Taffel San Diego Spicy Tomato

Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Muistelen törmänneeni myyntipuheen mukaan ”herkullisuudessaan lyömättömiin” Taffelin San Diegoihin sipsihyllyssä joskus vuosia sitten, mutta en osaa sen tarkemmin ajoittaa, milloin tomaatisipsit hävisivät valikoimista.

Yrittäessäni selvittää San Diegojen aikajanaa en tullut hullua hurskaammaksi, mutta törmäsin mielenkiintoiseen adressiin: 283 ihmistä internetissä vaatii aikoinaan San Diegot korvanneiden Ketchup-sipsien palauttamista markkinoille. Arvostan!

Rakenne: San Diegot ovat ehtaa perus-Taffelia suurine poimuineen ja kookkaine lastuineen. Poimujen ja huomattavan rapeuden aiheuttama kitalaen hellyys on myös tuttu muista valmistajan tuotteista, mutta ei tule herkuttelun tielle.

Maku: En ole lopulta varma, mikä San Diegot erottaa ketsuppisipseistä – mausteessa esiintyvät tomaatti, sipuli, valkosipuli, suola ja sokeri ovat kaikki ketsupin perusainesosia. Nämä ovat tosin kenties rahtusen vähemmän makeita kuin useimmat ketsuppisipsit. Maustetta on lastuissa harvinaisen epätasaisesti, mikä toki tekee napostelusta jännittävää: välillä suuhun pölähtää järjetön määrä maustetta. Mausta tulee myös mieleen American-dippi, mikä saa miettimään, onko millään valmistajalla kuunaan ollut valikoimissaan American-maustettuja sipsejä.

Kokonaisuus: Taffel San Diego on hyvänmakuinen ja jollain tapaa ”perinteisen” tuntuinen perunalastu, joka ei yritä olla mitään muuta kuin mitä on: tomaatinmakuinen sipsi.

Arvosana: 3,5 pistettä viidestä.

Dippisuositus: American.

American-dippipusseja

Sipsiraati: Sokkotestissä viisi American-dippiä

American, Dipit, Sipsiraati

American on dippien kiistaton klassikko. Se tuntuu olevan monelle sourcream & onion -sipsien kaltainen default-ratkaisu, johon tulee tartuttua, ellei ole aikaa tai mielenkiintoa pohtia sipsi- ja/tai dippivalintoja sen kummemmin. Tomaatin, sipulin ja pippurin sokerinen ja pehmeä yhdistelmä sopii useimpien sipsien kanssa eikä varasta show’ta monien vahvempien dippien tapaan.

American on myös valkosipulin, ranchin ja barbecuen ohella dippilaatu, josta löytyy markkinoilta eniten variantteja ja soveltuukin siksi erinomaisesti ensimmäisen dippiraatimme kohteeksi. Vertailuun löytyivät Taffelin, Estrellan, Pirkan, Rainbow’n sekä Lidlin Snack Dayn american-versiot.

Sipsiraati (eli tällä kertaa dippiraati) järjestettiin poikkeuksellisesti Oulussa. Raatilaisina debytoivat Suomen mukavin jazz-kitaristi Janne Mikkonen, muun muassa Turhuus-yhtyeestä tuttu Aleksi Huhta ja allekirjoittaneen vahvasti dippi- ja soosi-ihmiseksi identifioituva vaimo Satu, joka on aiemmin toiminut sipsiraatien fasilitaattorina.

”Aina on oltava dippiä, paitsi poimutettujen ja suolattujen perunalastujen kanssa riittää pelkkä cola (juotavaksi, ei dipattavaksi)”, Janne tuumii.

”Dippailen sipsejä silloin kun dippiä on saatavilla, mutta harvemmin tulee ostettua dippejä kotiin. Sipsit kuivina, ei märkinä”, Aleksi luonnehtii.

Dippejä testailtiin Estrellan Poimu-Chipseillä ja sileillä Taffel Chipseillä. Kaikki dipit sekoitettiin rasvapitoisuudeltaan 10-prosenttiseen laktoosittomaan kermaviiliin. Raadin arvioiden lisäksi mukana on maininta dippien sokeripitoisuudesta sekä vegaaneja ja allergikkoja kiinnostava tieto siitä, onko dipin valmistuksessa käytetty maitotuotteita.

Jokaisella neljällä raatilaisella oli annettavana maksimissaan 5,0 pistettä, eli maksimipistemäärä yhdelle dipille on 20,0. Dipit on listattu alla parhaimmasta huonoimpaan:

Pirkka Dipmix American, 15,4 pistettä

Raadin luonnehdinta: Tomaatti ja pippuri maussa vahvoina, mutta tasapaino erinomainen. Hapokkuutta sopivasti. Koukuttava, ei ketsuppinen.

Sokeria 49 g / 100 grammassa, ei sisällä hera- tai maitojauhetta.

Taffel Dippi American, 13,4 pistettä

Raadin luonnehdinta: Maussa korostuvat etenkin sipuli ja sokeri. Pehmeä ja kevyt, joskin pippuri tuntuu välillä hyökkäävältä.

Sokeria 52 g / 100 g, sisältää hera- ja kermajauhetta.

Estrella American Dipmix, 10,6 pistettä

Raadin luonnehdinta: Tasainen koostumus, maistuu hyvin voimakkaasti ketsupilta. Ei järin makea eikä pippurinen. Mausta tulee omituinen mielleyhtymä banaanijogurttiin.

Sokeria 50 g / 100 g, sisältää hera- ja kermajauhetta.

Snack Day American Dippi, 7,0 pistettä

Raadin luonnehdinta: Todella sipulinen, ei kovin makea. Ei myöskään kovin tomaattinen. Vähän tylsä, tuntuu, ettei makua juuri jää suuhun.

Sokeria 36 g / 100 g, sisältää maitojauhetta.

Rainbow American Dipmix, 2,4 pistettä

Raadin luonnehdinta: Tumma ja samea väri ei houkuttele. Tolkuton määrä pippuria, tulisuus tulee takapotkulla. Yritetäänkö pippurilla peittää jotain? Palaneen makuinen, kitkerä.

Sokeria 48 g / 100 g, ei sisällä hera- tai maitojauhetta.

Taffel Kikx

Taffel KikX Onion Mix ja Taffel Ranch -dippi

Dipit, Maustettu, Ranch, Sileä, Sipsit

Viime aikoina on tullut arvioitua niin paljon linsseistä, muista palkokasveista ja maissimassasta valmistettuja naposteita, että olisi varmaan jo korkea aika palata perinteisempien perunalastujen ruotimisen pariin. Sitä ennen otan kuitenkin vielä suurennuslasin alle yhden ei-perunaisen uutuuden: Taffelin kikhernelastut eli KikXit.

Ihastuttavasti/raivostuttavasti 2000-luvun alkupään tuotenimikäytäntöjä mukaileva KikX pyrkii profiloitumaan pykälää terveellisemmäksi naposteltavaksi vähärasvaisuudellaan ja runsasproteiinisuudellaan.

Viime aikoina markkinoille on puskenut niin runsaasti laadukkaita terveellisyyteen pyrkiviä sipsejä ja sipsinsukuisia tuotteita, että aiempi skeptismini tätä lähtökohtaisesti epäpyhältä tuntuvaa liittoa on karisemaan päin. Miten KikXit suhteutuvat esimerkiksi linssisipseihin, banaanilastuihin tai kikhernesuikeroihin?

Rakenne: KikXien paksuudesta ja rapeudesta tulevat ensimmäisenä mieleen nachot. Lopulta ne ovat kuitenkin omassa genressään eivätkä sinänsä vertaudu esimerkiksi linssisipseihinkään. Rapeutta ja pureskeltavaa riittää todella paljon, ja kokemus on lastujen ilmavuudesta huolimatta yllättävän ruokaisa.

KikXit ovat sikäli harvinainen tapaus ettei niiden kanssa oikeastaan tule tarvetta ängetä useampaa kappaletta suuhun yhtä aikaa. Muoto on lusikkamainen, mikä on dippaamisen kannalta oivallinen asia. Teräviä reunoja ei synny pureskellessakaan, eli rapeus ei revi kitalakea rikki. Öljyä ei KikXeissä ole juurikaan, mutta pahvisuus niistä on silti kaukana.

Maku: Sipulin maku on KikXeissä pehmeä ja tasapainoinen. Maustetta ei ole pinnassa juurikaan, vaan se on leivottu mukaan hyvänmakuiseen taikinaan esimerkiksi Kickersin tapaan. Sormiin jää siis perin vähän nuoleskeltavaa.

Ranch-dipin kanssa kokemus siirtyy seuraavalle tasolle, ja harvoin on tullut vastaan sipsien ja dipin yhdistelmää, joka täydentäisi näin hyvin toisiaan. Ranchin vahva ja hedelmäinen maku (etenkin mahdollisimman rasvaiseen kermaviiliin sekoitettuna) jatkaa luontevasti siitä, mihin KikXien oma maku loppuu. Saavutus on merkittävä, sillä ranchia on usein äärimmäisen hankala yhdistää maustettuihin sipseihin. Testasin KikXejä myös valkosipulidipin kanssa, eikä tämäkään makupari huono ollut, mutta kokonaissipulisuus meni jo punaisen puolelle.

Kokonaisuus: Taffel KikX on nimestään huolimatta uusnaposte parhaasta päästä, ja se taistelee meikäläisen kirjoissa Estrellan linssisipsien kanssa palkokasvisipsien kuninkuudesta. Lisää makuvaihtoehtoja kiitos!

Arvosana ilman dippiä: 4,3 pistettä viidestä, dipin kanssa 4,5 pistettä viidestä

Salt & Vinegar -raatilaiset

Sipsiraati: Sokkotestissä seitsemän salt & vinegar -laatua

Maustettu, Sileä, Sipsiraati, Sipsit

Aikuiseen makuun!

Tämä on sanapari, jolla kuulee kenties useimmiten salt & vinegar -sipsejä luonnehdittavan. Meikäläiselle kyseessä on todellakin aikuisiällä opeteltu mieltymys, joka maistuu etenkin oluen kyytipoikana ja on sikäli harvinainen sipsilaatu, ettei niitä tule oikeastaan koskaan ns. turbonaposteltua, vaan aina jokseenkin maltillisesti nautiskellen.

Salt & vinegar -laatuja on sourcream & onionien tapaan markkinoilla lukuisia, ja siksi ne soveltuvatkin oivallisesti historian toisen Historian sipsien rapinaa -sipsiraadin arvioitaviksi.

Neljä kauppaa koluamalla ruodittaviksi löytyivät (satunnaisessa järjestyksessä) Taffel Kartanon Merisuola & Balsamico, Estrella Salt & Vinegar, Tesco Sea Salt & Cider Vinegar, Pipers Crisp & Co. Cider Vinegar & Sea Salt, Crusti Croc Kettle Cooked Salt + Vinegar sekä Real Snacks Salt & Vinegar. Lisäksi julkaisun innokas lukija postitti Hollannista arvioitavaksemme Pringlesin Salt & Vinegar -variantin, jota ei nykyisellään tietääkseni kotimaasta saa. Kiitos Atte!

Raatiin kuuluvat jälleen päivystävän snackspertin lisäksi viime raadista tutut Hanna ja Mari, joista kummankin asiantuntemuksesta ja arviointikyvystä menen edelleen tuoreustakuuseen.

“Olen aina tykännyt salt & vinegareista. Mitä etikkaisempi, sitä parempi. Parasta on, jos etikkaisuus saa heti ensipuraisulla aikaan kunnon puistatukset ja naaman solmuun. Suomessa viinietikkasipsit tuntuvat olevan usein hieman suomalaiseen makuun lantrattuja, toivottavasti maistelun myötä löytyy kunnon kirpeyttäkin”, Hanna pohtii etukäteen.

“Eräs kaveri kävi aikoinaan Australiassa ja palattuaan julisti etikkasipsien ilosanomaa, mutta Suomesta ei hänen mukaansa ole koskaan saanut ‘kunnon’ salt & vinegareita. Toivottavasti siis tosiaan nyt löytyisi tarpeeksi räväkkyyttä hänenkin makuunsa”, Mari tuumii.

Puoluettomuuden varmistamiseksi sokkomaistelun fasilitoi ulkopuolinen luotettu taho. Arviointiasteikoksi asetettiin 0,0–5,0 ja kaikkien arvioitsijoiden pisteet laskettiin lopuksi yhteen. Maksimipistemäärä on siis 15. Sipsejä arvioidaan tässä tapauksessa enemmän suhteessa toisiinsa kuin universaalisti kaikkiin sipseihin.

Hapokkaan kirpeyden etsintä alkakoon!

Crusti Croc Salt & Vinegar

Crusti Croc Kettle Cooked Salt + Vinegar: 12,4 pistettä

Raati kiitti: Komea ulkonäkö, isoja lastuja. Todella rapea kokemus, joka on jo vähän kovuuden rajalla. Suolaa on silminnähtävästikin kunnolla ja kirpeys lyö nyrkillä naamaan. Etikan ja suolan maun hälvettyä pohjalta löytyy hyvä perunan maku.

Raati moitti: Ovatko nämä jo vähän liiankin rapeita? Etikkaan yhdistettynä kokemus raatelee kitalakea armotta.

Estrella Salt & Vinegar

Estrella Salt & Vinegar: 10,1 pistettä

Raati kiitti: Kuorta on sipseissä kauniisti. Todella rapeita, runsas ja maukas rasvaisuus, perunan makukin on hyvä. Etikan ja suolan tasapaino kohdillaan.

Raati moitti: Etikkaa saisi kuitenkin olla rahtusen enemmän, nykyisellään se häviää suusta turhan nopeasti. Erään raatilaisen mieleen liian makeita.

Pringles Salt & Vinegar

Pringles Salt & Vinegar: 8,3 pistettä

Raati kiitti: Kenties otannan kirpein etikkaisuus, joka myös maistuu hyvältä. Lastu sulaa kielelle kuin hattara.

Raati moitti: Pringles jakaa jälleen mielipiteet. Pringlesin perusmaku häiritsee ehkä tässä tapauksessa enemmän kuin monien muiden makujen kohdalla. Pringlesin perusmaku kolahtaa suolan ja viinietikan kanssa omituisella tavalla.

Real Snacks Salt & Vinegar

Real Snacks Salt & Vinegar: 6,5 pistettä

Raati kiitti: Hyvä tasapaino, mutta makua saisi olla enemmän. Plussaa maalaislastumaisuudesta.

Raati moitti: Kalpea paisto, suola puuttuu. Kokonaisuus on melko tylsä eikä lopulta järin rapea. Etikka on maussa lähinnä takapotkunomaisena häivähdyksenä.

Tesco Salt & Vinegar

Tesco Finest Sea Salt & Cider Vinegar: 5,3 pistettä

Raati kiitti: Hyvä paisto, paksuus ja rapeus. Tarvittaessa mässäiltävä.

Raati moitti: Todella kitkerä jälkimaku; kuin salaatti, johon on hulahtanut liikaa balsamicoa. Peruna ei maistu yhtään. Suolaa todella epätasaisesti.

Pipers Salt & Vinegar

Pipers Crisp & Co Cider Vinegar & Sea Salt: 4,0 pistettä

Raati kiitti: Rapea, hyvä rasvan tasapaino, koostumus hyvässä tasapainossa ja testin kärkipäätä.

Raati moitti: Järkyttävän makea. Makeus peittää etikkaisuuden ja etikkakin maistuu vähän halvalta. Maussa outo juustoisuus.

Taffel Kartanon Balsamico & Merisuola

Taffel Kartanon Merisuola & Balsamico: 3,2 pistettä

Raati kiitti:

Raati moitti: Kuiva, massainen ja pahvinen koostumus. Sokerinen. Ulkonäkö lupasi enemmän, nahkeita. Hankala uskoa Kartanon perunalastuiksi! Voiko kyseessä olla vain huono erä?

Loppuhuomioita

Crusti Crocia ja Pringlesia lukuun ottamatta kirpeyttä olisi toivonut kaikkiin ehdokkaisiin lisää. Eikö suomalaisille voi tehdä sipsejä, joita ei voi mättää 300 grammaa kertaheitolla?

Pringlesin Salt & Vinegar -makua toivoisi todellakin myös suomalaisiin sipsihyllyihin. Kartanon perunalastujen kehno menestys oli raadille todellinen yllätys, Kartano kun yleensä on melkoinen laadun tae.

Raadissa kuultua: ”Tie pettymyksiin on päällystetty Kartanon Merisuola & Balsamico -sipseillä.”

Juustonaksupäiväkirjat

Ilmiöt, Juustonaksun sukulaiset, Snacksit

Juustonaksut ovat lähes yhtä poleeminen aihe naposteiden ystävien keskuudessa kuin Pringles ja linssisipsitkin. Toiset pitävät niitä loukkauksena juuston käsitettä kohtaan, toiset taas rakastavat niiden rahtusen irstastakin olemusta. Tässä vaiheessa aiempiin kirjoituksiini vihkiytynyt lukija jo tietänee, että lukeudun ehdottomasti jälkimmäiseen leiriin.

Juustonaksujen ystävienkin piirissä on eri faktioita, ja siitä päästäänkin viikon todellisen aiheen äärelle. Työporukan lounaskeskustelussa tuli puheeksi se, milloin juustonaksut ovat parhaimmillaan: heti pussin avaamisen jälkeen rapeimmillaan, vai yön–parin yli seisoneina ja rahtusen nahistuneina?

Kysymys on ilmeisen universaali, ja se onkin pikaisen googlettelun perusteella herättänyt keskustelua monenlaisilla foorumeilla aina Ylilaudasta Redditin kautta MTV Uutisiin. Useimmissa lähteissä mainitaan, että juustonaksut ovat parhaimmillaan yön yli tekeytyneinä, mutta pidempiäkin aikamääreitä on esitetty. On siis pseudotieteellisen kokeen aika.

Päivä 1 kello 20.54, heti pussin avaamisen jälkeen. Pari viime vuotta olen tyydyttänyt juustonaksuhimoani pääasiassa Taffelin Jumbojuusto Bacon & Cheddarilla ja tajuan, etten oikeastaan ole syönyt perusmuotoisia Juustosnackseja pitkään aikaan. Muistikuvani niiden todellisesta luonteesta saattaa siis olla jopa jokseenkin hämärtynyt. Pidän tätä erinomaisena lähtökohtana juustonaksuprojektille, sillä minulla ei todella ole valmista mielipidettä siihen, missä kohtaa pussin avaamisen jälkeen juustonaksut ovat parhaimmillaan.

Heti pussin avaamisen jälkeen juustonaksut ovat erittäin rapeita ja rakenteeltaan melko ilmavia. Ne eivät varsinaisesti jankkiudu pureskellessa juurikaan, vaan katoavat nopeasti jättäen jälkeensä jo lapsuudesta tutun miedon juuston maun. Oliko makua ennen enemmän vai tuntuuko se vain siltä? Bacon & Cheddar -variaatioon verrattuna kokemus on todella erilainen, mutta vaihtelun väitetään virkistävän.

Päivä 2, kello 9.17. Huomaan pohtivani valintojani, jotka ovat johtaneet tilanteeseen, jossa kirjoitan nettiin siitä, kuinka syön juustonaksuja monena peräkkäisenä päivänä ja pidän niitä hyvinä.

Aamukahvin kanssa nautitut juustonaksut eivät vielä osoita merkittäviä nahistumisen merkkejä. Panen merkille, että juustonaksut ja kahvi ovat oivallinen yhdistelmä. Rapeus on ennallaan, mutta tuntuu, että makua on jotenkin eilisiltaa enemmän.

Työkaverini filosofoi, että juustonaksut maistuvat parhaalta juhlien jälkeisenä aamuna. En juhlinut eilen, mutta yhden oluen nautin vapaapainin katsomisen kyytipoikana. Vaikuttaakohan?

Luin Instagramista mielipiteen, jonka mukaan juustonaksut ovat nahkeudeltaan optimaalisia 40 tuntia pussin avaamisen jälkeen. Omassa projektissani tämä aikamääre tulee täyteen kolmantena päivänä kello 12.54. Saa nähdä!

Päivä 2, kello 11.32. Nappaan pari juustonaksua lounaan yhteydessä. Juustonaksupussi oli keittiön sivupöydällä samalla kun paistoin lettuja, mikä saattoi vaikuttaa keittiön ilmankosteuteen ja lämpötilaan. Pientä nahkeuden ilmaantumista havaittavissa!

Päivä 2, kello 20.46. Pussin avaamisesta on osapuilleen vuorokausi. Juustonaksut ovat selvästi alkaneet nahistua, mutta rapeutta on silti mukana melko roimasti. Tavallaan pidän tästä nahistuneen ja rapean välimallista, mutta epäilen, että juustonaksut nahkeutuvat/paranevat tästä vielä.

Päivä 3, kello 11.12. Kriittiseen 40 tunnin rajapyykkiin on vielä muutama tunti, mutta nahkeus alkaa jo voittaa rapeuden. Juustonaksujen rakenne on muuttunut suussa mössööntyvään suuntaan ja sormiin tuntuu jäävän aiempaa enemmän keltaista taikapölyä. Nahkeus tuo juustonaksuihin enemmän “bodya”, mikä tekee pureskelusta nautinnollisempaa. Katsotaan muutaman tunnin päästä!

Päivä 3, kello 13.55. 40 tunnin raja ylittyi tunnilla. Juustonaksujen tila melko lailla sama kuin kello 11.12, tuntuu, että nahkeutumisen varaa olisi vielä vähäsen. Pussista jäljellä osapuilleen kolmannes, saa nähdä, riittääkö koe-erästä enää neljännelle päivälle, varsinkin kun illalla on seurattava eduskuntavaalituloksen kehittymistä, mikä tunnetusti vaatii napostelua.

Päivä 3, kello 19.41. Pussin avaamisesta on pian kaksi vuorokautta ja juustonaksuissa alkaa nyt olla sellainen nahkeus, jonka toivoinkin niiden saavuttavan. Rapeutta on sen verran, että puraistessa vielä rasahtaa, mutta alun kevyt ilmavuus on korvaantunut herkullisella mutusteltavuudella. Sanoisin, että juustonaksut ovat nyt parhaimmillaan. Aion vielä jättää pussin pohjalle pienen erän neljättä päivää varten, mutta uskon, että käyrä on tästedes laskeva.

Päivä 4, kello 7.12. Nahkeus on pysynyt osapuilleen ennallaan, ei mainittavia muutoksia. Pussin pohjalla muutama yksinäinen juustonaksu. Koe päättyy illalla.

Päivä 4, kello 21.14. Kolmannen päivän illan jälkeen juustonaksuissa ei enää tapahtunut mainittavia muutoksia, nahkeus alkoi loppua kohden ehkä jo kääntyä takaisin kohti lievää kuivuutta. Olen hämmästynyt, että sain juustonaksupussin kestämään yli kolme vuorokautta

Tuloksena voidaan siis subjektiivisesti sanoa, että juustonaksut ovat parhaimmillaan noin kaksi vuorokautta pussin avaamisen jälkeen. Lieneeköhän valmistusteknisesti mahdollista tuoda markkinoille jo valmiiksi nahkeutettuja juustonaksuja?

Real Snacks Flaming Kebab ja Taffel Broadway -dippi

Dipit, Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Voisin ryhtyä täyspäiväiseksi kasvissyöjäksi ellei kebabia olisi olemassa. Ruokavalioni koostuu jo nykyisellään pääasiassa kasviksista, juureksista ja pavuista, joten loikka ei lopulta olisi valtava. Valitettavasti olen kuitenkin voimaton kebabin edessä.

Kebabeläimen jalasta vuollut lastut maistuvat taivaallisilta salaatin kanssa, pizzan päällä, ranskalaisten kaverina ja pitaleivän sisällä, kaikissa yhteyksissään mielellään majoneesin kera. Vegaaniset kebab-korvikkeet eli kebabikkeet maistuvat useimmiten täysin kelvollisilta, mutta eivät ainakaan toistaiseksi ole vielä yltäneet aidon asian tasolle kieltä kostuttavan rasvaisuuden ja suutuntuman osalta.

Pyhännältä käsin operoiva Real Snacks on jo aiemmin kehitellyt yhden 2010-luvun innovatiivisimmista sipsimauista: ketsupin, sinapin ja kurkkusalaatin makuiset Kaikilla mausteilla -perunalastut ovat palkinnon arvoinen keksintö, joka naittaa grillikioskikokemuksen saumattomasti rapeaan naposteluun. Voitte siis kuvitella riemuni, kun ruokakauppareissulla törmäsin tymäkkänä herkkuna mainostettuihin Flaming Kebab -sipseihin.

Suurin osa lihasipseistä maistuu lopulta lähinnä tunkkaiselta joulukinkulta, eivätkä ne herätä meikäläisessä järin suuria tunteita. Positiivisia poikkeuksiakin löytyy: hiljattain Espanjasta vastaanottamani Sabor a Jamón -sipsit olivat ensimmäiset lihasipsit, joita pystyn varauksetta suosittelemaan. Odotukseni kebabsipsejä kohtaan ovat siis ristiriitaiset.

Rakenne: Flaming Kebab -sipseissä on Real Snacksin tuotteille tunnusomaiset leveät ja syvät poimut. Rapeutta on melkoisesti, mutta paisto on valitettavasti epätasainen ja palaneita yksilöitä on pussissa harmillisen paljon. Pureskelutuntuma on silti pääasiassa erinomainen ja lastut ovat miellyttävän kookkaita, mikä on dippaamisen kannalta olennaista.

Maku ilman dippiä: Real Snacksin velhot ovat onnistuneet uuttamaan perunalastuihinsa todellista kebabin makua, ja vielä melko tujakastikin. Flaming Kebab ei muistuta juuri muista lihasipseistä, vaan on selvästi täysin omalla tasollaan. Suolaa on juuri sopivasti. Maustetta on lastuissa tasaisesti ja hennon savuisen kebabin seassa ui pieni bbq-vivahde ja terve perunan maku. Pidemmän päälle maun intensiteetti alkaa ehkä rahtusen puuduttaa, jolloin kuvaan astuu dippi.

Kokonaisuus dipin kanssa: Ehdin hetken pelätä, että Broadway-dippi on turhan terhakka makupari jo lähtökohtaisesti vahvasti maustetuille sipseille, mutta yhdistelmä toimii lopulta hämmästyttävän hyvin. Taffel Broadway -dippi ei ole liian sipulinen, ja onnistuu vahvasta maustaan olemaan yllättävän raikas. Kokonaisuutena Flaming Kebab ja Broadway ovat kuin hyvä kebabannos. Tulevaisuudessa Flaming Kebabeja voisi kokeilla dipata myös silkkaan maustamattomaan kermaviiliin.

Arvosana: Flaming Kebab sellaisenaan 4,0/5, Broadway-dipin kanssa 4,1/5.

Taffel Chips Choco

Erikoisuudet, Poimutettu, Sipsit

Jatketaanpa viime viikolla aloitettua asioiden törmäyttämisen tematiikkaa. Siinä missä Hippeasin jujuna oli terveydellisyyden ja napostelun yhdistäminen, 50-vuotisiaan juhliva Taffel on lähtenyt uutuudellaan täysin päinvastaiseen suuntaan ja päättänyt naittaa yhteen pussiin kaksi terveyden antiteesiä: suklaan ja sipsit.

Äkkiseltään perverssi ja taatusti sydän- ja verisuonilääkäreitä huolestuttava liitto on lopulta luonnollinen yhdistelmä – suolainen ja makeahan ovat toisiaan tasapainottavia vastamakuja, siis kuin ding ja dong, kuten kansanedustaja Ilkka Kanerva on asian ilmaissut.

Kenties myönnytyksenä linjojaan vaaliville snacksperteille Taffel on päättänyt rajoittaa pussin koon järkevähköön 100 gramman kerta-annokseen. Ei näitä kyllä enempää kerralla pystyisi puhtaalla omatunnolla syömäänkään.

Rakenne: Huomio kiinnittyy ensimmäisenä suklaan äärimmäisen epätasaiseen määrään lastujen välillä. Toisissa sipseissä on paljaita kohtia, toisissa taas suklaa on kerääntynyt suuriksi möykyiksi kuoppiin, mikä johtaa epätasaiseen napostelukokemukseen. Suutuntuma on kuitenkin pääsääntöisesti miellyttävä, ja sipsin rapeus tasapainottaa hyvin suklaan pehmeää olemusta.

Maku: Chips Chocon suklaa asettuu suklaiden genressä jonnekin keskimääräisen pääsiäismunasuklaan ja juhlapöydän konvehtien välimaastoon, mutta on ehkä hitusen verran turhan makeaa verrattuna sipsikomponenttiin, josta taas puuttuu riittävä suola. Tummempi suklaa antaisi enemmän tilaa suolaisuudelle.

Kokonaisuus: Chips Choco ei valitettavasti ole enemmän kuin osiensa summa, vaan ennemminkin molempien makumaailmojen kompromissi. Hienostuneemmalla suklaavalinnalla ja suuremmalla suolan määrällä olisi saavutettu oikeasti makujen leikkauspisteeseen asettuva tasapainoinen tuote. Nykyiselläänkin Chips Choco on kuitenkin hieno avaus kohti uudenlaista avaruusajan napostetta.

Arvosana: 2,6 pistettä viidestä.

Sipsiraati: Sokkotestissä kahdeksan sourcream & onion -laatua

Ilmiöt, Klassikot, Maustettu, Poimutettu, Sileä, Sipsiraati, Sipsit

Kuten jossain aiemmassa kirjoituksessa tuli mainittua, sourcream & onion on todellinen sipsien Toyota Corolla, luotettava työjuhta, ajaton klassikko ja peruskivi, jonka saatavuuteen ja perusolemukseen voi luottaa.

Osapuilleen jokaisella sipsivalmistajalla on sourcream & onionista oma näkemyksensä. Siksipä se onkin oivallinen kohde Historian Sipsien Rapinaa –blogin ensimmäiselle sipsiraadille. Arvioitavat merkit ovat Snack Day (ent. Crusti Croc, Lidl), Taffel, Pirkka, Real Snacks, Lay’s, Rainbow, Pringles ja Estrella. Raati olisi halunnut mukaan vielä First Pricen, mutta ei onnistunut löytämään kyseistä tuotetta ennen raadin järjestämispäivää.

Arvovaltainen raatimme koostuu kuin tahattomasti Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -teoksen inspiroimana pääasiassa kolmekymppisistä naisista, joille sourcream & onion -sipsien voi hyvällä omatunnolla todeta olleen sukupolvikokemus. Raatiin kuuluvat päivystävän snackspertin lisäksi henkilöt Hanna Junkkari ja Mari Uusivirta, joista kummankin asiantuntemuksesta ja arviointikyvystä menen tuoreustakuuseen. Raatia täydensi myös juuri sipsipolkunsa aloittanut taloutemme kolmevuotias, joka kommentoi kaikkien sipsien olleen ”melko hyviä, paitsi yksi oli melko pahaa”.

Puoluettomuuden varmistamiseksi sokkomaistelun fasilitoi ulkopuolinen luotettu taho. Arviointiasteikoksi asetettiin 0,0–5,0 ja kaikkien arvioitsijoiden pisteet laskettiin lopuksi yhteen. Maksimipistemäärä on siis 15.

”Olen sellainen ihminen, joka reissuun lähtiessään menee perillä aina ensimmäisenä ruokakauppaan ja sipsihyllylle. Ehkä se kertoo minusta tarpeeksi”, Hanna Junkkari luonnehtii itseään.

”Itse tahtoisin lähinnä lainata pikkuveljeäni: mulla ei oo nälkä, missä ne sipsit on?” Mari Uusivirta täydentää. Siispä asiaan: Sourcream & onionit on listattu alla paremmuusjärjestykseen alkaen voittajasta. Kulhoissa esiintyvät numeroteipit ilmaisevat maistelujärjestystä.

Estrella voitti Estrella Sourcream & Onion -sokkomaistelun.

Estrella: 8,3 pistettä

Raati kiitti: ”Paljon makua, myös peruna maistuu sopivasti. Tuttu ja turvallinen maku, josta tulee lapsuus mieleen. Pehmeä jälkimaku. Hyvä paisto.”

Raati moitti: ”Maustetta paikoin epätasaisesti, myös paistossa epätasaisuutta ja paikoin palaneisuutta.”

Taffel Broadway

Taffel: 7,8 pistettä

Raati kiitti: ”Nostalginen, vähän löysäkin maku, mutta hyvällä tavalla. Vaatii hetken suussaolon, että pääsee oikeuksiinsa. Hyvän kokoisia, kaunis väri.”

Raati moitti: ”Öljyisyys korostuu liikaa. Nämäkin paikoin palaneita reunoilta, todela vaihtelevaa paistoa ja maustuneisuutta pussissa.” (Jälkeenpäin mainittua: ”Sattuiko Taffelilta huono erä? Yleensä näihin on voinut luottaa.”)

Snack Day (Lidl)

Snack Day (Lidl): 7,8 pistettä

Raati kiitti: ”Paljon makua, sopivan kirpsakka ja hapan. Hyvä sourcreamin ja onionin suhde. Rapeita. Kokonaisuudessa maistuu myös lievä juustoisuus.”

Raati moitti: ”Maku jopa vähän hyökkäävä ja melko suolainen, mikä voi olla hyvä tai huono asia.”

Pirkka

Pirkka: 6,3 pistettä

Raati kiitti: ”Uskomattoman rapeita, tasainen laatu. Kaunis väri ja hyvin sipsimäiset piirteet. Paras jälkimaku.”

Raati moitti: ”Maku on hyvä, mutta sitä saisi olla enemmän, jäävät vähän laimeiksi. Ovat niin rapeita, että kitalaki menee rikki.”

Real Snacks: 4,9 pistettä

Raati kiitti: ”Lempeä maku, jossa korostuu huomattavasti sipuli. Näissäkin esiintyy juustoisuutta, riippuu maistajasta tykkääkö vai ei.”

Raati moitti: ”Hapankerma tuntuu puuttuvan lähes kokonaan, vähän lattea ja tunkkainenkin maku. Kaipaavat kipeästi dippiä.”

Pringles

Pringles: 4,5 pistettä

Raati kiitti: ”Tasalaatusia, hyvänmakuinen mauste.”

Raati moitti: ”Vähän teollinen kokemus, Pringlesin ominaismaku puskee liikaa läpi, maustetta saisi olla enemmän.”

Rainbow

Rainbow: 3,2 pistettä

Raati moitti: ”Maku häviää suusta nopeasti, jäljelle jää pahvisuus ja suolaisuus. Liikaa rasvaa. Ulkonäkö antoi odottaa perunalta maistuvaa tuotetta, petti odotukset.”

Lay's

Lay’s: 0,5 pistettä

Raati moitti: ”Kitkerä, maistuu palaneelta sipulijauheelta, inhottava, karvas. Kamala ajatella, että ostaisi näitä sipsinhimoissaan ja pussin korkattuaan joutuisi kohtaamaan tällaisia. Yksinkertaisesti pahaa, vie mielen kellariin.”

Loppuhuomioita

Mikään vertailuun osallistuneista ei lopulta saanut järin korkeita pisteitä, mikä ehkä kertoo sourcream & onionien keskitien kulkijuudesta. Voittajat olivat perusvarmoja ja -hyviä kulutustuotteita, joihin tulee säännöllisesti tartuttua kun erikoisemmat viritykset alkavat kyllästyttää.

Yleisellä tasolla sourcream-osuutta olisi toivonut enemmän suurimpaan osaan kilpailijoita. Sourcream & onion myös tunnetusti hyötyy hyvän dipin kanssa parittamisesta, joten paljaan sipsivertailun lisäksi saattaisi olla hyvä suorittaa toinen maistelu myös dipeillä. Tuoreuden kanssa ei yhdelläkään sipsillä ollut ongelmia.

Huomionarvoista on, että Lay’sin sourcream & onion on muistini mukaan ensimmäinen kerta, kun en ole pystynyt syömään sipsipussia loppuun vaan olen joutunut kaatamaan sen sisällön roskiin.

Taffel Nacho Cheese Balls

Juustonaksun sukulaiset, Klassikot, Snacksit

On snackseja, jotka soveltuvat jaettavaksi puolison, perheen tai illanviettoporukan kesken. On snackseja, joita napsitaan yksi kerrallaan hillitysti seurustelun ja cocktailien lomassa. On snackseja, joihin liittyy yhteisöllisyyttä, hienostuneisuutta ja muita syömiseen kytkeytyviä yleviä ihanteita.

Sitten on sellaisia snackseja, joihin tartutaan sipsihyllyllä pimeänä hetkenä ja jo kassalla tietää, että tiedossa on napostelun sijaan maanista ahtamista. Pussin odotettu elinikä avaamisen jälkeen on korkeintaan puoli tuntia ja riettaan nautinnon päätteeksi odotettavissa on ähkynsekaista häpeää ja sielun mustaan peiliin tuijottelua.

Tällaisten herkkujen kanssa voi huijata itseään hetken ja aloittaa maltillisesti yhdellä snacksilla kerrallaan. Pian suuhun siirtyy jo kaksi napostetta per koukistus ja sen jälkeen tahti kiihtyykin eksponentiaalisesti: 2, 4, 8, 16… Lienee sanomattakin selvää, että tähän hommaan ei ryhdytä seurassa.

Riettaan mässäilyn kruunaa, jos naposteltava jättää sormiin jonkinlaisen maustekerroksen, jonka voi lopuksi nuolla. Siksi tarkoitukseen soveltuvatkin parhaiten erilaiset juustonaksun sukulaiset, joita peittää usein keltaoranssi taikapöly. Maissimassasta valmistetut snacksit vaativat myös useimmiten melko vähän pureskelua, mikä mahdollistaa niiden suuhunsaattamistahdin kiihtymisen riittävän hurjiin lukemiin.

Syitä tällaiseen täysin järjettömään ja itseinhoa toisinaan aiheuttavaan toimintaan voi olla moniakin, mutta snackspertin kohdalla kyse on useimmiten sopivasta sekoituksesta puutteellisia stressinhallintataitoja ja kirkkaalla liekillä palavaa rakkautta napostelemista kohtaan. En todellakaan kannusta ketään harrastamaan kuvailemaani hardcore-napostelua, mutta tiedostan samalla, että kaltaisiani olentoja on taatusti useampiakin, ja tieto muiden snacksperttien olemassaolosta voi tarjota kaivatun samaistumiskokemuksen.

Tässä sarjakuvassa esitetty näkemys on yksinkertaisesti väärä. (Copyright: David Malki / Wondermark.com)

Paras polttoaine maanisille mässäilyorgioille on tutkitusti Taffel Nacho Cheese Balls, jossa yhdistyvät täydellisellä tavalla muoto, koko, rakenne ja maku. Dipata niitä ei voi, mutta dippihän on toisaalta vain tiellä, kun tosissaan aletaan napostelemaan.

Pallomaisuus mahdollistaa sen, että kun snacks-kulho on asemoitu oikein, vauhdikkaasti ahtaessa suun ohi viilettävät nachopallot kierivät rinnuksilta suoraan takaisin kaltaistensa pariin odottamaan uutta yritystä.

Rakenne: Nacho Cheese Ballsit ovat alkuun petollisen rapeita, mutta sulavat lopulta suussa sekunneissa. Rapeus kuitenkin koukuttaa ja saa ahtamaan herkkupalloja suuhun ensipuraisun uudentamisen toivossa.

Maku: Keltaoranssi taikapöly on alusta loppuun täynnä iskevää makua, joka kuitenkin häipyy suusta melko vikkelään. Saman makuelämyksen saavuttamiseksi tarvitaan koko ajan enemmän ja enemmän kourallisia.

Kokonaisuus: Hampaankoloihin kerääntyvä mauton massa ärsyttää, toisaalta sormiin kehittyvä ihana oranssi kerros on autuaan syntistä nuoleskeltavaa. Objektiivinen arviointiyritys vetää vesiperän, sillä Nacho Cheese Ballsia ei voi tarkastella ilman sitä ympäröivää ilmiötä. Olen ekstaasissa.

Arvosana: 4,7 pistettä viidestä.

Taffel American-dippi

Taffel Sips ja American-dippi

American, Dipit, Klassikot, Poimutettu, Sipsit, Suolattu

On perusteltua väittää, että elämme tällä hetkellä sipsien kulta-aikaa. Koskaan aiemmin perunasta jalostettujen naposteiden historiassa lähikauppojemme hyllyistä ei ole löytynyt vastaavanlaista snacksien runsaudensarvea, puhumattakaan lukemattomista dippivaihtoehdoista. 

Tutut ja vakiintuneet luottomerkit Taffel ja Estrella ovat ajautuneet kuluttajan kannalta äärimmäiseen positiiviseen kierteeseen kilvoitellessaan markkinaherruudesta. Samalla niiden rinnalle on ilmaantunut liuta erilaisia artesaanituotteita, kansainvälisiä megabrändejä sekä tietysti omia sipsilaatujaan kotimaisten toimijoiden ohella jälleenmyyvä Lidl.

Kaiken tämän runsauden keskellä olisi helppo päihtyä sekopäisesti uutuuksista ja sukeltaa mitä mielikuvituksellisemmin maustettujen sipsien madonreikään mässäilemään. Tämä on vakaana aikeenani myöhemmässä vaiheessa, mutta ensin pitää määrittää perustaso ja palata intohimoni alkulähteelle.

Rakastuin sipseihin aikana, jolloin suolatun perunalastun vaihtoehtona olivat grillimauste tai sourcream & onion ja dippivaihtoehtoja olivat American, Barbeque ja Ranch. Jäätelötermein kuvattuina suolattu perunalastu on sipsimakujen vanilija, American-dippi taas klassinen sateenkaarivärjätty strösseli. 

Taffel Sips
Oletko koskaan miettinyt, mitä ”Taffel” on takaperin?

Ensimmäisenä tämän blogin arviovuorossa saa olla siis oikea klassikoiden klassikko: Taffel Sips ja American-dippi.

Rakenne: Vuosikymmeniä markkinoilla ollut Sips on klassikko syystä. Puraisutuntuma on äärimmäisen rapea ja öljyisyys melko niukkaa. Pureskellessa lastu muuttuu melko nopeasti mössöksi ilman merkittävämpää dippaamistakin. Poimut ovat melko syviä, mikä on arvostelijan mieleen. Sipsit ovat melko suuria ja ainakin arvostelupussissa säilyneet hyvin kokonaisina kuljetuksessa. Paisto on spektrin kalpeammassa päässä.

Maku: Sipsin maku on miedommasta päästä suolattujen perunalastujen joukossa. Suolaa jää kaipaamaan enemmän jälkimaun jäädessä perunaiseksi. Taffelin American-dipissä on vähemmän sokeria kuin monessa kilpailijassa, mikä on hyvästä. Pippuria taas on keskimääräistä enemmän, mikä käy runsaammin dipatessa jopa rahtusen häiritseväksi.

Kokonaisuus: Mainituista puutteista huolimatta suolatun perunalastun ja American-dipin liitto on vakiintunut standardiksi syystä. Epäilen Taffelin tuotekehitysosaston pohtineen tätä nimenomaista yhdistelmää, sillä mauttomampi perunalastu ja maukkaampi American täydentävät toisiaan oivallisesti. Voisin syödä tätä komboa ainakin kerran viikossa koko odotettavissa olevan elinikäni. 

Arvosana: 3,8 pistettä viidestä.

Sipsikulho.
Taffel Sipsin parhaita ominaisuuksia on perunalastun suurehko koko.

Olen Arttu Rantakärkkä, päivystävä snacksperttinne. Historian Sipsien Rapinaa on rakkaudesta sipseihin syntynyt perjantaisin päivittyvä verkkojulkaisu, jossa esitetyt mielipiteet ja näkemykset ovat kirjoittajan omia. 

Tässä blogissa julkaistaan sipsi- ja dippiarvioita, yleistä snacks-filosofista (snilosofista?) pohdiskelua ja naposteiden lieveilmiöitä sivuavia artikkeleita.