Tarkoitus oli tällä viikolla käsitellä hiljattain lähipostiini saapunutta, venezuelalaisia ja espanjalaisia herkkuja sisältänyttä sipsilähetystä. Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että nenästä tulevan rään määrä on suoraan kääntäen verrannollinen makuaistin toimivuuteen, eli olen suomeksi sanottuna ankarassa flunssassa enkä täten koe olevani kykenevä sipsien makutestaamiseen.
Käytän siis tämän sauman hyväksi ja käsittelen aihetta, joka ei vaadi sen kummempaa makustelua: dipin ja sipsien kohtaanto-ongelmaa.
Jaa siis mitä?
Nimittäin! Kun ostaa peruskoon 300–325 gramman megapussin sipsejä ja tekee dipin tyypilliseen 200 gramman kermaviilipikariin, törmää väistämättä maltillisestikin dipatessa siihen, että dippi lopahtaa kesken, kun sipsejä on jäljellä vielä 1/3 pussillista.
Käteen jää siis noin sata grammaa sipsejä, jotka eivät ainakaan parane avonaisessa pussissa ja tarvitsevat näin vielä kipeämmin dippiä kaverikseen. Ilmeinen ratkaisu on tietenkin ostaa megapussia kohden kaksi dippiä, mutta tällöin jääkaappiin jää osapuilleen puolikas dippi, jolla ei sitten taas tee sellaisenaan yhtikäs mitään.
Yhtälö täydelliseen sipsin ja dipin riittävyyteen on siis kaksi megapussia sipsejä ja kolme pikaria dippiä, mikä taas on jopa suurkuluttajan mielestä melkoisen kohtuuton määrä sipsiä ja dippiä yksin nautittavaksi. Seurassa tilanne on tietenkin toinen, mutta hiharavistuksena väitän, että sipsien kuluttajistossa yksinnauttijia on huomattava osuus.
Suurten sipsivalmistajien valikoimista löytyy toki muitakin pussikokoja, mutta 150 gramman pussista jää silti dippiä yli ja 250 gramman pussin kanssa saa taas dipata erittäin tarkkaan, että dippiä riittää viimeistäkin lastua myöten.
Ehdotankin kohtaanto-ongelman ratkaisuksi 300 gramman kermaviilien ja 1,5-kertaisten dippijauhepussien tuomista markkinoille. Kermaviiliä menisi kaupaksi enemmän ja parhaassa tapauksessa sipsifirmat voisivat päätyä jonkinlaiseen yhteistyökuvioon meijerien kanssa. Valio, Arla, Taffel ja Estrella: oletteko kuulolla?
Plus! Haluaisin kehottaa kaikkia sipsinmielisiä harkitsemaan lompakkojensa nyörien raottamista äärimmäisen tärkeältä vaikuttavaa Etu-Töölön sipsimuseo -hanketta varten.
Ompa omituiset ongelmat sulla. Itse jaksan yleensä kerralla esim yhden leffan aikana yksin syödä max ~150-200g sipsiä. Enemmän jos syö tulee öklö olo ja alkaa oksettaa.
Dippiä menee kuitenkin enemmän kuin yksi purkki. Niimpä ostan 2 purkkia kermaviiliä, kaadan nämä molemmat reilun suljettuna ravistamisen jälkeen salaattikulhoon, ja sitten perään yksi pussillinen dippiä. Kyllä, yksi pussi riittää!
Näin toimimalla sulla on edessäsi järjetön määrä dippiä, ja sopiva annos sipsiä. Kaikki sipsit voi reilusti dipata, ja jos pussikoko oli 150g niin yleensä dippikulhoon jää ihan vähän pohjalle vielä sipsien loputtua. Tämän loppudipin voi sitten syödä sormin vähän jugurtin tapaan.
Meitä on moneen junaan! Pidän metodologiastanne suuresti, joskin täytyy kyllä vielä kokeilemalla todeta tuo yhden dippipussin riittävyys tuommoiseen kermaviilimäärään.
Omassa lähipiirissä kohtaanto-ongelma on ratkaistu sekoittamalla dippipussi (vain yksi!) turkkilaiseen jugurttiin, jota myydään kilon pöntöissä. Näin maitotuotetta voi kouhia dippijauheen pariksi haluamansa määrän, ja samalla myös sipsi-dippiyhdistelmän liika suolaisuus hälvenee, mitä siis myös tällä opetaariolla tavoitellaan. Mikään ei tietenkään estä yhdistämästä hommassa myös puoltatoista dippipussillista niin, että toinen dippipuolikas jää sulostuttamaan seuraavaa sipsittelykertaa!
Testaamisen arvoinen ratkaisu tämäkin!