”Hienostuneet perunalastut tarjoavat erottuvan vaihtoehdon herkuttelijalle, joka ei tyydy tavanomaiseen”, sanotaan Taffelin Crispy Gold -pussin takapuolella.

Kyseenalaistan välittömästi kuulumiseni kohderyhmään. Mielipiteeni hifi- ja artesaanisipseistä ovat olleet yleisellä tasolla (kenties turhankin) penseitä. Perunalastu on minulle ensisijaisesti massaruokakulttuurillinen tusinatuote, jonka kanssa ei pidä lähteä turhia hienostelemaan.

Toisaalta tämäntyylisiä lastuja maistellessani päädyn kuitenkin hämmentävän usein lopulta ylistämään juuri niitä piirteitä, jotka erottavat artesaaniastut bulkkisipseistä. En anna identiteettikriisini haitata menoa, vaan arvioin tämänkin pussillisen täysin avoimin ja mahdollisimman puolueettomin mielin!

Rakenne: Pussin kyljessä mainittu ”ennenkokematon rapeus” ei ole tuulesta temmattu mainoslause. Paksuhkojen lastujen kullankeltainen, paikoin tummaankin kanttaava paisto on todella erinomainen. Suussa käyvä rouske on melkoinen, mutta halkeilevuus on silti enemmän lehteilevää kuin koviksi siruiksi lohkeilevaa. Öljyn määrässä ei ole säästelty, mutta rasvaisuus ei silti ole ällöttävää. Artesaanilastuille tyypillisesti reunoilla häilyy perunankuorta. Lastut ovat pääosin melko pieniä.

Maku: Crispy Gold -lastujen maut ovat oivallisia, mutta tasapaino on rahtusen pielessä. Ensimmäisenä suuhun tunkee vahva sipuli, jonka perässä seuraa yllättävä makeus. Jopa sokeriselta tuntuvaa makeutta suitsii vahva suolaus, mutta sipulille ei löydy vastinparia. Ranskankerma ja itse peruna jäävät armotta sipulin jalkoihin.

Kokonaisuus: Epätasapainoisesta maustaan huolimatta Crispy Goldien rapeus on niin top 5 -osastoa, että kokonaisuus kallistuu ehdottomasti voittajan puolelle. Pitääkin tutustua saman sarjan merisuolattuun versioon, josko yksinkertaisempien makujen kanssa käsissä olisi todellinen kuninkuussarjan lastu.

Arvosana: 4,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: American.