Tesco Finest Thai Inspired Sweet Chilli

Makuja maailmalta, Maustettu, Sileä, Sipsit

Saakohan S-ryhmän liikkeistä vielä Tesco-tuotteita Brexitin jälkeen? Finest Mature Cheddar & Red Onion -ihanuuksia soisi saavan, Sea Salt & Cider Vinegar -hirvityksien suhteen ei ole niin väliksi. Kenties tämä käsillä oleva Thai-inspiroitunut Sweet Chilli kääntää Tesco-vaa’an lopullisesti koilliseen tai kaakkoon sipsiblogistin kirjoissa.

Rakenne: Koostumuksen suhteen pätevät samat ylisanat kuin Cheddar & Red Onion -sipsienkin kohdalla – paisto on kuulas, kaunis ja kuplainen. Öljyä on niukalti, muttei liian vähän. Ohuehkojen lastujen rapeus on upean rouskuvaa ja koko pienestä keskisuureen.

Maku: Tässä kohtaa yhden hengen raati vetäytyy pohtimaan pidemmäksi aikaa. Ensimmäisenä suussa räiskyy räikeä makeus, jota ryhtyy nakertamaan jostain omituisesta leivonnaisesta ja perjantain vastaisena yönä aasialaispikaruokalasta haetun aterian jäänteistä muistuttava maku. Suola ilmestyy vasta hetken napostelun jälkeen, ja ottaa melko rankasti yhteen makeuden kanssa. Taistelua ei lopulta voita oikein kumpikaan maku, ja tunne kielellä jää sekavaksi. Olen maistavinani häiveitä kookoksesta, sitruunaruohosta sekä grillaus- ja yleismausteesta. Tulisuutta ei ole nimeksikään.

Kokonaisuus: Lintu, kala vai vesinokkaeläin? En oikein osaa sanoa. Koostumuksensa puolesta upeat sipsit vetää lokaan täysin päämäärätön ja hapuileva maku. Tesco-ilmapuntarini näyttää loskakeliä. Olut saattaisi parantaa kokemusta.

Arvosana: 1,7 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Valkosipuli.

Deliciest Iso Sipsi

Deliciest Iso Sipsi Cheese & Onion

Erikoisuudet, Poimutettu, Sipsit

”Vois syödä vaan yhden sipsin”, sanoi ei-kukaan ei-koskaan. Jos kuitenkin olisi pakko syödä vain yksi ainoa sipsi, sen olisi tietysti parasta olla mahdollisimman iso.

Tähän omituiseen markkinarakoon iskee kaikenlaisia ruoka-asioita puuhaava Deliciest, joka on hiljattain lanseerannut Isot Sipsit Suomen napostemarkkinoille. Deliciest taitaa kuitenkin tässä tapauksessa olla pelkästään tuotteen maahantuoja, sillä Isot Sipsit valmistetaan pakkausmerkinnän mukaan Virossa.

Rakenne: Iso Sipsi on omituinen ilmestys. Keksipakettityyppiseen pakkaukseen on aseteltu viitisentoista pitkää ja suorakaiteen mallista ”perunalastua”, joiden valmistustapa lienee lähellä Pringles-prosessia. Rypyläinen lastu on äärimmäisen ohut, mutta pysyy silti kasassa hämmästyttävän hyvin. Omituista on, että vohvelimaiset sipsit ovat päistään rasvaisia, keskeltä kuivia. Rapeus muistuttaa myös Pringlesistä ja on siruuntuvaa laatua.

Muoto on äärimmäisen epäkätevä ja sen tarkoitusta on vaikea ymmärtää. Isojen Sipsien dippaaminen on kömpelön muodon vuoksi haastavaa, eikä tupladippaaminen ole ok varsinkaan seurassa.

Maku: Makua on paljon, mutta se ei ole hyvää. Tunkkainen sipuli ja juustoesanssi ovat vahvasti läsnä. Kanssamaistelija toteaa maun tuovan mieleen hien, enkä ole eri mieltä. Itse sipsi ei maistu oikeastaan miltään. Jälkimaussa on omituinen teollinen vivahde, joka viimeistään myrkyttää kokonaisuuden. Kaikkea tätä on yritetty peittää runsaalla suolalla siinä kuitenkaan onnistumatta.

Kokonaisuus: En osaa perustella Deliciestin Isojen Sipsien olemassaoloa. Muoto on harvinaisen epäkätevä ja maku suoraan sanottuna halpa. Pisteitä nostaa ainoastaan innovatiivisuus ja hetkellinen uutuudenviehätys.

Arvosana: 0,5 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Ei näitä voi dipata!

Estrella Hot Chili & Sourcream

Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Chilisipsit jakaantuvat kokemukseni mukaan useimmiten kahteen pääkategoriaan: hemmetinmoisiin pettymyksiin ja supertulisiin.

Matti- ja maijameikäläisten makuun tehdyt chilisipsit on lantrattu niin laimeiksi, että Turun tulinen sinappikin on niihin verrattuna miljoonan scovillen pommi. Tulisuuden harrastajille suunnatut lastut taas ovat, no, oikeasti miljoonan scovillen pommeja. ”Sopiva” tulisuus on tietysti täysin subjektiivinen käsite, mutta luulisi jonkinlaisen välimallin olevan saavutettavissa.

Ehkäpä Estrellan Hot Chili & Sourcream vastaa haasteeseen? Esittelytekstissä tulisuuden mainostetaan nimittäin olevan kolmiportaisella asteikolla juurikin tasoa 2, ”medium”.

Rakenne: Ensimmäisenä huomio kiinnittyy lastujen reiluun kokoon. Pussin kyljessä mainostetaan Estrellan hioneen reseptiikkaansa ja perunankäsittelyään ohuempaan ja rapeampaan suuntaan, ja tässä lienee jonkinlaista perää. Estreloille tyypilliset suuret poimut tuottavat rapeaa lohkeilevuutta ja pitkulaisia sipsisirpaleita. Paisto on jämäkkää keskitasoa ja pinnassa hohtaa grillisipseistä muistuttavan värinen mauste. Kuorta on lastuissa mukana reilusti aiempia Estrella-kokemuksia enemmän, tästäkin toki varoitetaan pussin takakannessa.

Maku: Tulisuus toden totta tuntuu kerrankin olevan allekirjoittaneelle sopivalla tasolla! Aluksi suuhun tunkevat kuitenkin peruna, tomaatti ja sipuli. Niitä seuraa takapotkulla tulisuus, joka jää väreilemään suuhun. Hapankerma kuitenkin taittaa tulisuutta sopivasti. Chili myös maistuu chililtä. Kun tulisuuteen rouskutellessa tottuu, makumaailma asettuu jonnekin barbequen lähinaapuriin.

Kokonaisuus: Todellisille chilihirmuille Hot Chili & Sourcream lienee lievä pettymys, Pentti Peruskuluttajalle mahdollisesti suunpolttaja. Tälle arvioitsijalle tulisuus on kuitenkin juuri sopivassa polttelun ja napostelun leikkauspisteessä. Hyvä sipsi!

Arvosana: 4,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Tzatziki tai Holiday.

Taffel Crispy Gold Creme Fraiche & Onion

Maustettu, Sileä, Sipsit

”Hienostuneet perunalastut tarjoavat erottuvan vaihtoehdon herkuttelijalle, joka ei tyydy tavanomaiseen”, sanotaan Taffelin Crispy Gold -pussin takapuolella.

Kyseenalaistan välittömästi kuulumiseni kohderyhmään. Mielipiteeni hifi- ja artesaanisipseistä ovat olleet yleisellä tasolla (kenties turhankin) penseitä. Perunalastu on minulle ensisijaisesti massaruokakulttuurillinen tusinatuote, jonka kanssa ei pidä lähteä turhia hienostelemaan.

Toisaalta tämäntyylisiä lastuja maistellessani päädyn kuitenkin hämmentävän usein lopulta ylistämään juuri niitä piirteitä, jotka erottavat artesaaniastut bulkkisipseistä. En anna identiteettikriisini haitata menoa, vaan arvioin tämänkin pussillisen täysin avoimin ja mahdollisimman puolueettomin mielin!

Rakenne: Pussin kyljessä mainittu ”ennenkokematon rapeus” ei ole tuulesta temmattu mainoslause. Paksuhkojen lastujen kullankeltainen, paikoin tummaankin kanttaava paisto on todella erinomainen. Suussa käyvä rouske on melkoinen, mutta halkeilevuus on silti enemmän lehteilevää kuin koviksi siruiksi lohkeilevaa. Öljyn määrässä ei ole säästelty, mutta rasvaisuus ei silti ole ällöttävää. Artesaanilastuille tyypillisesti reunoilla häilyy perunankuorta. Lastut ovat pääosin melko pieniä.

Maku: Crispy Gold -lastujen maut ovat oivallisia, mutta tasapaino on rahtusen pielessä. Ensimmäisenä suuhun tunkee vahva sipuli, jonka perässä seuraa yllättävä makeus. Jopa sokeriselta tuntuvaa makeutta suitsii vahva suolaus, mutta sipulille ei löydy vastinparia. Ranskankerma ja itse peruna jäävät armotta sipulin jalkoihin.

Kokonaisuus: Epätasapainoisesta maustaan huolimatta Crispy Goldien rapeus on niin top 5 -osastoa, että kokonaisuus kallistuu ehdottomasti voittajan puolelle. Pitääkin tutustua saman sarjan merisuolattuun versioon, josko yksinkertaisempien makujen kanssa käsissä olisi todellinen kuninkuussarjan lastu.

Arvosana: 4,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: American.

Oikia Sähäkkä Sabina

Maustettu, Sileä, Sipsit

Jaahas! Sipsiblogin kuukauden mittaiseksi kaavailtu kesäloma venähtikin kahteen, mutta täällä sitä nyt taas ollaan! Pieni tauko teki hyvää: välillä on hyvä ahmia sipsejä ilman sen kriittisempää ajattelua ja keskittyä rouskuttelemaan vaikka geneerisiä suolattuja perunalastuja American-dipillä.

Oikian (os. Real Snacks) Fiini Lady Claire räjäytti salt & vinegar -pankin alkuvuodesta, ja oli tarkoitus jo pian sen jälkeen palata ruotimaan muita puljun uutuuksia. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan: persoonallisesti nimetyn katraan joukosta kotiin seurasi hieman aikuisviihdetähtöseltä tai maksetulta seuralaiselta kuulostava vegaaninen Sähäkkä Sabina.

Tulin muuten kesälomareissulla ajaneeksi Oikian tehtaan ohi, ja täytyy todeta, että kylläpä ovat upean paikan pytingille valinneet Pyhännänjärven kupeeseen!

Rakenne: Ensimmäinen Sabinassa huomion kiinnittävä ominaisuus on kelmeä väri: esimerkiksi sanapari ”kuutamolla paistettu” tulee mieleen. Hampaissa lastu on jokseenkin jauhoinen ja kuivakin, mutta onnistuu silti pinnistämään keskiasteen rapeuteen. Reunoilla häivähtelee kuorta ja lastut ovat kooltaan erittäin keskikokoisia.

Maku: Sabinan mehukas vihreä chili -mauste tuo jollain tapaa mieleen Holiday-dipin. Chilin tulisuusaste on osastoa mieto kutittelu, enkä luonnehtisi sitä niinkään poltteeksi. Kuten muissakin Oikian sipseissä, peruna on kokonaisuudessa rohkea ja maukas. Jauhoisuus ja platku paisto latistavat kuitenkin hyvän mausteen keskitason yksiulotteiseksi suoritukseksi.

Kokonaisuus: Sähäkkä Sabina on puolitien toteutuksensa vuoksi jokseenkin hukattu mahdollisuus, johon kyllästyy harmillisen nopeasti. Rohkeampi tulisuus ja paisto nostaisivat arvosanaa useilla kymmenyksillä.

Arvosana: 2,8 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Valkosipuli.

Tesco Finest Mature Cheddar & Red Onion

Maalaisperunalastut, Makuja maailmalta, Maustettu, Sileä, Sipsit

And now for something completely British!

Lukija toivoi, minä toteutan. Muistelen näitä aiemminkin maistelleeni, mutta jostain syystä arvio jäi tuolloin kirjoittamatta – joskus on hyvä syödä sipsejä ilman sen kummempaa kriittistä arviointia.

Makupari cheddar ja punasipuli saattaa kuulostaa äkkiseltään tunkkaiselta kombolta, mutta englantilaisilla on hyvä syy sen rakastamiseen. Pussin takakansitekstin mukaan Devonissa työskentelevät Tescon asiantuntijat ovat uurastaneet pieteetillä paikallisten viljelijöiden kanssa saadakseen haltuunsa parhaat mahdolliset brittiläiset perunat, ja että perunoiden viipalointi, paisto ja maustaminen on tehty varoen, huolella, ja hellästi. Paistajillakin on kuulemma ollut alan erikoiskoulutus!

Tämän arvion myötä sipsiblogi siirtyy kuukauden mittaiselle kesälomalle ja palaa rapisemaan internet-kulhoihinne taas heinäkuussa. Ihanaa kesää!

Rakenne: Paisto on kuulas, kaunis ja kuplainen. Lastujen ulkoasu on öljyinen, mutta lopulta rasvan määrä ei kuitenkaan ole mitenkään yletön. Rapeus on osastoa äärimmäinen: teräviksi siruiksi halkeavat sipsit repivät kitalakea armotta ja ihanasti. Lastut ovat keskikokoisia ja runsaskuorisia. Huomionarvoista on, että yhteen tarttuneita sipsejä on pussissa erittäin paljon.

Maku: Ensimmäinen mieleen tuleva määre maulle on mehukas. Juuston lempeyttämä sipuli tunkee ensin suuhun vahvana. Cheddar ilmestyy tontille vasta jälkimaussa, jossa vieläkin hallitsevampina osasina ovat peruna ja öljy. Sipuli tasapainoilee tunkkaisuuden rajapyykillä, mutta pysyy niukasti raikkaan puolella.

Kokonaisuus: Todellinen herkuttelijan sipsi, jonka jokaista lastua pysähtyy makustelemaan. Ihanaa englantilaista mannaa.

Arvosana: 4,1 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Hankala pala! Taco? Tai Creamy Pepper?

Estrella Crispy Bacon & Sourcream

Makuja maailmalta, Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Ruotsissa kaikki on paremmin, osa 2!

Pseudoterveellisten linssi- ja kikhernenaposteiden vastapainoksi on välillä hyvä hakea jotain aivan muuta. Kuten sipsitkin, paistettu pekoni on rapeiden asioiden aatelia. Ruotsissa on tehty täysin looginen päätelmä, että nämä kaksi herkkua saattaisivat hyvinkin mahtua samaan pussiin.

Rakenne: Bacon & Sourcreamit ovat perus-Estrellaa niin rapeutensa kuin poimujensakin osalta. Lastut ovat melko pieniä ja niiden reunoilla on kuorta runsaahkosti. Melko öljyisiä nämä ovat Estrelloiksi. Värin osalta on hankala sanoa, mikä osa on paistoa ja mikä maustetta. Siellä täällä esiintyviä mustia kohtia luulin ensin palaneiksi, mutta kyse taitaakin olla perunoiden rei’istä. Tässä yhteydessä tuli muuten ensimmäistä kertaa perehdyttyä erilaisiin perunoiden mahdollisiin vikoihin, ja täytyy todeta, että niitä riittää kyllä joka lähtöön!

Maku: Hieman savuisella geneerisellä lihaesanssilla ei ole sen enempää tekemistä pekonin kuin minkään muunkaan varsinaisen lihatyypin kanssa, mutta hyvää se on silti. Lihaesanssin ja hapankerman tasapaino vaihtelee villisti lastujen välillä. Vankasti perunan varaan rakentuva makukokonaisuus on reilusti plussan puolella kermaisuutensa ansiosta. Avainsanoja ovat pehmeys ja suolaisuus.

Kokonaisuus: Estrella Crispy Bacon & Sourcream ei kiilaa lihasipsien kärkijoukkoon, mutta lukeutuu ehdottomasti genren ylempään keskitasoon. Näitäkin toivoisin suomalaisiin sipsihyllyihin!

Arvosana: 3,6 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Holiday.

Estrella Superbågar Cheddar

Juustonaksun sukulaiset, Makuja maailmalta, Snacksit

Sipsiblogin juustonaksuviikot jatkuvat!

Ruotsissa kaikki tuntuu olevan aina paremmin (ottamatta millään muotoa kantaa länsinaapurin valitsemaan koronastrategiaan). Kun me suomalaiset saamme naama irvessä järsiä tuiki tavallisia juustonaksuja, ruotsalaiset herkuttelevat SUPERjuustonaksuilla luultavasti naureskellen epäonnellemme körötellessään Volvoillaan Ikeaan täydellisten lastensa kikattaessa takapenkillä. Voi kateutta!

Onneksi puolihämäävästi nimetty Urjalan Makeistukku tulee hätiin. Tilasin taannoin laatikollisen ruotsalaisia naposteita Makeistukun sanalla sanoen vaikuttavasta snacks-valikoimasta (tämä EI ole maksettu mainos) ja aion lähiviikkoina ruotia näitä herkkuja kaikkien uskollisten lukijoideni riemuksi.

Rakenne: Haikailen usein näissäkin kirjoituksissa Taffelin jumbojuustonaksujen alkuperäisen reseptiversion perään. Superbågar pääsee erittäin lähelle tätä juustonaksujen pinnaakkelia ollen tosin rahtusen ohuempi. Kokoa näillä kuitenkin piisaa. Naksujen rapeus hipoo täydellisyyttä – ei kova, muttei tussahtavakaan. Kuparinoranssia makujauhoa on pinnassa äärimmäisen paljon, enkä todellakaan suosittele nauttimaan näitä puolimakaavassa asennossa pukeutuneena valkoiseen paitaan, kuten itse saatoin mahdollisesti tehdä. Hampaankolot täyttyvät ihanasti.

Maku: Myös makurintamalla liikutaan vahvasti super-sektorilla. Cheddarin tunnistaa cheddariksi, ja sitä on paljon. Maku on lempeän tuhti, kermainen ja kantaa alusta loppuun. Maissimassa ei kokonaisuudessa maistu, eikä tarvikaan. Juustoisuus valtaa koko suun ja jää sinne asumaan vielä hyväksi toviksi napostelun jälkeenkin. Suolaa on paljon, mutta sekin tuntuu jotenkin luontevalta osalta kokonaisuutta.

Kokonaisuus: Pitkällisten testien jälkeen olen valmis julistamaan Superbågarit toiseksi parhaiksi koskaan maistamikseni juustonaksuiksi, ja harkitsen vakavasti muuttoa Ruotsiin, mikäli Estrella ei tuo näitä myös suomalaisiin sipsihyllyihin kuluvan kalenterivuoden aikana.

Arvosana: 4,5 pistettä viidestä.

Dippisuositus: ei.

Double Dutch Jalapeno Poppers

Juustonaksun sukulaiset, Makuja maailmalta, Snacksit

Double Dutchin habanero & sinihomejuusto -juustonaksut yllättivät erittäin positiivisesti osapuilleen vuosi takaperin. On siis korkea aika syventyä kanadalaisvalmistajan muuhun tuotantoon! Jalapeno poppersit (ei tekemistä pelkkien poppersien kanssa) ovat sinänsä jo oivallinen naposte, kuinkahan ne taipuvat juustonaksumuotoon?

Rakenne: Double Dutchin juustonaksu on sinällään esimerkillinen niin paksuudeltaan, sileältä muodoltaan kuin rapeudeltaankin. Hammas saa kerrankin riittävästi vastusta. Makujauhoa on pinnassa melko runsaasti ja väri on kuparisen oranssi. Suussa syntyvä mössö ei ole järin tahmaista. Muuten hyviä rakennepisteitä rokottaa kuivuus.

Maku: Makujauhon juustokomponentti on miellyttävä, mutta ”jalapeno” maistuu enemmän kehnolta maustekurkulta. Suola puuttuu lähes kokonaan, eikä tulisuus riitä peittämään avutonta makua. Huulien kihelmöinnistä huolimatta polte jää armotta puolitiehen. Kulhon puolivälissä kurkun alta alkaa maistua keskivertoa parempi maissimassa, mutta liian myöhään.

Kokonaisuus: Sinänsä kelpo konsepti on vesitetty unohtamalla suola ja väittämällä budjettitason suolakurkkua jalapenoksi. Sääli, sillä itse naksu on rakenteeltaan suorastaan oivallinen.

Arvosana: 1,4 pistettä viidestä.

Dippi: Jotain tulista!

Cheetos Cheese

Juustonaksun sukulaiset, Makuja maailmalta, Snacksit

Cheetos on samanlainen amerikkalaisen napostekaanonin kulmakivi kuin Doritos tai Funyuns, ja olisi varmasti ansainnut oman arvionsa jo ajat sitten. Tämä testipussi ei kuitenkaan saapunut Atlantin yli, vaan Pirkkalassa sijaitsevan monitavaratalon hyllyn kautta Puolasta, jossa Frito-Lay ilmeisesti valmistaa suurimman osan Euroopan markkinoille suunnatuista tuotteistaan.

Rakenne: Cheetokset (Cheetosit? Cheetot? Taivutusvaihtoehtoja otetaan vastaan!) ovat ohuempia kuin Taffelin juustonaksut, kenties samaa luokkaa Lidlin juustosuikeroiden kanssa. Maissimassa on ilmavaa höttöä, joka ei anna hampaille oikein minkäänlaista vastusta. Mähmäjauhoa on erittäin runsaasti, ja sormet ovat oransseina alta aikayksikön. Hampaankolot täyttyvät myös pian, mutta toisaalta kolontäyte liukenee syljen mukana melko nopeasti. Rasvaa on.

Maku: Cheetos-juuston olemusta on hankala pukea sanoiksi, mutta yritetään silti. Se on ihanan ällöttävä juuston (tai oikeastaan juustokkeen) maku, joka on kontekstissaan täydellinen. Maku on lämmin ja turvallinen, hieman terävämpi kuin vaikkapa Taffeleissa, muttei silti päällekäyvä. Suolaisuus on salakavalaa.

Kokonaisuus: Cheetokset ovat todella lähellä Lidlin juustonaksuja sillä erotuksella, että Lidlin vastaavat antavat vähän enemmän vastusta hampaille. Molemmat ovat helkkarin hyviä juustonaksuja.

Arvosana: 3,8 pistettä viidestä.

Dippisuositus: ei.