Taffel-lastensynttäriklassikoiden trilogian täydentävät tietenkin Snack Friesin ja Raffeleiden jälkeen Hot Rodit. Vekkuli sormusmainen muoto herättää lämpimiä muistoja kilpailuista, joissa kaverien kesken taisteltiin siitä, kuka saa pujotettua eniten Hot Rodeja yhden käden sormiin.
Maun puolesta muistikuvat ovat sen sijaan hataria. En ole ostanut Hot Rodeja varmasti yli kymmeneen vuoteen, enkä nytkään välttämättä olisi tullut ostaneeksi, ellei trilogian käsittely sitä vaatisi.
Rakenne: Hot Rodit eivät juuri vastusta hammasta, ja katoavatkin ensirapeuden jälkeen nopeasti tussahtaen suuhun. Pinnalla on keskipaksu kerros oranssinpunaista maustejauhetta. Hauskuudestaan huolimatta sormusmuoto on varmasti maailman huonoin dipattava, ellei tykkää sotkea sormiaan ja etumustaan perinpohjaisesti. Syömäpuikkojen kanssa homma voisi toimia, mutta valitettavasti sellaisia ei ole käsillä.
Taffelin tuotantolinjalla on selvästi jossain kohtaa viime Hot Rod -ostokerran jälkeen tapahtunut muutoksia. Eivätkö Hot Rodit olleet ennen paksumpia? Myös runsas muotopuolien määrä pussissa kiinnittää huomion.
Maku: Kuvaavin sana Hot Rod -makuelämykselle on yksiulotteinen. Jokseenkin savuinen grillimauste ja runsas suola tukkivat välittömästi makunystyrät ja peittävät kielen. Massan maku on yhtenevä Snack Friesin ja Raffeleiden kanssa, ja tulee esiin lähinnä jälkimaussa. Kuivia huulia kirvelee.
Kokonaisuus: Hot Rodit ovat muoto ilman varsinaista sisältöä. Kaikista Taffelin muotosnackseista niillä on korkein novelty-arvo ja kehnoin yleinen naposteltavuus.
Arvosana: 1,1 pistettä viidestä.
Dippisuositus: Teoriassa näiden kanssa voisi maistua jokin tzatziki-tyyppinen raikas juttu, mutta muoto tekee dippaamisen niin haastavaksi, etten välttämättä edes suosittele kokeilemaan.
