Taffelin Ranchit ovat edelleen aika lailla paras asia maailmassa. Siksi ilahdunkin aina suunnattomasti, kun jokin toinen valmistaja päättää lanseerata ranch-makuisen kilpailevan tuotteen: voisiko täydellistä vielä jotenkin parantaa?
Tuorein yrittäjä on kotimainen Oikia, jonka ranch-tulkinnan tuttavallinen nimi on Ameriikan Annabelle.
Rakenne: Voittopuolisesti hyvin pienet lastut ovat keskipaksun ja ohuen välimaastossa. Paisto on vaaleahko, eikä palaneita pussissa näy. Maalaismaisesti sipseissä on paikoin hieman kuorta reunoilla. Lastut ovat harvinaisen litteitä, eikä kaarevia tai käyriä sipsejä ole pussissa käytännössä ollenkaan. Sipsien rapeus on lehteilevää, ja suutuntuma on hieman jauhoinen. Leimallisin piirre on korostunut kuivuus, lisää öljyä jää pidemmän päälle napostellessa kaipaamaan.
Maku: Ranch-maustetta on tasaisesti, ja se on erittäin hyvää, joskin hieman miedompaa kuin esimerkiksi Taffeleissa. Maussa korostuu tomaatti ja suolaa on tarpeeksi. Peruna maistuu kokonaisuudessa runsaasti, mikä ei ole huono asia.
Kokonaisuus: Mainiosta ranch-mausteesta ja maukkaasta perunasta huolimatta kuivuus tekee Annabellejen napostelusta pidemmän päälle puuduttavaa. Lisäöljyllä arvosana nousisi yli nelosen.
Rakkauteni juustonaksuja kohtaan ei ole varsinaisesti salaisuus, joten suhtaudun uusiin avauksiin suikerokentällä lähtökohtaisesti erittäin innostuneesti.
Rakenne: Ensimmäisenä vuustokauranaksuissa huomion kiinnittää niiden erittäin pieni ja käyrä muoto, joka tuo mieleen cashew-pähkinät. Naksujen väri on perusjuustonaksujen täyteläiseen oranssiin verrattuna kelmeä. Mähmäjauhetta ei ole pinnassa juurikaan. Juustonaksumaista purutuntumaa on päästy melko lähelle, mutta naksut menevät hampaissa todella tahmaiseksi liisteriksi, joka pesiytyy jokaiseen suun koloseen. Siellä täällä naksuissa on omituisia kovia kohtia.
Maku: Vuustokauranaksujen maku on sanalla sanoen outo. Ensin naksut tuntuvat melko mauttomilta, kunnes suuhun iskee yhtäkkiä ylikorostunut makeus. Minulla ei ole aiempaa kokemusta vegaanisista juustoista, mutta Oatiksissa käytetty vuusto maistuu jokseenkin juustolta, perin miedolta vain. Jälkimaussa leijuu popcorn.
Kokonaisuus: On sinänsä upea asia, että suosikkinaposteista kehitellään vegaanisia versioita. Vuustokauranaksujen kohdalla jatkotuotekehitys on kuitenkin toivottavaa.
Jaahas! Sipsiblogin kuukauden mittaiseksi kaavailtu kesäloma venähtikin kahteen, mutta täällä sitä nyt taas ollaan! Pieni tauko teki hyvää: välillä on hyvä ahmia sipsejä ilman sen kriittisempää ajattelua ja keskittyä rouskuttelemaan vaikka geneerisiä suolattuja perunalastuja American-dipillä.
Oikian (os. Real Snacks) Fiini Lady Claire räjäytti salt & vinegar -pankin alkuvuodesta, ja oli tarkoitus jo pian sen jälkeen palata ruotimaan muita puljun uutuuksia. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan: persoonallisesti nimetyn katraan joukosta kotiin seurasi hieman aikuisviihdetähtöseltä tai maksetulta seuralaiselta kuulostava vegaaninen Sähäkkä Sabina.
Tulin muuten kesälomareissulla ajaneeksi Oikian tehtaan ohi, ja täytyy todeta, että kylläpä ovat upean paikan pytingille valinneet Pyhännänjärven kupeeseen!
Rakenne: Ensimmäinen Sabinassa huomion kiinnittävä ominaisuus on kelmeä väri: esimerkiksi sanapari ”kuutamolla paistettu” tulee mieleen. Hampaissa lastu on jokseenkin jauhoinen ja kuivakin, mutta onnistuu silti pinnistämään keskiasteen rapeuteen. Reunoilla häivähtelee kuorta ja lastut ovat kooltaan erittäin keskikokoisia.
Maku: Sabinan mehukas vihreä chili -mauste tuo jollain tapaa mieleen Holiday-dipin. Chilin tulisuusaste on osastoa mieto kutittelu, enkä luonnehtisi sitä niinkään poltteeksi. Kuten muissakin Oikian sipseissä, peruna on kokonaisuudessa rohkea ja maukas. Jauhoisuus ja platku paisto latistavat kuitenkin hyvän mausteen keskitason yksiulotteiseksi suoritukseksi.
Kokonaisuus: Sähäkkä Sabina on puolitien toteutuksensa vuoksi jokseenkin hukattu mahdollisuus, johon kyllästyy harmillisen nopeasti. Rohkeampi tulisuus ja paisto nostaisivat arvosanaa useilla kymmenyksillä.
Sitten viime kirjoituksen Sipsiblogi on saanut kohtuullista medianäkyvyyttä, minkä ansiosta sivustolle on viikon sisään eksynyt reilusti yli 5000 uutta kävijää! Tervetuloa siis kaikille tuoreille lukijoille, ja vanhoille lukijoille kiitos uskollisesta lukijuudesta. Toivepostiakin on tullut jopa hämmentävän runsaasti, ja pyrin toteuttamaan niitä parhaani mukaan talven mittaan.
Yle Tampereen iltapäivälähetyksessä jutustellessani repäisin auki Real Snacksin Paprika Jam -pussin ja muodostin toimittajalle lyhyen suusanallisen arvion, mutta syvällisempää analyysia en viitsinyt alkaa radiossa suorittamaan. En lähtökohtaisesti ole maailman suurin paprikasipsien fani, mutta pussin lupaus makeantulisuudesta herätti mielenkiinnon.
Rakenne: Kuten Real Snacksin sipsit yleensäkin, Paprika Jamit on paistettu erinomaisen rapeiksi. Lastut ovat pääosin ohuita ja melko pieniä, ja niiden väri on osin paiston, osin mausteen ansiosta kuparisen oranssihtava. Rasvaa on sipseissä erittäin niukasti, mikä yhdessä tymäkän mausteen kanssa tekee kokemuksesta rahtusen kuivan.
Maku: Paprika tujahtaa puraistessa suuhun vahvana ja jokseenkin savuisenakin, muttei kuitenkaan ehkä niin makeana kuin odottaisi tai soisi. Tästä huolimatta makua on yllin kyllin, ja maukkaan perunan kera tasapaino on kunnossa. Päällimmäinen adjektiivi näiden kuvailemiseen lienee mausteinen, makeantulisuutta en niinkään allekirjoita.
Kokonaisuus: Paprikasipsien joukossa Paprika Jam kiipeää korkealle, mutta on sellaisenaan kenties hieman puuduttavaa rouskuteltavaa. Makeampana tämä lastu toimisi huomattavasti paremmin, mutta korjauskeinona voi käyttää myös raikasta ja/tai makeahkoa dippiä.
Real Snacksin Chipventures-sarja sisältää monenlaisia kiehtovia sipsiavauksia, joiden yksi haara ovat kaurasta valmistetut Oatis-snacksit.
Oatiksia löytyy esimerkiksi mustikkapiirakan ja kaneliomenan makuisina, mutta tällä kertaa mieli himosi suolaista ja hyllystä tarttui kotiin Arrabbiata Pesto -mausteinen versio.
Rakenne: Oatis-kaurasnacksit ovat melko paksuja ja jokseenkin tyynymäisiä, mikä tuo mieleen monetkin eri kauramurot. Rapeus on samaa luokkaa esimerkiksi linssi- ja ruissipsien kanssa, mutta suhteellisen korkeasta rapeudesta huolimatta suussamössööntymisaika on todella lyhyt. Pureskellessa Oatiksista lähtee vaimoni mukaan ”hirveä meteli”.
Maku: Makukokemuksena Arrabbiata Pesto on lempeä ja jokseenkin kermainen. Kauramassa on miellyttävän ja neutraalihkon makuista. Tomaatin, juuston, chilin ja valkosipulin makuiseksi luvattu mauste on myös sinänsä hyvää, mutta lopulta erittäin mietoa ja/tai niukkaa. Jälkimakuna suuhun jää lähinnä kaura.
Kokonaisuus: Oatikset ovat hyvänmakuisia ja rakenteeltaan miellyttäviä naposteita, joilta kuitenkin toivoisi huomattavasti enemmän ytyä. Nykyisellään kokonaisuus jää hieman valjuksi. Kauramassa on sen verran hyvää, että täytynee myöhemmin palata villimpien makujen äärelle.
Tämä on sanapari, jolla kuulee kenties useimmiten salt & vinegar -sipsejä luonnehdittavan. Meikäläiselle kyseessä on todellakin aikuisiällä opeteltu mieltymys, joka maistuu etenkin oluen kyytipoikana ja on sikäli harvinainen sipsilaatu, ettei niitä tule oikeastaan koskaan ns. turbonaposteltua, vaan aina jokseenkin maltillisesti nautiskellen.
Salt & vinegar -laatuja on sourcream & onionien tapaan markkinoilla lukuisia, ja siksi ne soveltuvatkin oivallisesti historian toisen Historian sipsien rapinaa -sipsiraadin arvioitaviksi.
Neljä kauppaa koluamalla ruodittaviksi löytyivät (satunnaisessa järjestyksessä) Taffel Kartanon Merisuola & Balsamico, Estrella Salt & Vinegar, Tesco Sea Salt & Cider Vinegar, Pipers Crisp & Co. Cider Vinegar & Sea Salt, Crusti Croc Kettle Cooked Salt + Vinegar sekä Real Snacks Salt & Vinegar. Lisäksi julkaisun innokas lukija postitti Hollannista arvioitavaksemme Pringlesin Salt & Vinegar -variantin, jota ei nykyisellään tietääkseni kotimaasta saa. Kiitos Atte!
Raatiin kuuluvat jälleen päivystävän snackspertin lisäksi viime raadista tutut Hanna ja Mari, joista kummankin asiantuntemuksesta ja arviointikyvystä menen edelleen tuoreustakuuseen.
“Olen aina tykännyt salt & vinegareista. Mitä etikkaisempi, sitä parempi. Parasta on, jos etikkaisuus saa heti ensipuraisulla aikaan kunnon puistatukset ja naaman solmuun. Suomessa viinietikkasipsit tuntuvat olevan usein hieman suomalaiseen makuun lantrattuja, toivottavasti maistelun myötä löytyy kunnon kirpeyttäkin”, Hanna pohtii etukäteen.
“Eräs kaveri kävi aikoinaan Australiassa ja palattuaan julisti etikkasipsien ilosanomaa, mutta Suomesta ei hänen mukaansa ole koskaan saanut ‘kunnon’ salt & vinegareita. Toivottavasti siis tosiaan nyt löytyisi tarpeeksi räväkkyyttä hänenkin makuunsa”, Mari tuumii.
Puoluettomuuden varmistamiseksi sokkomaistelun fasilitoi ulkopuolinen luotettu taho. Arviointiasteikoksi asetettiin 0,0–5,0 ja kaikkien arvioitsijoiden pisteet laskettiin lopuksi yhteen. Maksimipistemäärä on siis 15. Sipsejä arvioidaan tässä tapauksessa enemmän suhteessa toisiinsa kuin universaalisti kaikkiin sipseihin.
Hapokkaan kirpeyden etsintä alkakoon!
Crusti Croc Kettle Cooked Salt + Vinegar: 12,4 pistettä
Raati kiitti: Komea ulkonäkö, isoja lastuja. Todella rapea kokemus, joka on jo vähän kovuuden rajalla. Suolaa on silminnähtävästikin kunnolla ja kirpeys lyö nyrkillä naamaan. Etikan ja suolan maun hälvettyä pohjalta löytyy hyvä perunan maku.
Raati moitti: Ovatko nämä jo vähän liiankin rapeita? Etikkaan yhdistettynä kokemus raatelee kitalakea armotta.
Estrella Salt & Vinegar: 10,1 pistettä
Raati kiitti: Kuorta on sipseissä kauniisti. Todella rapeita, runsas ja maukas rasvaisuus, perunan makukin on hyvä. Etikan ja suolan tasapaino kohdillaan.
Raati moitti: Etikkaa saisi kuitenkin olla rahtusen enemmän, nykyisellään se häviää suusta turhan nopeasti. Erään raatilaisen mieleen liian makeita.
Pringles Salt & Vinegar: 8,3 pistettä
Raati kiitti: Kenties otannan kirpein etikkaisuus, joka myös maistuu hyvältä. Lastu sulaa kielelle kuin hattara.
Raati moitti: Pringles jakaa jälleen mielipiteet. Pringlesin perusmaku häiritsee ehkä tässä tapauksessa enemmän kuin monien muiden makujen kohdalla. Pringlesin perusmaku kolahtaa suolan ja viinietikan kanssa omituisella tavalla.
Real Snacks Salt & Vinegar: 6,5 pistettä
Raati kiitti: Hyvä tasapaino, mutta makua saisi olla enemmän. Plussaa maalaislastumaisuudesta.
Raati moitti: Kalpea paisto, suola puuttuu. Kokonaisuus on melko tylsä eikä lopulta järin rapea. Etikka on maussa lähinnä takapotkunomaisena häivähdyksenä.
Tesco Finest Sea Salt & Cider Vinegar: 5,3 pistettä
Raati kiitti: Hyvä paisto, paksuus ja rapeus. Tarvittaessa mässäiltävä.
Raati moitti: Todella kitkerä jälkimaku; kuin salaatti, johon on hulahtanut liikaa balsamicoa. Peruna ei maistu yhtään. Suolaa todella epätasaisesti.
Pipers Crisp & Co Cider Vinegar & Sea Salt: 4,0 pistettä
Raati kiitti: Rapea, hyvä rasvan tasapaino, koostumus hyvässä tasapainossa ja testin kärkipäätä.
Raati moitti: Järkyttävän makea. Makeus peittää etikkaisuuden ja etikkakin maistuu vähän halvalta. Maussa outo juustoisuus.
Taffel Kartanon Merisuola & Balsamico: 3,2 pistettä
Raati kiitti: –
Raati moitti: Kuiva, massainen ja pahvinen koostumus. Sokerinen. Ulkonäkö lupasi enemmän, nahkeita. Hankala uskoa Kartanon perunalastuiksi! Voiko kyseessä olla vain huono erä?
Loppuhuomioita
Crusti Crocia ja Pringlesia lukuun ottamatta kirpeyttä olisi toivonut kaikkiin ehdokkaisiin lisää. Eikö suomalaisille voi tehdä sipsejä, joita ei voi mättää 300 grammaa kertaheitolla?
Pringlesin Salt & Vinegar -makua toivoisi todellakin myös suomalaisiin sipsihyllyihin. Kartanon perunalastujen kehno menestys oli raadille todellinen yllätys, Kartano kun yleensä on melkoinen laadun tae.
Raadissa kuultua: ”Tie pettymyksiin on päällystetty Kartanon Merisuola & Balsamico -sipseillä.”
Voisin ryhtyä täyspäiväiseksi kasvissyöjäksi ellei kebabia olisi olemassa. Ruokavalioni koostuu jo nykyisellään pääasiassa kasviksista, juureksista ja pavuista, joten loikka ei lopulta olisi valtava. Valitettavasti olen kuitenkin voimaton kebabin edessä.
Kebabeläimen jalasta vuollut lastut maistuvat taivaallisilta salaatin kanssa, pizzan päällä, ranskalaisten kaverina ja pitaleivän sisällä, kaikissa yhteyksissään mielellään majoneesin kera. Vegaaniset kebab-korvikkeet eli kebabikkeet maistuvat useimmiten täysin kelvollisilta, mutta eivät ainakaan toistaiseksi ole vielä yltäneet aidon asian tasolle kieltä kostuttavan rasvaisuuden ja suutuntuman osalta.
Pyhännältä käsin operoiva Real Snacks on jo aiemmin kehitellyt yhden 2010-luvun innovatiivisimmista sipsimauista: ketsupin, sinapin ja kurkkusalaatin makuiset Kaikilla mausteilla -perunalastut ovat palkinnon arvoinen keksintö, joka naittaa grillikioskikokemuksen saumattomasti rapeaan naposteluun. Voitte siis kuvitella riemuni, kun ruokakauppareissulla törmäsin tymäkkänä herkkuna mainostettuihin Flaming Kebab -sipseihin.
Suurin osa lihasipseistä maistuu lopulta lähinnä tunkkaiselta joulukinkulta, eivätkä ne herätä meikäläisessä järin suuria tunteita. Positiivisia poikkeuksiakin löytyy: hiljattain Espanjasta vastaanottamani Sabor a Jamón -sipsit olivat ensimmäiset lihasipsit, joita pystyn varauksetta suosittelemaan. Odotukseni kebabsipsejä kohtaan ovat siis ristiriitaiset.
Rakenne: Flaming Kebab -sipseissä on Real Snacksin tuotteille tunnusomaiset leveät ja syvät poimut. Rapeutta on melkoisesti, mutta paisto on valitettavasti epätasainen ja palaneita yksilöitä on pussissa harmillisen paljon. Pureskelutuntuma on silti pääasiassa erinomainen ja lastut ovat miellyttävän kookkaita, mikä on dippaamisen kannalta olennaista.
Maku ilman dippiä: Real Snacksin velhot ovat onnistuneet uuttamaan perunalastuihinsa todellista kebabin makua, ja vielä melko tujakastikin. Flaming Kebab ei muistuta juuri muista lihasipseistä, vaan on selvästi täysin omalla tasollaan. Suolaa on juuri sopivasti. Maustetta on lastuissa tasaisesti ja hennon savuisen kebabin seassa ui pieni bbq-vivahde ja terve perunan maku. Pidemmän päälle maun intensiteetti alkaa ehkä rahtusen puuduttaa, jolloin kuvaan astuu dippi.
Kokonaisuus dipin kanssa: Ehdin hetken pelätä, että Broadway-dippi on turhan terhakka makupari jo lähtökohtaisesti vahvasti maustetuille sipseille, mutta yhdistelmä toimii lopulta hämmästyttävän hyvin. Taffel Broadway -dippi ei ole liian sipulinen, ja onnistuu vahvasta maustaan olemaan yllättävän raikas. Kokonaisuutena Flaming Kebab ja Broadway ovat kuin hyvä kebabannos. Tulevaisuudessa Flaming Kebabeja voisi kokeilla dipata myös silkkaan maustamattomaan kermaviiliin.
Arvosana: Flaming Kebab sellaisenaan 4,0/5, Broadway-dipin kanssa 4,1/5.
Kuten jossain aiemmassa kirjoituksessa tuli mainittua, sourcream & onion on todellinen sipsien Toyota Corolla, luotettava työjuhta, ajaton klassikko ja peruskivi, jonka saatavuuteen ja perusolemukseen voi luottaa.
Osapuilleen jokaisella sipsivalmistajalla on sourcream & onionista oma näkemyksensä. Siksipä se onkin oivallinen kohde Historian Sipsien Rapinaa –blogin ensimmäiselle sipsiraadille. Arvioitavat merkit ovat Snack Day (ent. Crusti Croc, Lidl), Taffel, Pirkka, Real Snacks, Lay’s, Rainbow, Pringles ja Estrella. Raati olisi halunnut mukaan vielä First Pricen, mutta ei onnistunut löytämään kyseistä tuotetta ennen raadin järjestämispäivää.
Arvovaltainen raatimme koostuu kuin tahattomasti Sisko SavonlahdenEhkä tänä kesänä kaikki muuttuu -teoksen inspiroimana pääasiassa kolmekymppisistä naisista, joille sourcream & onion -sipsien voi hyvällä omatunnolla todeta olleen sukupolvikokemus. Raatiin kuuluvat päivystävän snackspertin lisäksi henkilöt Hanna Junkkari ja Mari Uusivirta, joista kummankin asiantuntemuksesta ja arviointikyvystä menen tuoreustakuuseen. Raatia täydensi myös juuri sipsipolkunsa aloittanut taloutemme kolmevuotias, joka kommentoi kaikkien sipsien olleen ”melko hyviä, paitsi yksi oli melko pahaa”.
Puoluettomuuden varmistamiseksi sokkomaistelun fasilitoi ulkopuolinen luotettu taho. Arviointiasteikoksi asetettiin 0,0–5,0 ja kaikkien arvioitsijoiden pisteet laskettiin lopuksi yhteen. Maksimipistemäärä on siis 15.
”Olen sellainen ihminen, joka reissuun lähtiessään menee perillä aina ensimmäisenä ruokakauppaan ja sipsihyllylle. Ehkä se kertoo minusta tarpeeksi”, Hanna Junkkari luonnehtii itseään.
”Itse tahtoisin lähinnä lainata pikkuveljeäni: mulla ei oo nälkä, missä ne sipsit on?” Mari Uusivirta täydentää. Siispä asiaan: Sourcream & onionit on listattu alla paremmuusjärjestykseen alkaen voittajasta. Kulhoissa esiintyvät numeroteipit ilmaisevat maistelujärjestystä.
Estrella: 8,3 pistettä
Raati kiitti: ”Paljon makua, myös peruna maistuu sopivasti. Tuttu ja turvallinen maku, josta tulee lapsuus mieleen. Pehmeä jälkimaku. Hyvä paisto.”
Raati moitti: ”Maustetta paikoin epätasaisesti, myös paistossa epätasaisuutta ja paikoin palaneisuutta.”
Taffel: 7,8 pistettä
Raati kiitti: ”Nostalginen, vähän löysäkin maku, mutta hyvällä tavalla. Vaatii hetken suussaolon, että pääsee oikeuksiinsa. Hyvän kokoisia, kaunis väri.”
Raati moitti: ”Öljyisyys korostuu liikaa. Nämäkin paikoin palaneita reunoilta, todela vaihtelevaa paistoa ja maustuneisuutta pussissa.” (Jälkeenpäin mainittua: ”Sattuiko Taffelilta huono erä? Yleensä näihin on voinut luottaa.”)
Snack Day (Lidl): 7,8 pistettä
Raati kiitti: ”Paljon makua, sopivan kirpsakka ja hapan. Hyvä sourcreamin ja onionin suhde. Rapeita. Kokonaisuudessa maistuu myös lievä juustoisuus.”
Raati moitti: ”Maku jopa vähän hyökkäävä ja melko suolainen, mikä voi olla hyvä tai huono asia.”
Pirkka: 6,3 pistettä
Raati kiitti: ”Uskomattoman rapeita, tasainen laatu. Kaunis väri ja hyvin sipsimäiset piirteet. Paras jälkimaku.”
Raati moitti: ”Maku on hyvä, mutta sitä saisi olla enemmän, jäävät vähän laimeiksi. Ovat niin rapeita, että kitalaki menee rikki.”
Real Snacks: 4,9 pistettä
Raati kiitti: ”Lempeä maku, jossa korostuu huomattavasti sipuli. Näissäkin esiintyy juustoisuutta, riippuu maistajasta tykkääkö vai ei.”
Raati moitti: ”Hapankerma tuntuu puuttuvan lähes kokonaan, vähän lattea ja tunkkainenkin maku. Kaipaavat kipeästi dippiä.”
Raati moitti: ”Vähän teollinen kokemus, Pringlesin ominaismaku puskee liikaa läpi, maustetta saisi olla enemmän.”
Rainbow: 3,2 pistettä
Raati moitti: ”Maku häviää suusta nopeasti, jäljelle jää pahvisuus ja suolaisuus. Liikaa rasvaa. Ulkonäkö antoi odottaa perunalta maistuvaa tuotetta, petti odotukset.”
Lay’s: 0,5 pistettä
Raati moitti: ”Kitkerä, maistuu palaneelta sipulijauheelta, inhottava, karvas. Kamala ajatella, että ostaisi näitä sipsinhimoissaan ja pussin korkattuaan joutuisi kohtaamaan tällaisia. Yksinkertaisesti pahaa, vie mielen kellariin.”
Loppuhuomioita
Mikään vertailuun osallistuneista ei lopulta saanut järin korkeita pisteitä, mikä ehkä kertoo sourcream & onionien keskitien kulkijuudesta. Voittajat olivat perusvarmoja ja -hyviä kulutustuotteita, joihin tulee säännöllisesti tartuttua kun erikoisemmat viritykset alkavat kyllästyttää.
Yleisellä tasolla sourcream-osuutta olisi toivonut enemmän suurimpaan osaan kilpailijoita. Sourcream & onion myös tunnetusti hyötyy hyvän dipin kanssa parittamisesta, joten paljaan sipsivertailun lisäksi saattaisi olla hyvä suorittaa toinen maistelu myös dipeillä. Tuoreuden kanssa ei yhdelläkään sipsillä ollut ongelmia.
Huomionarvoista on, että Lay’sin sourcream & onion on muistini mukaan ensimmäinen kerta, kun en ole pystynyt syömään sipsipussia loppuun vaan olen joutunut kaatamaan sen sisällön roskiin.
