Syksy on sienten ja yleisurheilun MM-kisojen aikaa!
Hoksasin päivänä eräänä, että sipsikaapistani löytyy sekä kotimaisia että itänaapurista ponnistavia sieni ja maitotuote -aiheisia sipsejä, joten mikäpä olisikaan syysteemoihin sopivampaa kuin pieni maaottelu.
Estrellan toinen Sadonkorjuu-kausimaku on kantarelli ja kermaviili, venäläinen Lay’s-erikoisuus (kiitos Jonne!) puolestaan herkkusieni ja smetana – täysin vertailukelpoisia nämä naposteet eivät siis ole, mutta ei anneta sen haitata.
Lay’sit ovat perinteisesti pärjänneet Sipsiblogin testipenkissä kohtalaisen kehnosti, mutta lähestyn tästä huolimatta tämänkertaista testipussia erittäin avoimin mielin.
Rakenne
Estrella: Sadonkorjuu-lastut näyttävät kullankeltaisten Lay’sien rinnalla kuutamolla paistetuilta, mutta rapeus on silti kohdillaan. Sipsit ovat keskikokoisia ja poimut suuria. Reunoilla esiintyy kuorta ja öljyä on vähän.
Lay’s: Kauniin väriset ja läpikuultavat lastut ovat pääosin pienen puoleisia, mutta seasta löytyy muutama valtava poikkeus. Sipsit ovat ohuita, miellyttävästi rapsahtavia ja laysmaiseen tapaan erittäin öljyisiä.
Maku
Estrella: Kantarelli on maussa vieno, mutta tunnistettava. Maku on tasapainoinen, joskin suolaa on ehkä hitunen liikaa. Kermaviili on läsnä juuri sopivasti, ja kaiken alta maistuva peruna maukasta.
Lay’s: Estrellaan verrattuna Lay’s on erittäin makea ja tuo jollain (hyvällä) tapaa mieleen Knorrin ja muiden valmistajien pussikastikejauheet. Lay’sinkin kokonaisuus on kunnossa. Suolaa on juuri sopivasti, smetanan toivoisi korostuvan kenties enemmänkin. Perunaa ei mausta löydä. Kokonaisuudessa on kenties juuri smetanasta johtuen jotain aavistuksen juustoista.
Kokonaisuus
Maaottelu on kaiken kaikkiaan äärimmäisen tasainen, mutta kallistuu erittäin niukasti Estrellan voitoksi lastujen maalaismaisuuden ja soveliaamman öljyisyyden vuoksi. Suosittelen silti molempia, ja tämä Lay’s-maku on melko varmasti paras maistamani. Arvosanat ovat seuraavanlaiset:
Estrella: 3,8 pistettä viidestä Lay’s: 3,7 pistettä viidestä
Syksy on napostelun kulta-aikaa. Pimenevät illat, armoton arki ja kurakelit suorastaan huutavat vastapainokseen Masterchef Australian kaltaisia hyvän mielen tv-ohjelmia ja lempinaposteita, olivat ne sitten pehmeitä ja makeita tai suolaisia ja rapeita.
Estrellalla on sisäistetty tämä ihmisen perusluontoon kuuluva käytösmalli hienosti, ja sipsitehdas vastaakin kansan huutoon tuomalla syksyisin markkinoille syystä kehutut kausimakunsa. Syksyn 2019 rajoitetun erän kausimaut ovat Kantarelli & kermaviili sekä tällä viikolla arviovuorossa oleva Karamellisoitu punasipuli. Estrella lähetti Sipsiblogin toimitukseen ystävällisesti laatikollisen molempia, mutta olisivatpa nämä päätyneet testikulhoon joka tapauksessa.
Sipulisipsejä on markkinoilla tällä hetkellä muutamiakin. Estrellan oman Roasted Onionin lisäksi Karamellisoidun punasipulin pahin haastaja lienee Taffel KikX, joka löi snackspertin taannoin ns. ällikällä.
Rakenne: Uuden sadon perunoista valmistetut sipsit ovat paikoin yllättävänkin suuria, pääosin keskikokoisia. Rapeutta on enemmän kuin vähemmän ja suuripoimuisten lastujen reunat teräviä, mutta käytetty perunalaatu on siinä määrin jauhoinen, etteivät sipsit revi kitalakea. Öljyä on niukahkosti. Paisto on tummemman puoleinen, reunoilla esiintyy maalaisperunalastumaisesti kuorta.
Maku: Ensimmäisenä suuhun leviää makeus. Perässä rientää sipuli, joka ei ole pistävä, vaan täyteläisen pehmeä, ja jää kitalakeen leijailemaan hyväksi aikaa. Makua on paljon, ja se tuntuu kyllästävän sipsit läpikotaisin, ei vain maustejauheen muodossa. Suolaa on huomaamattoman sopivasti. Maku on jossain määrin sukua barbequelle, mutta ilman savuisuutta.
Kokonaisuus: Sadonkorjuu-sipsejä parempaa syysnaposteltavaa saa hakea. Rajoitettu saatavuus ärsyttää, mutta toisaalta varmistaa sen, ettei näihin ennätä kyllästyä ja kysyntä on taattua. Menevät sipulisipseissä samalle viivalle Kikxien kanssa!
Vuorossa lukijan toive (joita saa lähettää lisää)! Siinä, missä Taffel on lähtenyt laajentamaan raaka-ainepalettiaan kikherneen suuntaan, Estrella on tuonut sipsihyllyihin linsseistä valmistettuja asioita.
Aiemmin ruodittujenlinssisipsien ohella genreä edustaa juustonaksun lähisukulainen Linssi Cheese Puffs, joka kertoo pussin kyljessä olevansa lajissaan maailman ensimmäinen ja sisältävänsä huomattavasti enemmän proteiinia lajitovereihinsa nähden.
Suurena juustonaksujen ystävänä suhtaudun uusiin juustonaksuvariantteihin äärimmäisen positiivisesti ja avoimin mielin. Eli pidemmittä puheitta arviota kohti!
Rakenne: Linssi Cheese Puffs on tyypillistä juustonaksua ohuempi – kiinnostaisi tietää, onko koko esteettinen vai raaka-ainevalinnan sanelema ratkaisu. Se on myös jossain määrin perusjuustonaksua rapeampi ja tiiviimpi. Pussin sisältö nahistuu avaamisen jälkeen verrattaen nopeasti muuttuen lopulta jokseenkin kovaksi. Sormimähmää on erittäin runsaasti, mikä miellyttänee kaltaisiani sormiennuoleskelijoita.
Maku: Päällimmäisenä maussa korostuu terävä, täyteläinen ja vahva cheddar. Kokonaismaku on jokseenkin tumma ja tunkkainenkin, mutta niin toisaalta juustonaksut aina. Linssimassan makua on hankalaa löytää dominoivan juuston alta. Eron tyypilliseen maissimassaan huomaa lähinnä jälkimausta, eikä siitäkään suoranaisesti linssiä helposti tunnista.
Kokonaisuus: Linssi Cheese Puffs on hyvä vaihtoehtoinen juustonaksu, jonka maussa on yhteneväisyyttä Taffelin Jumbo Juusto -pekonijuustonaksujen kanssa. Pieni koko on omissa kirjoissani pieni miinus, mutta lopulta makuasia – kuten nyt sipsien arvioiminen ylipäätään.
Tunnustin taannoin rakkauttani kebabia kohtaan arvioidessani Real Snacksin Flaming Kebab -ihanuuksia. Voitte siis kuvitella innostukseni, kun törmäsin Prismassa harhaillessani Estrellan uusiin limited edition -naposteisiin, joiden makuina ovat pizza, sipulirenkaat sekä ostoskoriin valikoitunut kebab.
Food Truck -sarjan sipsien myyntipuheessa korostuvat etenkin extra-tason rapeus ja maukkuus. Odotukseni olivat siis ennakkoon korkealla.
Rakenne: Food Truck -sipsit ovat jopa kivuliaan rapeita – rapeuden ja tymäkän mausteen yhdistelmä rikkoo kitalaen alta aikayksikön. Lastut ovat suuria ja paisto melko tasainen. Öljyisyys on niukahkoa, mikä tekee sipseistä turhan kuivia.
Maku: Jo ennen maistamista nenään leijailee todella vahva valkosipulin tuoksu, joka on myös maun päällimmäinen komponentti. Makua on paljon, mutta kebabia siitä on lopulta vaikeahko löytää, niin vahvana läsnä ovat valkosipuli ja mieto savuinen tulisuus. Alta kuultava peruna tuntuu ehkä hieman irralliselta kokonaisuuteen nähden. Tomaatti jää suuhun jälkimakuna.
Kokonaisuus: Kaiken kaikkiaan Estrellan kebab-uutuus on niin täynnä makua, että se tukkii makuhermot ja jättää suuhun jokseenkin tunkkaisen fiiliksen, johon vaikuttaa myös kuivuus. Valkosipulin ystäville näitä voi lämpimähkösti suositella, valkosipulia virastavien (mm. esim. vampyyrien) on syytä harkita ostopäätöstä tarkkaan.
American on dippien kiistaton klassikko. Se tuntuu olevan monelle sourcream & onion -sipsien kaltainen default-ratkaisu, johon tulee tartuttua, ellei ole aikaa tai mielenkiintoa pohtia sipsi- ja/tai dippivalintoja sen kummemmin. Tomaatin, sipulin ja pippurin sokerinen ja pehmeä yhdistelmä sopii useimpien sipsien kanssa eikä varasta show’ta monien vahvempien dippien tapaan.
American on myös valkosipulin, ranchin ja barbecuen ohella dippilaatu, josta löytyy markkinoilta eniten variantteja ja soveltuukin siksi erinomaisesti ensimmäisen dippiraatimme kohteeksi. Vertailuun löytyivät Taffelin, Estrellan, Pirkan, Rainbow’n sekä Lidlin Snack Dayn american-versiot.
Sipsiraati (eli tällä kertaa dippiraati) järjestettiin poikkeuksellisesti Oulussa. Raatilaisina debytoivat Suomen mukavin jazz-kitaristi Janne Mikkonen, muun muassa Turhuus-yhtyeestä tuttu Aleksi Huhta ja allekirjoittaneen vahvasti dippi- ja soosi-ihmiseksi identifioituva vaimo Satu, joka on aiemmin toiminut sipsiraatien fasilitaattorina.
”Aina on oltava dippiä, paitsi poimutettujen ja suolattujen perunalastujen kanssa riittää pelkkä cola (juotavaksi, ei dipattavaksi)”, Janne tuumii.
”Dippailen sipsejä silloin kun dippiä on saatavilla, mutta harvemmin tulee ostettua dippejä kotiin. Sipsit kuivina, ei märkinä”, Aleksi luonnehtii.
Dippejä testailtiin Estrellan Poimu-Chipseillä ja sileillä Taffel Chipseillä. Kaikki dipit sekoitettiin rasvapitoisuudeltaan 10-prosenttiseen laktoosittomaan kermaviiliin. Raadin arvioiden lisäksi mukana on maininta dippien sokeripitoisuudesta sekä vegaaneja ja allergikkoja kiinnostava tieto siitä, onko dipin valmistuksessa käytetty maitotuotteita.
Jokaisella neljällä raatilaisella oli annettavana maksimissaan 5,0 pistettä, eli maksimipistemäärä yhdelle dipille on 20,0. Dipit on listattu alla parhaimmasta huonoimpaan:
Pirkka Dipmix American, 15,4 pistettä
Raadin luonnehdinta: Tomaatti ja pippuri maussa vahvoina, mutta tasapaino erinomainen. Hapokkuutta sopivasti. Koukuttava, ei ketsuppinen.
Sokeria 49 g / 100 grammassa, ei sisällä hera- tai maitojauhetta.
Taffel Dippi American, 13,4 pistettä
Raadin luonnehdinta: Maussa korostuvat etenkin sipuli ja sokeri. Pehmeä ja kevyt, joskin pippuri tuntuu välillä hyökkäävältä.
Sokeria 52 g / 100 g, sisältää hera- ja kermajauhetta.
Estrella American Dipmix, 10,6 pistettä
Raadin luonnehdinta: Tasainen koostumus, maistuu hyvin voimakkaasti ketsupilta. Ei järin makea eikä pippurinen. Mausta tulee omituinen mielleyhtymä banaanijogurttiin.
Sokeria 50 g / 100 g, sisältää hera- ja kermajauhetta.
Snack Day American Dippi, 7,0 pistettä
Raadin luonnehdinta: Todella sipulinen, ei kovin makea. Ei myöskään kovin tomaattinen. Vähän tylsä, tuntuu, ettei makua juuri jää suuhun.
Sokeria 36 g / 100 g, sisältää maitojauhetta.
Rainbow American Dipmix, 2,4 pistettä
Raadin luonnehdinta: Tumma ja samea väri ei houkuttele. Tolkuton määrä pippuria, tulisuus tulee takapotkulla. Yritetäänkö pippurilla peittää jotain? Palaneen makuinen, kitkerä.
Sokeria 48 g / 100 g, ei sisällä hera- tai maitojauhetta.
Tämä on sanapari, jolla kuulee kenties useimmiten salt & vinegar -sipsejä luonnehdittavan. Meikäläiselle kyseessä on todellakin aikuisiällä opeteltu mieltymys, joka maistuu etenkin oluen kyytipoikana ja on sikäli harvinainen sipsilaatu, ettei niitä tule oikeastaan koskaan ns. turbonaposteltua, vaan aina jokseenkin maltillisesti nautiskellen.
Salt & vinegar -laatuja on sourcream & onionien tapaan markkinoilla lukuisia, ja siksi ne soveltuvatkin oivallisesti historian toisen Historian sipsien rapinaa -sipsiraadin arvioitaviksi.
Neljä kauppaa koluamalla ruodittaviksi löytyivät (satunnaisessa järjestyksessä) Taffel Kartanon Merisuola & Balsamico, Estrella Salt & Vinegar, Tesco Sea Salt & Cider Vinegar, Pipers Crisp & Co. Cider Vinegar & Sea Salt, Crusti Croc Kettle Cooked Salt + Vinegar sekä Real Snacks Salt & Vinegar. Lisäksi julkaisun innokas lukija postitti Hollannista arvioitavaksemme Pringlesin Salt & Vinegar -variantin, jota ei nykyisellään tietääkseni kotimaasta saa. Kiitos Atte!
Raatiin kuuluvat jälleen päivystävän snackspertin lisäksi viime raadista tutut Hanna ja Mari, joista kummankin asiantuntemuksesta ja arviointikyvystä menen edelleen tuoreustakuuseen.
“Olen aina tykännyt salt & vinegareista. Mitä etikkaisempi, sitä parempi. Parasta on, jos etikkaisuus saa heti ensipuraisulla aikaan kunnon puistatukset ja naaman solmuun. Suomessa viinietikkasipsit tuntuvat olevan usein hieman suomalaiseen makuun lantrattuja, toivottavasti maistelun myötä löytyy kunnon kirpeyttäkin”, Hanna pohtii etukäteen.
“Eräs kaveri kävi aikoinaan Australiassa ja palattuaan julisti etikkasipsien ilosanomaa, mutta Suomesta ei hänen mukaansa ole koskaan saanut ‘kunnon’ salt & vinegareita. Toivottavasti siis tosiaan nyt löytyisi tarpeeksi räväkkyyttä hänenkin makuunsa”, Mari tuumii.
Puoluettomuuden varmistamiseksi sokkomaistelun fasilitoi ulkopuolinen luotettu taho. Arviointiasteikoksi asetettiin 0,0–5,0 ja kaikkien arvioitsijoiden pisteet laskettiin lopuksi yhteen. Maksimipistemäärä on siis 15. Sipsejä arvioidaan tässä tapauksessa enemmän suhteessa toisiinsa kuin universaalisti kaikkiin sipseihin.
Hapokkaan kirpeyden etsintä alkakoon!
Crusti Croc Kettle Cooked Salt + Vinegar: 12,4 pistettä
Raati kiitti: Komea ulkonäkö, isoja lastuja. Todella rapea kokemus, joka on jo vähän kovuuden rajalla. Suolaa on silminnähtävästikin kunnolla ja kirpeys lyö nyrkillä naamaan. Etikan ja suolan maun hälvettyä pohjalta löytyy hyvä perunan maku.
Raati moitti: Ovatko nämä jo vähän liiankin rapeita? Etikkaan yhdistettynä kokemus raatelee kitalakea armotta.
Estrella Salt & Vinegar: 10,1 pistettä
Raati kiitti: Kuorta on sipseissä kauniisti. Todella rapeita, runsas ja maukas rasvaisuus, perunan makukin on hyvä. Etikan ja suolan tasapaino kohdillaan.
Raati moitti: Etikkaa saisi kuitenkin olla rahtusen enemmän, nykyisellään se häviää suusta turhan nopeasti. Erään raatilaisen mieleen liian makeita.
Pringles Salt & Vinegar: 8,3 pistettä
Raati kiitti: Kenties otannan kirpein etikkaisuus, joka myös maistuu hyvältä. Lastu sulaa kielelle kuin hattara.
Raati moitti: Pringles jakaa jälleen mielipiteet. Pringlesin perusmaku häiritsee ehkä tässä tapauksessa enemmän kuin monien muiden makujen kohdalla. Pringlesin perusmaku kolahtaa suolan ja viinietikan kanssa omituisella tavalla.
Real Snacks Salt & Vinegar: 6,5 pistettä
Raati kiitti: Hyvä tasapaino, mutta makua saisi olla enemmän. Plussaa maalaislastumaisuudesta.
Raati moitti: Kalpea paisto, suola puuttuu. Kokonaisuus on melko tylsä eikä lopulta järin rapea. Etikka on maussa lähinnä takapotkunomaisena häivähdyksenä.
Tesco Finest Sea Salt & Cider Vinegar: 5,3 pistettä
Raati kiitti: Hyvä paisto, paksuus ja rapeus. Tarvittaessa mässäiltävä.
Raati moitti: Todella kitkerä jälkimaku; kuin salaatti, johon on hulahtanut liikaa balsamicoa. Peruna ei maistu yhtään. Suolaa todella epätasaisesti.
Pipers Crisp & Co Cider Vinegar & Sea Salt: 4,0 pistettä
Raati kiitti: Rapea, hyvä rasvan tasapaino, koostumus hyvässä tasapainossa ja testin kärkipäätä.
Raati moitti: Järkyttävän makea. Makeus peittää etikkaisuuden ja etikkakin maistuu vähän halvalta. Maussa outo juustoisuus.
Taffel Kartanon Merisuola & Balsamico: 3,2 pistettä
Raati kiitti: –
Raati moitti: Kuiva, massainen ja pahvinen koostumus. Sokerinen. Ulkonäkö lupasi enemmän, nahkeita. Hankala uskoa Kartanon perunalastuiksi! Voiko kyseessä olla vain huono erä?
Loppuhuomioita
Crusti Crocia ja Pringlesia lukuun ottamatta kirpeyttä olisi toivonut kaikkiin ehdokkaisiin lisää. Eikö suomalaisille voi tehdä sipsejä, joita ei voi mättää 300 grammaa kertaheitolla?
Pringlesin Salt & Vinegar -makua toivoisi todellakin myös suomalaisiin sipsihyllyihin. Kartanon perunalastujen kehno menestys oli raadille todellinen yllätys, Kartano kun yleensä on melkoinen laadun tae.
Raadissa kuultua: ”Tie pettymyksiin on päällystetty Kartanon Merisuola & Balsamico -sipseillä.”
Maalaisperunalastut ovat oikeastaan ihan oma naposteiden genrensä. Taffelin Kartanon perunalastut hallitsivat pitkään suomalaisia maalaislastumarkkinoita, kunnes pallia saapui heiluttamaan ensimmäisenä Pirkka ja sittemmin suurin osa muistakin toimijoista.
Estrella on lähtenyt peliin omalla Artisan Chips -sarjallaan, joista arvioitavaksi saapui taannoisessa yllätyslaatikossa lähtökohtaisesti houkuttelevan kuuloinen Cheddar & Red Onion -uutuus.
Mikä oikeastaan tekee sipsistä maalaisperunalastun? Pääasialliset yhdistävät tekijät ovat perunaan jätetty kuori ja yleinen rustiikkisuus, mahdollisesti hieman paksumpi lastukoko, astetta ”hifimmät” mausteet sekä erittäin rapea, Estrellan tapauksessa pienissä erissä hitaasti keittämällä saavutettu paisto. Kaiken kaikkiaan maalaisperunalastuja leimaa yleinen käsityön leima ja artisaanillisuus, mikä tuntuu edelleen olevan ruoka- ja juomatrendien ylivoimainen kuningas tai -tar.
Rakenne: Artisan Chipsit ovat todella harvinaisen rapeita ja rouskuvia. Lastut ovat melko pieniä, mikä on ymmärrettävää, sillä suuremmat lastut ovat menneet paistossa mutkalle, mikä aihettaa epäilemättä mausteen ja paiston epätasaisuutta sekä kenties jopa paikoittaista sitkeyttä. Yleinen rakennevaikutelma on silti erinomainen. Öljyisyys on hyvin niukkaa.
Maku: Ensimmäinen suuhun pölähtävä maku on täyteläinen cheddar, punasipuli seuraa enemmän vienona jälkimakuna. Etenkin maun cheddar-komponentti on oivallinen. Käsityövaikutelmaan kuuluu, että maustetta on paikoin enemmän, paikoin vähemmän, mutta tämä ei varsinaisesti käy vaivaamaan, kun alta kuultava perunan makukin on mainio. Maku saattaisi yltää vielä rahtusen korkeampiin sfääreihin hieman enemmällä suolalla, mutta tämä lienee makuasia, kuten sipsien arvioiminen tietysti ylipäätään.
Kokonaisuus: Cheddar & Red Onionin tasapaino on sen verran kunnossa, etten lähtisi edes sotkemaan yhtälöön minkäänlaista dippiä, eivätkä pienet lastut siihen varsinaisesti soveltuisikaan. Yleisfiilis on sopivasti luksustuotteen ja sarjatuotteisen naposteen välimaastossa. Näitä voisi hyvin hankkia niin harmaata arki-iltaa piristämään kuin viikonloppuisiin hifismin hetkiinkin skottiviskin ja cool jazzin kaveriksi.
Estrellan veikkoset ottivat meikäläiseen taannoin yhteyttä ja utelivat, olisinko halukas vastaanottamaan kevään uutuusmakuja Historian Sipsien Rapinaa -pääkonttoriin testattavakseni. Koska ilmaisista sipseistä kieltäytyminen kielii mielenterveyden ongelmista ja on käsittääkseni rikoslain mukaan rangaistava teko, tartuin luonnollisesti tarjoukseen.
Tämä artikkeli voidaan siis mieltää kaupalliseksi yhteistyöksi, mutta vakuutan silti arvioivani sipsilaatikosta ensimmäisenä käteeni osuneita Ranch-linssisipsejä täysin objektiiviset kiikarit silmilläni. Laatikon muuta sisältöä ruodin yhtä puolueettomasti lähiviikkoina.
Kuten jo hiljattain tulin kirjoittaneeksi, Estrellan linssisipsit ovat mielenkiintoinen snacksin ja sipsin välimaastossa operoiva uutuus, jonka suurimmat valtit ovat muoto ja rapeus. Suhteellinen vähärasvaisuus, runsas proteiinipitoisuus ja vegaanisuus eivät linssisipsien tapauksessa suomennu mauttomuudeksi (toisin kuin esimerkiksi HOM-banaanisipsien kohdalla). En osaa sanoa, ovatko linssisipsit tosiasiallisesti perunalastuja terveellisempi naposte, mutta herkullisuutensa puolesta ne eivät perinteisille sipseille häviä.
Aiemmin testaamani kermaviili & sipuli -maustettu versio kärsi hieman mausteen mietoudesta. Kuinka on lempimakuni ranchin laita?
Rakenne: Linssisipsien kaksi parasta puolta ovat edelleen rapeus ja täydellisen dipattava muoto, vaikkei tällä kertaa mukana dippiä olekaan. Rapeus säilyy pureskellessa yllättävänkin pitkään, eikä linssisipsi mössöydy suussa kovinkaan pian. Linssisipsien koostumus on jossain Pringlesien, juustonaksujen, perunaisuuden ja Raffelien nelikentän keskellä, mutta rapeudeltaan täysin omaa luokkaansa.
Maku: Ranch-mauste on linssimassalle vielä huomattavasti taannoista kermaviili & sipulia passelimpi makupari. Kuten aiemmissakin versioissa, näissäkin mausteen tasaisuus jättää paikoin toivomisen varaa, mutta ei silti tule oivallisen makuelämyksen tielle. Ranchissa korostuu päällimmäisenä hapokkuus, niiden alla tomaatti ja paprika sekä miedompana kermaviili. Kokemus on tujakka ja kirpeä, muttei silti käy makuhermojen päälle runsaamminkaan naposteltuna. Linssien maku paistaa ranch-mausteen alta vähemmän kuin kermaviili & sipuli -versiossa.
Kokonaisuus: Estrella on lyönyt Ranch-linssisipseillä kunnarin, enkä edes sano näin siksi, että sain sipsit ilmaiseksi. Ymmärrän pienemmän pussikoon olevan linjassa terveellisemmän napostelun mielikuvan kanssa, mutta toivoisin silti Estrellalta megapussikokoista versiota ihan vain nähdäkseni, voiko näitä syödä kyllästymiseen asti. 300 grammaa linssituotteita varmasti tuntuu mahan toiminnassa, mutta se saattaisi näin herkullisen tuotteen kohdalla olla täysin sen arvoista.
Taannoisessa Instagramin puolella toteuttamassani lukijakyselyssä kävi ilmi, että tämä julkaisu on viime aikoina tylysti laiminlyönyt dippejä. On siis hyvä hetki ottaa tähän väliin perinteinen yhdistelmäarvio: Estrellan Kermaviili ja Sipuli -linssisipsit ja Rainbow’n American-dippi.
Linssisipsit ovat vähän samanlainen vedenjakaja kuin Pringlesitkin. Ovatko ne lopulta sipsejä vai snackseja? Mikä on sipsin määritelmä? Sipsi toki mainitaan jo tuotteen nimessä, mutta silti kyseessä on massasta muotoon puristettu tuote, joka ei tällä kertaa edes sisällä perunaa.
Ja mikä muoto se onkaan! Linssisipsin muotokieli tuo mieleen suurinpiirteisellä kädellä piirretyn Batman-logon, nettikauppaostoslaatikoista tutut pehmustesuikerot, numero kolmosen ja ties mitä muuta. Ennen kaikkea muoto on kuitenkin täydellinen dippaamiseen: suuriin poimuihin saa kietaistua juuri niin paljon dippiä kuin ikinä vain mielii. Mutta millaisen parivaljakon se muodostaa Rainbow’n American-dipin kanssa?
Rakenne: Sellaisenaan Estrella Kermaviili & Sipuli (toim. huom. ei siis Sourcream & Onion) on äärimmäisen rapea. Rapeus säilyy pureskellessa todella pitkään, eli linssisipsi ei mössöydy suussa kovinkaan pian. Koostumus on hämmentävän perunaisa ja tiivis, ehkä hieman Pringlesiin päin kanttaava. Toiset tykkäävät, toiset eivät.
Maku: Sipulin ja kermaviilin tasapaino on kunnossa, joskin sipulijauhetta tuntuu olevan paikoin epätasaisesti. Mausteen yleisvaikutelma on miedohkon puoleinen, mikä ei ole huono asia, koska itse linssimassankin maku on miellyttävä.
Kokonaisuus: Kermaviili ja Sipuli -linssisipsit ovat erinomainen makupari American-dipin kanssa. Rainbow’n American on paksuhkoa ja maultaan jokseenkin raikas ja hedelmäinen. Sokeria on muihin Americaneihin verrattuna keskivertoa vähemmän. Miinusta tulee ainoastaan erittäin suurista mustapippurin palasista, jotka vesittävät kokonaisuutta kouluruokamaiseen suuntaan.
Arvosana ilman dippiä: 3,7 pistettä viidestä. Arvosana dipin kanssa: 4,0 pistettä viidestä
Kuten jossain aiemmassa kirjoituksessa tuli mainittua, sourcream & onion on todellinen sipsien Toyota Corolla, luotettava työjuhta, ajaton klassikko ja peruskivi, jonka saatavuuteen ja perusolemukseen voi luottaa.
Osapuilleen jokaisella sipsivalmistajalla on sourcream & onionista oma näkemyksensä. Siksipä se onkin oivallinen kohde Historian Sipsien Rapinaa –blogin ensimmäiselle sipsiraadille. Arvioitavat merkit ovat Snack Day (ent. Crusti Croc, Lidl), Taffel, Pirkka, Real Snacks, Lay’s, Rainbow, Pringles ja Estrella. Raati olisi halunnut mukaan vielä First Pricen, mutta ei onnistunut löytämään kyseistä tuotetta ennen raadin järjestämispäivää.
Arvovaltainen raatimme koostuu kuin tahattomasti Sisko SavonlahdenEhkä tänä kesänä kaikki muuttuu -teoksen inspiroimana pääasiassa kolmekymppisistä naisista, joille sourcream & onion -sipsien voi hyvällä omatunnolla todeta olleen sukupolvikokemus. Raatiin kuuluvat päivystävän snackspertin lisäksi henkilöt Hanna Junkkari ja Mari Uusivirta, joista kummankin asiantuntemuksesta ja arviointikyvystä menen tuoreustakuuseen. Raatia täydensi myös juuri sipsipolkunsa aloittanut taloutemme kolmevuotias, joka kommentoi kaikkien sipsien olleen ”melko hyviä, paitsi yksi oli melko pahaa”.
Puoluettomuuden varmistamiseksi sokkomaistelun fasilitoi ulkopuolinen luotettu taho. Arviointiasteikoksi asetettiin 0,0–5,0 ja kaikkien arvioitsijoiden pisteet laskettiin lopuksi yhteen. Maksimipistemäärä on siis 15.
”Olen sellainen ihminen, joka reissuun lähtiessään menee perillä aina ensimmäisenä ruokakauppaan ja sipsihyllylle. Ehkä se kertoo minusta tarpeeksi”, Hanna Junkkari luonnehtii itseään.
”Itse tahtoisin lähinnä lainata pikkuveljeäni: mulla ei oo nälkä, missä ne sipsit on?” Mari Uusivirta täydentää. Siispä asiaan: Sourcream & onionit on listattu alla paremmuusjärjestykseen alkaen voittajasta. Kulhoissa esiintyvät numeroteipit ilmaisevat maistelujärjestystä.
Estrella: 8,3 pistettä
Raati kiitti: ”Paljon makua, myös peruna maistuu sopivasti. Tuttu ja turvallinen maku, josta tulee lapsuus mieleen. Pehmeä jälkimaku. Hyvä paisto.”
Raati moitti: ”Maustetta paikoin epätasaisesti, myös paistossa epätasaisuutta ja paikoin palaneisuutta.”
Taffel: 7,8 pistettä
Raati kiitti: ”Nostalginen, vähän löysäkin maku, mutta hyvällä tavalla. Vaatii hetken suussaolon, että pääsee oikeuksiinsa. Hyvän kokoisia, kaunis väri.”
Raati moitti: ”Öljyisyys korostuu liikaa. Nämäkin paikoin palaneita reunoilta, todela vaihtelevaa paistoa ja maustuneisuutta pussissa.” (Jälkeenpäin mainittua: ”Sattuiko Taffelilta huono erä? Yleensä näihin on voinut luottaa.”)
Snack Day (Lidl): 7,8 pistettä
Raati kiitti: ”Paljon makua, sopivan kirpsakka ja hapan. Hyvä sourcreamin ja onionin suhde. Rapeita. Kokonaisuudessa maistuu myös lievä juustoisuus.”
Raati moitti: ”Maku jopa vähän hyökkäävä ja melko suolainen, mikä voi olla hyvä tai huono asia.”
Pirkka: 6,3 pistettä
Raati kiitti: ”Uskomattoman rapeita, tasainen laatu. Kaunis väri ja hyvin sipsimäiset piirteet. Paras jälkimaku.”
Raati moitti: ”Maku on hyvä, mutta sitä saisi olla enemmän, jäävät vähän laimeiksi. Ovat niin rapeita, että kitalaki menee rikki.”
Real Snacks: 4,9 pistettä
Raati kiitti: ”Lempeä maku, jossa korostuu huomattavasti sipuli. Näissäkin esiintyy juustoisuutta, riippuu maistajasta tykkääkö vai ei.”
Raati moitti: ”Hapankerma tuntuu puuttuvan lähes kokonaan, vähän lattea ja tunkkainenkin maku. Kaipaavat kipeästi dippiä.”
Raati moitti: ”Vähän teollinen kokemus, Pringlesin ominaismaku puskee liikaa läpi, maustetta saisi olla enemmän.”
Rainbow: 3,2 pistettä
Raati moitti: ”Maku häviää suusta nopeasti, jäljelle jää pahvisuus ja suolaisuus. Liikaa rasvaa. Ulkonäkö antoi odottaa perunalta maistuvaa tuotetta, petti odotukset.”
Lay’s: 0,5 pistettä
Raati moitti: ”Kitkerä, maistuu palaneelta sipulijauheelta, inhottava, karvas. Kamala ajatella, että ostaisi näitä sipsinhimoissaan ja pussin korkattuaan joutuisi kohtaamaan tällaisia. Yksinkertaisesti pahaa, vie mielen kellariin.”
Loppuhuomioita
Mikään vertailuun osallistuneista ei lopulta saanut järin korkeita pisteitä, mikä ehkä kertoo sourcream & onionien keskitien kulkijuudesta. Voittajat olivat perusvarmoja ja -hyviä kulutustuotteita, joihin tulee säännöllisesti tartuttua kun erikoisemmat viritykset alkavat kyllästyttää.
Yleisellä tasolla sourcream-osuutta olisi toivonut enemmän suurimpaan osaan kilpailijoita. Sourcream & onion myös tunnetusti hyötyy hyvän dipin kanssa parittamisesta, joten paljaan sipsivertailun lisäksi saattaisi olla hyvä suorittaa toinen maistelu myös dipeillä. Tuoreuden kanssa ei yhdelläkään sipsillä ollut ongelmia.
Huomionarvoista on, että Lay’sin sourcream & onion on muistini mukaan ensimmäinen kerta, kun en ole pystynyt syömään sipsipussia loppuun vaan olen joutunut kaatamaan sen sisällön roskiin.
