Estrella Linssisipsi Ranch

Kaupallinen yhteistyö, Maustettu, Sipsit, Snacksit

Estrellan veikkoset ottivat meikäläiseen taannoin yhteyttä ja utelivat, olisinko halukas vastaanottamaan kevään uutuusmakuja Historian Sipsien Rapinaa -pääkonttoriin testattavakseni. Koska ilmaisista sipseistä kieltäytyminen kielii mielenterveyden ongelmista ja on käsittääkseni rikoslain mukaan rangaistava teko, tartuin luonnollisesti tarjoukseen.

Tämä artikkeli voidaan siis mieltää kaupalliseksi yhteistyöksi, mutta vakuutan silti arvioivani sipsilaatikosta ensimmäisenä käteeni osuneita Ranch-linssisipsejä täysin objektiiviset kiikarit silmilläni. Laatikon muuta sisältöä ruodin yhtä puolueettomasti lähiviikkoina.

Kuten jo hiljattain tulin kirjoittaneeksi, Estrellan linssisipsit ovat mielenkiintoinen snacksin ja sipsin välimaastossa operoiva uutuus, jonka suurimmat valtit ovat muoto ja rapeus. Suhteellinen vähärasvaisuus, runsas proteiinipitoisuus ja vegaanisuus eivät linssisipsien tapauksessa suomennu mauttomuudeksi (toisin kuin esimerkiksi HOM-banaanisipsien kohdalla). En osaa sanoa, ovatko linssisipsit tosiasiallisesti perunalastuja terveellisempi naposte, mutta herkullisuutensa puolesta ne eivät perinteisille sipseille häviä.

Aiemmin testaamani kermaviili & sipuli -maustettu versio kärsi hieman mausteen mietoudesta. Kuinka on lempimakuni ranchin laita?

Rakenne: Linssisipsien kaksi parasta puolta ovat edelleen rapeus ja täydellisen dipattava muoto, vaikkei tällä kertaa mukana dippiä olekaan. Rapeus säilyy pureskellessa yllättävänkin pitkään, eikä linssisipsi mössöydy suussa kovinkaan pian. Linssisipsien koostumus on jossain Pringlesien, juustonaksujen, perunaisuuden ja Raffelien nelikentän keskellä, mutta rapeudeltaan täysin omaa luokkaansa.

Maku: Ranch-mauste on linssimassalle vielä huomattavasti taannoista kermaviili & sipulia passelimpi makupari. Kuten aiemmissakin versioissa, näissäkin mausteen tasaisuus jättää paikoin toivomisen varaa, mutta ei silti tule oivallisen makuelämyksen tielle. Ranchissa korostuu päällimmäisenä hapokkuus, niiden alla tomaatti ja paprika sekä miedompana kermaviili. Kokemus on tujakka ja kirpeä, muttei silti käy makuhermojen päälle runsaamminkaan naposteltuna. Linssien maku paistaa ranch-mausteen alta vähemmän kuin kermaviili & sipuli -versiossa.

Kokonaisuus: Estrella on lyönyt Ranch-linssisipseillä kunnarin, enkä edes sano näin siksi, että sain sipsit ilmaiseksi. Ymmärrän pienemmän pussikoon olevan linjassa terveellisemmän napostelun mielikuvan kanssa, mutta toivoisin silti Estrellalta megapussikokoista versiota ihan vain nähdäkseni, voiko näitä syödä kyllästymiseen asti. 300 grammaa linssituotteita varmasti tuntuu mahan toiminnassa, mutta se saattaisi näin herkullisen tuotteen kohdalla olla täysin sen arvoista.

Arvosana: 4,4 pistettä viidestä.

Estrella-linssisipsit + Rainbow American -dippi

Estrella Kermaviili & Sipuli -linssisipsit ja Rainbow American -dippi

American, Dipit, Erikoisuudet, Sipsit, Snacksit

Taannoisessa Instagramin puolella toteuttamassani lukijakyselyssä kävi ilmi, että tämä julkaisu on viime aikoina tylysti laiminlyönyt dippejä. On siis hyvä hetki ottaa tähän väliin perinteinen yhdistelmäarvio: Estrellan Kermaviili ja Sipuli -linssisipsit ja Rainbow’n American-dippi.

Linssisipsit ovat vähän samanlainen vedenjakaja kuin Pringlesitkin. Ovatko ne lopulta sipsejä vai snackseja? Mikä on sipsin määritelmä? Sipsi toki mainitaan jo tuotteen nimessä, mutta silti kyseessä on massasta muotoon puristettu tuote, joka ei tällä kertaa edes sisällä perunaa.

Ja mikä muoto se onkaan! Linssisipsin muotokieli tuo mieleen suurinpiirteisellä kädellä piirretyn Batman-logon, nettikauppaostoslaatikoista tutut pehmustesuikerot, numero kolmosen ja ties mitä muuta. Ennen kaikkea muoto on kuitenkin täydellinen dippaamiseen: suuriin poimuihin saa kietaistua juuri niin paljon dippiä kuin ikinä vain mielii. Mutta millaisen parivaljakon se muodostaa Rainbow’n American-dipin kanssa?

Rakenne: Sellaisenaan Estrella Kermaviili & Sipuli (toim. huom. ei siis Sourcream & Onion) on äärimmäisen rapea. Rapeus säilyy pureskellessa todella pitkään, eli linssisipsi ei mössöydy suussa kovinkaan pian. Koostumus on hämmentävän perunaisa ja tiivis, ehkä hieman Pringlesiin päin kanttaava. Toiset tykkäävät, toiset eivät.

Maku: Sipulin ja kermaviilin tasapaino on kunnossa, joskin sipulijauhetta tuntuu olevan paikoin epätasaisesti. Mausteen yleisvaikutelma on miedohkon puoleinen, mikä ei ole huono asia, koska itse linssimassankin maku on miellyttävä.

Kokonaisuus: Kermaviili ja Sipuli -linssisipsit ovat erinomainen makupari American-dipin kanssa. Rainbow’n American on paksuhkoa ja maultaan jokseenkin raikas ja hedelmäinen. Sokeria on muihin Americaneihin verrattuna keskivertoa vähemmän. Miinusta tulee ainoastaan erittäin suurista mustapippurin palasista, jotka vesittävät kokonaisuutta kouluruokamaiseen suuntaan.

Arvosana ilman dippiä: 3,7 pistettä viidestä.
Arvosana dipin kanssa: 4,0 pistettä viidestä

Sipsiraati: Sokkotestissä kahdeksan sourcream & onion -laatua

Ilmiöt, Klassikot, Maustettu, Poimutettu, Sileä, Sipsiraati, Sipsit

Kuten jossain aiemmassa kirjoituksessa tuli mainittua, sourcream & onion on todellinen sipsien Toyota Corolla, luotettava työjuhta, ajaton klassikko ja peruskivi, jonka saatavuuteen ja perusolemukseen voi luottaa.

Osapuilleen jokaisella sipsivalmistajalla on sourcream & onionista oma näkemyksensä. Siksipä se onkin oivallinen kohde Historian Sipsien Rapinaa –blogin ensimmäiselle sipsiraadille. Arvioitavat merkit ovat Snack Day (ent. Crusti Croc, Lidl), Taffel, Pirkka, Real Snacks, Lay’s, Rainbow, Pringles ja Estrella. Raati olisi halunnut mukaan vielä First Pricen, mutta ei onnistunut löytämään kyseistä tuotetta ennen raadin järjestämispäivää.

Arvovaltainen raatimme koostuu kuin tahattomasti Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -teoksen inspiroimana pääasiassa kolmekymppisistä naisista, joille sourcream & onion -sipsien voi hyvällä omatunnolla todeta olleen sukupolvikokemus. Raatiin kuuluvat päivystävän snackspertin lisäksi henkilöt Hanna Junkkari ja Mari Uusivirta, joista kummankin asiantuntemuksesta ja arviointikyvystä menen tuoreustakuuseen. Raatia täydensi myös juuri sipsipolkunsa aloittanut taloutemme kolmevuotias, joka kommentoi kaikkien sipsien olleen ”melko hyviä, paitsi yksi oli melko pahaa”.

Puoluettomuuden varmistamiseksi sokkomaistelun fasilitoi ulkopuolinen luotettu taho. Arviointiasteikoksi asetettiin 0,0–5,0 ja kaikkien arvioitsijoiden pisteet laskettiin lopuksi yhteen. Maksimipistemäärä on siis 15.

”Olen sellainen ihminen, joka reissuun lähtiessään menee perillä aina ensimmäisenä ruokakauppaan ja sipsihyllylle. Ehkä se kertoo minusta tarpeeksi”, Hanna Junkkari luonnehtii itseään.

”Itse tahtoisin lähinnä lainata pikkuveljeäni: mulla ei oo nälkä, missä ne sipsit on?” Mari Uusivirta täydentää. Siispä asiaan: Sourcream & onionit on listattu alla paremmuusjärjestykseen alkaen voittajasta. Kulhoissa esiintyvät numeroteipit ilmaisevat maistelujärjestystä.

Estrella voitti Estrella Sourcream & Onion -sokkomaistelun.

Estrella: 8,3 pistettä

Raati kiitti: ”Paljon makua, myös peruna maistuu sopivasti. Tuttu ja turvallinen maku, josta tulee lapsuus mieleen. Pehmeä jälkimaku. Hyvä paisto.”

Raati moitti: ”Maustetta paikoin epätasaisesti, myös paistossa epätasaisuutta ja paikoin palaneisuutta.”

Taffel Broadway

Taffel: 7,8 pistettä

Raati kiitti: ”Nostalginen, vähän löysäkin maku, mutta hyvällä tavalla. Vaatii hetken suussaolon, että pääsee oikeuksiinsa. Hyvän kokoisia, kaunis väri.”

Raati moitti: ”Öljyisyys korostuu liikaa. Nämäkin paikoin palaneita reunoilta, todela vaihtelevaa paistoa ja maustuneisuutta pussissa.” (Jälkeenpäin mainittua: ”Sattuiko Taffelilta huono erä? Yleensä näihin on voinut luottaa.”)

Snack Day (Lidl)

Snack Day (Lidl): 7,8 pistettä

Raati kiitti: ”Paljon makua, sopivan kirpsakka ja hapan. Hyvä sourcreamin ja onionin suhde. Rapeita. Kokonaisuudessa maistuu myös lievä juustoisuus.”

Raati moitti: ”Maku jopa vähän hyökkäävä ja melko suolainen, mikä voi olla hyvä tai huono asia.”

Pirkka

Pirkka: 6,3 pistettä

Raati kiitti: ”Uskomattoman rapeita, tasainen laatu. Kaunis väri ja hyvin sipsimäiset piirteet. Paras jälkimaku.”

Raati moitti: ”Maku on hyvä, mutta sitä saisi olla enemmän, jäävät vähän laimeiksi. Ovat niin rapeita, että kitalaki menee rikki.”

Real Snacks: 4,9 pistettä

Raati kiitti: ”Lempeä maku, jossa korostuu huomattavasti sipuli. Näissäkin esiintyy juustoisuutta, riippuu maistajasta tykkääkö vai ei.”

Raati moitti: ”Hapankerma tuntuu puuttuvan lähes kokonaan, vähän lattea ja tunkkainenkin maku. Kaipaavat kipeästi dippiä.”

Pringles

Pringles: 4,5 pistettä

Raati kiitti: ”Tasalaatusia, hyvänmakuinen mauste.”

Raati moitti: ”Vähän teollinen kokemus, Pringlesin ominaismaku puskee liikaa läpi, maustetta saisi olla enemmän.”

Rainbow

Rainbow: 3,2 pistettä

Raati moitti: ”Maku häviää suusta nopeasti, jäljelle jää pahvisuus ja suolaisuus. Liikaa rasvaa. Ulkonäkö antoi odottaa perunalta maistuvaa tuotetta, petti odotukset.”

Lay's

Lay’s: 0,5 pistettä

Raati moitti: ”Kitkerä, maistuu palaneelta sipulijauheelta, inhottava, karvas. Kamala ajatella, että ostaisi näitä sipsinhimoissaan ja pussin korkattuaan joutuisi kohtaamaan tällaisia. Yksinkertaisesti pahaa, vie mielen kellariin.”

Loppuhuomioita

Mikään vertailuun osallistuneista ei lopulta saanut järin korkeita pisteitä, mikä ehkä kertoo sourcream & onionien keskitien kulkijuudesta. Voittajat olivat perusvarmoja ja -hyviä kulutustuotteita, joihin tulee säännöllisesti tartuttua kun erikoisemmat viritykset alkavat kyllästyttää.

Yleisellä tasolla sourcream-osuutta olisi toivonut enemmän suurimpaan osaan kilpailijoita. Sourcream & onion myös tunnetusti hyötyy hyvän dipin kanssa parittamisesta, joten paljaan sipsivertailun lisäksi saattaisi olla hyvä suorittaa toinen maistelu myös dipeillä. Tuoreuden kanssa ei yhdelläkään sipsillä ollut ongelmia.

Huomionarvoista on, että Lay’sin sourcream & onion on muistini mukaan ensimmäinen kerta, kun en ole pystynyt syömään sipsipussia loppuun vaan olen joutunut kaatamaan sen sisällön roskiin.

Estrella Ranch & Sourcream

Estrella Ranch & Sourcream

Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Monet erittäin hienot asiat ovat kahden tai useamman hienon asian yhdistelmiä. Kaikkihan tietävät, että maailman parasta limpparia saa sekoittamalla colaa ja jaffaa, ja että Metallican paras levy on Lou Reedin kanssa yhteistyössä tehty Lulu.

Toisaalta hienojen asioiden yhdistelemisessä voi toki mennä pieleenkin, mistä todisteena mainittakoon esimerkiksi takavuosina kämppisporukassa kehittelemämme myöhäisten jatkojen piristysjuoma ”ginikahvi”. Vetävästä nimestään huolimatta ginikahvi maistuu täysin kammottavalta enkä suosittele sitä kenellekään.

Estrellan nokkelien veijarien testilaboratoriossa on joitain vuosia takaperin päätetty törmäyttää kaksi todellista perunalastujen arkkityyppiä: Ranch ja Sourcream (& Onion). Ranch on toki suomalaisille tutumpi Taffelin tuotteena, eikä Estrellalla taida olla markkinoilla pelkkää Ranch-tuotetta tällä haavaa ollenkaan. Sourcream & Onion taas on sipsien Toyota Corolla, luotettava peruskivi, josta osapuilleen kaikilla sipsivalmistajilla lienee oma versionsa.

Ranchit ovat hyviä, Sourcream & Onion -versiot ovat pääasiassa hyviä. Kuinka käy, kun nämä naitetaan samaan pussiin?

Estrella Ranch & Sourcreamien väri on kullankeltainen.

Rakenne: Estrella hallitsee tiheään poimutetut sipsit, eivätkä Ranch & Sourcreamit tee poikkeusta. Lastu on ehkä aavistuksen keskivertoa paksumpi, mutta silti äärimmäisen rapea eikä kovin jauhoinen. Öljyisyys asettuu keskitason ja niukan välimaastoon. Sipsien kokoskaala on laaja: pussista löytyi niin pienenpientä lastua kuin valtavaa jättisipsiäkin, joka pisti ihmettelemään, onko noin suuria perunoita edes olemassa.

Maku: Elementtien tasapaino on täydellinen. Hapankerma tasapainottaa vahvaa ranch-maustetta ja jälkimauksi jää pehmeä ja kermainen sipuli. Suolaa on matkassa sopivasti tehostamassa elämystä. Makua voisi sanoa jopa mehukaaksi. Peruna maistuu kokonaisuudessa melko vähän, mutta eipä sen juuri tarvitsekaan.

Kokonaisuus: Ranch & Sourcream toimii erinomaisesti omillaan ilman dippiäkin, mutta toisaalta todistetusti myös monien dippien kanssa, etenkin raikkaampien. Onnistunut ristisiitos saa toivomaan, että sipsivalmistajien piiristä löytyisi enemmänkin kokeilunhalua ja rohkeutta yhdistellä vakiintuneita ja/tai tuoreempia sipsimakuja. Miten olisi esimerkiksi Barbeque & Cheese, Tzatziki & Chili tai Kantarelli & Pekoni?

Arvosana: 4,3 pistettä viidestä.

Estrella Limited Edition Julost

Erikoisuudet, Maustettu, Sileä, Sipsit

Näin loppiaisen kynnyksellä on alkanutta vuotta kulunut sen verran, että on jo hyvä aika kääntää katse kohti tulevaa joulua. Sipsit eivät vielä toistaiseksi kuulu perinteiseen suomalaiseen joulupöytään, mutta elän toivossa, että tähän huutavaan epäkohtaan saataisiin viimeistään 2020-luvulla muutos. Suomesta ei taida saada (korjatkaa, mikäli olen väärässä) millään muotoa jouluteemaisia tai -mausteisia perunalastuja. Katse on siis käännettävä rajan taakse.

Meikäläisellä on mukavia ja huomaavaisia työkavereita, jotka haluavat omalta osaltaan edistää suomalaista sipsikulttuuria ja raahata ruodittavakseni ulkomaisia erikoisuuksia matkoiltaan. Eräs heistä vietti joulunsa länsinaapurissa ja toi sieltä palatessaan pussin Estrellan Julost-perunalastuja, jotka tiemmä olivat 50 prosentin alennuksessa jo heti tapaninpäivän jälkeen.

Mikäli internetiä ja kuulopuheita on uskominen, juusto on Ruotsissa yhtä elimellinen osa joulun ruokavaliota kuin Suomessa kinkku. En ollut tietoinen tästä ilmiöstä ennen julost-pussin vastaanottamista, ja arvostukseni ruotsalaisia kohtaan on tämän opittuani kasvanut entisestään. Ruotsalainen joulujuusto on ilmeisesti useimmiten edamia, mikä tuntuu jotenkin sopivalta ruotsalaisen maltillisen mielenlaadun huomioiden.

Juusto on ihanaa, sipsit ovat ihania. Miksi niiden liitto onnistuu niin harvoin?

Rakenne: Julost-sipsit muistuttavat hyvin pitkälti Estrellan suolattuja sileitä perunalastuja rakenteeltaan ja paistoltaan. Ohuen lastun purutuntuma on melko rapea, vaikka paisto onkin kalpean puoleinen. Rapeus säilyy pureskellessa melko pitkään eikä lastu missään vaiheessa mene varsinaisesti liian mössöiseksi. Juustomauste lisää jo entuudestaan hieman rasvaista vaikutelmaa. Lastun koko asettuu pienen ja keskikokoisen välimaastoon. Öljyn määrä on runsaahko.

Maku: Miksei Pohjoismaissa myydä kunnon juustosipsejä? Julost-sipsien halliseva maku on suola, jota äärimmäisen mieto juustomauste ei juuri taita. Juustoisuutta saa oikein hakemalla hakea. Suola on elementtinä niin hallitseva, että perunan makukin tulee esiin vasta kotvasen pureskelun jälkeen. Suuhun ei lopulta jää juuri muuta kuin jano ja mieto öljyisyys. Maku ei silti ole epämiellyttävä, ennemminkin lähinnä yhdentekevä.

Kokonaisuus: Hyvää joulua toivottava pussi kelpaa annettavaksi lahjaksi sellaisenaan. Joulujuustoa instituutiona tuntematon ei osaisi sokkotestissä erottaa näitä muista suhteellisen mauttomista juustosipseistä. Hyvä, ohut ja rapea perunalastu on pilattu liiallisella öljyllä ja yhdentekevällä juustomausteella.

Arvosana: 2,2 pistettä viidestä.

Olenko oikeassa vai väärässä? Löytyykö Suomen sipsimarkkinoilta mukiinmeneviä juustosipsejä? Ota kantaa ja kommentoi!