Mikä upea päivä! Tänään minulla on ilo julkaista tämän blogin ensimmäinen vieraskynäkirjoitus, joka on hyvän ystäväni ja sipsiraadeista tutun Mari Uusivirran matkakertomus Perusta. Tästä lähtee:

Tässä tulee kiistaton yhteen elämänkokemukseen perustuva totuus: Peru on maailman paras matkakohde napostelijalle.

Perustelut ovat selkeät.

• Perunoiden kotimaa. Suomen siemenperunakeskuksen mukaan villiperunaa ryhdyttiin käyttämään ravintona Titicacajärven ympäristössä jo (luultavasti) noin kymmenentuhatta vuotta sitten.
• Pottujen ylistys. Vierailimme ravintolassa, joka tarjoili pelkästään perunoita erilaisilla täytteillä. Perunoita on perussiiklin lisäksi ties millaisia ja minkävärisiä lajikkeita. Yksi maan kansallisruoista on perunat kylmällä lihakastikkeella – niiden makuiset sipsit olivat omanlaisensa elämys.
• Sipsit ovat kaikkialla. Lähes jokaisessa ravintolassa, jossa vierailimme, oli alkupalaksi jonkinlaisia sipsejä, usein käsintehtyjä. Kaduilla myytiin itse pakattuja sipsejä ja pienessäkin kaupassa valikoima oli puhutteleva.
• Peruuttamattoman vaikutuksen napostelun maailmaan tehneiden inkojen viljelytaito ei suinkaan jäänyt pottuihin. Peru-naposteiden aateliin kuuluvat myös maissituotteet: muun muassa muhkeat, paahdetut muttei poksautetut siemenet ja ns. pop up -kärryistä myytävät tuoreet popparit.

Kun kaiken tämän yhdistää esimerkiksi qvinoa-oluseen (maistuu etäisesti toffeella), on elämä liki tulkoon saavuttanut täyttymyksensä.

Kiitos Mari!