Oikialta on lupa odottaa suuria – onhan Oikian (eli entisen Real Snacksin) Kaikilla mausteilla yksi parhaista sipsi-innovaatioista tällä vuosituhannella. Toisaalta katalogiin mahtuu myös todellisia rimanalituksia, kuten liisteriset ja oudonmakuiset kauravuustonaksut, ja varsin mitäänsanomaton Sähäkkä Sabina. Lisäksi suhtaudun edelleen pienellä varaukseilla Oikian ns. ulkonapostellisiin seikkoihin, kuten lastujen nimeäiskäytäntöihin ja tarpeeseen painottaa pusseissa sanaa perunasipsi.

Tällä kertaa kulhoon rapisi lähtökohtaisesti erittäin kiinnostava Rehti Rosetta, joka edustaa klassista juusto ja punasipuli -makumaailmaa. Odotukset ovat vähintään rinnan korkeudella!

Rakenne: Rehdistä nimestään huolimatta Rosetan lastukoko on varsin pieni, ja joukossa on rutkasti kippuralle käpristyneitä yksilöitä. Paistoväri on jotenkin kelmeä ja melko epätasainen. Poimitus on Estrella-henkistä, joka johtaa myös estrellamaiseen keskitason rapeuteen – sipsit hajoavat pureskellessa hammastikkumaisiksi soiroiksi. Öljyä on varsin niukasti, mistä johtuen Rosetat ovat varsin kuivaa rouskuteltavaa. Käytetty perunalajike ei onneksi ole järin jauhoinen, eli homma pysyy kohtuullisesti koossa.

Maku: Juusto ja punasipuli -genren sipseistä löytyy usein melko isoja makuja, mutta Oikia on valinnut toisenlaisen, hillitymmän lähestymistavan. Tästä johtuen Rosetta tuntuukin ennemmin suolatulta perunalastulta, jossa esiintyy mieto häivähdys juustoa ja punasipulia. Näistä kahdesta juusto hallitsee makuprofiilissa enemmän, mutta ei oikeastaan herätä minkäänlaisia tunteita. Juustoisuus ei kuitenkaan ole teollista sorttia, enemmän vain geneerinen ok-tason juusto. Punasipuli maistuu enemmän esikuvaltaan, mutta esiintyy lähinnä jälkimaussa. Suolaa on aika mukavasti, mutta ei häiritsevän paljon.

Kokonaisuus: Rehti Rosetta on ehkä keskinkertaisin sipsi, jota olen aikoihin syönyt. Napostelukokemus ei ole hyvä eikä huono, vaan todella vankka keskitien suoritus niin rakenteen, rapeuden kuin maunkin puolesta. Näin ollen arvosana ei voi olla mitään muuta kuin jämptisti asteikon puolivälissä.

Arvosana: 2,5 pistettä viidestä.

Dippisuositus: American.

Coop Ranchers Cut Parsley & Parmesan Chips

Maalaisperunalastut, Maustettu, Sileä, Sipsit

Coop-tuotteet pölähtivät S-kauppojen hyllyihin korvaamaan Rainbow-merkkisiä asioita asteittain vuosina 2023–24. Coop-sipsejä saatiin kuitenkin odotella melkein siirtymäajan loppuun saakka, ja vasta kuluvan vuoden puolella on tuntunut, että valikoimaa alkaa olla kaupoissa kunnolla.

Luovan taukoni aikana allekirjoittaneen sipsien syönti on ollut melko aktiivista, mutta Coop-brändin naposteita ei ole kulhoon ennen tätä päivää päätynyt. Kehuja on kuitenkin kantautunut korviin sen verran, että Coopeista lienee hyvä aloittaa sipsiblogin uusi aktivoituminen. Lähdetään purkamaan vyyhtiä persiljan ja parmesaanin makuisista Ranchers Cut -lastuista.

Rakenne: Ennen ensimmäistäkään puraisua huomion kiinnittää todella rajusti vaihteleva lastukoko: pussista löytyy niin peukalonkynnen kokoisia minisipsejä kuin snackspertin kookkaiden korvalehtien kokoisia komistuksia. Paisto on maltillisen kultainen, ja persilja on näkyvästi esillä. Öljyä on jo silmin nähden runsaasti, ja rouskuttelu vahvistaa havainnon – öljy jää kielelle pitkäksi aikaa. Kuorta ei sipseissä ole juurikaan, vaikka Ranchers Cut -konsepti tuntuu viittaavan maalaisperunalastumaiseen rustiikkisuuteen. Ohuehkot lastut ovat äärimmäisen rapeita, mikä on tietysti pelkkää plussaa. Rapeus ei silti revi kitalakea, vaan on jotenkin mielenkiintoisesti lehteilevää sorttia, johtuukohan tämä juuri runsaasta öljystä?

Maku: Parmesaani lyö naamaan kuin miljoona volttia heti ensipuraisulla. Hetkeen makuprofiilista on täysin mahdotonta löytää mitään muita makuja. Hiljalleen terävä juustoisuus lähtee kuitenkin väistymään, ja persilja pääsee sen alta esiin jatkuen tasavahvana aina jälkimakuun saakka. Pidemmän napostelutuokion aikana maku asettuisi muuten melko tasapainoiseksi, ellei sipsien suola olisi aivan törkeän runsas. Vettä kuluu pussin aikana litrakaupalla, eikä tilannetta auta edellä mainittu runsas öljyisyys.

Kokonaisuus: Koska pussi sisältää ”vain” 175 grammaa sipsejä, olen valmis antamaan runsaan suolaisuuden anteeksi, koska muuten kokonaisuus kanttaa vahvasti positiivisen puolelle. Nautinnollinen rapeus, melko autenttisen makuinen parmesaani ja miellyttävä persilja hellivät paatuneen napostelijan kieltä juuri oikeista kohdista. Jatkoon!

Arvosana: 4,2 pistettää viidestä.

Dippisuositus: Valkosipuli.