Siinä missä kotimaiset sipsitehtaat ovat kääntyneet esimerkiksi linssin tai kikherneen puoleen etsiessään vaihtoehtoa perunalle, Pringlesin uudehko tuotesarja tuo tuttuun peruskonseptiin mukaan riisin.
Rice Fusion -sarja kattaa pääasiassa itämaisia makuja, kuten Peking Duck Hoisin Sauce, Japanese BBQ Teriyaki, Tandoori Chicken Masala ja jokseenkin sattumalta hyllystä mukaan testattavaksi tarttunut Malaysian Red Curry.
Koostumus: Riisi-Pringles on perusversiota jokseenkin rapeampi ja kevyempi. Kuivahko lastu hajoaa pureskellessa sirpaleiksi, eikä varsinaisesti liukene tai mössöönny. Riisin osuus kokonaisuudessa jää alle 25 prosentin, mutta tuntuupa lastu silti kuitenkin jopa merkittävästi erilaiselta verrattuna klassiseen Pringlesiin.
Maku: Kuvittele poimivasi suuhusi lusikallinen itämaisen valmisaterian mukana tulevaa maustesekoitusjauhetta ja pääset hyvin lähelle Malaysian Red Curry -kokemusta. Maku on hyökkäävä, kuiva, rahtusen teollinen ja ennen kaikkea kaiken muun alleen hautaava. Olisi ollut mukava tietää, miten riisimassan maku eroaa perunamassasta, mutta toistaiseksi tämä jää arvoitukseksi. Curryn maku viipyilee suussa ja huulilla vielä tuntikausia maistelun jälkeenkin, eikä vähimmässäkään määrin hyvällä tavalla.
Kokonaisuus: Riisi-Pringles on koostumukseltaan miellyttävä tuttavuus, jonka tärvelee täysin kamala ja nyanssiton mauste. Täytynee testata jossain kohtaa jokin toinenkin Rice Fusion -sarjan maku, jotta riisimassan mausta pääsisi kunnolla jyvälle.
Weekend Snacksin tuotteet saavat miettimään oleellista kysymystä: miksei muilla sipsivalmistajilla ole markkinoilla sekoituspusseja? Onko muilla sipsivalmistajilla ollut sekoituspusseja? Kuvittelisin, että esimerkiksi Heartseja, Raffeleita, Snack Frieseja ja Hot Rodeja sisältävä Taffel-mix löytäisi taatusti ostajakuntansa seikkailumielisten snacksperttien joukosta.
Kotimaisen, sloganinsa mukaan makuasialla olevan Weekend Snacksin Crisp Mix sisältää äkkiseltään laskettuna neljää erilaista napostemuotoa, joita yhdistää kermaviiliä ja juustoa sisältävä maustesekoitus. Sileät, poimutetut ja ristikkokuvioidut snacksit tuntuvat kaikki olevan samaa gluteenitonta perunapohjaista massaa. Sukelletaan pussiin!
Rakenne: Crisp Mix on rapeudessaan nimensä veroinen. Kaikki napostemuodot ovat melko ohuita ja nopeasti suussa liukenevia muuttumatta kuitenkaan pringlesmaiseksi mössöksi. Poimutetut lastut ovat erityisen rapeita. Rapeuden kääntöpuoli on lievä kuivuus.
Maku: Kermaviili- ja juustomauste on varsin hyvää silloin, kun sitä sattuu sipsien joukosta löytämään – tehtaan maustetykin kalibraatiossa lienee jotain todella pahasti vialla. Puolet naposteista maistuu yksinomaan sinänsä hyvän ja miedon makuiselta perunamassalta, toinen puolisko taas sisältää erittäin tymäköitä maustekeskittymiä. Juuston lisäksi maussa nousee esiin sipuli, kermaviilin osuus on vähäinen. Suolaa on kauttaaltaan riittävästi ellei jopa runsaasti, ei kuitenkaan häiritsevän. Raikas dippi sopisi kuvaan.
Kokonaisuus: Epätasaisesta mausteesta huolimatta Crisp Mix on todella asiallinen sekoituspussi, josta nauttiminen pysyy mielenkiintoisena nimenomaan vaihtelevien napostemuotojen ansiosta. Mitään pussin eri napostelaaduista ei välttämättä jaksaisi sellaisenaan kokonaista pussia. Lisää sekoituspusseja markkinoille, kiitos!
Arvosana: 3,8 pistettä viidestä.
Millaisia sekoituspusseja juuri Sinä näkisit mielelläsi sipsihyllyssä? Jätä kommentti alle!
Olut ja sipsit ovat yhtä luonnollinen makuyhdistelmä kuin… no, vaikkapa olut ja pizza. Harvemmin kuitenkaan törmää tuotteeseen, jossa näitä toisiaan täydentäviä elementtejä on koetettu törmäyttää samaan pakkaukseen. Oluen makuisia sipsejä on tullut vastaan muutamia, sipsin makuisia oluita ei vielä toistaiseksi kertaakaan. Markkinarako?
Verkkokaupasta mukaan tarttui taannoin Guinness-maustettuja Burts-sipsejä, joiden lupaus on to take taste buds to new extremes ja tarjota napostelijalle crunch like never witnessed before. Puheet ovat kovat, ja taannoin maistamastani Guinness-toffeesta jäi tunne, että irlantilainen mämmihtävä klassikko-olut voisi hyvinkin soveltua monenkinlaiseen elintarvikekäyttöön.
Rakenne: Crunchia totta vie riittää, mutta kalpenevat nämä silti rapeudessaan viime viikolla arvioiduille Estrellan Food Truck -sarjan sipseille. Lastu on paksu ja rasahtaa hampaissa tyydyttävästi. Lastukoko on vaihteleva, mutta kanttaa pienen suuntaan. Paistoa, mahdollista palaneisuutta ja kuorta on hankala havainnoida sipsejä peittävän sameanruskean maustekerroksen alta. Öljyisyys on runsaanpuoleista.
Maku: Jännittävällä tavalla yhtäaikaisesti erittäin suolainen ja makea kokemus. Maku on rahtusen hedelmäinen ja maltainen, mutta en ikinä arvaisi sokkotestissä, että kyseessä on Guinness. Maustetta on lastuissa todella epätasaisesti, mikä tekee napostelusta yllätyksellistä – välillä suuhun osuu erittäin mauton lastu, sitten taas makupommi. Runsaan maun ja korkean suolaisuuden kanssa syntyy paikoin viikon takaa tuttu ongelma: maku menee lopulta tukkoon omasta runsaudestaan.
Kokonaisuus: Ainakin tämä on jotain erilaista. Burts epäonnistuu Guinnessin maun uuttamisessa sipsiin, mutta onnistuu luomaan jokseenkin miellyttävän maltaisen artesaanisipsin, joka tosin paradoksaalisesti hyötyisi ennen kaikkea kevyestä lager-tyyppisestä oluesta kyytipoikanaan. Plussan puolella!
Tunnustin taannoin rakkauttani kebabia kohtaan arvioidessani Real Snacksin Flaming Kebab -ihanuuksia. Voitte siis kuvitella innostukseni, kun törmäsin Prismassa harhaillessani Estrellan uusiin limited edition -naposteisiin, joiden makuina ovat pizza, sipulirenkaat sekä ostoskoriin valikoitunut kebab.
Food Truck -sarjan sipsien myyntipuheessa korostuvat etenkin extra-tason rapeus ja maukkuus. Odotukseni olivat siis ennakkoon korkealla.
Rakenne: Food Truck -sipsit ovat jopa kivuliaan rapeita – rapeuden ja tymäkän mausteen yhdistelmä rikkoo kitalaen alta aikayksikön. Lastut ovat suuria ja paisto melko tasainen. Öljyisyys on niukahkoa, mikä tekee sipseistä turhan kuivia.
Maku: Jo ennen maistamista nenään leijailee todella vahva valkosipulin tuoksu, joka on myös maun päällimmäinen komponentti. Makua on paljon, mutta kebabia siitä on lopulta vaikeahko löytää, niin vahvana läsnä ovat valkosipuli ja mieto savuinen tulisuus. Alta kuultava peruna tuntuu ehkä hieman irralliselta kokonaisuuteen nähden. Tomaatti jää suuhun jälkimakuna.
Kokonaisuus: Kaiken kaikkiaan Estrellan kebab-uutuus on niin täynnä makua, että se tukkii makuhermot ja jättää suuhun jokseenkin tunkkaisen fiiliksen, johon vaikuttaa myös kuivuus. Valkosipulin ystäville näitä voi lämpimähkösti suositella, valkosipulia virastavien (mm. esim. vampyyrien) on syytä harkita ostopäätöstä tarkkaan.
Lidlin sipsihyllyyn on ilmestynyt kuin varkain uusi uunissa paistettujen sipsien sarja, jonka tasavahvan oloisesta joukosta poimin ensimmäisenä naposteltavaksi paprikamausteisen version.
Rakenne: Baked Chipsin muoto on mielenkiintoinen ja tuo mieleen räiskäleen. Maustetta on tasakokoisissa lastuissa erittäin epätasaisesti, ja se on useimmiten kasautunut reunoille. Lastu on kuiva, ohut ja rapeahko, mutta omituisen massainen. Sipsit hajoavat pureskellessa murusiksi, jotka käyttäytyvät syljen kanssa reagoidessaan huomattavasti Pringlesien tapaan. Öljyä on erittäin vähän jos ollenkaan.
Maku: Ensimmäisenä kielen kohtaa vieno savuisuuden häivähdys, joka kuitenkin katoaa lähes saman tien. Sitä seuraava maku on makeahko ja kanttaa lopulta enemmän tomaattiin kuin paprikaan. Myös sipuli maistuu kokonaisuudessa. Suolaa on maustejauheen tapaan erittäin epätasaisesti, mutta kokonaiskuvassa suolatasapaino kunnossa.
Kokonaisuus: Pehmeän makuinen väliinputoaja. Eivät nämä ole pahojakaan, mutta jotain olennaista jää puuttumaan. Hyötyisi taatusti jostain raikkaahkosta dipistä.
Viime aikoina on tullut arvioitua niin paljon linsseistä, muista palkokasveista ja maissimassasta valmistettuja naposteita, että olisi varmaan jo korkea aika palata perinteisempien perunalastujen ruotimisen pariin. Sitä ennen otan kuitenkin vielä suurennuslasin alle yhden ei-perunaisen uutuuden: Taffelin kikhernelastut eli KikXit.
Ihastuttavasti/raivostuttavasti 2000-luvun alkupään tuotenimikäytäntöjä mukaileva KikX pyrkii profiloitumaan pykälää terveellisemmäksi naposteltavaksi vähärasvaisuudellaan ja runsasproteiinisuudellaan.
Viime aikoina markkinoille on puskenut niin runsaasti laadukkaita terveellisyyteen pyrkiviä sipsejä ja sipsinsukuisia tuotteita, että aiempi skeptismini tätä lähtökohtaisesti epäpyhältä tuntuvaa liittoa on karisemaan päin. Miten KikXit suhteutuvat esimerkiksi linssisipseihin, banaanilastuihin tai kikhernesuikeroihin?
Rakenne: KikXien paksuudesta ja rapeudesta tulevat ensimmäisenä mieleen nachot. Lopulta ne ovat kuitenkin omassa genressään eivätkä sinänsä vertaudu esimerkiksi linssisipseihinkään. Rapeutta ja pureskeltavaa riittää todella paljon, ja kokemus on lastujen ilmavuudesta huolimatta yllättävän ruokaisa.
KikXit ovat sikäli harvinainen tapaus ettei niiden kanssa oikeastaan tule tarvetta ängetä useampaa kappaletta suuhun yhtä aikaa. Muoto on lusikkamainen, mikä on dippaamisen kannalta oivallinen asia. Teräviä reunoja ei synny pureskellessakaan, eli rapeus ei revi kitalakea rikki. Öljyä ei KikXeissä ole juurikaan, mutta pahvisuus niistä on silti kaukana.
Maku: Sipulin maku on KikXeissä pehmeä ja tasapainoinen. Maustetta ei ole pinnassa juurikaan, vaan se on leivottu mukaan hyvänmakuiseen taikinaan esimerkiksi Kickersin tapaan. Sormiin jää siis perin vähän nuoleskeltavaa.
Ranch-dipin kanssa kokemus siirtyy seuraavalle tasolle, ja harvoin on tullut vastaan sipsien ja dipin yhdistelmää, joka täydentäisi näin hyvin toisiaan. Ranchin vahva ja hedelmäinen maku (etenkin mahdollisimman rasvaiseen kermaviiliin sekoitettuna) jatkaa luontevasti siitä, mihin KikXien oma maku loppuu. Saavutus on merkittävä, sillä ranchia on usein äärimmäisen hankala yhdistää maustettuihin sipseihin. Testasin KikXejä myös valkosipulidipin kanssa, eikä tämäkään makupari huono ollut, mutta kokonaissipulisuus meni jo punaisen puolelle.
Kokonaisuus: Taffel KikX on nimestään huolimatta uusnaposte parhaasta päästä, ja se taistelee meikäläisen kirjoissa Estrellan linssisipsien kanssa palkokasvisipsien kuninkuudesta. Lisää makuvaihtoehtoja kiitos!
Arvosana ilman dippiä: 4,3 pistettä viidestä, dipin kanssa 4,5 pistettä viidestä
Tämä on sanapari, jolla kuulee kenties useimmiten salt & vinegar -sipsejä luonnehdittavan. Meikäläiselle kyseessä on todellakin aikuisiällä opeteltu mieltymys, joka maistuu etenkin oluen kyytipoikana ja on sikäli harvinainen sipsilaatu, ettei niitä tule oikeastaan koskaan ns. turbonaposteltua, vaan aina jokseenkin maltillisesti nautiskellen.
Salt & vinegar -laatuja on sourcream & onionien tapaan markkinoilla lukuisia, ja siksi ne soveltuvatkin oivallisesti historian toisen Historian sipsien rapinaa -sipsiraadin arvioitaviksi.
Neljä kauppaa koluamalla ruodittaviksi löytyivät (satunnaisessa järjestyksessä) Taffel Kartanon Merisuola & Balsamico, Estrella Salt & Vinegar, Tesco Sea Salt & Cider Vinegar, Pipers Crisp & Co. Cider Vinegar & Sea Salt, Crusti Croc Kettle Cooked Salt + Vinegar sekä Real Snacks Salt & Vinegar. Lisäksi julkaisun innokas lukija postitti Hollannista arvioitavaksemme Pringlesin Salt & Vinegar -variantin, jota ei nykyisellään tietääkseni kotimaasta saa. Kiitos Atte!
Raatiin kuuluvat jälleen päivystävän snackspertin lisäksi viime raadista tutut Hanna ja Mari, joista kummankin asiantuntemuksesta ja arviointikyvystä menen edelleen tuoreustakuuseen.
“Olen aina tykännyt salt & vinegareista. Mitä etikkaisempi, sitä parempi. Parasta on, jos etikkaisuus saa heti ensipuraisulla aikaan kunnon puistatukset ja naaman solmuun. Suomessa viinietikkasipsit tuntuvat olevan usein hieman suomalaiseen makuun lantrattuja, toivottavasti maistelun myötä löytyy kunnon kirpeyttäkin”, Hanna pohtii etukäteen.
“Eräs kaveri kävi aikoinaan Australiassa ja palattuaan julisti etikkasipsien ilosanomaa, mutta Suomesta ei hänen mukaansa ole koskaan saanut ‘kunnon’ salt & vinegareita. Toivottavasti siis tosiaan nyt löytyisi tarpeeksi räväkkyyttä hänenkin makuunsa”, Mari tuumii.
Puoluettomuuden varmistamiseksi sokkomaistelun fasilitoi ulkopuolinen luotettu taho. Arviointiasteikoksi asetettiin 0,0–5,0 ja kaikkien arvioitsijoiden pisteet laskettiin lopuksi yhteen. Maksimipistemäärä on siis 15. Sipsejä arvioidaan tässä tapauksessa enemmän suhteessa toisiinsa kuin universaalisti kaikkiin sipseihin.
Hapokkaan kirpeyden etsintä alkakoon!
Crusti Croc Kettle Cooked Salt + Vinegar: 12,4 pistettä
Raati kiitti: Komea ulkonäkö, isoja lastuja. Todella rapea kokemus, joka on jo vähän kovuuden rajalla. Suolaa on silminnähtävästikin kunnolla ja kirpeys lyö nyrkillä naamaan. Etikan ja suolan maun hälvettyä pohjalta löytyy hyvä perunan maku.
Raati moitti: Ovatko nämä jo vähän liiankin rapeita? Etikkaan yhdistettynä kokemus raatelee kitalakea armotta.
Estrella Salt & Vinegar: 10,1 pistettä
Raati kiitti: Kuorta on sipseissä kauniisti. Todella rapeita, runsas ja maukas rasvaisuus, perunan makukin on hyvä. Etikan ja suolan tasapaino kohdillaan.
Raati moitti: Etikkaa saisi kuitenkin olla rahtusen enemmän, nykyisellään se häviää suusta turhan nopeasti. Erään raatilaisen mieleen liian makeita.
Pringles Salt & Vinegar: 8,3 pistettä
Raati kiitti: Kenties otannan kirpein etikkaisuus, joka myös maistuu hyvältä. Lastu sulaa kielelle kuin hattara.
Raati moitti: Pringles jakaa jälleen mielipiteet. Pringlesin perusmaku häiritsee ehkä tässä tapauksessa enemmän kuin monien muiden makujen kohdalla. Pringlesin perusmaku kolahtaa suolan ja viinietikan kanssa omituisella tavalla.
Real Snacks Salt & Vinegar: 6,5 pistettä
Raati kiitti: Hyvä tasapaino, mutta makua saisi olla enemmän. Plussaa maalaislastumaisuudesta.
Raati moitti: Kalpea paisto, suola puuttuu. Kokonaisuus on melko tylsä eikä lopulta järin rapea. Etikka on maussa lähinnä takapotkunomaisena häivähdyksenä.
Tesco Finest Sea Salt & Cider Vinegar: 5,3 pistettä
Raati kiitti: Hyvä paisto, paksuus ja rapeus. Tarvittaessa mässäiltävä.
Raati moitti: Todella kitkerä jälkimaku; kuin salaatti, johon on hulahtanut liikaa balsamicoa. Peruna ei maistu yhtään. Suolaa todella epätasaisesti.
Pipers Crisp & Co Cider Vinegar & Sea Salt: 4,0 pistettä
Raati kiitti: Rapea, hyvä rasvan tasapaino, koostumus hyvässä tasapainossa ja testin kärkipäätä.
Raati moitti: Järkyttävän makea. Makeus peittää etikkaisuuden ja etikkakin maistuu vähän halvalta. Maussa outo juustoisuus.
Taffel Kartanon Merisuola & Balsamico: 3,2 pistettä
Raati kiitti: –
Raati moitti: Kuiva, massainen ja pahvinen koostumus. Sokerinen. Ulkonäkö lupasi enemmän, nahkeita. Hankala uskoa Kartanon perunalastuiksi! Voiko kyseessä olla vain huono erä?
Loppuhuomioita
Crusti Crocia ja Pringlesia lukuun ottamatta kirpeyttä olisi toivonut kaikkiin ehdokkaisiin lisää. Eikö suomalaisille voi tehdä sipsejä, joita ei voi mättää 300 grammaa kertaheitolla?
Pringlesin Salt & Vinegar -makua toivoisi todellakin myös suomalaisiin sipsihyllyihin. Kartanon perunalastujen kehno menestys oli raadille todellinen yllätys, Kartano kun yleensä on melkoinen laadun tae.
Raadissa kuultua: ”Tie pettymyksiin on päällystetty Kartanon Merisuola & Balsamico -sipseillä.”
Vastaanotin taannoin Murmanskista pari kiintoisaa Lay’s-makua, joista ensimmäiseksi päätin tarttua ylivoimaisesti omituisimman kuuloiseen: rapuun.
Rapusipsit ovat asia, joihin en muista aiemmin törmänneeni saati edes uhranneeni mahdollisuuden ajatusta. Nautin mereneläväni mieluiten tuoreina, toiseksi mieluitenkin pakasteina. Lihasipsit onnistuvat harvoin, ja äyriäismauste tuntuu vaikeusasteeltaan vielä pykälää haastavammalta saada nappiin.
(Edit: Vaimoni muistitti, että olemme aiemmin napostelleet Tyrell’s Posh Prawn Cocktail -sipsejä. Muisti on hyvä, mutta lyhyt.)
Pussin kyljestä minua tuijottaa apean näköinen rapu, joka ei vaikuta järin ilahtuneelta venäläiseksi sipsimauksi päädyttyään. Tuoteselosteesta en luonnollisesti ymmärrä sanaakaan, mutta harvemminpa noita tulee muutenkaan lueskeltua.
Internet kertoo, että rapusipsit ovat itäblokin maiden erikoisuus, joita ei läntisemmässä maailmassa juuri kohdata. Tarkoin varjeltu salainen herkku vai hirvitys, joka ansaitseekin jäädä rajan taakse? Selvittäkäämme.
Rakenne: Kuten on esimerkiksi Pringlesin kohdalla, myös Lay’sin perusolemus säilyy osapuilleen muuttumattomana mausteesta ja myyntimaasta riippumatta. Lastut ovat ohuita ja rapeiksi paistettuja, öljyä on kohtalaisen runsaasti ja palaneita kohtia sekä kuorta siellä täällä. Sipsikoko on pienen puoleinen ja silppua on pussissa jonkin verran.
Maku: Pussista leijailee avatessa pistävä etikan tuoksu. Itse ravun maku tulee vastaan vasta puraistessa, ja se on jossakin oikean ravun ja muutaman päivän rannalla edesmenneenä pötkötelleen geneerisen äyriäisen välimaastossa. Merellisyys tuntuu aluksi sipseissä vieraannuttavalta, mutta hetken naposteltuaan siihen tottuu ja maku alkaa tuntua peräti luontevalta. Äyriäisen lisäksi maussa korostuvat edellämainittu etikka, vieno voi ja runsas suola, joka tietysti sopii merenelävien kaveriksi. Perunaa ei alta maista oikeastaan ollenkaan.
Kokonaisuus: En oikein osaa verrata Lay’sin rapusipsejä mihinkään, enkä ole varma, tulisinko hankkineeksi niitä spontaanisti. Onkohan Suomen markkinoilla koskaan ollut merenelävillä maustettuja perunalastuja? Tunkkainen kokonaisuus saattaisi hyötyä jostakin raikkaasta dipistä. Perunalastun ja äyriäisen yhdistelmä tuntuu loppupeleissä jotenkin väärältä, enkä oikein lopulta pysty päättämään, ovatko nämä huonoja vai keskinkertaisia.
Maistoin taannoin banaanisipsejä ensimmäistä kertaa eläessäni osana Venezuelasta saapunutta herkkuerää. Venezuelalaiset banaanisipsit olivat täysin kamalia, mauttomia ja öljyisiä hirvityksiä, joita en suosittelisi pahimmalle vihollisellenikaan. Konsepti tuntui silti sen verran kiehtovalta, että en ollut vielä valmis tuomitsemaan banaanisipsejä alimpaan sipsihelvettiin.
Thaimaalainen sipsipaja HOM valmistaa yksinomaan banaanista tehtyjä naposteita. Nyt testissä olevan Spicy Barbecuen ohella makuvalikoimassa on sellaisia eksoottisia nimikkeitä kuin Corn Cheese, Japanese Seaweed ja Sourcream & Onion. HOM on sattumalta myös se ääni, jonka usein päästän sujauttaessani sipsejä suuhuni. Päätän siis uskoa, että brändin nimen syntyperä on onomatopoeettinen.
Spicy Barbecue -pussin kyljessä painotetaan etenkin tuotteen terveellisyyttä, kolesterolittomuutta, gluteenittomuutta, säilöntäaineettomuutta, GMO:ttomutta ja MSG:ttömyyttä – mitä ikinä se sitten tarkoittakaan. Suomentuvatkohan nämä määreet myös mauttomuudeksi?
Rakenne: HOMin banaanisipsit ovat huomattavan ohuita ja paradoksaalisesti jotenkin pehmeän rapeita. Pureskellessa sipsi muuttuu tahmeaksi jankiksi, kuten kuivaamaton banaanikin. Lastujen paksuuksissa on huomattavia eroja. Sipseihin on saatu nokkelasti lisää pituutta leikkaamalla banaania vinottain.
Maku: Täytyy todeta, että HOMin bbq-mauste on genren kärkipäätä. Maustetta on runsaasti ja siinä on miellyttävä vahvuus ja terävä makeus, tosin ilman savuisuutta. Suolaa on niukasti, mikä osoittautuu ongelmalliseksi, sillä makea mauste yhdessä makean banaanin kanssa tekevät kokonaisuudesta jo vähän äklön. Tämä on sikäli toki ymmärrettävää, sillä tuotetta on karkkipussimaisessa pakkauksessa vain 45 grammaa. Mauste katoaa suusta nopeasti, ja jäljelle jää vähän pahvinen kuivatun banaanin maku.
Kokonaisuus: HOM on äärettömästi parempi tuote kuin venezuelalainen virkaveljensä, mutta sipsien yleisemmässä viitekehyksessä lopulta melko yhdentekevä. Eivät nämä pahoja ole, mutta eivät varsinaisesti hyviäkään, eivätkä täten herätä suuria tunteita kumpaankaan suuntaan. Jos tätä bbq-maustetta saisi yhdistettynä hyvään perunalastuun, oltaisiin voittavan kaavan äärellä. En usko, että otan testiin enää kolmansia banaanisipsejä.
Kuten jossain aiemmassa kirjoituksessa tuli mainittua, sourcream & onion on todellinen sipsien Toyota Corolla, luotettava työjuhta, ajaton klassikko ja peruskivi, jonka saatavuuteen ja perusolemukseen voi luottaa.
Osapuilleen jokaisella sipsivalmistajalla on sourcream & onionista oma näkemyksensä. Siksipä se onkin oivallinen kohde Historian Sipsien Rapinaa –blogin ensimmäiselle sipsiraadille. Arvioitavat merkit ovat Snack Day (ent. Crusti Croc, Lidl), Taffel, Pirkka, Real Snacks, Lay’s, Rainbow, Pringles ja Estrella. Raati olisi halunnut mukaan vielä First Pricen, mutta ei onnistunut löytämään kyseistä tuotetta ennen raadin järjestämispäivää.
Arvovaltainen raatimme koostuu kuin tahattomasti Sisko SavonlahdenEhkä tänä kesänä kaikki muuttuu -teoksen inspiroimana pääasiassa kolmekymppisistä naisista, joille sourcream & onion -sipsien voi hyvällä omatunnolla todeta olleen sukupolvikokemus. Raatiin kuuluvat päivystävän snackspertin lisäksi henkilöt Hanna Junkkari ja Mari Uusivirta, joista kummankin asiantuntemuksesta ja arviointikyvystä menen tuoreustakuuseen. Raatia täydensi myös juuri sipsipolkunsa aloittanut taloutemme kolmevuotias, joka kommentoi kaikkien sipsien olleen ”melko hyviä, paitsi yksi oli melko pahaa”.
Puoluettomuuden varmistamiseksi sokkomaistelun fasilitoi ulkopuolinen luotettu taho. Arviointiasteikoksi asetettiin 0,0–5,0 ja kaikkien arvioitsijoiden pisteet laskettiin lopuksi yhteen. Maksimipistemäärä on siis 15.
”Olen sellainen ihminen, joka reissuun lähtiessään menee perillä aina ensimmäisenä ruokakauppaan ja sipsihyllylle. Ehkä se kertoo minusta tarpeeksi”, Hanna Junkkari luonnehtii itseään.
”Itse tahtoisin lähinnä lainata pikkuveljeäni: mulla ei oo nälkä, missä ne sipsit on?” Mari Uusivirta täydentää. Siispä asiaan: Sourcream & onionit on listattu alla paremmuusjärjestykseen alkaen voittajasta. Kulhoissa esiintyvät numeroteipit ilmaisevat maistelujärjestystä.
Estrella: 8,3 pistettä
Raati kiitti: ”Paljon makua, myös peruna maistuu sopivasti. Tuttu ja turvallinen maku, josta tulee lapsuus mieleen. Pehmeä jälkimaku. Hyvä paisto.”
Raati moitti: ”Maustetta paikoin epätasaisesti, myös paistossa epätasaisuutta ja paikoin palaneisuutta.”
Taffel: 7,8 pistettä
Raati kiitti: ”Nostalginen, vähän löysäkin maku, mutta hyvällä tavalla. Vaatii hetken suussaolon, että pääsee oikeuksiinsa. Hyvän kokoisia, kaunis väri.”
Raati moitti: ”Öljyisyys korostuu liikaa. Nämäkin paikoin palaneita reunoilta, todela vaihtelevaa paistoa ja maustuneisuutta pussissa.” (Jälkeenpäin mainittua: ”Sattuiko Taffelilta huono erä? Yleensä näihin on voinut luottaa.”)
Snack Day (Lidl): 7,8 pistettä
Raati kiitti: ”Paljon makua, sopivan kirpsakka ja hapan. Hyvä sourcreamin ja onionin suhde. Rapeita. Kokonaisuudessa maistuu myös lievä juustoisuus.”
Raati moitti: ”Maku jopa vähän hyökkäävä ja melko suolainen, mikä voi olla hyvä tai huono asia.”
Pirkka: 6,3 pistettä
Raati kiitti: ”Uskomattoman rapeita, tasainen laatu. Kaunis väri ja hyvin sipsimäiset piirteet. Paras jälkimaku.”
Raati moitti: ”Maku on hyvä, mutta sitä saisi olla enemmän, jäävät vähän laimeiksi. Ovat niin rapeita, että kitalaki menee rikki.”
Real Snacks: 4,9 pistettä
Raati kiitti: ”Lempeä maku, jossa korostuu huomattavasti sipuli. Näissäkin esiintyy juustoisuutta, riippuu maistajasta tykkääkö vai ei.”
Raati moitti: ”Hapankerma tuntuu puuttuvan lähes kokonaan, vähän lattea ja tunkkainenkin maku. Kaipaavat kipeästi dippiä.”
Raati moitti: ”Vähän teollinen kokemus, Pringlesin ominaismaku puskee liikaa läpi, maustetta saisi olla enemmän.”
Rainbow: 3,2 pistettä
Raati moitti: ”Maku häviää suusta nopeasti, jäljelle jää pahvisuus ja suolaisuus. Liikaa rasvaa. Ulkonäkö antoi odottaa perunalta maistuvaa tuotetta, petti odotukset.”
Lay’s: 0,5 pistettä
Raati moitti: ”Kitkerä, maistuu palaneelta sipulijauheelta, inhottava, karvas. Kamala ajatella, että ostaisi näitä sipsinhimoissaan ja pussin korkattuaan joutuisi kohtaamaan tällaisia. Yksinkertaisesti pahaa, vie mielen kellariin.”
Loppuhuomioita
Mikään vertailuun osallistuneista ei lopulta saanut järin korkeita pisteitä, mikä ehkä kertoo sourcream & onionien keskitien kulkijuudesta. Voittajat olivat perusvarmoja ja -hyviä kulutustuotteita, joihin tulee säännöllisesti tartuttua kun erikoisemmat viritykset alkavat kyllästyttää.
Yleisellä tasolla sourcream-osuutta olisi toivonut enemmän suurimpaan osaan kilpailijoita. Sourcream & onion myös tunnetusti hyötyy hyvän dipin kanssa parittamisesta, joten paljaan sipsivertailun lisäksi saattaisi olla hyvä suorittaa toinen maistelu myös dipeillä. Tuoreuden kanssa ei yhdelläkään sipsillä ollut ongelmia.
Huomionarvoista on, että Lay’sin sourcream & onion on muistini mukaan ensimmäinen kerta, kun en ole pystynyt syömään sipsipussia loppuun vaan olen joutunut kaatamaan sen sisällön roskiin.
