Hippeas Cheese and Love

Hippeas Cheese & Love

Juustonaksun sukulaiset, Snacksit

Sota ja rauha, rap ja metalli, terveys ja napostelu. Tässäpä muutamia asioita, joita on aikojen saatossa koetettu törmäyttää vaihtelevin tuloksin. Välillä homma toimii, mutta usein kyseessä on enemmän vesi ja öljy- kuin yin ja yang -tyyppinen skenaario.

Kuulun koulukuntaan, jonka mielestä kaikenlaiset terveyspyrkimykset olisi hyvä pitää mahdollisimman kaukana herkullisista naposteista. Kun joskus kerran kolmessa vuodessa tahdon ”napostella terveellisesti”, silppuan porkkanoita tikuiksi ja dippailen niitä muistaakseni, millainen ihminen oikeastaan olen ja että porkkanoiden paikka on raasteena, laatikossa tai kalakeiton seassa.

Pohjattoman sipsinnälkäisenä ja -uteliaana sieluna suhtaudun kuitenkin aina avoimin mielin erilaisiin uutuusnaposteisiin. Atomi on jo onnistuneesti halkaistu ja Tupac tuotu takaisin konserttilavoille hologrammiteknologian keinoin, mikseivätpä siis terveelliset snacksit voisi maistua hyvältä?

Tällä kertaa testissä ovat siis vegaaniset, lisäaineettomat ja gluteenittomat Hippeas Cheese & Love -”kikhernesuikerot”, kuten myyntipuheessa näitä juustonaksun kaukaisia pikkuserkkuja kutsutaan.

Hippeas Cheese and Love
Tässä kuvassa ei ole valkotasapaino pielessä, vaan Hippeas Cheese & Loven väri on ihan oikeasti noin kalpea.

Rakenne: Näitä petollisia ”snackseja” saattaa ohikiitävän hetken erehtyä luulemaan rapeiksi, kunnes suikero hajoaa ensimmäisen puraisun jälkeen sahajauhoksi suuhun. Syljen kanssa sekoittuessaan tämä jauho muuttuu tahmeaksi löllöksi, joka takertuu hampaankoloihin ja kielen alle. Öljyä ei tuotteessa ole oikeastaan laisinkaan, mikä lienee tietysti terveydelle hyväksi, mutta tekee koostumukselle karhunpalveluksen.

Maku: Sama juttu kuin rakenteen kanssa. Suussa häivähtää pikaisesti juustoa muistuttava maku, joka katoaa välittömästi ja jättää jälkeensä… no, ei oikeastaan mitään. Mieto mauste ei sinänsä ole pahaa, mutta sitä soisi olevan enemmän, jotta tuotteessa olisi edes jotain kestävämpää tarttumapintaa ja yleistä pidettävyyttä. Pringlesin kohdalla sama katoavan maun ilmiö saa kahmimaan lisää lastuja kitusiin, mutta Hippeasin kanssa vaikutus on päinvastainen.

Kokonaisuus: Kyllähän näitä mieluummin napsii kuin turpaansa ottaa, mutta juuri muuta positiivista sanottavaa näistä pahvikkeista on hankala keksiä. Terveystuotteena arvioituna nämä olisivat varmaankin ihan ok, mutta snacksien yleisgenressä nämä lankeavat samaan laariin edellisessä kirjoituksessa mainittujen Lay’sin Soucream & Onioneiden kanssa.

Arvosana: 0,5 pistettä viidestä.

P.S.! Saatoit huomata, että HSR-blogin ulkoasu on uudistunut. Julkaisun uuden logon on laatinut käsittämättömän lahjakas ja ihmisenä erinomainen Jari Johannes.

Samaan syssyyn Historian Sipsien Rapinaa löytyy nyt myös suosituimmilta sosiaalisen median alustoilta, eli Facebookista ja Instagramista. Pankaa seuraten niin ette koskaan missaa yhtään kirjoitusta ja saatatte päästä kurkistamaan toisinaan tuotantoprosessin kulisseihin!