Sipsiblogin ystävä Hanna lahjoitti arvioitavaksi kerrassaan erikoisen löydön: leivänmakuisia Pringlesejä. En muista, että olisin aiemmin törmännyt aivan vastaavaan konseptiin, vaikka kaikenlaisia erikoisiamakuyhdistelmiä ja sipsikonsepteja on vuosien varrella tullut vastaan.
Rakenne: En keksi enää tässä kohtaa Pringlesien koostumuksesta yhtään mitään uutta sanottavaa. Olennainen on jo todettu aiemmissa Pringles-arvioissani. Avainsanoja ovat aina ja ikuisesti tasalaatuisuus ja jauhoinen pseudorapeus.
Maku: Focaccia-Pringlesit ovat yllättävän maukkaita eikä ole täysi mahdottomuus, etteikö niiden maun saisi jopa veikattua oikein sokkotestissä. Mausteessa korostuvat etenkin rosmariini, oliivi ja sipuli – sekä suola, jota on aivan järkyttävän paljon. Jokseenkin pizzahtavassa kokonaisuudessa on myös harvinaisen vähän Pringlesien ominaismakua. Itse en Pringles-massan mausta niin välitä, eli tälle arvioijalle tämä on lieventävä asianhaara.
Kokonaisuus: Foccacia-variantti on Pringlesien joukossa maukkaimmasta päästä, mutta kärsii suolaisuudestaan. Miedommalla suolauksella käsissä olisi ainakin kolmosen sipsi.
Arvosana: 2,6 pistettä viidestä.
Dippisuositus: Ehkä jotain makeaa suolaisuuden tasapainoksi?
Päivystävä snackspertti on jo sen verran varttunut, että muistaa hyvin, kun Pringlesit rantautuivat Suomeen vuonna 1999. Tennispallopurkissa asustavat sipsit olivat vuosituhannen vaihteen Oulussa jotain yhtä ufoa kuin Solero Shotsit, Matrix ja hiljattain käyttöön otettu euro.
Pringlesejä oli tasan kahta makua: punaista ja vihreää. Jompaakumpaa tuli hankittua lähi-Valintatalosta vähintään kerran viikossa koulun jälkeen ennen iltapäivän Tony Hawk’s Pro Skater -sessioita.
Sittemmin Pringles-makujen määrä marketeissa on moninkertaistunut, enkä muista ostaneeni punaista tuubia vuoden 2010 jälkeen. Ollaan siis jännän äärellä! Miten aika on kohdellut perus-Pringlesejä?
Rakenne: Pringlesien rakenne on kuin laboratoriossa kehitelty, ja niinhän se luultavasti itse asiassa onkin. Niitä leimaa tismalleen sama jauhoinen pseudorapeus kuin kaikkia muitakin saman tuotemerkin sipsejä. Rasvan määrä on optimoitu, ja sileästä massasta paistetut puristelastut katoavat kurkusta alas miellyttävän suoraviivaisesti. Kuten yleensä, myös tämän purkin pohjalla oli muutama lohjennutta yksilöä, mutta muutoin jokainen sipsi on kunnoltaan täydellinen.
Maku: Punaisen purkin asukit ilmentävät Pringlesin steriiliä ja ehtoollisleipämäistä perusmakua puhtaimmillaan. Maku muistuttaa etäisesti perunasta ja suolaa on lopulta paljon maltillisemmin, kuin muistelin. Rakenteen jauhoisuus tunkee myös makuun. Ennen kaikkea Pringlesit ilman lisämakuja ovat kuitenkin äärimmäisen mauttomia.
Kokonaisuus: Paljaimmillaan Pringles on kuin platoninen idea perunalastusta. Aika on kuitenkin riisunut punaisesta perusmausta kaiken sen eksotiikan, joka Pringlesejä aikoinaan ympäröi. Jäljelle jää vain purkillinen äärimmäisen mauttomia kloonilastuja, jotka kyllä paremman puutteessa menettelevät, mutta hyötyvät huomattavasti oikeastaan mistä tahansa dipistä.
Mitähän Ekomies muuten olisi mieltä tuotepakkauksesta, johon on käytetty niin metallia, muovia kuin kartonkiakin?
Gårdschips Parmesanin aiheuttaman taannoisen snackstaasin jälkeen tuntuu jokseenkin hupsulta arvioida enää muita juustosipsejä. Koska kuitenkin olen suuri Pringlesien, juustosipsien ja sanaleikkien ystävä, en voinut vastustaa hupsunhauskasti nimettyä uutuusmakua.
Cheesy Cheese tuo nimensä puolesta mieleen rakastamani rap-legenda Eazy-E:n, josta puolestaan tulee mieleen tämä täysin hillitön hiljattain kohtaamani lelukonsepti: Eazy-He. Mutta tämä ei ole lelublogi, joten mennään suoraan sipsiarvion pariin!
Rakenne: Olen tässä vaiheessa kuvaillut Pringles-lastun rakenteen niin monessa artikkelissa, että se lienee jo turhaa toistoa. Cheesy Cheeset ovat perusolemukseltaan jetsulleen samanlaisia kuin kaikki muutkin perinteisestä Pringles-massasta valmistetut Pringlesit. Juustojauhe värjää lastua aavistuksen oranssiin suuntaan, mutta ulkonäön perusteella näitä olisi erittäin hankala poimia Pringles-tunnistusrivistä.
Maku: Tällä kertaa Pringles-perusmakua täydentää jokseenkin cheddarinen ja esanssinen juustomauste, joka on melko pistävä ja tuo mieleen Pirkan juustonachot, joita yhteen aikaan söin paljon ja jatkuvasti. Maissimassan kanssa sama mauste on vähemmän irrallisen tuntuinen, Pringles-yhteydessä jokseenkin häiritsevä eikä istu asiayhteyteen.
Kokonaisuus: Herra Pringle ei ole ehkä miettinyt tätä tuotetta ihan loppuun asti. Pringles-lastun perusmaku kaipaa kaverikseen varta vasten kehitettyä juustomaustetta, ei geneeristä juustopölyä. Kaupan hyllylle näytti ilmestyneen Cheddar & Sour Cream -varianttikin, täytynee tutustua myös siihen pikapuoliin.
Arvosana: 1,9 pistettä viidestä.
Uutuus! Koska minulta kysellään jatkuvasti suosituksia erilaisista sipsi- ja dippiyhdistelmistä, liitän tästä lähtien jokaisen sipsiarvion yhteyteen myös tarkoin mietityn dippisuosituksen. Cheesy Cheesen kohdalla snackspertin virallinen dippisuositus on Ranch.
Siinä missä kotimaiset sipsitehtaat ovat kääntyneet esimerkiksi linssin tai kikherneen puoleen etsiessään vaihtoehtoa perunalle, Pringlesin uudehko tuotesarja tuo tuttuun peruskonseptiin mukaan riisin.
Rice Fusion -sarja kattaa pääasiassa itämaisia makuja, kuten Peking Duck Hoisin Sauce, Japanese BBQ Teriyaki, Tandoori Chicken Masala ja jokseenkin sattumalta hyllystä mukaan testattavaksi tarttunut Malaysian Red Curry.
Koostumus: Riisi-Pringles on perusversiota jokseenkin rapeampi ja kevyempi. Kuivahko lastu hajoaa pureskellessa sirpaleiksi, eikä varsinaisesti liukene tai mössöönny. Riisin osuus kokonaisuudessa jää alle 25 prosentin, mutta tuntuupa lastu silti kuitenkin jopa merkittävästi erilaiselta verrattuna klassiseen Pringlesiin.
Maku: Kuvittele poimivasi suuhusi lusikallinen itämaisen valmisaterian mukana tulevaa maustesekoitusjauhetta ja pääset hyvin lähelle Malaysian Red Curry -kokemusta. Maku on hyökkäävä, kuiva, rahtusen teollinen ja ennen kaikkea kaiken muun alleen hautaava. Olisi ollut mukava tietää, miten riisimassan maku eroaa perunamassasta, mutta toistaiseksi tämä jää arvoitukseksi. Curryn maku viipyilee suussa ja huulilla vielä tuntikausia maistelun jälkeenkin, eikä vähimmässäkään määrin hyvällä tavalla.
Kokonaisuus: Riisi-Pringles on koostumukseltaan miellyttävä tuttavuus, jonka tärvelee täysin kamala ja nyanssiton mauste. Täytynee testata jossain kohtaa jokin toinenkin Rice Fusion -sarjan maku, jotta riisimassan mausta pääsisi kunnolla jyvälle.
Tämä on sanapari, jolla kuulee kenties useimmiten salt & vinegar -sipsejä luonnehdittavan. Meikäläiselle kyseessä on todellakin aikuisiällä opeteltu mieltymys, joka maistuu etenkin oluen kyytipoikana ja on sikäli harvinainen sipsilaatu, ettei niitä tule oikeastaan koskaan ns. turbonaposteltua, vaan aina jokseenkin maltillisesti nautiskellen.
Salt & vinegar -laatuja on sourcream & onionien tapaan markkinoilla lukuisia, ja siksi ne soveltuvatkin oivallisesti historian toisen Historian sipsien rapinaa -sipsiraadin arvioitaviksi.
Neljä kauppaa koluamalla ruodittaviksi löytyivät (satunnaisessa järjestyksessä) Taffel Kartanon Merisuola & Balsamico, Estrella Salt & Vinegar, Tesco Sea Salt & Cider Vinegar, Pipers Crisp & Co. Cider Vinegar & Sea Salt, Crusti Croc Kettle Cooked Salt + Vinegar sekä Real Snacks Salt & Vinegar. Lisäksi julkaisun innokas lukija postitti Hollannista arvioitavaksemme Pringlesin Salt & Vinegar -variantin, jota ei nykyisellään tietääkseni kotimaasta saa. Kiitos Atte!
Raatiin kuuluvat jälleen päivystävän snackspertin lisäksi viime raadista tutut Hanna ja Mari, joista kummankin asiantuntemuksesta ja arviointikyvystä menen edelleen tuoreustakuuseen.
“Olen aina tykännyt salt & vinegareista. Mitä etikkaisempi, sitä parempi. Parasta on, jos etikkaisuus saa heti ensipuraisulla aikaan kunnon puistatukset ja naaman solmuun. Suomessa viinietikkasipsit tuntuvat olevan usein hieman suomalaiseen makuun lantrattuja, toivottavasti maistelun myötä löytyy kunnon kirpeyttäkin”, Hanna pohtii etukäteen.
“Eräs kaveri kävi aikoinaan Australiassa ja palattuaan julisti etikkasipsien ilosanomaa, mutta Suomesta ei hänen mukaansa ole koskaan saanut ‘kunnon’ salt & vinegareita. Toivottavasti siis tosiaan nyt löytyisi tarpeeksi räväkkyyttä hänenkin makuunsa”, Mari tuumii.
Puoluettomuuden varmistamiseksi sokkomaistelun fasilitoi ulkopuolinen luotettu taho. Arviointiasteikoksi asetettiin 0,0–5,0 ja kaikkien arvioitsijoiden pisteet laskettiin lopuksi yhteen. Maksimipistemäärä on siis 15. Sipsejä arvioidaan tässä tapauksessa enemmän suhteessa toisiinsa kuin universaalisti kaikkiin sipseihin.
Hapokkaan kirpeyden etsintä alkakoon!
Crusti Croc Kettle Cooked Salt + Vinegar: 12,4 pistettä
Raati kiitti: Komea ulkonäkö, isoja lastuja. Todella rapea kokemus, joka on jo vähän kovuuden rajalla. Suolaa on silminnähtävästikin kunnolla ja kirpeys lyö nyrkillä naamaan. Etikan ja suolan maun hälvettyä pohjalta löytyy hyvä perunan maku.
Raati moitti: Ovatko nämä jo vähän liiankin rapeita? Etikkaan yhdistettynä kokemus raatelee kitalakea armotta.
Estrella Salt & Vinegar: 10,1 pistettä
Raati kiitti: Kuorta on sipseissä kauniisti. Todella rapeita, runsas ja maukas rasvaisuus, perunan makukin on hyvä. Etikan ja suolan tasapaino kohdillaan.
Raati moitti: Etikkaa saisi kuitenkin olla rahtusen enemmän, nykyisellään se häviää suusta turhan nopeasti. Erään raatilaisen mieleen liian makeita.
Pringles Salt & Vinegar: 8,3 pistettä
Raati kiitti: Kenties otannan kirpein etikkaisuus, joka myös maistuu hyvältä. Lastu sulaa kielelle kuin hattara.
Raati moitti: Pringles jakaa jälleen mielipiteet. Pringlesin perusmaku häiritsee ehkä tässä tapauksessa enemmän kuin monien muiden makujen kohdalla. Pringlesin perusmaku kolahtaa suolan ja viinietikan kanssa omituisella tavalla.
Real Snacks Salt & Vinegar: 6,5 pistettä
Raati kiitti: Hyvä tasapaino, mutta makua saisi olla enemmän. Plussaa maalaislastumaisuudesta.
Raati moitti: Kalpea paisto, suola puuttuu. Kokonaisuus on melko tylsä eikä lopulta järin rapea. Etikka on maussa lähinnä takapotkunomaisena häivähdyksenä.
Tesco Finest Sea Salt & Cider Vinegar: 5,3 pistettä
Raati kiitti: Hyvä paisto, paksuus ja rapeus. Tarvittaessa mässäiltävä.
Raati moitti: Todella kitkerä jälkimaku; kuin salaatti, johon on hulahtanut liikaa balsamicoa. Peruna ei maistu yhtään. Suolaa todella epätasaisesti.
Pipers Crisp & Co Cider Vinegar & Sea Salt: 4,0 pistettä
Raati kiitti: Rapea, hyvä rasvan tasapaino, koostumus hyvässä tasapainossa ja testin kärkipäätä.
Raati moitti: Järkyttävän makea. Makeus peittää etikkaisuuden ja etikkakin maistuu vähän halvalta. Maussa outo juustoisuus.
Taffel Kartanon Merisuola & Balsamico: 3,2 pistettä
Raati kiitti: –
Raati moitti: Kuiva, massainen ja pahvinen koostumus. Sokerinen. Ulkonäkö lupasi enemmän, nahkeita. Hankala uskoa Kartanon perunalastuiksi! Voiko kyseessä olla vain huono erä?
Loppuhuomioita
Crusti Crocia ja Pringlesia lukuun ottamatta kirpeyttä olisi toivonut kaikkiin ehdokkaisiin lisää. Eikö suomalaisille voi tehdä sipsejä, joita ei voi mättää 300 grammaa kertaheitolla?
Pringlesin Salt & Vinegar -makua toivoisi todellakin myös suomalaisiin sipsihyllyihin. Kartanon perunalastujen kehno menestys oli raadille todellinen yllätys, Kartano kun yleensä on melkoinen laadun tae.
Raadissa kuultua: ”Tie pettymyksiin on päällystetty Kartanon Merisuola & Balsamico -sipseillä.”
Kuten jossain aiemmassa kirjoituksessa tuli mainittua, sourcream & onion on todellinen sipsien Toyota Corolla, luotettava työjuhta, ajaton klassikko ja peruskivi, jonka saatavuuteen ja perusolemukseen voi luottaa.
Osapuilleen jokaisella sipsivalmistajalla on sourcream & onionista oma näkemyksensä. Siksipä se onkin oivallinen kohde Historian Sipsien Rapinaa –blogin ensimmäiselle sipsiraadille. Arvioitavat merkit ovat Snack Day (ent. Crusti Croc, Lidl), Taffel, Pirkka, Real Snacks, Lay’s, Rainbow, Pringles ja Estrella. Raati olisi halunnut mukaan vielä First Pricen, mutta ei onnistunut löytämään kyseistä tuotetta ennen raadin järjestämispäivää.
Arvovaltainen raatimme koostuu kuin tahattomasti Sisko SavonlahdenEhkä tänä kesänä kaikki muuttuu -teoksen inspiroimana pääasiassa kolmekymppisistä naisista, joille sourcream & onion -sipsien voi hyvällä omatunnolla todeta olleen sukupolvikokemus. Raatiin kuuluvat päivystävän snackspertin lisäksi henkilöt Hanna Junkkari ja Mari Uusivirta, joista kummankin asiantuntemuksesta ja arviointikyvystä menen tuoreustakuuseen. Raatia täydensi myös juuri sipsipolkunsa aloittanut taloutemme kolmevuotias, joka kommentoi kaikkien sipsien olleen ”melko hyviä, paitsi yksi oli melko pahaa”.
Puoluettomuuden varmistamiseksi sokkomaistelun fasilitoi ulkopuolinen luotettu taho. Arviointiasteikoksi asetettiin 0,0–5,0 ja kaikkien arvioitsijoiden pisteet laskettiin lopuksi yhteen. Maksimipistemäärä on siis 15.
”Olen sellainen ihminen, joka reissuun lähtiessään menee perillä aina ensimmäisenä ruokakauppaan ja sipsihyllylle. Ehkä se kertoo minusta tarpeeksi”, Hanna Junkkari luonnehtii itseään.
”Itse tahtoisin lähinnä lainata pikkuveljeäni: mulla ei oo nälkä, missä ne sipsit on?” Mari Uusivirta täydentää. Siispä asiaan: Sourcream & onionit on listattu alla paremmuusjärjestykseen alkaen voittajasta. Kulhoissa esiintyvät numeroteipit ilmaisevat maistelujärjestystä.
Estrella: 8,3 pistettä
Raati kiitti: ”Paljon makua, myös peruna maistuu sopivasti. Tuttu ja turvallinen maku, josta tulee lapsuus mieleen. Pehmeä jälkimaku. Hyvä paisto.”
Raati moitti: ”Maustetta paikoin epätasaisesti, myös paistossa epätasaisuutta ja paikoin palaneisuutta.”
Taffel: 7,8 pistettä
Raati kiitti: ”Nostalginen, vähän löysäkin maku, mutta hyvällä tavalla. Vaatii hetken suussaolon, että pääsee oikeuksiinsa. Hyvän kokoisia, kaunis väri.”
Raati moitti: ”Öljyisyys korostuu liikaa. Nämäkin paikoin palaneita reunoilta, todela vaihtelevaa paistoa ja maustuneisuutta pussissa.” (Jälkeenpäin mainittua: ”Sattuiko Taffelilta huono erä? Yleensä näihin on voinut luottaa.”)
Snack Day (Lidl): 7,8 pistettä
Raati kiitti: ”Paljon makua, sopivan kirpsakka ja hapan. Hyvä sourcreamin ja onionin suhde. Rapeita. Kokonaisuudessa maistuu myös lievä juustoisuus.”
Raati moitti: ”Maku jopa vähän hyökkäävä ja melko suolainen, mikä voi olla hyvä tai huono asia.”
Pirkka: 6,3 pistettä
Raati kiitti: ”Uskomattoman rapeita, tasainen laatu. Kaunis väri ja hyvin sipsimäiset piirteet. Paras jälkimaku.”
Raati moitti: ”Maku on hyvä, mutta sitä saisi olla enemmän, jäävät vähän laimeiksi. Ovat niin rapeita, että kitalaki menee rikki.”
Real Snacks: 4,9 pistettä
Raati kiitti: ”Lempeä maku, jossa korostuu huomattavasti sipuli. Näissäkin esiintyy juustoisuutta, riippuu maistajasta tykkääkö vai ei.”
Raati moitti: ”Hapankerma tuntuu puuttuvan lähes kokonaan, vähän lattea ja tunkkainenkin maku. Kaipaavat kipeästi dippiä.”
Raati moitti: ”Vähän teollinen kokemus, Pringlesin ominaismaku puskee liikaa läpi, maustetta saisi olla enemmän.”
Rainbow: 3,2 pistettä
Raati moitti: ”Maku häviää suusta nopeasti, jäljelle jää pahvisuus ja suolaisuus. Liikaa rasvaa. Ulkonäkö antoi odottaa perunalta maistuvaa tuotetta, petti odotukset.”
Lay’s: 0,5 pistettä
Raati moitti: ”Kitkerä, maistuu palaneelta sipulijauheelta, inhottava, karvas. Kamala ajatella, että ostaisi näitä sipsinhimoissaan ja pussin korkattuaan joutuisi kohtaamaan tällaisia. Yksinkertaisesti pahaa, vie mielen kellariin.”
Loppuhuomioita
Mikään vertailuun osallistuneista ei lopulta saanut järin korkeita pisteitä, mikä ehkä kertoo sourcream & onionien keskitien kulkijuudesta. Voittajat olivat perusvarmoja ja -hyviä kulutustuotteita, joihin tulee säännöllisesti tartuttua kun erikoisemmat viritykset alkavat kyllästyttää.
Yleisellä tasolla sourcream-osuutta olisi toivonut enemmän suurimpaan osaan kilpailijoita. Sourcream & onion myös tunnetusti hyötyy hyvän dipin kanssa parittamisesta, joten paljaan sipsivertailun lisäksi saattaisi olla hyvä suorittaa toinen maistelu myös dipeillä. Tuoreuden kanssa ei yhdelläkään sipsillä ollut ongelmia.
Huomionarvoista on, että Lay’sin sourcream & onion on muistini mukaan ensimmäinen kerta, kun en ole pystynyt syömään sipsipussia loppuun vaan olen joutunut kaatamaan sen sisällön roskiin.
Pringlesit jakavat snacksperttien mielipiteet lähes yhtä radikaalisti kuin salt & vinegar -sipsit. Ovatko ne ylipäätään edes sipsejä? Sekaviljamassasta puristetut identtiset lastut eivät välttämättä täytä perunalastun sanakirjamääritelmää, mutta ovat ne silti lähempänä sipsejä kuin mitään toista naposteiden lajia.
Jotkut ovat sitä mieltä, että Pringles-makuja pitäisi arvioida ja vertailla vain suhteessa muihin Pringleseihin, mutta itse aion rohkeasti kohdella niitä kuin mitä tahansa sipsejä.
Pringleistä pitäminen kilpistyy oikeastaan niiden perusolemukseen: ne maistuvat laadusta riippumatta samalta perus-Pringlesiltä, johon on lisätty jokin mauste. Jos ei pidä Pringlesin ominaismausta tai -rakenteesta, ei todennäköisesti pidä variaatioistakaan. Itse pidän.
Ei tarvitse olla insinööri arvostaakseen Pringlesin nerokasta käyttöliittymää. Purkkiin pinotut identtiset sipsit ovat tasalaatuisuuden riemuvoitto – rikkoutuneita sipsejä tai muotopuolia löytyy purkista aniharvoin. Toisinaan huomaan tosin toivovani, että minulla olisi pienemmät kädet, jotta sipsien kurottelu purkista olisi helpompaa. Toisaalta taas suuni on lähes riittävän suuri venymään purkin suuaukon ympärille, joten napostelun jatkuvuus on joka tapauksessa turvattu.
Rakenne: Tämä osa arviosta soveltuu sellaisenaan kaikkien Pringles-makujen arviointiin. Pringles-lastu on rapea, mutta jotenkin keinotekoisella tavalla. Lastusta toiseen identtisenä toistuva rapeus ja sitä seuraava massainen jauhoisuus joko ihastuttaa tai vihastuttaa. Pringlesin kanssa ei taatusti koe iloisia yllätyksiä eikä karvaita pettymyksiä. Öljyisyys on melko niukkaa.
Maku:Texas BBQ Sauce -mauste on harvinaisen lähellä hyvää makeaa barbeque-kastiketta ja sai jopa taloudemme bbq-sipsivihaajan hyväksynnän. Mukana on sopivasti sipulia, tomaattia, paprikaa ja savuisuutta. Maku kuitenkin häipyy suusta alta aikayksikön jättäen jälkeensä Pringleseille tunnusomaisen jauhoisuuden, joka vaatii lappamaan lisää kloonilastuja kitaan. Kulunut ”Once you pop, you can’t stop”-mainosfraasi ei ole tuulesta temmattu.
Kokonaisuus: Onnistunut mauste ja Pringlesin pettämättömyys tekevät Texas BBQ Saucesta hyvän tuotteen, joka sopisi varmasti myös yhteen jonkin raikkaan ja miedon dipin kanssa. Itse lukeudun leiriin, jolle Pringlesin peruskaava toimii, joten en voi kuin hyväksyä.
Arvosana: 3,9 pistettä viidestä.
Hox! Ensi viikolla on luvassa todellinen megapussiluokan kirjoitus, kun arvovaltainen sipsiraati kokoontuu ruotimaan yhteensä kahdeksaa erilaista sourcream & onion -versiota!