On jälleen aika täyttää lukijan toive! Tällä kertaa arvioitavasta naposteesta vinkkasi Jari.
Alkuvuodesta sukelsin Rainbow’n Mustapippuri & Ruohosipuli -maalaisperunapussiin ja totesin ne rapeudeltaan erinomaisiksi, mutta hävyttömän suolaisiksi (ja pippurisiksi). Nyt arviovuorossa on variantti, jonka maku on yksinomaan suola. Maustettu versio oli valmistettu Saksassa, käsillä oleva pussi puolestaan Belgiassa. Syytä siis epäillä, että Rainbow valmistuttaa maalaislastujaan eri tehtaissa. Miten lie suolaisuuden laita tällä kertaa?
Rakenne: Vaikka merisuolaiset Rainbow’t on valmistettu toisaalla kuin mustapippuroidut, molempia yhdistää sama lähes täydellinen lehteilevä rapeus. Yhtä lailla paisto on kullankeltainen eikä öljyssä ole säästelty. Öljy auttaa myös pehmentämään teräviksi siruiksi murskaantuvien lastujen kitalaelle tekemää tuhoa. Sipsit ovat melko ohuita ja niiden reunoilla on äärimmäisen vähän kuorta, mikä on maalaisperunalastuissa harvinaista.
Maku: Suolassa ei todella ole tälläkään kertaa säästelty. Syyssäässä rohtuneet huulet saavat kunnolla kyytiä ja vettä kuluu tuoppikaupalla, mutta silti käsi hamuaa koko ajan lisää rapeita ihanuuksia. Siellä täällä pilkahtelee perunan maku, mutta se jää auttamatta suolakiteiden jalkoihin. Maku on yksiulotteinen, mutta enempää ulottuvuuksia ei aina tarvitakaan.
Kokonaisuus: Yhden tempun poni on hyvä poni, jos sen osaama temppu on tarpeeksi upea. Jos pidät suolasta, pidät taatusti myös Rainbow’n Merisuola-maalaisperunalastuista.
Rainbow on kuin elintarvikemaailman Acme Corporation, kaikkea mahdollista valmistava omnipresentti yliyhtiö, jonka tuotevalikoima on rajaton, mutta laatu sen mukaisesti yleensä korkeintaan ylempää keskitasoa.
Mikseipä siis Rainbow valmistaisi tai vähintään valmistuttaisi myös linssisipsejä! Nämä, kuten taannoin arvioidut maalaislastut on valmistettu Saksassa, mikä ei oikeastaan lupaa vielä mitään suuntaan eikä toiseen. Pussin kyljessä toitotetaan linssisipsien proteiinipitoisuutta, mikä tuntuu jokseenkin hupsulta, kyseessä kun on kuitenkin silti lähtökohtaisesti perusolemukseltaan epäterveellinen sipsi.
Rakenne: Rainbow’n linssisipsien väri on jokseenkin kelmeä ellei jopa arvelluttavasti hieman vihertävä. Ulkonäöllisesti lastuista tulevat mieleen styroksinen pahvilaatikontäyte ja runsaassa öljyssä paistettu kamara. Puraistessa koostumus paljastuu kuitenkin kelvolliseksi, eikä se lopulta juuri eroa esimerkiksi Estrellan linssinaposteiden rousketuntumasta. Kuivia nämä kyllä ovat.
Maku: Saksalaisvalmisteinen linssimassa on jotenkin oudon makeaa, muttei silti pahanmakuista – lähinnä tylsän. Pringlesin sourcream & onion -mausteesta muistuttavaa makujauhoa on liian vähän, jotta maku olisi tasapainossa. Vesittävä tekijä on kuitenkin kaiken liepeillä leijuva jokseenkin teollinen sivumaku, joka jää suuhun vainoamaan pitkäksi aikaa.
Kokonaisuus: Rainbow’n linssisipsit ovat jokseenkin selkeä huti, eivätkä ne missään nimessä paini samoissa sarjoissa nimekkäämpien sipsivalmistajien vastaavien tuotteiden kanssa. Suuhun jää tunkkainen maku, jota ei pelasta edes lakkahillo, jota 4-vuotias poikani ehdotti dippisuositukseksi (ja jota oli tietysti kokeiltava).
Elintarvikealan artesaanivillityksen kovin kiima lienee jo takanapäin, mutta sipsimarkkinoilla käsityöläisyyttä ja maalaishenkeä tunkee edelleen joka tuutista. Kelkkaan on loikannut myös vanha kunnon Rainbow, joka ei ole varsinaisesti profiloitunut laadukkaana sipsipajana ainakaan tämän julkaisun arvioissa.
Uudehko maalaismaku Mustapippuri & Ruohosipuli on valmistettu Saksassa ja tarttui lähi-Salesta kouraan lähinnä siksi, ettei hyllyssä ollut enää juuri muita Sipsiblogissa ruotimattomia sipsejä. Vink vink, Sale Janka!
Rakenne: Koostumuksensa puolesta Rainbow on onnistunut tekemään lähes täydellisen tulkinnan maalaisperunalastusta. Paisto on kullankeltainen, öljyä rutkasti, pinnassa kauniita kuplia ja rapeus on upea: lastuilla on paksuutta, mutta ne murenevat silti nätisti puraistessa mössööntymättä. Reunoilla on kuorta asiaankuuluvasti.
Maku: Ensivaikutelma mausta on, että suolaa on aivan hävyttömän paljon. Sen alta alkaa noin neljännen sipsin kohdalla paljastua äärimmäisen väkevä mustapippuri. Ruohosipuli-parka on hautautunut jonnekin täysin tunnistamattomiin. Maku ei sinänsä ole paha, mutta suolan ja mustapippurin yhdistelmä iskee kuin 230 volttia. Ahmimiskäyttöön nämä eivät sovellu, ellei nauti siitä, että huulet kuivuvat ja irtoavat hiljalleen naamasta.
Kokonaisuus: Suuta ja kurkkua kirvelee, mutta silti jotenkin omituisella tavalla kokonaisuus kallistuu positiivisen puolelle, lähinnä erittäin onnistuneen paiston ansiosta. Pienissä annoksissa hyvin nautittava tuote, mutta tilanteet, joissa näitä lopulta tulisi ostettua arkikäyttöön, ovat erittäin harvassa.
Otetaanpa vaihteeksi testipenkkiin oikein kunnon perusnaposte! Rainbow’n juustonmakuiset perunasnacksit ovat koristaneet S-kauppojen sipsihyllyjä jo vuosikausia, mutta niiden pussi on kokenut hiljattain totaalisen visuaalisen uudistuksen – eikö tässä ole jo riittävästi syytä poimia klassikko syyniin?
Perunalastut ja palkokasveista valmistetut naposteet saavat jatkuvasti osakseen innovaatiota ja uutuusmakuja, kun taas Perunasnacksin kaltaiset tuotteet tuntuvat jääneen viime vuosina paitsioon. Olisi hienoa nähdä uudenlaisia avauksia tällä saralla, mutta sitä odotellessa voi hyvillä mielin mutustella tuttuja ja turvallisia muotoon puristettuja ristikkosnackseja.
Rakenne: Lupaus todellisesta erikoisrapeudesta ei ole katteeton. Vaskoolin tai trampoliinin mieleen tuova muoto on käytännöllinen, ja soveltuu tarvittaessa hyvin dippaamiseen (joskin dippiä saattaa päätyä syliin rei’istä). Massa on samankaltaista taannoin arvioitujen Weekend Snacks Crisp Mixien ja jollain tapaa myös Estrellan Kickersien kanssa, mikä ei ole ensinkään huono asia. Rapeus siis liukenee suussa nopeasti, mutta pureskellakin ennättää hyvin.
Maku: Mieto juusto ja Taffelin Hot Rodseista maun puolesta muistuttava massa tukevat myös Perunasnacksien asemaa dippialustana. Makua kuvaa ehkä parhaiten sana ”harmiton”: näin miedosti maustettujen naposteiden luulisi uppoavan krantummallekin juhlavieraalle tai napostelutoverille. Pieni lisäsuola ei olisi välttämättä pahitteeksi.
Kokonaisuus: Tämäntyyppiset muotomassasnacksit ovat naposteiden Lada: nostalgiaa herättävä perusvarma tuote, joka ei briljeeraa ominaisuuksilla, vaan hoitaa oman leiviskänsä moitteetta. Sipsimaailman peruskivi.
American on dippien kiistaton klassikko. Se tuntuu olevan monelle sourcream & onion -sipsien kaltainen default-ratkaisu, johon tulee tartuttua, ellei ole aikaa tai mielenkiintoa pohtia sipsi- ja/tai dippivalintoja sen kummemmin. Tomaatin, sipulin ja pippurin sokerinen ja pehmeä yhdistelmä sopii useimpien sipsien kanssa eikä varasta show’ta monien vahvempien dippien tapaan.
American on myös valkosipulin, ranchin ja barbecuen ohella dippilaatu, josta löytyy markkinoilta eniten variantteja ja soveltuukin siksi erinomaisesti ensimmäisen dippiraatimme kohteeksi. Vertailuun löytyivät Taffelin, Estrellan, Pirkan, Rainbow’n sekä Lidlin Snack Dayn american-versiot.
Sipsiraati (eli tällä kertaa dippiraati) järjestettiin poikkeuksellisesti Oulussa. Raatilaisina debytoivat Suomen mukavin jazz-kitaristi Janne Mikkonen, muun muassa Turhuus-yhtyeestä tuttu Aleksi Huhta ja allekirjoittaneen vahvasti dippi- ja soosi-ihmiseksi identifioituva vaimo Satu, joka on aiemmin toiminut sipsiraatien fasilitaattorina.
”Aina on oltava dippiä, paitsi poimutettujen ja suolattujen perunalastujen kanssa riittää pelkkä cola (juotavaksi, ei dipattavaksi)”, Janne tuumii.
”Dippailen sipsejä silloin kun dippiä on saatavilla, mutta harvemmin tulee ostettua dippejä kotiin. Sipsit kuivina, ei märkinä”, Aleksi luonnehtii.
Dippejä testailtiin Estrellan Poimu-Chipseillä ja sileillä Taffel Chipseillä. Kaikki dipit sekoitettiin rasvapitoisuudeltaan 10-prosenttiseen laktoosittomaan kermaviiliin. Raadin arvioiden lisäksi mukana on maininta dippien sokeripitoisuudesta sekä vegaaneja ja allergikkoja kiinnostava tieto siitä, onko dipin valmistuksessa käytetty maitotuotteita.
Jokaisella neljällä raatilaisella oli annettavana maksimissaan 5,0 pistettä, eli maksimipistemäärä yhdelle dipille on 20,0. Dipit on listattu alla parhaimmasta huonoimpaan:
Pirkka Dipmix American, 15,4 pistettä
Raadin luonnehdinta: Tomaatti ja pippuri maussa vahvoina, mutta tasapaino erinomainen. Hapokkuutta sopivasti. Koukuttava, ei ketsuppinen.
Sokeria 49 g / 100 grammassa, ei sisällä hera- tai maitojauhetta.
Taffel Dippi American, 13,4 pistettä
Raadin luonnehdinta: Maussa korostuvat etenkin sipuli ja sokeri. Pehmeä ja kevyt, joskin pippuri tuntuu välillä hyökkäävältä.
Sokeria 52 g / 100 g, sisältää hera- ja kermajauhetta.
Estrella American Dipmix, 10,6 pistettä
Raadin luonnehdinta: Tasainen koostumus, maistuu hyvin voimakkaasti ketsupilta. Ei järin makea eikä pippurinen. Mausta tulee omituinen mielleyhtymä banaanijogurttiin.
Sokeria 50 g / 100 g, sisältää hera- ja kermajauhetta.
Snack Day American Dippi, 7,0 pistettä
Raadin luonnehdinta: Todella sipulinen, ei kovin makea. Ei myöskään kovin tomaattinen. Vähän tylsä, tuntuu, ettei makua juuri jää suuhun.
Sokeria 36 g / 100 g, sisältää maitojauhetta.
Rainbow American Dipmix, 2,4 pistettä
Raadin luonnehdinta: Tumma ja samea väri ei houkuttele. Tolkuton määrä pippuria, tulisuus tulee takapotkulla. Yritetäänkö pippurilla peittää jotain? Palaneen makuinen, kitkerä.
Sokeria 48 g / 100 g, ei sisällä hera- tai maitojauhetta.
Taannoisessa Instagramin puolella toteuttamassani lukijakyselyssä kävi ilmi, että tämä julkaisu on viime aikoina tylysti laiminlyönyt dippejä. On siis hyvä hetki ottaa tähän väliin perinteinen yhdistelmäarvio: Estrellan Kermaviili ja Sipuli -linssisipsit ja Rainbow’n American-dippi.
Linssisipsit ovat vähän samanlainen vedenjakaja kuin Pringlesitkin. Ovatko ne lopulta sipsejä vai snackseja? Mikä on sipsin määritelmä? Sipsi toki mainitaan jo tuotteen nimessä, mutta silti kyseessä on massasta muotoon puristettu tuote, joka ei tällä kertaa edes sisällä perunaa.
Ja mikä muoto se onkaan! Linssisipsin muotokieli tuo mieleen suurinpiirteisellä kädellä piirretyn Batman-logon, nettikauppaostoslaatikoista tutut pehmustesuikerot, numero kolmosen ja ties mitä muuta. Ennen kaikkea muoto on kuitenkin täydellinen dippaamiseen: suuriin poimuihin saa kietaistua juuri niin paljon dippiä kuin ikinä vain mielii. Mutta millaisen parivaljakon se muodostaa Rainbow’n American-dipin kanssa?
Rakenne: Sellaisenaan Estrella Kermaviili & Sipuli (toim. huom. ei siis Sourcream & Onion) on äärimmäisen rapea. Rapeus säilyy pureskellessa todella pitkään, eli linssisipsi ei mössöydy suussa kovinkaan pian. Koostumus on hämmentävän perunaisa ja tiivis, ehkä hieman Pringlesiin päin kanttaava. Toiset tykkäävät, toiset eivät.
Maku: Sipulin ja kermaviilin tasapaino on kunnossa, joskin sipulijauhetta tuntuu olevan paikoin epätasaisesti. Mausteen yleisvaikutelma on miedohkon puoleinen, mikä ei ole huono asia, koska itse linssimassankin maku on miellyttävä.
Kokonaisuus: Kermaviili ja Sipuli -linssisipsit ovat erinomainen makupari American-dipin kanssa. Rainbow’n American on paksuhkoa ja maultaan jokseenkin raikas ja hedelmäinen. Sokeria on muihin Americaneihin verrattuna keskivertoa vähemmän. Miinusta tulee ainoastaan erittäin suurista mustapippurin palasista, jotka vesittävät kokonaisuutta kouluruokamaiseen suuntaan.
Arvosana ilman dippiä: 3,7 pistettä viidestä. Arvosana dipin kanssa: 4,0 pistettä viidestä
Kuten jossain aiemmassa kirjoituksessa tuli mainittua, sourcream & onion on todellinen sipsien Toyota Corolla, luotettava työjuhta, ajaton klassikko ja peruskivi, jonka saatavuuteen ja perusolemukseen voi luottaa.
Osapuilleen jokaisella sipsivalmistajalla on sourcream & onionista oma näkemyksensä. Siksipä se onkin oivallinen kohde Historian Sipsien Rapinaa –blogin ensimmäiselle sipsiraadille. Arvioitavat merkit ovat Snack Day (ent. Crusti Croc, Lidl), Taffel, Pirkka, Real Snacks, Lay’s, Rainbow, Pringles ja Estrella. Raati olisi halunnut mukaan vielä First Pricen, mutta ei onnistunut löytämään kyseistä tuotetta ennen raadin järjestämispäivää.
Arvovaltainen raatimme koostuu kuin tahattomasti Sisko SavonlahdenEhkä tänä kesänä kaikki muuttuu -teoksen inspiroimana pääasiassa kolmekymppisistä naisista, joille sourcream & onion -sipsien voi hyvällä omatunnolla todeta olleen sukupolvikokemus. Raatiin kuuluvat päivystävän snackspertin lisäksi henkilöt Hanna Junkkari ja Mari Uusivirta, joista kummankin asiantuntemuksesta ja arviointikyvystä menen tuoreustakuuseen. Raatia täydensi myös juuri sipsipolkunsa aloittanut taloutemme kolmevuotias, joka kommentoi kaikkien sipsien olleen ”melko hyviä, paitsi yksi oli melko pahaa”.
Puoluettomuuden varmistamiseksi sokkomaistelun fasilitoi ulkopuolinen luotettu taho. Arviointiasteikoksi asetettiin 0,0–5,0 ja kaikkien arvioitsijoiden pisteet laskettiin lopuksi yhteen. Maksimipistemäärä on siis 15.
”Olen sellainen ihminen, joka reissuun lähtiessään menee perillä aina ensimmäisenä ruokakauppaan ja sipsihyllylle. Ehkä se kertoo minusta tarpeeksi”, Hanna Junkkari luonnehtii itseään.
”Itse tahtoisin lähinnä lainata pikkuveljeäni: mulla ei oo nälkä, missä ne sipsit on?” Mari Uusivirta täydentää. Siispä asiaan: Sourcream & onionit on listattu alla paremmuusjärjestykseen alkaen voittajasta. Kulhoissa esiintyvät numeroteipit ilmaisevat maistelujärjestystä.
Estrella: 8,3 pistettä
Raati kiitti: ”Paljon makua, myös peruna maistuu sopivasti. Tuttu ja turvallinen maku, josta tulee lapsuus mieleen. Pehmeä jälkimaku. Hyvä paisto.”
Raati moitti: ”Maustetta paikoin epätasaisesti, myös paistossa epätasaisuutta ja paikoin palaneisuutta.”
Taffel: 7,8 pistettä
Raati kiitti: ”Nostalginen, vähän löysäkin maku, mutta hyvällä tavalla. Vaatii hetken suussaolon, että pääsee oikeuksiinsa. Hyvän kokoisia, kaunis väri.”
Raati moitti: ”Öljyisyys korostuu liikaa. Nämäkin paikoin palaneita reunoilta, todela vaihtelevaa paistoa ja maustuneisuutta pussissa.” (Jälkeenpäin mainittua: ”Sattuiko Taffelilta huono erä? Yleensä näihin on voinut luottaa.”)
Snack Day (Lidl): 7,8 pistettä
Raati kiitti: ”Paljon makua, sopivan kirpsakka ja hapan. Hyvä sourcreamin ja onionin suhde. Rapeita. Kokonaisuudessa maistuu myös lievä juustoisuus.”
Raati moitti: ”Maku jopa vähän hyökkäävä ja melko suolainen, mikä voi olla hyvä tai huono asia.”
Pirkka: 6,3 pistettä
Raati kiitti: ”Uskomattoman rapeita, tasainen laatu. Kaunis väri ja hyvin sipsimäiset piirteet. Paras jälkimaku.”
Raati moitti: ”Maku on hyvä, mutta sitä saisi olla enemmän, jäävät vähän laimeiksi. Ovat niin rapeita, että kitalaki menee rikki.”
Real Snacks: 4,9 pistettä
Raati kiitti: ”Lempeä maku, jossa korostuu huomattavasti sipuli. Näissäkin esiintyy juustoisuutta, riippuu maistajasta tykkääkö vai ei.”
Raati moitti: ”Hapankerma tuntuu puuttuvan lähes kokonaan, vähän lattea ja tunkkainenkin maku. Kaipaavat kipeästi dippiä.”
Raati moitti: ”Vähän teollinen kokemus, Pringlesin ominaismaku puskee liikaa läpi, maustetta saisi olla enemmän.”
Rainbow: 3,2 pistettä
Raati moitti: ”Maku häviää suusta nopeasti, jäljelle jää pahvisuus ja suolaisuus. Liikaa rasvaa. Ulkonäkö antoi odottaa perunalta maistuvaa tuotetta, petti odotukset.”
Lay’s: 0,5 pistettä
Raati moitti: ”Kitkerä, maistuu palaneelta sipulijauheelta, inhottava, karvas. Kamala ajatella, että ostaisi näitä sipsinhimoissaan ja pussin korkattuaan joutuisi kohtaamaan tällaisia. Yksinkertaisesti pahaa, vie mielen kellariin.”
Loppuhuomioita
Mikään vertailuun osallistuneista ei lopulta saanut järin korkeita pisteitä, mikä ehkä kertoo sourcream & onionien keskitien kulkijuudesta. Voittajat olivat perusvarmoja ja -hyviä kulutustuotteita, joihin tulee säännöllisesti tartuttua kun erikoisemmat viritykset alkavat kyllästyttää.
Yleisellä tasolla sourcream-osuutta olisi toivonut enemmän suurimpaan osaan kilpailijoita. Sourcream & onion myös tunnetusti hyötyy hyvän dipin kanssa parittamisesta, joten paljaan sipsivertailun lisäksi saattaisi olla hyvä suorittaa toinen maistelu myös dipeillä. Tuoreuden kanssa ei yhdelläkään sipsillä ollut ongelmia.
Huomionarvoista on, että Lay’sin sourcream & onion on muistini mukaan ensimmäinen kerta, kun en ole pystynyt syömään sipsipussia loppuun vaan olen joutunut kaatamaan sen sisällön roskiin.
