Pringles Original

Sileä, Sipsit, Suolattu

Päivystävä snackspertti on jo sen verran varttunut, että muistaa hyvin, kun Pringlesit rantautuivat Suomeen vuonna 1999. Tennispallopurkissa asustavat sipsit olivat vuosituhannen vaihteen Oulussa jotain yhtä ufoa kuin Solero Shotsit, Matrix ja hiljattain käyttöön otettu euro.

Pringlesejä oli tasan kahta makua: punaista ja vihreää. Jompaakumpaa tuli hankittua lähi-Valintatalosta vähintään kerran viikossa koulun jälkeen ennen iltapäivän Tony Hawk’s Pro Skater -sessioita.

Sittemmin Pringles-makujen määrä marketeissa on moninkertaistunut, enkä muista ostaneeni punaista tuubia vuoden 2010 jälkeen. Ollaan siis jännän äärellä! Miten aika on kohdellut perus-Pringlesejä?

Rakenne: Pringlesien rakenne on kuin laboratoriossa kehitelty, ja niinhän se luultavasti itse asiassa onkin. Niitä leimaa tismalleen sama jauhoinen pseudorapeus kuin kaikkia muitakin saman tuotemerkin sipsejä. Rasvan määrä on optimoitu, ja sileästä massasta paistetut puristelastut katoavat kurkusta alas miellyttävän suoraviivaisesti. Kuten yleensä, myös tämän purkin pohjalla oli muutama lohjennutta yksilöä, mutta muutoin jokainen sipsi on kunnoltaan täydellinen.

Maku: Punaisen purkin asukit ilmentävät Pringlesin steriiliä ja ehtoollisleipämäistä perusmakua puhtaimmillaan. Maku muistuttaa etäisesti perunasta ja suolaa on lopulta paljon maltillisemmin, kuin muistelin. Rakenteen jauhoisuus tunkee myös makuun. Ennen kaikkea Pringlesit ilman lisämakuja ovat kuitenkin äärimmäisen mauttomia.

Kokonaisuus: Paljaimmillaan Pringles on kuin platoninen idea perunalastusta. Aika on kuitenkin riisunut punaisesta perusmausta kaiken sen eksotiikan, joka Pringlesejä aikoinaan ympäröi. Jäljelle jää vain purkillinen äärimmäisen mauttomia kloonilastuja, jotka kyllä paremman puutteessa menettelevät, mutta hyötyvät huomattavasti oikeastaan mistä tahansa dipistä.

Mitähän Ekomies muuten olisi mieltä tuotepakkauksesta, johon on käytetty niin metallia, muovia kuin kartonkiakin?

Arvosana: 1,9 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Mikä tahansa!

Rainbow Maalaisperunalastut Merisuola

Maalaisperunalastut, Sileä, Sipsit, Suolattu

On jälleen aika täyttää lukijan toive! Tällä kertaa arvioitavasta naposteesta vinkkasi Jari.

Alkuvuodesta sukelsin Rainbow’n Mustapippuri & Ruohosipuli -maalaisperunapussiin ja totesin ne rapeudeltaan erinomaisiksi, mutta hävyttömän suolaisiksi (ja pippurisiksi). Nyt arviovuorossa on variantti, jonka maku on yksinomaan suola. Maustettu versio oli valmistettu Saksassa, käsillä oleva pussi puolestaan Belgiassa. Syytä siis epäillä, että Rainbow valmistuttaa maalaislastujaan eri tehtaissa. Miten lie suolaisuuden laita tällä kertaa?

Rakenne: Vaikka merisuolaiset Rainbow’t on valmistettu toisaalla kuin mustapippuroidut, molempia yhdistää sama lähes täydellinen lehteilevä rapeus. Yhtä lailla paisto on kullankeltainen eikä öljyssä ole säästelty. Öljy auttaa myös pehmentämään teräviksi siruiksi murskaantuvien lastujen kitalaelle tekemää tuhoa. Sipsit ovat melko ohuita ja niiden reunoilla on äärimmäisen vähän kuorta, mikä on maalaisperunalastuissa harvinaista.

Maku: Suolassa ei todella ole tälläkään kertaa säästelty. Syyssäässä rohtuneet huulet saavat kunnolla kyytiä ja vettä kuluu tuoppikaupalla, mutta silti käsi hamuaa koko ajan lisää rapeita ihanuuksia. Siellä täällä pilkahtelee perunan maku, mutta se jää auttamatta suolakiteiden jalkoihin. Maku on yksiulotteinen, mutta enempää ulottuvuuksia ei aina tarvitakaan.

Kokonaisuus: Yhden tempun poni on hyvä poni, jos sen osaama temppu on tarpeeksi upea. Jos pidät suolasta, pidät taatusti myös Rainbow’n Merisuola-maalaisperunalastuista.

Arvosana: 4,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: American.

Taffel American-dippi

Taffel Sips ja American-dippi

American, Dipit, Klassikot, Poimutettu, Sipsit, Suolattu

On perusteltua väittää, että elämme tällä hetkellä sipsien kulta-aikaa. Koskaan aiemmin perunasta jalostettujen naposteiden historiassa lähikauppojemme hyllyistä ei ole löytynyt vastaavanlaista snacksien runsaudensarvea, puhumattakaan lukemattomista dippivaihtoehdoista. 

Tutut ja vakiintuneet luottomerkit Taffel ja Estrella ovat ajautuneet kuluttajan kannalta äärimmäiseen positiiviseen kierteeseen kilvoitellessaan markkinaherruudesta. Samalla niiden rinnalle on ilmaantunut liuta erilaisia artesaanituotteita, kansainvälisiä megabrändejä sekä tietysti omia sipsilaatujaan kotimaisten toimijoiden ohella jälleenmyyvä Lidl.

Kaiken tämän runsauden keskellä olisi helppo päihtyä sekopäisesti uutuuksista ja sukeltaa mitä mielikuvituksellisemmin maustettujen sipsien madonreikään mässäilemään. Tämä on vakaana aikeenani myöhemmässä vaiheessa, mutta ensin pitää määrittää perustaso ja palata intohimoni alkulähteelle.

Rakastuin sipseihin aikana, jolloin suolatun perunalastun vaihtoehtona olivat grillimauste tai sourcream & onion ja dippivaihtoehtoja olivat American, Barbeque ja Ranch. Jäätelötermein kuvattuina suolattu perunalastu on sipsimakujen vanilija, American-dippi taas klassinen sateenkaarivärjätty strösseli. 

Taffel Sips
Oletko koskaan miettinyt, mitä ”Taffel” on takaperin?

Ensimmäisenä tämän blogin arviovuorossa saa olla siis oikea klassikoiden klassikko: Taffel Sips ja American-dippi.

Rakenne: Vuosikymmeniä markkinoilla ollut Sips on klassikko syystä. Puraisutuntuma on äärimmäisen rapea ja öljyisyys melko niukkaa. Pureskellessa lastu muuttuu melko nopeasti mössöksi ilman merkittävämpää dippaamistakin. Poimut ovat melko syviä, mikä on arvostelijan mieleen. Sipsit ovat melko suuria ja ainakin arvostelupussissa säilyneet hyvin kokonaisina kuljetuksessa. Paisto on spektrin kalpeammassa päässä.

Maku: Sipsin maku on miedommasta päästä suolattujen perunalastujen joukossa. Suolaa jää kaipaamaan enemmän jälkimaun jäädessä perunaiseksi. Taffelin American-dipissä on vähemmän sokeria kuin monessa kilpailijassa, mikä on hyvästä. Pippuria taas on keskimääräistä enemmän, mikä käy runsaammin dipatessa jopa rahtusen häiritseväksi.

Kokonaisuus: Mainituista puutteista huolimatta suolatun perunalastun ja American-dipin liitto on vakiintunut standardiksi syystä. Epäilen Taffelin tuotekehitysosaston pohtineen tätä nimenomaista yhdistelmää, sillä mauttomampi perunalastu ja maukkaampi American täydentävät toisiaan oivallisesti. Voisin syödä tätä komboa ainakin kerran viikossa koko odotettavissa olevan elinikäni. 

Arvosana: 3,8 pistettä viidestä.

Sipsikulho.
Taffel Sipsin parhaita ominaisuuksia on perunalastun suurehko koko.

Olen Arttu Rantakärkkä, päivystävä snacksperttinne. Historian Sipsien Rapinaa on rakkaudesta sipseihin syntynyt perjantaisin päivittyvä verkkojulkaisu, jossa esitetyt mielipiteet ja näkemykset ovat kirjoittajan omia. 

Tässä blogissa julkaistaan sipsi- ja dippiarvioita, yleistä snacks-filosofista (snilosofista?) pohdiskelua ja naposteiden lieveilmiöitä sivuavia artikkeleita.