Muistelen törmänneeni myyntipuheen mukaan ”herkullisuudessaan lyömättömiin” Taffelin San Diegoihin sipsihyllyssä joskus vuosia sitten, mutta en osaa sen tarkemmin ajoittaa, milloin tomaatisipsit hävisivät valikoimista.
Yrittäessäni selvittää San Diegojen aikajanaa en tullut hullua hurskaammaksi, mutta törmäsin mielenkiintoiseen adressiin: 283 ihmistä internetissä vaatii aikoinaan San Diegot korvanneiden Ketchup-sipsien palauttamista markkinoille. Arvostan!
Rakenne: San Diegot ovat ehtaa perus-Taffelia suurine poimuineen ja kookkaine lastuineen. Poimujen ja huomattavan rapeuden aiheuttama kitalaen hellyys on myös tuttu muista valmistajan tuotteista, mutta ei tule herkuttelun tielle.
Maku: En ole lopulta varma, mikä San Diegot erottaa ketsuppisipseistä – mausteessa esiintyvät tomaatti, sipuli, valkosipuli, suola ja sokeri ovat kaikki ketsupin perusainesosia. Nämä ovat tosin kenties rahtusen vähemmän makeita kuin useimmat ketsuppisipsit. Maustetta on lastuissa harvinaisen epätasaisesti, mikä toki tekee napostelusta jännittävää: välillä suuhun pölähtää järjetön määrä maustetta. Mausta tulee myös mieleen American-dippi, mikä saa miettimään, onko millään valmistajalla kuunaan ollut valikoimissaan American-maustettuja sipsejä.
Kokonaisuus: Taffel San Diego on hyvänmakuinen ja jollain tapaa ”perinteisen” tuntuinen perunalastu, joka ei yritä olla mitään muuta kuin mitä on: tomaatinmakuinen sipsi.
Taannoinen kokemukseni eteläafrikkalaisista Simba-sipseistä ei ollut mairitteleva, mutta en aio tuomita kokonaista napostevalmistajaa yhden pussin perusteella.
En tiedä, kuka on rouva H.S. Ball (hehehe), mutta ajatus chutney-sipseistä kiinnostaa kovasti. Mietitäänpä muuten hetki tätä globalisaation ilmenemää: suomalainen sipsiblogisti mussuttaa intialaisittain maustettuja perunalastuja, jotka on valmistettu Afrikan eteläisimmässä valtiossa. Kyllä nykyaika on ihmeellistä!
Tässä kohtaa on mainittava, että arviopussin parasta ennen -päiväys on mennyt jo pari kuukautta takaperin, mutta tällainen pikkuseikkahan ei kaltaistani seikkailumielistä snacksperttiä hidasta.
Rakenne: Simboja mutustellessa käy hyvä rouske, mutta ensirapeuden jälkeen tuntuma on lopulta suhteellisen jauhoinen. Edellisiin Simboihin verrattuna kokemus on myös melko rasvainen. Poimut ovat Estrella-tyyppiset. Lastujen väri on samea, mutta paisto ihan asiallinen.
Maku: Tässä kohtaa olen erittäin positiivisesti yllättynyt. Chutney-mauste on hedelmäinen ja pirteä, ja sitä tasapainottaa onnistunut suolaus. Kokonaisuus on lempeä, raikas ja täyteläinenkin. Maussa on häivähdys barbequeta. Itse peruna on melkoisen mautonta.
Kokonaisuus: Eivät nämä nyt mitenkään tajunnanräjäyttävän ihmeellisiä ole, mutta kyseessä on tasapainoinen ja hyvä perussipsi, joka pärjää hyvin myös omillaan ilman dippiä. Jos satut liikkumaan Afrikan suunnalla, suosittelen ehdottomasti tutustumaan. H.S. Balls -chutney alkoi näiden myötä myös kiinnostaa toden teolla.
Syksy on sienten ja yleisurheilun MM-kisojen aikaa!
Hoksasin päivänä eräänä, että sipsikaapistani löytyy sekä kotimaisia että itänaapurista ponnistavia sieni ja maitotuote -aiheisia sipsejä, joten mikäpä olisikaan syysteemoihin sopivampaa kuin pieni maaottelu.
Estrellan toinen Sadonkorjuu-kausimaku on kantarelli ja kermaviili, venäläinen Lay’s-erikoisuus (kiitos Jonne!) puolestaan herkkusieni ja smetana – täysin vertailukelpoisia nämä naposteet eivät siis ole, mutta ei anneta sen haitata.
Lay’sit ovat perinteisesti pärjänneet Sipsiblogin testipenkissä kohtalaisen kehnosti, mutta lähestyn tästä huolimatta tämänkertaista testipussia erittäin avoimin mielin.
Rakenne
Estrella: Sadonkorjuu-lastut näyttävät kullankeltaisten Lay’sien rinnalla kuutamolla paistetuilta, mutta rapeus on silti kohdillaan. Sipsit ovat keskikokoisia ja poimut suuria. Reunoilla esiintyy kuorta ja öljyä on vähän.
Lay’s: Kauniin väriset ja läpikuultavat lastut ovat pääosin pienen puoleisia, mutta seasta löytyy muutama valtava poikkeus. Sipsit ovat ohuita, miellyttävästi rapsahtavia ja laysmaiseen tapaan erittäin öljyisiä.
Maku
Estrella: Kantarelli on maussa vieno, mutta tunnistettava. Maku on tasapainoinen, joskin suolaa on ehkä hitunen liikaa. Kermaviili on läsnä juuri sopivasti, ja kaiken alta maistuva peruna maukasta.
Lay’s: Estrellaan verrattuna Lay’s on erittäin makea ja tuo jollain (hyvällä) tapaa mieleen Knorrin ja muiden valmistajien pussikastikejauheet. Lay’sinkin kokonaisuus on kunnossa. Suolaa on juuri sopivasti, smetanan toivoisi korostuvan kenties enemmänkin. Perunaa ei mausta löydä. Kokonaisuudessa on kenties juuri smetanasta johtuen jotain aavistuksen juustoista.
Kokonaisuus
Maaottelu on kaiken kaikkiaan äärimmäisen tasainen, mutta kallistuu erittäin niukasti Estrellan voitoksi lastujen maalaismaisuuden ja soveliaamman öljyisyyden vuoksi. Suosittelen silti molempia, ja tämä Lay’s-maku on melko varmasti paras maistamani. Arvosanat ovat seuraavanlaiset:
Estrella: 3,8 pistettä viidestä Lay’s: 3,7 pistettä viidestä
Syksy on napostelun kulta-aikaa. Pimenevät illat, armoton arki ja kurakelit suorastaan huutavat vastapainokseen Masterchef Australian kaltaisia hyvän mielen tv-ohjelmia ja lempinaposteita, olivat ne sitten pehmeitä ja makeita tai suolaisia ja rapeita.
Estrellalla on sisäistetty tämä ihmisen perusluontoon kuuluva käytösmalli hienosti, ja sipsitehdas vastaakin kansan huutoon tuomalla syksyisin markkinoille syystä kehutut kausimakunsa. Syksyn 2019 rajoitetun erän kausimaut ovat Kantarelli & kermaviili sekä tällä viikolla arviovuorossa oleva Karamellisoitu punasipuli. Estrella lähetti Sipsiblogin toimitukseen ystävällisesti laatikollisen molempia, mutta olisivatpa nämä päätyneet testikulhoon joka tapauksessa.
Sipulisipsejä on markkinoilla tällä hetkellä muutamiakin. Estrellan oman Roasted Onionin lisäksi Karamellisoidun punasipulin pahin haastaja lienee Taffel KikX, joka löi snackspertin taannoin ns. ällikällä.
Rakenne: Uuden sadon perunoista valmistetut sipsit ovat paikoin yllättävänkin suuria, pääosin keskikokoisia. Rapeutta on enemmän kuin vähemmän ja suuripoimuisten lastujen reunat teräviä, mutta käytetty perunalaatu on siinä määrin jauhoinen, etteivät sipsit revi kitalakea. Öljyä on niukahkosti. Paisto on tummemman puoleinen, reunoilla esiintyy maalaisperunalastumaisesti kuorta.
Maku: Ensimmäisenä suuhun leviää makeus. Perässä rientää sipuli, joka ei ole pistävä, vaan täyteläisen pehmeä, ja jää kitalakeen leijailemaan hyväksi aikaa. Makua on paljon, ja se tuntuu kyllästävän sipsit läpikotaisin, ei vain maustejauheen muodossa. Suolaa on huomaamattoman sopivasti. Maku on jossain määrin sukua barbequelle, mutta ilman savuisuutta.
Kokonaisuus: Sadonkorjuu-sipsejä parempaa syysnaposteltavaa saa hakea. Rajoitettu saatavuus ärsyttää, mutta toisaalta varmistaa sen, ettei näihin ennätä kyllästyä ja kysyntä on taattua. Menevät sipulisipseissä samalle viivalle Kikxien kanssa!
Weekend Snacksin tuotteet saavat miettimään oleellista kysymystä: miksei muilla sipsivalmistajilla ole markkinoilla sekoituspusseja? Onko muilla sipsivalmistajilla ollut sekoituspusseja? Kuvittelisin, että esimerkiksi Heartseja, Raffeleita, Snack Frieseja ja Hot Rodeja sisältävä Taffel-mix löytäisi taatusti ostajakuntansa seikkailumielisten snacksperttien joukosta.
Kotimaisen, sloganinsa mukaan makuasialla olevan Weekend Snacksin Crisp Mix sisältää äkkiseltään laskettuna neljää erilaista napostemuotoa, joita yhdistää kermaviiliä ja juustoa sisältävä maustesekoitus. Sileät, poimutetut ja ristikkokuvioidut snacksit tuntuvat kaikki olevan samaa gluteenitonta perunapohjaista massaa. Sukelletaan pussiin!
Rakenne: Crisp Mix on rapeudessaan nimensä veroinen. Kaikki napostemuodot ovat melko ohuita ja nopeasti suussa liukenevia muuttumatta kuitenkaan pringlesmaiseksi mössöksi. Poimutetut lastut ovat erityisen rapeita. Rapeuden kääntöpuoli on lievä kuivuus.
Maku: Kermaviili- ja juustomauste on varsin hyvää silloin, kun sitä sattuu sipsien joukosta löytämään – tehtaan maustetykin kalibraatiossa lienee jotain todella pahasti vialla. Puolet naposteista maistuu yksinomaan sinänsä hyvän ja miedon makuiselta perunamassalta, toinen puolisko taas sisältää erittäin tymäköitä maustekeskittymiä. Juuston lisäksi maussa nousee esiin sipuli, kermaviilin osuus on vähäinen. Suolaa on kauttaaltaan riittävästi ellei jopa runsaasti, ei kuitenkaan häiritsevän. Raikas dippi sopisi kuvaan.
Kokonaisuus: Epätasaisesta mausteesta huolimatta Crisp Mix on todella asiallinen sekoituspussi, josta nauttiminen pysyy mielenkiintoisena nimenomaan vaihtelevien napostemuotojen ansiosta. Mitään pussin eri napostelaaduista ei välttämättä jaksaisi sellaisenaan kokonaista pussia. Lisää sekoituspusseja markkinoille, kiitos!
Arvosana: 3,8 pistettä viidestä.
Millaisia sekoituspusseja juuri Sinä näkisit mielelläsi sipsihyllyssä? Jätä kommentti alle!
Uskallan väittää, ettei koskaan aiemmin ihmiskunnan tai napostelun historiassa kaltaiseni tavallinen pulliainen olisi pystynyt nauttimaan Pohjolan perukoilla kotisohvallaan Etelä-Afrikassa valmistettuja perunalastuja, joiden mauste on meksikolainen chili. Ja pussi on vielä hankittu Sambiasta (kiitos Hanna!).
Vaatimattomasti itseään naposteiden kuninkaaksi (King of Snacks) tituleeraava Simba on merkkinä meikäläiselle täysin uusi tuttavuus, ja suurella todennäköisyydellä ensimmäinen koskaan Afrikan mantereelta peräisin oleva maistamani sipsi. Myyntipuheet ovat muutenkin korskeat: tuotekuvaus kertoo, että jokainen nuori peruna haaveilee Simba-sipsiksi päätymisestä, mutta vain tarkoin valikoitu eliitti päätyy kuluttajan eteen.
Simboja on pussissa niukalta tuntuvat 36 grammaa, mikä osoittautuu lopulta kuitenkin täysin sopivaksi annoskooksi, kun maistelemaan asti päästään.
Rakenne: Simboissa on koon, rapeuden, poimujen syvyyden ja paiston osalta todella paljon samaa kuin Estrellan perus-poimutetuissa sipseissä, ja sourcream & onion -mausteisina voisin hyvin erehtyä luulemaan syöväni Manhattaneita. Palaneisuutta on noin joka kuudennessa sipsissä, mutta ei mauksi asti. Rasvaa on niukemmanpuoleisesti. Silppua ei ole mukana juurikaan, vaikka pussi matkusti luokseni 8000 kilometriä ja rapiat.
Maku: Pussin kyljessä luvataan, että jokainen lastu ärjyy makua, mutta lupaus jää kyllä suoraan sanottuna lunastamatta. Päällimmäisenä maussa on terve perunan maku, jota seuraa pieni etäisesti tulinen takapotku. En sokkomaistelussa tunnistaisi maustetta chiliksi, vaan veikkaukseni osuisi ennemmin jonnekin peruspaprikan ja bbq:n välimaastoon, ja sekin vaatisi maun laimeuden vuoksi äärimmäistä pinnistelyä. Eivät nämä todellakaan pahalta maistu, mutta eivät lopulta oikein hyvältäkään – tai miltään. Suolaa näissä ei pääasiassa ole nimeksikään, mutta välillä vastaan tulee lastu, joka on käytännöllisesti katsoen kyllästetty suolalla. Suolatasapaino on siis keskimäärin kunnossa?
Kokonaisuus: Kuvittele Manhattan, josta on imetty kaikki maku ja sujautettu tilalle maailman hennoin tulisuus. En saa Simboista oikein mitään irti, mutta tyhjennän silti pussin, koska sääli näitä olisi poiskaan heittää.
Voisin ryhtyä täyspäiväiseksi kasvissyöjäksi ellei kebabia olisi olemassa. Ruokavalioni koostuu jo nykyisellään pääasiassa kasviksista, juureksista ja pavuista, joten loikka ei lopulta olisi valtava. Valitettavasti olen kuitenkin voimaton kebabin edessä.
Kebabeläimen jalasta vuollut lastut maistuvat taivaallisilta salaatin kanssa, pizzan päällä, ranskalaisten kaverina ja pitaleivän sisällä, kaikissa yhteyksissään mielellään majoneesin kera. Vegaaniset kebab-korvikkeet eli kebabikkeet maistuvat useimmiten täysin kelvollisilta, mutta eivät ainakaan toistaiseksi ole vielä yltäneet aidon asian tasolle kieltä kostuttavan rasvaisuuden ja suutuntuman osalta.
Pyhännältä käsin operoiva Real Snacks on jo aiemmin kehitellyt yhden 2010-luvun innovatiivisimmista sipsimauista: ketsupin, sinapin ja kurkkusalaatin makuiset Kaikilla mausteilla -perunalastut ovat palkinnon arvoinen keksintö, joka naittaa grillikioskikokemuksen saumattomasti rapeaan naposteluun. Voitte siis kuvitella riemuni, kun ruokakauppareissulla törmäsin tymäkkänä herkkuna mainostettuihin Flaming Kebab -sipseihin.
Suurin osa lihasipseistä maistuu lopulta lähinnä tunkkaiselta joulukinkulta, eivätkä ne herätä meikäläisessä järin suuria tunteita. Positiivisia poikkeuksiakin löytyy: hiljattain Espanjasta vastaanottamani Sabor a Jamón -sipsit olivat ensimmäiset lihasipsit, joita pystyn varauksetta suosittelemaan. Odotukseni kebabsipsejä kohtaan ovat siis ristiriitaiset.
Rakenne: Flaming Kebab -sipseissä on Real Snacksin tuotteille tunnusomaiset leveät ja syvät poimut. Rapeutta on melkoisesti, mutta paisto on valitettavasti epätasainen ja palaneita yksilöitä on pussissa harmillisen paljon. Pureskelutuntuma on silti pääasiassa erinomainen ja lastut ovat miellyttävän kookkaita, mikä on dippaamisen kannalta olennaista.
Maku ilman dippiä: Real Snacksin velhot ovat onnistuneet uuttamaan perunalastuihinsa todellista kebabin makua, ja vielä melko tujakastikin. Flaming Kebab ei muistuta juuri muista lihasipseistä, vaan on selvästi täysin omalla tasollaan. Suolaa on juuri sopivasti. Maustetta on lastuissa tasaisesti ja hennon savuisen kebabin seassa ui pieni bbq-vivahde ja terve perunan maku. Pidemmän päälle maun intensiteetti alkaa ehkä rahtusen puuduttaa, jolloin kuvaan astuu dippi.
Kokonaisuus dipin kanssa: Ehdin hetken pelätä, että Broadway-dippi on turhan terhakka makupari jo lähtökohtaisesti vahvasti maustetuille sipseille, mutta yhdistelmä toimii lopulta hämmästyttävän hyvin. Taffel Broadway -dippi ei ole liian sipulinen, ja onnistuu vahvasta maustaan olemaan yllättävän raikas. Kokonaisuutena Flaming Kebab ja Broadway ovat kuin hyvä kebabannos. Tulevaisuudessa Flaming Kebabeja voisi kokeilla dipata myös silkkaan maustamattomaan kermaviiliin.
Arvosana: Flaming Kebab sellaisenaan 4,0/5, Broadway-dipin kanssa 4,1/5.
Jatketaanpa viime viikolla aloitettua asioiden törmäyttämisen tematiikkaa. Siinä missä Hippeasin jujuna oli terveydellisyyden ja napostelun yhdistäminen, 50-vuotisiaan juhliva Taffel on lähtenyt uutuudellaan täysin päinvastaiseen suuntaan ja päättänyt naittaa yhteen pussiin kaksi terveyden antiteesiä: suklaan ja sipsit.
Äkkiseltään perverssi ja taatusti sydän- ja verisuonilääkäreitä huolestuttava liitto on lopulta luonnollinen yhdistelmä – suolainen ja makeahan ovat toisiaan tasapainottavia vastamakuja, siis kuin ding ja dong, kuten kansanedustaja Ilkka Kanervaon asian ilmaissut.
Kenties myönnytyksenä linjojaan vaaliville snacksperteille Taffel on päättänyt rajoittaa pussin koon järkevähköön 100 gramman kerta-annokseen. Ei näitä kyllä enempää kerralla pystyisi puhtaalla omatunnolla syömäänkään.
Rakenne: Huomio kiinnittyy ensimmäisenä suklaan äärimmäisen epätasaiseen määrään lastujen välillä. Toisissa sipseissä on paljaita kohtia, toisissa taas suklaa on kerääntynyt suuriksi möykyiksi kuoppiin, mikä johtaa epätasaiseen napostelukokemukseen. Suutuntuma on kuitenkin pääsääntöisesti miellyttävä, ja sipsin rapeus tasapainottaa hyvin suklaan pehmeää olemusta.
Maku: Chips Chocon suklaa asettuu suklaiden genressä jonnekin keskimääräisen pääsiäismunasuklaan ja juhlapöydän konvehtien välimaastoon, mutta on ehkä hitusen verran turhan makeaa verrattuna sipsikomponenttiin, josta taas puuttuu riittävä suola. Tummempi suklaa antaisi enemmän tilaa suolaisuudelle.
Kokonaisuus: Chips Choco ei valitettavasti ole enemmän kuin osiensa summa, vaan ennemminkin molempien makumaailmojen kompromissi. Hienostuneemmalla suklaavalinnalla ja suuremmalla suolan määrällä olisi saavutettu oikeasti makujen leikkauspisteeseen asettuva tasapainoinen tuote. Nykyiselläänkin Chips Choco on kuitenkin hieno avaus kohti uudenlaista avaruusajan napostetta.
Kuten jossain aiemmassa kirjoituksessa tuli mainittua, sourcream & onion on todellinen sipsien Toyota Corolla, luotettava työjuhta, ajaton klassikko ja peruskivi, jonka saatavuuteen ja perusolemukseen voi luottaa.
Osapuilleen jokaisella sipsivalmistajalla on sourcream & onionista oma näkemyksensä. Siksipä se onkin oivallinen kohde Historian Sipsien Rapinaa –blogin ensimmäiselle sipsiraadille. Arvioitavat merkit ovat Snack Day (ent. Crusti Croc, Lidl), Taffel, Pirkka, Real Snacks, Lay’s, Rainbow, Pringles ja Estrella. Raati olisi halunnut mukaan vielä First Pricen, mutta ei onnistunut löytämään kyseistä tuotetta ennen raadin järjestämispäivää.
Arvovaltainen raatimme koostuu kuin tahattomasti Sisko SavonlahdenEhkä tänä kesänä kaikki muuttuu -teoksen inspiroimana pääasiassa kolmekymppisistä naisista, joille sourcream & onion -sipsien voi hyvällä omatunnolla todeta olleen sukupolvikokemus. Raatiin kuuluvat päivystävän snackspertin lisäksi henkilöt Hanna Junkkari ja Mari Uusivirta, joista kummankin asiantuntemuksesta ja arviointikyvystä menen tuoreustakuuseen. Raatia täydensi myös juuri sipsipolkunsa aloittanut taloutemme kolmevuotias, joka kommentoi kaikkien sipsien olleen ”melko hyviä, paitsi yksi oli melko pahaa”.
Puoluettomuuden varmistamiseksi sokkomaistelun fasilitoi ulkopuolinen luotettu taho. Arviointiasteikoksi asetettiin 0,0–5,0 ja kaikkien arvioitsijoiden pisteet laskettiin lopuksi yhteen. Maksimipistemäärä on siis 15.
”Olen sellainen ihminen, joka reissuun lähtiessään menee perillä aina ensimmäisenä ruokakauppaan ja sipsihyllylle. Ehkä se kertoo minusta tarpeeksi”, Hanna Junkkari luonnehtii itseään.
”Itse tahtoisin lähinnä lainata pikkuveljeäni: mulla ei oo nälkä, missä ne sipsit on?” Mari Uusivirta täydentää. Siispä asiaan: Sourcream & onionit on listattu alla paremmuusjärjestykseen alkaen voittajasta. Kulhoissa esiintyvät numeroteipit ilmaisevat maistelujärjestystä.
Estrella: 8,3 pistettä
Raati kiitti: ”Paljon makua, myös peruna maistuu sopivasti. Tuttu ja turvallinen maku, josta tulee lapsuus mieleen. Pehmeä jälkimaku. Hyvä paisto.”
Raati moitti: ”Maustetta paikoin epätasaisesti, myös paistossa epätasaisuutta ja paikoin palaneisuutta.”
Taffel: 7,8 pistettä
Raati kiitti: ”Nostalginen, vähän löysäkin maku, mutta hyvällä tavalla. Vaatii hetken suussaolon, että pääsee oikeuksiinsa. Hyvän kokoisia, kaunis väri.”
Raati moitti: ”Öljyisyys korostuu liikaa. Nämäkin paikoin palaneita reunoilta, todela vaihtelevaa paistoa ja maustuneisuutta pussissa.” (Jälkeenpäin mainittua: ”Sattuiko Taffelilta huono erä? Yleensä näihin on voinut luottaa.”)
Snack Day (Lidl): 7,8 pistettä
Raati kiitti: ”Paljon makua, sopivan kirpsakka ja hapan. Hyvä sourcreamin ja onionin suhde. Rapeita. Kokonaisuudessa maistuu myös lievä juustoisuus.”
Raati moitti: ”Maku jopa vähän hyökkäävä ja melko suolainen, mikä voi olla hyvä tai huono asia.”
Pirkka: 6,3 pistettä
Raati kiitti: ”Uskomattoman rapeita, tasainen laatu. Kaunis väri ja hyvin sipsimäiset piirteet. Paras jälkimaku.”
Raati moitti: ”Maku on hyvä, mutta sitä saisi olla enemmän, jäävät vähän laimeiksi. Ovat niin rapeita, että kitalaki menee rikki.”
Real Snacks: 4,9 pistettä
Raati kiitti: ”Lempeä maku, jossa korostuu huomattavasti sipuli. Näissäkin esiintyy juustoisuutta, riippuu maistajasta tykkääkö vai ei.”
Raati moitti: ”Hapankerma tuntuu puuttuvan lähes kokonaan, vähän lattea ja tunkkainenkin maku. Kaipaavat kipeästi dippiä.”
Raati moitti: ”Vähän teollinen kokemus, Pringlesin ominaismaku puskee liikaa läpi, maustetta saisi olla enemmän.”
Rainbow: 3,2 pistettä
Raati moitti: ”Maku häviää suusta nopeasti, jäljelle jää pahvisuus ja suolaisuus. Liikaa rasvaa. Ulkonäkö antoi odottaa perunalta maistuvaa tuotetta, petti odotukset.”
Lay’s: 0,5 pistettä
Raati moitti: ”Kitkerä, maistuu palaneelta sipulijauheelta, inhottava, karvas. Kamala ajatella, että ostaisi näitä sipsinhimoissaan ja pussin korkattuaan joutuisi kohtaamaan tällaisia. Yksinkertaisesti pahaa, vie mielen kellariin.”
Loppuhuomioita
Mikään vertailuun osallistuneista ei lopulta saanut järin korkeita pisteitä, mikä ehkä kertoo sourcream & onionien keskitien kulkijuudesta. Voittajat olivat perusvarmoja ja -hyviä kulutustuotteita, joihin tulee säännöllisesti tartuttua kun erikoisemmat viritykset alkavat kyllästyttää.
Yleisellä tasolla sourcream-osuutta olisi toivonut enemmän suurimpaan osaan kilpailijoita. Sourcream & onion myös tunnetusti hyötyy hyvän dipin kanssa parittamisesta, joten paljaan sipsivertailun lisäksi saattaisi olla hyvä suorittaa toinen maistelu myös dipeillä. Tuoreuden kanssa ei yhdelläkään sipsillä ollut ongelmia.
Huomionarvoista on, että Lay’sin sourcream & onion on muistini mukaan ensimmäinen kerta, kun en ole pystynyt syömään sipsipussia loppuun vaan olen joutunut kaatamaan sen sisällön roskiin.
Monet erittäin hienot asiat ovat kahden tai useamman hienon asian yhdistelmiä. Kaikkihan tietävät, että maailman parasta limpparia saa sekoittamalla colaa ja jaffaa, ja että Metallican paras levy on Lou Reedin kanssa yhteistyössä tehty Lulu.
Toisaalta hienojen asioiden yhdistelemisessä voi toki mennä pieleenkin, mistä todisteena mainittakoon esimerkiksi takavuosina kämppisporukassa kehittelemämme myöhäisten jatkojen piristysjuoma ”ginikahvi”. Vetävästä nimestään huolimatta ginikahvi maistuu täysin kammottavalta enkä suosittele sitä kenellekään.
Estrellan nokkelien veijarien testilaboratoriossa on joitain vuosia takaperin päätetty törmäyttää kaksi todellista perunalastujen arkkityyppiä: Ranch ja Sourcream (& Onion). Ranch on toki suomalaisille tutumpi Taffelin tuotteena, eikä Estrellalla taida olla markkinoilla pelkkää Ranch-tuotetta tällä haavaa ollenkaan. Sourcream & Onion taas on sipsien Toyota Corolla, luotettava peruskivi, josta osapuilleen kaikilla sipsivalmistajilla lienee oma versionsa.
Ranchit ovat hyviä, Sourcream & Onion -versiot ovat pääasiassa hyviä. Kuinka käy, kun nämä naitetaan samaan pussiin?
Estrella Ranch & Sourcreamien väri on kullankeltainen.
Rakenne: Estrella hallitsee tiheään poimutetut sipsit, eivätkä Ranch & Sourcreamit tee poikkeusta. Lastu on ehkä aavistuksen keskivertoa paksumpi, mutta silti äärimmäisen rapea eikä kovin jauhoinen. Öljyisyys asettuu keskitason ja niukan välimaastoon. Sipsien kokoskaala on laaja: pussista löytyi niin pienenpientä lastua kuin valtavaa jättisipsiäkin, joka pisti ihmettelemään, onko noin suuria perunoita edes olemassa.
Maku: Elementtien tasapaino on täydellinen. Hapankerma tasapainottaa vahvaa ranch-maustetta ja jälkimauksi jää pehmeä ja kermainen sipuli. Suolaa on matkassa sopivasti tehostamassa elämystä. Makua voisi sanoa jopa mehukaaksi. Peruna maistuu kokonaisuudessa melko vähän, mutta eipä sen juuri tarvitsekaan.
Kokonaisuus: Ranch & Sourcream toimii erinomaisesti omillaan ilman dippiäkin, mutta toisaalta todistetusti myös monien dippien kanssa, etenkin raikkaampien. Onnistunut ristisiitos saa toivomaan, että sipsivalmistajien piiristä löytyisi enemmänkin kokeilunhalua ja rohkeutta yhdistellä vakiintuneita ja/tai tuoreempia sipsimakuja. Miten olisi esimerkiksi Barbeque & Cheese, Tzatziki & Chili tai Kantarelli & Pekoni?
