Historian sipsien rapinaa

Kategoria: Sipsit

  • Pam Rossa Gusto Pomodorini

    Pam Rossa Gusto Pomodorini

    Piipahdin taannoin Roomassa, ja kuten jokainen itseään kunnioittava makumatkailija, suuntasin heti tilaisuuden tullen lähimpään lähikauppaan tuijottamaan sipsihyllyä. Pettymykseni oli kohtalainen: italialainen sipsimaku näyttäytyi yhden hyllyn otoksella todella mauttomana ja yksiulotteisena.

    Kun kiersin seuraavina päivinä useampia ruokakauppoja ja supermarketteja, vaikutelma valitettavasti vain vahvistui. Italialaiset nauttivat sipsinsä sileinä, suolattuina ja pienissä pusseissa.

    K- ja S-kauppoihin rinnastuva Pam kuitenkin tarjosi oman sipsibrändinsä puitteissa muutamia makuvaihtoehtoja. Koska tomaattisipsit ovat kotimaan markkinoilla rikollisen aliedustettu genre ja tomaatti puolestaan Italian kansallisvihannes, tartuin luonnollisesti Rossa-varianttiin, joka lupaa maistua kirsikkatomaateilta.

    Rakenne: Ensimmäisenä huomion kiinnittää lastujen pirteän oranssi ja hieman maalaishenkinen ulkonäkö. Superohuet sipsit ovat rapeudeltaan ilahduttavan lehteileviä ja/tai lohkeilevia. Öljyä on niukalti, ja sipsit menevät pureskellessa todella pieniksi sirpaleiksi. Miellyttävän kepeä rouskuttelukokemus!

    Maku: Valitettavasti kyseessä on yksi mauttomimmista koskaan syömistäni sipseistä. Jos Pameja tunkee suuhun kerralla valtavan kourallisen, pystyy jonkinlaista tomaattisuutta aistimaan, mutta perusnapostelussa makuprofiili on lähinnä peruna. Koska suolaakin on käytetty kitsaasti, kokemus jää äärimmäisen valjuksi.

    Kokonaisuus: Ensipuraisuni italialaiseen sipsikulttuuriin oli karvas pettymys, eikä upea rouskuteltavuus riitä paikkaamaan puuttuvaa makua. Lisää saapasmaalaisia arvioita on kuitenkin luvassa, kenties jokin toinen pussi lunastaa odotukset!

    Arvosana: 1,4 pistettä viidestä.

    Dippisuositus: American.

    snackspertti

    Kategoriat: , , ,
    Avainsanat: , ,

  • Redhead Bacon Flavoured

    Redhead Bacon Flavoured

    Vaimoni (joka seuraa aikaansa) kertoi, että Internetissä vaahdotaan tällä hetkellä ruotsalaisista Redhead-sipseistä, jotka ovat ilmestyneet ryminällä Prismojen ja Citymarketien sipsihyllyjen paraatipaikoille.

    Ruotsalaiset ovat tunnetusti brändäämisen mestareita, mikä tietysti raivostuttaa suomalaisia, joilta on nyt varastettu ainakin Muumit ja irtokarkit. Suomalaisten kitkeryyttä tuskin edes on noteerattu Itämeren vastarannalla, koska ruotsalaiset keskittyvät omaan juttuunsa ja onnellisuuteensa.

    Redheadin menestyksestäkin on ainakin osittain kiittäminen brändäämistä: viehättävä pussi, näpsäkät markkinointicopyt sekä rohkea lupaus erittäin rapeista ruotsalaisista perunalastuista luovat eittämättä houkuttelevan vaikutelman. Erityisen brändillinen on pussin kylkeen painettu ”Maurin” puheenvuoro, jossa tämä kertoo lapsuudestaan ja väsymättömistä pyrkimyksistään täydellisten sipsien luomiseen.

    Mutta millainen on totuus pussin sisällä?

    Rakenne: Ensimmäisenä huomion kiinnittää Redheadien artesaanimainen ulkonäkö, johon kuuluvat olennaisesti reunoille jätetty kuori sekä kauniit öljykuplat. Pienehköjen lastujen väri on pirteän punaoranssi. Väite erittäin rapeista perunalastuista lunastuu heti ensipuraisulla: Redheadit ovat totta tosiaan käsittämättömän rapeita, mutteivät silti kovia tai suuta raatelevia, mistä lienee kiittäminen lastujen maltillista paksuutta ja erittäin runsasta öljyä.

    Maku: Maku on iso, mutta lopulta harmillisen yksiulotteinen. Päällimmäisenä makuhermoille välittyy pekoniesanssi, jolla on lopulta todella maltillisesti tekemistä oikean pekonin kanssa. Muita hallitsevia makuja ovat paprikajauhe ja suola, ja kokonaisuus tuntuu lopulta enemmän kipakalta grillimausteelta kuin pekonilta. Peruna on hautautunut makuprofiilissa täysin tunnistamattomiin.

    Kokonaisuus: Upeasta rapeudesta huolimatta keskinkertainen ja yksiulotteinen maku raahaa kokonaisuutta alaspäin ”ihan kiva”-sektorille. Pitänee ottaa testiin jokin toinen Redhead-maku.

    Arvosana: 3,5 pistettä viidestä.

    Dippisuositus: Tzatziki tai muu raikas dippi.

    snackspertti

    Kategoriat: , ,
    Avainsanat: , , ,

  • Taffel Browned Butter & Roasted Garlic vs. Estrella Ruskitettu voi & Valkosipuli

    Taffel Browned Butter & Roasted Garlic vs. Estrella Ruskitettu voi & Valkosipuli

    Lähi-Salen sipsihyllyllä tuli vastaan liian herkullinen (heh) asetelma ohitettavaksi: Taffel ja Estrella ovat lanseeranneet käytännössä identtiset uutuustuotteet pussin värimaailmaa myöten!

    Tässä tilanteessa päivystävä snackspertti ei voi muuta kuin asettaa ruskistettu voi ja valkosipuli -sipsit julmaakin julmempaan kaksinkamppailuun.

    Rakenne: Molemmat sipsijättiläiset nojaavat rakennepuolella muista tuotteistaan tuttuun peruskaavaan. Taffelit ovat suuripoimuisia ja rahtusen rustiikkisempia reunoilla karehtivine kuorineen, Estrellat puolestaan tutun ohutpoimuisia ja ilmiasultaan jotenkin teollisemman näköisiä. Molemmat ovat väriltään hailakoita, Estrellat silmämääräisesti öljyisempiä.

    Rouskutellessa Estrelloissa on totta tosiaan reilusti enemmän rasvaa. Taffelit ovat kuivempia ja hieman paksumpia, mutta ne lohkeilevat silti Estrellaa miellyttävämmin eivätkä raatele kitalakea yhtä rajusti kuin ruotsalaiset vastinparinsa.

    Kaiken kaikkiaan kilpakumppanien suutuntuma on kuitenkin melko lailla samalla viivalla, ja molemmat edustavat valmistajiensa vankkaa perustasoa.

    Maku: Makupuolella ero ryöpsähtää reilusti Estrellan hyväksi. Taffelit ovat suorastaan häkellyttävän mauttomia, enkä meinaa löytää niistä valkosipulia kirveelläkään. Hallitseva maku on peruna, jota täydentävät makuprofiilin reunoilla mieto ja makea voisuus sekä keskitason suola. Peruna on sinänsä miellyttävä, mutta näiden markkinoiminen valkosipulisipseinä tuntuu perustelemattomalta.

    Estrelloissa puolestaan on paljon ja isosti kaikkea muuta paitsi perunaa. Kielelle ensimmäisenä vihaisesti hyökkäävää valkosipulia säestää todella runsas suola. Voi paljastuu näiden alta vasta jälkimaussa, mutta se toimii hienosti sipsien erittäin rasvaisen luonteen kanssa. Estrelloista perunaa ei meinaa löytää kirveelläkään, mutta näin isojen makujen kanssa en oikein osaa sitä kaivatakaan.

    Kokonaisuus: Voittajasta ei lopulta ole epäselvyyttä: Estrellat vievät kamppailun jo puhtaasti siksi, että ne maistuvat voilta ja valkosipulilta, Taffelit pelkästään voilta (ja perunalta). Kaiken lisäksi Estrellat uskaltavat olla roisisti juuri niitä asioita, joita pussin kyljessä mainostetaan – Ruotsissa ei kainostella.

    Kokonaisarvosana: Estrella: 4,3 pistettä viidestä, Taffel: 2,2 pistettä viidestä.

    Dippisuositus: Estrellojen kanssa Sweet Chili, Taffelien kanssa valkosipuli.

    snackspertti

    Kategoriat: , ,
    Avainsanat: , , , , ,

  • Brets Saveur Aïoli

    Brets Saveur Aïoli

    Sipsiblogin ikuinen ystävä Atte törmäsi Virossa omien sanojensa mukaan ”parhaisiin (valkosipuli)sipseihin mitä on koskaan syönyt” ja uteli, voisiko lähettää allekirjoittaneelle pussillisen arvioitavaksi. Kuinka voisinkaan kieltäytyä!

    Pelkkä valkosipuli on sipseissä lopulta melko harvinainen maku – useimmiten sitä tapaa paritettuna jonkin muun mausteen kanssa. Ranskalainen Brets kuitenkin on sitä mieltä, että valkosipuli voi itsessään kantaa sipsimuodossa, ja mikseipä voisi, onhan se esimerkiksi liki jokaisen valmistamani ruoan peruskivi.

    Muistelen myös lämmöllä kotikaupunkini Oulun Valkosipuliöitä, joka lukeutui kotimaisten ns. erikoisten kesätapahtumien kermaan koko nuoruuteni ajan.

    Rakenne: Ensivilkaisulta Bretseissä kiinnittää huomion erittäin kelmeä paisto, joka on väriltään kuin ranskalainen brie. Ulkomuoto on muutenkin jotenkin teollinen. Estrella-henkisesti ohuesti poimutettujen lastujen rapeus on melko terävää, mutta runsas öljy pehmentää suutuntumaa. Mukana on melko paljon silppua, mikä saattaa johtua myös sipsien postin mukana taittamasta matkasta.

    Maku: Jo pussin avatessa kävi tuoksusta nopeasti selväksi, että homman nimi on valkosipuli, ja vain ja ainoastaan valkosipuli. Yksimakuinen sipsi voi helposti olla myös yksiulotteinen, mutta Bretseissä valkosipuli maistuu vivahteikkaasti – se on yhtä aikaa terävä, mehukas, umaminen ja pehmeän viipyilevä. Suolaa on mukana aivan holtittomasti. Peruna jää kokonaisuudessa aika pahasti piiloon, mutta ei sitä oikein osaa kaivatakaan.

    Kokonaisuus: Bretsit ovat heittämällä parhaita valkosipulisipsejä, joita olen koskaan syönyt. Perunalastu itsessään on melko bulkkiosastoa, mutta itse valkosipuli on osattu leipoa mukaan aika lailla täydellisesti. Jos tykkäät tosissaan valkosipulista, tykkäät melko varmasti tosissaan myös näistä.

    Arvosana: 4,3 pistettä viidestä.

    Dippisuositus: Holiday.

    snackspertti

    Kategoriat: , , ,
    Avainsanat: , ,

  • Vaasan Koulunäkki Snäkkis Sourcream & Onion

    Vaasan Koulunäkki Snäkkis Sourcream & Onion

    Rukiista valmistettuja naposteita ei olisi voitu keksiä missään muualla kuin Suomessa.

    Suomalaisuuden peruskokemuksen kovaan ytimeen kuuluvaa ruisleipää on taivutettu ajan saatossa moneen muotoon, ja ruissipsit alkoivat tupsahdella eri valmistajien valikoimiin jo edellisellä vuosikymmenellä. Etenkin Linkosuon ranch-maustetut ruislastut olivat tämän kirjoittajan mieleen, mutta jostain syystä en koskaan saanut niistä aikaiseksi arviota, ennen kuin tämä loistotuote jo poistui tamperelaisleipomon tuotekatalogista.

    On siis aika löytää uusi lemppari ruissipsien kentältä, ja etsintä alkakoon Vaasan hieman hämmentävästi Koulunäkki-brändin alle niputtamasta Snäkkiksestä.

    Rakenne: Koulunäkki-etuliite hämmentää siksi, että Snäkkikset ovat käytännössä näppärän kokoisia maustettuja hapankorppusuikaleita, eikä niillä ole oikeastaan juurikaan tekemistä näkkileivän kanssa. Tämä kuitenkin sopii allekirjoittaneelle loistavasti, sillä rakastan hapankorppuja kaikesta sydämestäni. Snäkkikset ovat rahtusen hapankorppuja ohuempia (verraten nimenomaan ohuisiin hapankorppuihin), mutta ne käyttäytyvät hampaiden välissä aivan kuten kookkaammat sukulaisensa. Snäkkis ei hajoa pureskellessa terävästi, vaan murenee korppumaiseen tapaan, ja säilyttää rakenteensa pitkään mössööntymättä. Kapea suorakaidemuoto miellyttää ja on luultavasti oivallinen dipattava.

    Maku: Ruissipsien markkinoinnissa muistetaan aina korostaa niiden suhteellista terveellisyyttä, mikä valitettavasti näkyy usein platkuna makuna. Snäkkikset eivät onneksi maistu järin terveellisiltä, ja niissä on huomattavasti enemmän makua kuin vastaavissa ruistuotteissa yleensä. Maku on kaksijakoinen: ensin kielelle pölähtää todella tuhti ja perushyvä sourcream & onion -mauste, jonka väistyessä esiin astuu dramaattisesti erittäin vahva ruis. Suolaa on todella paljon, mikä lienee tarpeellista rukiin maun taittamiseksi. Maku on kaiken kaikkiaan hyvä, joskin hieman tumma, ja hyötyisi raikkaasta dipistä.

    Kokonaisuus: Voi olla, että jahtini löytää uusi suosikkiruissipsi ratkesi kertaheitolla. En silti aio päättää projektia tähän, mutta valmistaudun pettymään kilpailijoihin, sillä Snäkkis on genressään erinomainen naposte.

    Arvosana: 4,3 pistettä viidestä.

    Dippisuositus: Tzatziki.

    snackspertti

    Kategoriat: , ,
    Avainsanat: , , , ,

  • Oikia Rehti Rosetta Juusto & Punasipuli

    Oikia Rehti Rosetta Juusto & Punasipuli

    Pyhäntäläiseltä Oikialta on lupa odottaa suuria – onhan Oikian (eli entisen Real Snacksin) Kaikilla mausteilla yksi parhaista sipsi-innovaatioista tällä vuosituhannella. Toisaalta katalogiin mahtuu myös todellisia rimanalituksia, kuten liisteriset ja oudonmakuiset kauravuustonaksut, ja varsin mitäänsanomaton Sähäkkä Sabina. Lisäksi suhtaudun edelleen pienellä varaukseilla Oikian ns. ulkonapostellisiin seikkoihin, kuten lastujen nimeäiskäytäntöihin ja tarpeeseen painottaa pusseissa sanaa perunasipsi.

    Tällä kertaa kulhoon rapisi lähtökohtaisesti erittäin kiinnostava Rehti Rosetta, joka edustaa klassista juusto ja punasipuli -makumaailmaa. Odotukset ovat vähintään rinnan korkeudella!

    Rakenne: Rehdistä nimestään huolimatta Rosetan lastukoko on varsin pieni, ja joukossa on rutkasti kippuralle käpristyneitä yksilöitä. Paistoväri on jotenkin kelmeä ja melko epätasainen. Poimitus on Estrella-henkistä, joka johtaa myös estrellamaiseen keskitason rapeuteen – sipsit hajoavat pureskellessa hammastikkumaisiksi soiroiksi. Öljyä on varsin niukasti, mistä johtuen Rosetat ovat varsin kuivaa rouskuteltavaa. Käytetty perunalajike ei onneksi ole järin jauhoinen, eli homma pysyy kohtuullisesti koossa.

    Maku: Juusto ja punasipuli -genren sipseistä löytyy usein melko isoja makuja, mutta Oikia on valinnut toisenlaisen, hillitymmän lähestymistavan. Tästä johtuen Rosetta tuntuukin ennemmin suolatulta perunalastulta, jossa esiintyy mieto häivähdys juustoa ja punasipulia. Näistä kahdesta juusto hallitsee makuprofiilissa enemmän, mutta ei oikeastaan herätä minkäänlaisia tunteita. Juustoisuus ei kuitenkaan ole teollista sorttia, enemmän vain geneerinen ok-tason juusto. Punasipuli maistuu enemmän esikuvaltaan, mutta esiintyy lähinnä jälkimaussa. Suolaa on aika mukavasti, mutta ei häiritsevän paljon.

    Kokonaisuus: Rehti Rosetta on ehkä keskinkertaisin sipsi, jota olen aikoihin syönyt. Napostelukokemus ei ole hyvä eikä huono, vaan todella vankka keskitien suoritus niin rakenteen, rapeuden kuin maunkin puolesta. Näin ollen arvosana ei voi olla mitään muuta kuin jämptisti asteikon puolivälissä.

    Arvosana: 2,5 pistettä viidestä.

    Dippisuositus: American.

    snackspertti

    Kategoriat: , ,
    Avainsanat: , ,

  • Coop Ranchers Cut Parsley & Parmesan Chips

    Coop Ranchers Cut Parsley & Parmesan Chips

    Coop-tuotteet pölähtivät S-kauppojen hyllyihin korvaamaan Rainbow-merkkisiä asioita asteittain vuosina 2023–24. Coop-sipsejä saatiin kuitenkin odotella melkein siirtymäajan loppuun saakka, ja vasta kuluvan vuoden puolella on tuntunut, että valikoimaa alkaa olla kaupoissa kunnolla.

    Luovan taukoni aikana allekirjoittaneen sipsien syönti on ollut melko aktiivista, mutta Coop-brändin naposteita ei ole kulhoon ennen tätä päivää päätynyt. Kehuja on kuitenkin kantautunut korviin sen verran, että Coopeista lienee hyvä aloittaa sipsiblogin uusi aktivoituminen. Lähdetään purkamaan vyyhtiä persiljan ja parmesaanin makuisista Ranchers Cut -lastuista.

    Rakenne: Ennen ensimmäistäkään puraisua huomion kiinnittää todella rajusti vaihteleva lastukoko: pussista löytyy niin peukalonkynnen kokoisia minisipsejä kuin snackspertin kookkaiden korvalehtien kokoisia komistuksia. Paisto on maltillisen kultainen, ja persilja on näkyvästi esillä. Öljyä on jo silmin nähden runsaasti, ja rouskuttelu vahvistaa havainnon – öljy jää kielelle pitkäksi aikaa. Kuorta ei sipseissä ole juurikaan, vaikka Ranchers Cut -konsepti tuntuu viittaavan maalaisperunalastumaiseen rustiikkisuuteen. Ohuehkot lastut ovat äärimmäisen rapeita, mikä on tietysti pelkkää plussaa. Rapeus ei silti revi kitalakea, vaan on jotenkin mielenkiintoisesti lehteilevää sorttia, johtuukohan tämä juuri runsaasta öljystä?

    Maku: Parmesaani lyö naamaan kuin miljoona volttia heti ensipuraisulla. Hetkeen makuprofiilista on täysin mahdotonta löytää mitään muita makuja. Hiljalleen terävä juustoisuus lähtee kuitenkin väistymään, ja persilja pääsee sen alta esiin jatkuen tasavahvana aina jälkimakuun saakka. Pidemmän napostelutuokion aikana maku asettuisi muuten melko tasapainoiseksi, ellei sipsien suola olisi aivan törkeän runsas. Vettä kuluu pussin aikana litrakaupalla, eikä tilannetta auta edellä mainittu runsas öljyisyys.

    Kokonaisuus: Koska pussi sisältää ”vain” 175 grammaa sipsejä, olen valmis antamaan runsaan suolaisuuden anteeksi, koska muuten kokonaisuus kanttaa vahvasti positiivisen puolelle. Nautinnollinen rapeus, melko autenttisen makuinen parmesaani ja miellyttävä persilja hellivät paatuneen napostelijan kieltä juuri oikeista kohdista. Jatkoon!

    Arvosana: 4,2 pistettää viidestä.

    Dippisuositus: Valkosipuli.

    snackspertti

    Kategoriat: , , ,
    Avainsanat: , , , ,

  • Estrella Sadonkorjuu Kantarelli

    Estrella Sadonkorjuu Kantarelli

    Jälleen kerran on todettava, että Ruotsissa kaikki on paremmin. Estrellan Sadonkorjuu-pussin kyljessä kerrotaan, että perunalastut on nostettu tuoreen herkullisina suoraan pellosta. Jos Norjassa raha kasvaa öljylähteissä ja länsinaapurissa sipsit pellossa, mitä meillä täällä Suomessa on? Ei ainakaan enää Popedaa.

    Rakenne: Sadonkorjuu-lastut ovat perusvarmaa Estrellaa, eikä tällä rintamalla ole tiedossa yllätyksiä. Poimut ovat leveitä ja keskisyviä, sipsit puolestaan kooltaan keskimittaisista suuriin ja paksuudeltaan kenties perus-Estrellaa hieman tuhdimpia. Lastujen reunoilla häivähtää perunankuoren jäämiä artesaanihenkisesti, mutta muuten vaikutelma on silkkaa tusinaa. Paisto on jäänyt jotenkin kelmeäksi ja rapeus jättää hieman toivomisen varaa. Öljyä on maltillisesti.

    Maku: Makunsa puolesta Sadonkorjuu vasta jättääkin napostelijan kylmäksi, ellet sitten satu olemaan todella hienostuneiden makujen ystävä. Kantarelli on kyllä tunnistettavissa, mutta se on niin mieto, etten ole varma, osaisinko edes etsiä sitä sokkotestissä. Maku on sinänsä varsin kelvollinen, mutta vaikutelma on sienimäisen sijaan voinen ja äärimmäisen suolainen. Todella tuhtia suolaisuutta voisi yrittää taittaa jollakin makeaan kanttaavalla dipillä, mutta silloin kantarelli vasta peittyisikin.

    Kokonaisuus: Jos pussin kyljessä lukisi suolattu perunalastu, saattaisin olla kohtuullisen tyytyväinen. Kantarellisipseinä näistä ei valitettavasti ole oikein minkäänlaista iloa. Kenties jopa kehnoin maistamani Estrella-tuote?

    Arvosana: 1,8 pistettä viidestä.

    Dippisuositus: Sweet Chili.

    snackspertti

    Kategoriat: , ,
    Avainsanat: , , ,

  • Estrella Karamellisoitu punasipuli

    Estrella Karamellisoitu punasipuli

    Karamellisoitu punasipuli oli ensin Estrellan Sadonkorjuu-kausimaku, jonka ympärille luotiin kuhinaa vetoamalla rajoitettuun saatavuuteen. Pöhinä ilmeisestikin kannatti, sillä vuotta–paria myöhemmin kauppojen sipsihyllyihin ilmestyi saman tuotteen ns. standard-versio, jota saa tätä nykyä aina ja joka paikasta.

    Snackspertti on rapistellut kyseistä herkkua omaksi ratokseen jo lukemattomia kertoja, mutta itsellenikin tuntemattomista syistä arvion vuoro on vasta nyt. No, parempi myöhään kuin ei jne!

    Rakenne: Olennainen kysymys on, kuinka Karamelisoidun punasipulin nykyversio eroaa aiemmasta. Lastujen keskisuuri koko ja leveät poimut ovat ennallaan, mutta rapeutta tuntuu olevan näissä hieman vähemmän. Rapeus on silti hyvää keskitasoa. Öljyä on huomattavasti enemmän kuin Sadonkorjuu-painoksessa, ja runsas öljy tekee täyteläisen oransseista lastuista kauniin läpikuultavia. Pussissa on huomattavan paljon silppua.

    Maku: Makuprofiilin yleistuntuma on makea ja mehukas. Punasipuli maistuu miellyttävän miedosti ollen silti täysin tunnistettava. Sadonkorjuu-versiosta poiketen myös peruna on vahvassa roolissa ja tarjoaa oivan kontrapunktin sipulille. Runsas öljyisyys vaikuttaa myös makuun, joka saa jokseenkin voisia piirteitä. Rasva myös sitoo makukokonaisuuden oivallisesti yhteen, ja keskivahva suola täydentää paketin.

    Kokonaisuus: Estrella Karamelisoitu punasipuli on ylemmän keskitason hyvän mielen sipsi, jonka makua voisi luonnehtia jokseenkin turvalliseksi, sulavaksi ja harmittomaksi. Lopputulos asettuu jonnekin hienostuneen ja tusinaisen välimaastoon, mutta nousee joka tapauksessa massan yläpuolelle.

    Arvosana: 4,0 pistettä viidestä.

    Dippisuositus: Holiday, Taco tai juustodippi.

    snackspertti

    Kategoriat: , ,
    Avainsanat: , ,

  • Estrella Parmesan & Merisuola

    Estrella Parmesan & Merisuola

    Täydellinen juustosipsi on perunalastujen Graalin malja, jonka löydettyään snackspertti voi siirtyä korkeammalle napostelun tasolle ja unohtaa loppuiäkseen teolliset esanssiviritykset ja avuttomat juustojäljitelmät.

    Toistaiseksi lähimmäs täydellisyyttä on päässyt ruotsalainen Gårdschips, jonka Parmesan-lastut vakuuttivat allekirjoittaneen jo nelisen vuotta takaperin täyteläisellä rasvaisuudellaan, tyydyttävällä rapeudellaan ja ennen kaikkea autenttisella juustoisuudellaan.

    Sen jälkeenkin onkin varteenotettavien juustosipsien rintamalla ollut hiljaisempaa – kunnes Estrella täräytti alkuvuodesta hyllyihin oman Parmesan-tulkintansa. Heti kimppuun!

    Rakenne: Parmesan & Merisuola edustaa klassista Estrella-formaattia kapeilla poimuillaan ja keskikokoisella lastukoollaan. Jokseenkin kalpeasta väristä huolimatta paisto on onnistunut, ja ohuista sipseistä on saatu miellyttävän rapeita. Rapeus on enemmän rouskuvaa sorttia lehtevän halkeilevuuden sijaan. Öljyä on sipseissä miellyttävästi, ei ainakaan liian vähän. Pussissa on ärsyttävän paljon silppua, eikä se johdu ainakaan tässä tapauksessa pussin kovakouraisesta käsittelystä.

    Maku: Tässäpä kerrankin juustosipsi, joka keskittyy todellakin olennaiseen. Uutuuden juustoisuus on monivivahteista, mehukasta ja pehmeää, eikä maistu ensinkään esanssiselta. Parmesanin maku on vahva, ja sen tunnistaisi jopa sokkotestissä parmesaniksi eikä vain geneeriseksi juustoksi. Juustoisuutta korostaa asiaankuuluvan runsas suolaisuus. Juuston hälvetessä suusta myös peruna vivahtaa maussa, mutta on täysin toissijainen kokonaisuuden kannalta.

    Kokonaisuus: Estrella on onnistunut luomaan äärimmäisen juustoisen ja tasapainoisen juustosipsin, joka on ehdottomasti juustosipsien kärkikahinoissa. Jäin kaipaamaan oikeastaan ainoastaan vielä hieman lisää öljyä ja suurempaa lastukokoa.

    Arvosana: 4,4 pistettä viidestä.

    Dippisuositus: Taffel 3 sipulia.

    snackspertti

    Kategoriat: , ,
    Avainsanat: , , ,