Pseudoterveellisten linssi- ja kikhernenaposteiden vastapainoksi on välillä hyvä hakea jotain aivan muuta. Kuten sipsitkin, paistettu pekoni on rapeiden asioiden aatelia. Ruotsissa on tehty täysin looginen päätelmä, että nämä kaksi herkkua saattaisivat hyvinkin mahtua samaan pussiin.
Rakenne: Bacon & Sourcreamit ovat perus-Estrellaa niin rapeutensa kuin poimujensakin osalta. Lastut ovat melko pieniä ja niiden reunoilla on kuorta runsaahkosti. Melko öljyisiä nämä ovat Estrelloiksi. Värin osalta on hankala sanoa, mikä osa on paistoa ja mikä maustetta. Siellä täällä esiintyviä mustia kohtia luulin ensin palaneiksi, mutta kyse taitaakin olla perunoiden rei’istä. Tässä yhteydessä tuli muuten ensimmäistä kertaa perehdyttyä erilaisiin perunoiden mahdollisiin vikoihin, ja täytyy todeta, että niitä riittää kyllä joka lähtöön!
Maku: Hieman savuisella geneerisellä lihaesanssilla ei ole sen enempää tekemistä pekonin kuin minkään muunkaan varsinaisen lihatyypin kanssa, mutta hyvää se on silti. Lihaesanssin ja hapankerman tasapaino vaihtelee villisti lastujen välillä. Vankasti perunan varaan rakentuva makukokonaisuus on reilusti plussan puolella kermaisuutensa ansiosta. Avainsanoja ovat pehmeys ja suolaisuus.
Kokonaisuus: Estrella Crispy Bacon & Sourcream ei kiilaa lihasipsien kärkijoukkoon, mutta lukeutuu ehdottomasti genren ylempään keskitasoon. Näitäkin toivoisin suomalaisiin sipsihyllyihin!
Ruotsissa kaikki tuntuu olevan aina paremmin (ottamatta millään muotoa kantaa länsinaapurin valitsemaan koronastrategiaan). Kun me suomalaiset saamme naama irvessä järsiä tuiki tavallisia juustonaksuja, ruotsalaiset herkuttelevat SUPERjuustonaksuilla luultavasti naureskellen epäonnellemme körötellessään Volvoillaan Ikeaan täydellisten lastensa kikattaessa takapenkillä. Voi kateutta!
Onneksi puolihämäävästi nimetty Urjalan Makeistukku tulee hätiin. Tilasin taannoin laatikollisen ruotsalaisia naposteita Makeistukun sanalla sanoen vaikuttavasta snacks-valikoimasta (tämä EI ole maksettu mainos) ja aion lähiviikkoina ruotia näitä herkkuja kaikkien uskollisten lukijoideni riemuksi.
Rakenne: Haikailen usein näissäkin kirjoituksissa Taffelin jumbojuustonaksujen alkuperäisen reseptiversion perään. Superbågar pääsee erittäin lähelle tätä juustonaksujen pinnaakkelia ollen tosin rahtusen ohuempi. Kokoa näillä kuitenkin piisaa. Naksujen rapeus hipoo täydellisyyttä – ei kova, muttei tussahtavakaan. Kuparinoranssia makujauhoa on pinnassa äärimmäisen paljon, enkä todellakaan suosittele nauttimaan näitä puolimakaavassa asennossa pukeutuneena valkoiseen paitaan, kuten itse saatoin mahdollisesti tehdä. Hampaankolot täyttyvät ihanasti.
Maku: Myös makurintamalla liikutaan vahvasti super-sektorilla. Cheddarin tunnistaa cheddariksi, ja sitä on paljon. Maku on lempeän tuhti, kermainen ja kantaa alusta loppuun. Maissimassa ei kokonaisuudessa maistu, eikä tarvikaan. Juustoisuus valtaa koko suun ja jää sinne asumaan vielä hyväksi toviksi napostelun jälkeenkin. Suolaa on paljon, mutta sekin tuntuu jotenkin luontevalta osalta kokonaisuutta.
Kokonaisuus: Pitkällisten testien jälkeen olen valmis julistamaan Superbågarit toiseksi parhaiksi koskaan maistamikseni juustonaksuiksi, ja harkitsen vakavasti muuttoa Ruotsiin, mikäli Estrella ei tuo näitä myös suomalaisiin sipsihyllyihin kuluvan kalenterivuoden aikana.
Monen mielessä jo kertaalleen leimallisen 1990-lukulaiseksi reliikiksi tuomittu juustonaksu elää 2020-luvulle tultaessa renessanssiaan.
Juustonaksun uuden tulemisen käynnisti Taffel Jumbo Juusto Bacon & Cheddar -ihanuudellaan, mutta kyseisen tuotteen resepti on sittemmin kurjistettu vähempimausteiseksi ja muutenkin jotenkin vähämakuisemmaksi versioksi. Viime aikoina lippua on kantanutkin Estrella, joka on tuonut markkinoille muun muassa linssijuustonaksut ja Sourcream & Onion -juustonaksut.
Joulupöydän napostesektorille ennättää parahultaisesti hiljattain hyllyihin ilmestynyt chili ja barbeque -versio, jonka mainostetaan sisältävän muiden juustojen ohella ihka aitoa englantilaista cheddaria. Mikäpä ettei!
Rakenne: Estrellan näkemys juustonaksusta on perinteistä Taffelia ohuempi suikero. Naksujen käyryys vaihtelee lähes luotisuorasta aina jopa 180 asteen kieppiin. Massa on kuivaa muttei silti jauhoista ja rasahtaa hampaissa tyydyttävästi. Sormet kuorruttuvat napostellessa kauniin oransseiksi.
Maku: Makuelämyksen progressio on harvinaisen looginen ja etenevä: ensin suuhun iskee savuinen barbeque, sitten kolmen juuston kermainen yhdistelmä ja lopuksi vieno polte. Varsinaisen tulisiksi en näitä väittäisi, enemmän mausteisiksi. Maut ovat sinällään hyviä, mutta toisaalta varsin vahvoja ja niiden kamppaillessa makunystyröiden huomiosta kokonaisuus on jokseenkin tukossa. Chili on läsnä oikeastaan pelkästään mausteisuutena, ei niinkään makuna.
Kokonaisuus: Estrellan juustonaksujen ohuus saattaa olla toisille plussa, tälle arvioijalle enemmän miinus. Itse massa on rapeaa ja maukasta, mutta tujakan ja tukkoisen mausteen kanssa kokonaisuus on rahtusen sekava. Eivät nämä silti missään nimessä pahalta maistu, ja arvostan uusia avauksia juustonaksujen kentällä. Nämä voisivat toimia paremmin ilman chilikomponenttia.
Syksy on sienten ja yleisurheilun MM-kisojen aikaa!
Hoksasin päivänä eräänä, että sipsikaapistani löytyy sekä kotimaisia että itänaapurista ponnistavia sieni ja maitotuote -aiheisia sipsejä, joten mikäpä olisikaan syysteemoihin sopivampaa kuin pieni maaottelu.
Estrellan toinen Sadonkorjuu-kausimaku on kantarelli ja kermaviili, venäläinen Lay’s-erikoisuus (kiitos Jonne!) puolestaan herkkusieni ja smetana – täysin vertailukelpoisia nämä naposteet eivät siis ole, mutta ei anneta sen haitata.
Lay’sit ovat perinteisesti pärjänneet Sipsiblogin testipenkissä kohtalaisen kehnosti, mutta lähestyn tästä huolimatta tämänkertaista testipussia erittäin avoimin mielin.
Rakenne
Estrella: Sadonkorjuu-lastut näyttävät kullankeltaisten Lay’sien rinnalla kuutamolla paistetuilta, mutta rapeus on silti kohdillaan. Sipsit ovat keskikokoisia ja poimut suuria. Reunoilla esiintyy kuorta ja öljyä on vähän.
Lay’s: Kauniin väriset ja läpikuultavat lastut ovat pääosin pienen puoleisia, mutta seasta löytyy muutama valtava poikkeus. Sipsit ovat ohuita, miellyttävästi rapsahtavia ja laysmaiseen tapaan erittäin öljyisiä.
Maku
Estrella: Kantarelli on maussa vieno, mutta tunnistettava. Maku on tasapainoinen, joskin suolaa on ehkä hitunen liikaa. Kermaviili on läsnä juuri sopivasti, ja kaiken alta maistuva peruna maukasta.
Lay’s: Estrellaan verrattuna Lay’s on erittäin makea ja tuo jollain (hyvällä) tapaa mieleen Knorrin ja muiden valmistajien pussikastikejauheet. Lay’sinkin kokonaisuus on kunnossa. Suolaa on juuri sopivasti, smetanan toivoisi korostuvan kenties enemmänkin. Perunaa ei mausta löydä. Kokonaisuudessa on kenties juuri smetanasta johtuen jotain aavistuksen juustoista.
Kokonaisuus
Maaottelu on kaiken kaikkiaan äärimmäisen tasainen, mutta kallistuu erittäin niukasti Estrellan voitoksi lastujen maalaismaisuuden ja soveliaamman öljyisyyden vuoksi. Suosittelen silti molempia, ja tämä Lay’s-maku on melko varmasti paras maistamani. Arvosanat ovat seuraavanlaiset:
Estrella: 3,8 pistettä viidestä Lay’s: 3,7 pistettä viidestä
Syksy on napostelun kulta-aikaa. Pimenevät illat, armoton arki ja kurakelit suorastaan huutavat vastapainokseen Masterchef Australian kaltaisia hyvän mielen tv-ohjelmia ja lempinaposteita, olivat ne sitten pehmeitä ja makeita tai suolaisia ja rapeita.
Estrellalla on sisäistetty tämä ihmisen perusluontoon kuuluva käytösmalli hienosti, ja sipsitehdas vastaakin kansan huutoon tuomalla syksyisin markkinoille syystä kehutut kausimakunsa. Syksyn 2019 rajoitetun erän kausimaut ovat Kantarelli & kermaviili sekä tällä viikolla arviovuorossa oleva Karamellisoitu punasipuli. Estrella lähetti Sipsiblogin toimitukseen ystävällisesti laatikollisen molempia, mutta olisivatpa nämä päätyneet testikulhoon joka tapauksessa.
Sipulisipsejä on markkinoilla tällä hetkellä muutamiakin. Estrellan oman Roasted Onionin lisäksi Karamellisoidun punasipulin pahin haastaja lienee Taffel KikX, joka löi snackspertin taannoin ns. ällikällä.
Rakenne: Uuden sadon perunoista valmistetut sipsit ovat paikoin yllättävänkin suuria, pääosin keskikokoisia. Rapeutta on enemmän kuin vähemmän ja suuripoimuisten lastujen reunat teräviä, mutta käytetty perunalaatu on siinä määrin jauhoinen, etteivät sipsit revi kitalakea. Öljyä on niukahkosti. Paisto on tummemman puoleinen, reunoilla esiintyy maalaisperunalastumaisesti kuorta.
Maku: Ensimmäisenä suuhun leviää makeus. Perässä rientää sipuli, joka ei ole pistävä, vaan täyteläisen pehmeä, ja jää kitalakeen leijailemaan hyväksi aikaa. Makua on paljon, ja se tuntuu kyllästävän sipsit läpikotaisin, ei vain maustejauheen muodossa. Suolaa on huomaamattoman sopivasti. Maku on jossain määrin sukua barbequelle, mutta ilman savuisuutta.
Kokonaisuus: Sadonkorjuu-sipsejä parempaa syysnaposteltavaa saa hakea. Rajoitettu saatavuus ärsyttää, mutta toisaalta varmistaa sen, ettei näihin ennätä kyllästyä ja kysyntä on taattua. Menevät sipulisipseissä samalle viivalle Kikxien kanssa!
Vuorossa lukijan toive (joita saa lähettää lisää)! Siinä, missä Taffel on lähtenyt laajentamaan raaka-ainepalettiaan kikherneen suuntaan, Estrella on tuonut sipsihyllyihin linsseistä valmistettuja asioita.
Aiemmin ruodittujenlinssisipsien ohella genreä edustaa juustonaksun lähisukulainen Linssi Cheese Puffs, joka kertoo pussin kyljessä olevansa lajissaan maailman ensimmäinen ja sisältävänsä huomattavasti enemmän proteiinia lajitovereihinsa nähden.
Suurena juustonaksujen ystävänä suhtaudun uusiin juustonaksuvariantteihin äärimmäisen positiivisesti ja avoimin mielin. Eli pidemmittä puheitta arviota kohti!
Rakenne: Linssi Cheese Puffs on tyypillistä juustonaksua ohuempi – kiinnostaisi tietää, onko koko esteettinen vai raaka-ainevalinnan sanelema ratkaisu. Se on myös jossain määrin perusjuustonaksua rapeampi ja tiiviimpi. Pussin sisältö nahistuu avaamisen jälkeen verrattaen nopeasti muuttuen lopulta jokseenkin kovaksi. Sormimähmää on erittäin runsaasti, mikä miellyttänee kaltaisiani sormiennuoleskelijoita.
Maku: Päällimmäisenä maussa korostuu terävä, täyteläinen ja vahva cheddar. Kokonaismaku on jokseenkin tumma ja tunkkainenkin, mutta niin toisaalta juustonaksut aina. Linssimassan makua on hankalaa löytää dominoivan juuston alta. Eron tyypilliseen maissimassaan huomaa lähinnä jälkimausta, eikä siitäkään suoranaisesti linssiä helposti tunnista.
Kokonaisuus: Linssi Cheese Puffs on hyvä vaihtoehtoinen juustonaksu, jonka maussa on yhteneväisyyttä Taffelin Jumbo Juusto -pekonijuustonaksujen kanssa. Pieni koko on omissa kirjoissani pieni miinus, mutta lopulta makuasia – kuten nyt sipsien arvioiminen ylipäätään.
Tunnustin taannoin rakkauttani kebabia kohtaan arvioidessani Real Snacksin Flaming Kebab -ihanuuksia. Voitte siis kuvitella innostukseni, kun törmäsin Prismassa harhaillessani Estrellan uusiin limited edition -naposteisiin, joiden makuina ovat pizza, sipulirenkaat sekä ostoskoriin valikoitunut kebab.
Food Truck -sarjan sipsien myyntipuheessa korostuvat etenkin extra-tason rapeus ja maukkuus. Odotukseni olivat siis ennakkoon korkealla.
Rakenne: Food Truck -sipsit ovat jopa kivuliaan rapeita – rapeuden ja tymäkän mausteen yhdistelmä rikkoo kitalaen alta aikayksikön. Lastut ovat suuria ja paisto melko tasainen. Öljyisyys on niukahkoa, mikä tekee sipseistä turhan kuivia.
Maku: Jo ennen maistamista nenään leijailee todella vahva valkosipulin tuoksu, joka on myös maun päällimmäinen komponentti. Makua on paljon, mutta kebabia siitä on lopulta vaikeahko löytää, niin vahvana läsnä ovat valkosipuli ja mieto savuinen tulisuus. Alta kuultava peruna tuntuu ehkä hieman irralliselta kokonaisuuteen nähden. Tomaatti jää suuhun jälkimakuna.
Kokonaisuus: Kaiken kaikkiaan Estrellan kebab-uutuus on niin täynnä makua, että se tukkii makuhermot ja jättää suuhun jokseenkin tunkkaisen fiiliksen, johon vaikuttaa myös kuivuus. Valkosipulin ystäville näitä voi lämpimähkösti suositella, valkosipulia virastavien (mm. esim. vampyyrien) on syytä harkita ostopäätöstä tarkkaan.
American on dippien kiistaton klassikko. Se tuntuu olevan monelle sourcream & onion -sipsien kaltainen default-ratkaisu, johon tulee tartuttua, ellei ole aikaa tai mielenkiintoa pohtia sipsi- ja/tai dippivalintoja sen kummemmin. Tomaatin, sipulin ja pippurin sokerinen ja pehmeä yhdistelmä sopii useimpien sipsien kanssa eikä varasta show’ta monien vahvempien dippien tapaan.
American on myös valkosipulin, ranchin ja barbecuen ohella dippilaatu, josta löytyy markkinoilta eniten variantteja ja soveltuukin siksi erinomaisesti ensimmäisen dippiraatimme kohteeksi. Vertailuun löytyivät Taffelin, Estrellan, Pirkan, Rainbow’n sekä Lidlin Snack Dayn american-versiot.
Sipsiraati (eli tällä kertaa dippiraati) järjestettiin poikkeuksellisesti Oulussa. Raatilaisina debytoivat Suomen mukavin jazz-kitaristi Janne Mikkonen, muun muassa Turhuus-yhtyeestä tuttu Aleksi Huhta ja allekirjoittaneen vahvasti dippi- ja soosi-ihmiseksi identifioituva vaimo Satu, joka on aiemmin toiminut sipsiraatien fasilitaattorina.
”Aina on oltava dippiä, paitsi poimutettujen ja suolattujen perunalastujen kanssa riittää pelkkä cola (juotavaksi, ei dipattavaksi)”, Janne tuumii.
”Dippailen sipsejä silloin kun dippiä on saatavilla, mutta harvemmin tulee ostettua dippejä kotiin. Sipsit kuivina, ei märkinä”, Aleksi luonnehtii.
Dippejä testailtiin Estrellan Poimu-Chipseillä ja sileillä Taffel Chipseillä. Kaikki dipit sekoitettiin rasvapitoisuudeltaan 10-prosenttiseen laktoosittomaan kermaviiliin. Raadin arvioiden lisäksi mukana on maininta dippien sokeripitoisuudesta sekä vegaaneja ja allergikkoja kiinnostava tieto siitä, onko dipin valmistuksessa käytetty maitotuotteita.
Jokaisella neljällä raatilaisella oli annettavana maksimissaan 5,0 pistettä, eli maksimipistemäärä yhdelle dipille on 20,0. Dipit on listattu alla parhaimmasta huonoimpaan:
Pirkka Dipmix American, 15,4 pistettä
Raadin luonnehdinta: Tomaatti ja pippuri maussa vahvoina, mutta tasapaino erinomainen. Hapokkuutta sopivasti. Koukuttava, ei ketsuppinen.
Sokeria 49 g / 100 grammassa, ei sisällä hera- tai maitojauhetta.
Taffel Dippi American, 13,4 pistettä
Raadin luonnehdinta: Maussa korostuvat etenkin sipuli ja sokeri. Pehmeä ja kevyt, joskin pippuri tuntuu välillä hyökkäävältä.
Sokeria 52 g / 100 g, sisältää hera- ja kermajauhetta.
Estrella American Dipmix, 10,6 pistettä
Raadin luonnehdinta: Tasainen koostumus, maistuu hyvin voimakkaasti ketsupilta. Ei järin makea eikä pippurinen. Mausta tulee omituinen mielleyhtymä banaanijogurttiin.
Sokeria 50 g / 100 g, sisältää hera- ja kermajauhetta.
Snack Day American Dippi, 7,0 pistettä
Raadin luonnehdinta: Todella sipulinen, ei kovin makea. Ei myöskään kovin tomaattinen. Vähän tylsä, tuntuu, ettei makua juuri jää suuhun.
Sokeria 36 g / 100 g, sisältää maitojauhetta.
Rainbow American Dipmix, 2,4 pistettä
Raadin luonnehdinta: Tumma ja samea väri ei houkuttele. Tolkuton määrä pippuria, tulisuus tulee takapotkulla. Yritetäänkö pippurilla peittää jotain? Palaneen makuinen, kitkerä.
Sokeria 48 g / 100 g, ei sisällä hera- tai maitojauhetta.
Tämä on sanapari, jolla kuulee kenties useimmiten salt & vinegar -sipsejä luonnehdittavan. Meikäläiselle kyseessä on todellakin aikuisiällä opeteltu mieltymys, joka maistuu etenkin oluen kyytipoikana ja on sikäli harvinainen sipsilaatu, ettei niitä tule oikeastaan koskaan ns. turbonaposteltua, vaan aina jokseenkin maltillisesti nautiskellen.
Salt & vinegar -laatuja on sourcream & onionien tapaan markkinoilla lukuisia, ja siksi ne soveltuvatkin oivallisesti historian toisen Historian sipsien rapinaa -sipsiraadin arvioitaviksi.
Neljä kauppaa koluamalla ruodittaviksi löytyivät (satunnaisessa järjestyksessä) Taffel Kartanon Merisuola & Balsamico, Estrella Salt & Vinegar, Tesco Sea Salt & Cider Vinegar, Pipers Crisp & Co. Cider Vinegar & Sea Salt, Crusti Croc Kettle Cooked Salt + Vinegar sekä Real Snacks Salt & Vinegar. Lisäksi julkaisun innokas lukija postitti Hollannista arvioitavaksemme Pringlesin Salt & Vinegar -variantin, jota ei nykyisellään tietääkseni kotimaasta saa. Kiitos Atte!
Raatiin kuuluvat jälleen päivystävän snackspertin lisäksi viime raadista tutut Hanna ja Mari, joista kummankin asiantuntemuksesta ja arviointikyvystä menen edelleen tuoreustakuuseen.
“Olen aina tykännyt salt & vinegareista. Mitä etikkaisempi, sitä parempi. Parasta on, jos etikkaisuus saa heti ensipuraisulla aikaan kunnon puistatukset ja naaman solmuun. Suomessa viinietikkasipsit tuntuvat olevan usein hieman suomalaiseen makuun lantrattuja, toivottavasti maistelun myötä löytyy kunnon kirpeyttäkin”, Hanna pohtii etukäteen.
“Eräs kaveri kävi aikoinaan Australiassa ja palattuaan julisti etikkasipsien ilosanomaa, mutta Suomesta ei hänen mukaansa ole koskaan saanut ‘kunnon’ salt & vinegareita. Toivottavasti siis tosiaan nyt löytyisi tarpeeksi räväkkyyttä hänenkin makuunsa”, Mari tuumii.
Puoluettomuuden varmistamiseksi sokkomaistelun fasilitoi ulkopuolinen luotettu taho. Arviointiasteikoksi asetettiin 0,0–5,0 ja kaikkien arvioitsijoiden pisteet laskettiin lopuksi yhteen. Maksimipistemäärä on siis 15. Sipsejä arvioidaan tässä tapauksessa enemmän suhteessa toisiinsa kuin universaalisti kaikkiin sipseihin.
Hapokkaan kirpeyden etsintä alkakoon!
Crusti Croc Kettle Cooked Salt + Vinegar: 12,4 pistettä
Raati kiitti: Komea ulkonäkö, isoja lastuja. Todella rapea kokemus, joka on jo vähän kovuuden rajalla. Suolaa on silminnähtävästikin kunnolla ja kirpeys lyö nyrkillä naamaan. Etikan ja suolan maun hälvettyä pohjalta löytyy hyvä perunan maku.
Raati moitti: Ovatko nämä jo vähän liiankin rapeita? Etikkaan yhdistettynä kokemus raatelee kitalakea armotta.
Estrella Salt & Vinegar: 10,1 pistettä
Raati kiitti: Kuorta on sipseissä kauniisti. Todella rapeita, runsas ja maukas rasvaisuus, perunan makukin on hyvä. Etikan ja suolan tasapaino kohdillaan.
Raati moitti: Etikkaa saisi kuitenkin olla rahtusen enemmän, nykyisellään se häviää suusta turhan nopeasti. Erään raatilaisen mieleen liian makeita.
Pringles Salt & Vinegar: 8,3 pistettä
Raati kiitti: Kenties otannan kirpein etikkaisuus, joka myös maistuu hyvältä. Lastu sulaa kielelle kuin hattara.
Raati moitti: Pringles jakaa jälleen mielipiteet. Pringlesin perusmaku häiritsee ehkä tässä tapauksessa enemmän kuin monien muiden makujen kohdalla. Pringlesin perusmaku kolahtaa suolan ja viinietikan kanssa omituisella tavalla.
Real Snacks Salt & Vinegar: 6,5 pistettä
Raati kiitti: Hyvä tasapaino, mutta makua saisi olla enemmän. Plussaa maalaislastumaisuudesta.
Raati moitti: Kalpea paisto, suola puuttuu. Kokonaisuus on melko tylsä eikä lopulta järin rapea. Etikka on maussa lähinnä takapotkunomaisena häivähdyksenä.
Tesco Finest Sea Salt & Cider Vinegar: 5,3 pistettä
Raati kiitti: Hyvä paisto, paksuus ja rapeus. Tarvittaessa mässäiltävä.
Raati moitti: Todella kitkerä jälkimaku; kuin salaatti, johon on hulahtanut liikaa balsamicoa. Peruna ei maistu yhtään. Suolaa todella epätasaisesti.
Pipers Crisp & Co Cider Vinegar & Sea Salt: 4,0 pistettä
Raati kiitti: Rapea, hyvä rasvan tasapaino, koostumus hyvässä tasapainossa ja testin kärkipäätä.
Raati moitti: Järkyttävän makea. Makeus peittää etikkaisuuden ja etikkakin maistuu vähän halvalta. Maussa outo juustoisuus.
Taffel Kartanon Merisuola & Balsamico: 3,2 pistettä
Raati kiitti: –
Raati moitti: Kuiva, massainen ja pahvinen koostumus. Sokerinen. Ulkonäkö lupasi enemmän, nahkeita. Hankala uskoa Kartanon perunalastuiksi! Voiko kyseessä olla vain huono erä?
Loppuhuomioita
Crusti Crocia ja Pringlesia lukuun ottamatta kirpeyttä olisi toivonut kaikkiin ehdokkaisiin lisää. Eikö suomalaisille voi tehdä sipsejä, joita ei voi mättää 300 grammaa kertaheitolla?
Pringlesin Salt & Vinegar -makua toivoisi todellakin myös suomalaisiin sipsihyllyihin. Kartanon perunalastujen kehno menestys oli raadille todellinen yllätys, Kartano kun yleensä on melkoinen laadun tae.
Raadissa kuultua: ”Tie pettymyksiin on päällystetty Kartanon Merisuola & Balsamico -sipseillä.”
Maalaisperunalastut ovat oikeastaan ihan oma naposteiden genrensä. Taffelin Kartanon perunalastut hallitsivat pitkään suomalaisia maalaislastumarkkinoita, kunnes pallia saapui heiluttamaan ensimmäisenä Pirkka ja sittemmin suurin osa muistakin toimijoista.
Estrella on lähtenyt peliin omalla Artisan Chips -sarjallaan, joista arvioitavaksi saapui taannoisessa yllätyslaatikossa lähtökohtaisesti houkuttelevan kuuloinen Cheddar & Red Onion -uutuus.
Mikä oikeastaan tekee sipsistä maalaisperunalastun? Pääasialliset yhdistävät tekijät ovat perunaan jätetty kuori ja yleinen rustiikkisuus, mahdollisesti hieman paksumpi lastukoko, astetta ”hifimmät” mausteet sekä erittäin rapea, Estrellan tapauksessa pienissä erissä hitaasti keittämällä saavutettu paisto. Kaiken kaikkiaan maalaisperunalastuja leimaa yleinen käsityön leima ja artisaanillisuus, mikä tuntuu edelleen olevan ruoka- ja juomatrendien ylivoimainen kuningas tai -tar.
Rakenne: Artisan Chipsit ovat todella harvinaisen rapeita ja rouskuvia. Lastut ovat melko pieniä, mikä on ymmärrettävää, sillä suuremmat lastut ovat menneet paistossa mutkalle, mikä aihettaa epäilemättä mausteen ja paiston epätasaisuutta sekä kenties jopa paikoittaista sitkeyttä. Yleinen rakennevaikutelma on silti erinomainen. Öljyisyys on hyvin niukkaa.
Maku: Ensimmäinen suuhun pölähtävä maku on täyteläinen cheddar, punasipuli seuraa enemmän vienona jälkimakuna. Etenkin maun cheddar-komponentti on oivallinen. Käsityövaikutelmaan kuuluu, että maustetta on paikoin enemmän, paikoin vähemmän, mutta tämä ei varsinaisesti käy vaivaamaan, kun alta kuultava perunan makukin on mainio. Maku saattaisi yltää vielä rahtusen korkeampiin sfääreihin hieman enemmällä suolalla, mutta tämä lienee makuasia, kuten sipsien arvioiminen tietysti ylipäätään.
Kokonaisuus: Cheddar & Red Onionin tasapaino on sen verran kunnossa, etten lähtisi edes sotkemaan yhtälöön minkäänlaista dippiä, eivätkä pienet lastut siihen varsinaisesti soveltuisikaan. Yleisfiilis on sopivasti luksustuotteen ja sarjatuotteisen naposteen välimaastossa. Näitä voisi hyvin hankkia niin harmaata arki-iltaa piristämään kuin viikonloppuisiin hifismin hetkiinkin skottiviskin ja cool jazzin kaveriksi.
