Poimutettu

Deliciest Iso Sipsi

Deliciest Iso Sipsi Cheese & Onion

Erikoisuudet, Poimutettu, Sipsit

”Vois syödä vaan yhden sipsin”, sanoi ei-kukaan ei-koskaan. Jos kuitenkin olisi pakko syödä vain yksi ainoa sipsi, sen olisi tietysti parasta olla mahdollisimman iso.

Tähän omituiseen markkinarakoon iskee kaikenlaisia ruoka-asioita puuhaava Deliciest, joka on hiljattain lanseerannut Isot Sipsit Suomen napostemarkkinoille. Deliciest taitaa kuitenkin tässä tapauksessa olla pelkästään tuotteen maahantuoja, sillä Isot Sipsit valmistetaan pakkausmerkinnän mukaan Virossa.

Rakenne: Iso Sipsi on omituinen ilmestys. Keksipakettityyppiseen pakkaukseen on aseteltu viitisentoista pitkää ja suorakaiteen mallista ”perunalastua”, joiden valmistustapa lienee lähellä Pringles-prosessia. Rypyläinen lastu on äärimmäisen ohut, mutta pysyy silti kasassa hämmästyttävän hyvin. Omituista on, että vohvelimaiset sipsit ovat päistään rasvaisia, keskeltä kuivia. Rapeus muistuttaa myös Pringlesistä ja on siruuntuvaa laatua.

Muoto on äärimmäisen epäkätevä ja sen tarkoitusta on vaikea ymmärtää. Isojen Sipsien dippaaminen on kömpelön muodon vuoksi haastavaa, eikä tupladippaaminen ole ok varsinkaan seurassa.

Maku: Makua on paljon, mutta se ei ole hyvää. Tunkkainen sipuli ja juustoesanssi ovat vahvasti läsnä. Kanssamaistelija toteaa maun tuovan mieleen hien, enkä ole eri mieltä. Itse sipsi ei maistu oikeastaan miltään. Jälkimaussa on omituinen teollinen vivahde, joka viimeistään myrkyttää kokonaisuuden. Kaikkea tätä on yritetty peittää runsaalla suolalla siinä kuitenkaan onnistumatta.

Kokonaisuus: En osaa perustella Deliciestin Isojen Sipsien olemassaoloa. Muoto on harvinaisen epäkätevä ja maku suoraan sanottuna halpa. Pisteitä nostaa ainoastaan innovatiivisuus ja hetkellinen uutuudenviehätys.

Arvosana: 0,5 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Ei näitä voi dipata!

Estrella Hot Chili & Sourcream

Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Chilisipsit jakaantuvat kokemukseni mukaan useimmiten kahteen pääkategoriaan: hemmetinmoisiin pettymyksiin ja supertulisiin.

Matti- ja maijameikäläisten makuun tehdyt chilisipsit on lantrattu niin laimeiksi, että Turun tulinen sinappikin on niihin verrattuna miljoonan scovillen pommi. Tulisuuden harrastajille suunnatut lastut taas ovat, no, oikeasti miljoonan scovillen pommeja. ”Sopiva” tulisuus on tietysti täysin subjektiivinen käsite, mutta luulisi jonkinlaisen välimallin olevan saavutettavissa.

Ehkäpä Estrellan Hot Chili & Sourcream vastaa haasteeseen? Esittelytekstissä tulisuuden mainostetaan nimittäin olevan kolmiportaisella asteikolla juurikin tasoa 2, ”medium”.

Rakenne: Ensimmäisenä huomio kiinnittyy lastujen reiluun kokoon. Pussin kyljessä mainostetaan Estrellan hioneen reseptiikkaansa ja perunankäsittelyään ohuempaan ja rapeampaan suuntaan, ja tässä lienee jonkinlaista perää. Estreloille tyypilliset suuret poimut tuottavat rapeaa lohkeilevuutta ja pitkulaisia sipsisirpaleita. Paisto on jämäkkää keskitasoa ja pinnassa hohtaa grillisipseistä muistuttavan värinen mauste. Kuorta on lastuissa mukana reilusti aiempia Estrella-kokemuksia enemmän, tästäkin toki varoitetaan pussin takakannessa.

Maku: Tulisuus toden totta tuntuu kerrankin olevan allekirjoittaneelle sopivalla tasolla! Aluksi suuhun tunkevat kuitenkin peruna, tomaatti ja sipuli. Niitä seuraa takapotkulla tulisuus, joka jää väreilemään suuhun. Hapankerma kuitenkin taittaa tulisuutta sopivasti. Chili myös maistuu chililtä. Kun tulisuuteen rouskutellessa tottuu, makumaailma asettuu jonnekin barbequen lähinaapuriin.

Kokonaisuus: Todellisille chilihirmuille Hot Chili & Sourcream lienee lievä pettymys, Pentti Peruskuluttajalle mahdollisesti suunpolttaja. Tälle arvioitsijalle tulisuus on kuitenkin juuri sopivassa polttelun ja napostelun leikkauspisteessä. Hyvä sipsi!

Arvosana: 4,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Tzatziki tai Holiday.

Estrella Crispy Bacon & Sourcream

Makuja maailmalta, Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Ruotsissa kaikki on paremmin, osa 2!

Pseudoterveellisten linssi- ja kikhernenaposteiden vastapainoksi on välillä hyvä hakea jotain aivan muuta. Kuten sipsitkin, paistettu pekoni on rapeiden asioiden aatelia. Ruotsissa on tehty täysin looginen päätelmä, että nämä kaksi herkkua saattaisivat hyvinkin mahtua samaan pussiin.

Rakenne: Bacon & Sourcreamit ovat perus-Estrellaa niin rapeutensa kuin poimujensakin osalta. Lastut ovat melko pieniä ja niiden reunoilla on kuorta runsaahkosti. Melko öljyisiä nämä ovat Estrelloiksi. Värin osalta on hankala sanoa, mikä osa on paistoa ja mikä maustetta. Siellä täällä esiintyviä mustia kohtia luulin ensin palaneiksi, mutta kyse taitaakin olla perunoiden rei’istä. Tässä yhteydessä tuli muuten ensimmäistä kertaa perehdyttyä erilaisiin perunoiden mahdollisiin vikoihin, ja täytyy todeta, että niitä riittää kyllä joka lähtöön!

Maku: Hieman savuisella geneerisellä lihaesanssilla ei ole sen enempää tekemistä pekonin kuin minkään muunkaan varsinaisen lihatyypin kanssa, mutta hyvää se on silti. Lihaesanssin ja hapankerman tasapaino vaihtelee villisti lastujen välillä. Vankasti perunan varaan rakentuva makukokonaisuus on reilusti plussan puolella kermaisuutensa ansiosta. Avainsanoja ovat pehmeys ja suolaisuus.

Kokonaisuus: Estrella Crispy Bacon & Sourcream ei kiilaa lihasipsien kärkijoukkoon, mutta lukeutuu ehdottomasti genren ylempään keskitasoon. Näitäkin toivoisin suomalaisiin sipsihyllyihin!

Arvosana: 3,6 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Holiday.

Taffel El Taff Tacochips

Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Muistan, kun törmäsin meksikolaiseen lucha libre -vapaapainiin lomaillessani vanhempieni kanssa Kaliforniassa vuosituhannen taitteen tienoilla.

Olin 6. luokalla ja WWF:n SmackDown oli kovaa valuuttaa kotimaassa. Sattumalta motellin televisiosta näkemäni lucha libre oli kuitenkin jotain ihan muuta: naamioituneet miehet loikkivat areenan kattopalkeista neljän pöydän läpi betonilattialle ja jatkoivat sen jälkeen turpaan mättämistä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Siis kunnon meininkiä!

Taffelin El Taff -uutuuden pussinkylkiteksti herätti näiden muistojen valossa allekirjoittaneessa kenties liiankin korkeita odotuksia: ”Taffel El Taff on erilainen tacolastu. Se on Sipsien sukua. Se on tehty parilaleikatusta perunalastusta, joka iskee mausteillaan tacohermoosi kuin naamioitunut meksikolainen lucha libre -vapaapainija. Rouskaus – ja siesta naksahtaa fiestaksi.”

Rakenne: El Taffien rakenne muistuttaa toisaalta Snack Dayn Deep Rift -sarjan sipsejä, toisaalta Taffelin omia Waffeleita sekä jo edesmenneitä Flavor Max -sipsejä. Syvät ja kulmikkaat poimut aiheuttavat yhdessä perunan jauhoisuuden kanssa melko ankaraa silppuuntumista. Lastut ovat erittäin paksuja, jopa hieman liian paksuja rapeuden kannalta. Sipsien kokoskaala vaihtelee laidasta laitaan, ja seassa on muutamia kunnon jättiläisiä.

Maku: Ensivaikutelma El Taffeista on harvinaisen tunkkainen ja tukkoisa. Mukaan leivottu mausteisuuskin on enemmän puuduttavaa kuin makuhermoja kutkuttelevaa sorttia. Paletissa on vivahteita niin ranchista kuin barbequestakin, mutta kokonaisuus kanttaa lopulta enemmän grillaus- ja yleismausteeseen. Maustetta on yksinkertaisesti liikaa eikä siinä ole minkäänlaista tasapainoa. Rohtuneita huulia kirvelee eikä perunaa löydä tunkkaisuuden alta millään.

Kokonaisuus: El Taffien premissi on hyvä ja halusin kovasti tykätä näistä, mutta kun ei lähde, niin ei lähde. Lucha libre -henkeä en näistä myöskään harmikseni löydä.

Arvosana: 1,5 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Tzatziki, myös pelkkä kermaviili.

Snack Day Deep Rift Sweet Chilli

Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Lidlin sipsihyllyyn on vaivihkaa ilmestynyt Snack Day -tuotesarja, jonka myyntivaltti on erityisen jyrkkä ja syvä poimutus. Mikäpä siinä! Kuulun koulukuntaan, jonka mielestä kunnon vaot pieksevät aina matalammat poimutukset. Ridged for your pleasure?

Pussin kylki ei anna minkäänlaista osviittaa syvän poimutuksen syvemmästä filosofiasta, mutta järkeilisin, että syvempiin poimuihin kätkeytyy pieniin (tai kokonaan sileisiin) verrattuina suurempi sipsipinta-ala ja näin enemmän puhdasta makua.

Rakenne: Lastu on paksuhko, keskirapea ja pureskellessa melko jauhoinen. Palaneita kohtia on mainittava määrä. Syvät poimut aiheuttavat sen, että sipsi menee hampaissa pitkulaisiksi pirstaleiksi, jotka raatelevat kitalakea mukavasti. Kenties samasta syystä pussissa on varovaisesta kuljetuksesta huolimatta poikkeuksellisen paljon silppua. Rakenteellisesti poimut eivät tuo mitään erityistä parannusta, mutta dipattavuutta väitän niiden parantavan. Öljyä on sopivasti.

Maku: Entisenä sweet chili -kastikkeiden suurkuluttajana väitän, että Snack Dayn tulkinta on lähempänä barbeque-maailmaa kuin makeita chilisooseja. Maun hallitsevimpia ominaisuuksia ovat makeus ja mieto polte, joka tuntuu pienenä kihelmöintinä huulilla ja kurkussa. Mukana on myös hentoinen savuisuus, joka vahvistaa entisestään barbeque-vaikutelmaa. Suolaa on mainittavan vähän. Yleisfiilis on sen verran tunkkainen, että dippi maistuisi.

Kokonaisuus: Syväpoimuisuus tuo lopulta niin vähän, etten oikein osaa huomioida sitä kokonaisarvosanassa suuntaan tai toiseen. Tavanomaista hieman tulisempina barbeque-sipseinä nämä ovat ihan ok, ei mitään ihmeellistä.

Arvosana: 2,8 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Tzatziki.

Taffel Diner Pickles & Mayo

Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Jotenkin olin ihan varma, että olin jo arvioinut nämä jossain kohtaa, mutta enpäs ollutkaan! Diner-arviota on toivonut poikkeuksellisen moni sipsiblogin lukija, ja niinpä huutoon on oitis vastattava.

Taffelin myyntivirke alkuvuodesta markkinoille ilmaantuneille naposteille on sanalla sanoen pyörryttävän huikea:

”Se sanotaan dainer, ja maistat siinä Route 66:n tienvarsiravintoloiden suolakurkun ja majoneesin dippimäisen herkullisuuden kietoutuneena Taffelmaisen taattuun perunarapeuteen. Oh Mama! Taffel Diner saa kielesi spinnaamaan kuin baarijakkaran pyörremyrskyssä.”

Voi juku! Pyörremyrskyssä spinnaava baarijakkara on melkoinen mieli- ja kielikuva sekä lupaus, jonka lunastaminen olisi kova temppu. Suolakurkun ja majoneesin makuisten sipsien selkein vertailukohta on Real Snacksin moderni Kaikilla mausteilla -klassikko, jonka makukimarassa maistuvat ketsuppi, sinappi ja kurkkusalaatti. Onko Dinereista snägärisipsigenren uudeksi kuninkaaksi?

Rakenne: Lastut ovat julmetun suuria, eikä moni niistä mahdu edes allekirjoittaneen valtavaan kitaan ilman välipuraisua. Rapeus on ylempää keskitasoa ja poimut ohuita. Paisto on kalpean puoleinen, mutta yleinen vaikutelma on tasalaatuisuus ja perusvarma naposteltavuus, mitkä ovat toki tuttuja ominaisuuksia Taffelin muistakin tuotteista.

Maku: Päällimmäisenä makuprofiilissa korostuu makeus, mutta toisaalta myös reilu suola. Maku on monitasoinen ja oikeasti maukas: välillä suussa korostuu majoneesi, välillä taas hapan ja mehukas suolakurkku. Yhdistelmä tuntuu sipsikontekstissa äkkiseltään omituiselta mutta lopulta suu tottuu siihen nopeasti. Kokonaisuudessa on kenties häivähdys myös sourcream & onion -makumaailmaa.

Kokonaisuus: Perverssiltä tuntuva yhdistelmä palkitsee uteliaan napostelijan. Todellinen crossover-sipsi, joka pääsee vähintään tasoihin Kaikilla mausteilla -sipsien kanssa segmentissään.

Arvosana: 4,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: American.

Weekend Snacks Chili & Garlic

Kaupallinen yhteistyö, Maustettu, Peruna, Poimutettu, Snacksit

Weekend Snacks vakuutti jokin aika takaperin nostalgisella Crisp Mix -pussillaan, ja kenties blogin taannoisen mediajulkisuuden siivittämänä valmistaja intoutui lähettämään Tampereelle suoraan sanottuna järjettömän kokoisen laatikon pullollaan sipsejä.

Valkosipulin rakastajana allekirjoittanutta eniten puhutteli ensimmäisenä makuvaihtoehto Chili & Garlic, vaikken toisaalta lukeudukaan tulisien makujen ystäviin.

Rakenne: Naposteiden muoto on kuppimainen ja jollain tapaa myös tyynymäinen. Puristesipsin poimut ovat syviä ja koko on sopiva. Rapeus on sanalla sanoen optimaalinen: sipsi rouskuu hampaiden välissä tyydyttävästi, muttei revi suuta rikki eikä toisaalta mene mössöksikään. Koko on oivallinen kertasuulliseksi ja soveltuu hyvin myös dippaamiseen.

Maku: Kokonaisuudessa chilistä ja valkosipulista on harmillisesti lähinnä mietoja viitteitä – näihin ei taatusti kukaan polta suutaan tai karkoita vampyyreja. Maustetykki on laulanut myös erittäin epätasaisesti, eli makujauhetta saa välillä suun täydeltä, välillä ei. Suolaa on enemmän kuin vähemmän. Lopputulema on kuitenkin pehmeähkö ja enimmäkseen harmiton. Päällimmäiseksi jää sama massan perusmaku kuin monissa Crisp Mixinkin naposteissa. Samalla läsnä on lievä tunkkaisuus, joka kaipaa raikasta vastapainoa.

Kokonaisuus: Chilin ja valkosipulin korostunut rooli pussin ulkoasussa on jokseenkin harhaanjohtava, mutta silti napostelutuokion jälkeen mieli on lähinnä ilahtunut etenkin ihanan rapeuden ansiosta.

Arvosana: 2,9 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Tzatziki.

Taffel San Diego Spicy Tomato

Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Muistelen törmänneeni myyntipuheen mukaan ”herkullisuudessaan lyömättömiin” Taffelin San Diegoihin sipsihyllyssä joskus vuosia sitten, mutta en osaa sen tarkemmin ajoittaa, milloin tomaatisipsit hävisivät valikoimista.

Yrittäessäni selvittää San Diegojen aikajanaa en tullut hullua hurskaammaksi, mutta törmäsin mielenkiintoiseen adressiin: 283 ihmistä internetissä vaatii aikoinaan San Diegot korvanneiden Ketchup-sipsien palauttamista markkinoille. Arvostan!

Rakenne: San Diegot ovat ehtaa perus-Taffelia suurine poimuineen ja kookkaine lastuineen. Poimujen ja huomattavan rapeuden aiheuttama kitalaen hellyys on myös tuttu muista valmistajan tuotteista, mutta ei tule herkuttelun tielle.

Maku: En ole lopulta varma, mikä San Diegot erottaa ketsuppisipseistä – mausteessa esiintyvät tomaatti, sipuli, valkosipuli, suola ja sokeri ovat kaikki ketsupin perusainesosia. Nämä ovat tosin kenties rahtusen vähemmän makeita kuin useimmat ketsuppisipsit. Maustetta on lastuissa harvinaisen epätasaisesti, mikä toki tekee napostelusta jännittävää: välillä suuhun pölähtää järjetön määrä maustetta. Mausta tulee myös mieleen American-dippi, mikä saa miettimään, onko millään valmistajalla kuunaan ollut valikoimissaan American-maustettuja sipsejä.

Kokonaisuus: Taffel San Diego on hyvänmakuinen ja jollain tapaa ”perinteisen” tuntuinen perunalastu, joka ei yritä olla mitään muuta kuin mitä on: tomaatinmakuinen sipsi.

Arvosana: 3,5 pistettä viidestä.

Dippisuositus: American.

Simba Mrs. H.S. Ball’s Chutney Flavoured Potato Chips

Makuja maailmalta, Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Taannoinen kokemukseni eteläafrikkalaisista Simba-sipseistä ei ollut mairitteleva, mutta en aio tuomita kokonaista napostevalmistajaa yhden pussin perusteella.

En tiedä, kuka on rouva H.S. Ball (hehehe), mutta ajatus chutney-sipseistä kiinnostaa kovasti. Mietitäänpä muuten hetki tätä globalisaation ilmenemää: suomalainen sipsiblogisti mussuttaa intialaisittain maustettuja perunalastuja, jotka on valmistettu Afrikan eteläisimmässä valtiossa. Kyllä nykyaika on ihmeellistä!

Tässä kohtaa on mainittava, että arviopussin parasta ennen -päiväys on mennyt jo pari kuukautta takaperin, mutta tällainen pikkuseikkahan ei kaltaistani seikkailumielistä snacksperttiä hidasta.

Rakenne: Simboja mutustellessa käy hyvä rouske, mutta ensirapeuden jälkeen tuntuma on lopulta suhteellisen jauhoinen. Edellisiin Simboihin verrattuna kokemus on myös melko rasvainen. Poimut ovat Estrella-tyyppiset. Lastujen väri on samea, mutta paisto ihan asiallinen.

Maku: Tässä kohtaa olen erittäin positiivisesti yllättynyt. Chutney-mauste on hedelmäinen ja pirteä, ja sitä tasapainottaa onnistunut suolaus. Kokonaisuus on lempeä, raikas ja täyteläinenkin. Maussa on häivähdys barbequeta. Itse peruna on melkoisen mautonta.

Kokonaisuus: Eivät nämä nyt mitenkään tajunnanräjäyttävän ihmeellisiä ole, mutta kyseessä on tasapainoinen ja hyvä perussipsi, joka pärjää hyvin myös omillaan ilman dippiä. Jos satut liikkumaan Afrikan suunnalla, suosittelen ehdottomasti tutustumaan. H.S. Balls -chutney alkoi näiden myötä myös kiinnostaa toden teolla.

Arvosana: 3,4 pistettä viidestä

Dippisuositus: Valkosipuli

Estrella Sadonkorjuu Kantarelli & Kermaviili vs. Lay’s Белые грибы со сметаной

Erikoisuudet, Makuja maailmalta, Maustettu, Poimutettu, Sileä, Sipsit

Syksy on sienten ja yleisurheilun MM-kisojen aikaa!

Hoksasin päivänä eräänä, että sipsikaapistani löytyy sekä kotimaisia että itänaapurista ponnistavia sieni ja maitotuote -aiheisia sipsejä, joten mikäpä olisikaan syysteemoihin sopivampaa kuin pieni maaottelu.

Estrellan toinen Sadonkorjuu-kausimaku on kantarelli ja kermaviili, venäläinen Lay’s-erikoisuus (kiitos Jonne!) puolestaan herkkusieni ja smetana – täysin vertailukelpoisia nämä naposteet eivät siis ole, mutta ei anneta sen haitata.

Lay’sit ovat perinteisesti pärjänneet Sipsiblogin testipenkissä kohtalaisen kehnosti, mutta lähestyn tästä huolimatta tämänkertaista testipussia erittäin avoimin mielin.

Rakenne

Estrella: Sadonkorjuu-lastut näyttävät kullankeltaisten Lay’sien rinnalla kuutamolla paistetuilta, mutta rapeus on silti kohdillaan. Sipsit ovat keskikokoisia ja poimut suuria. Reunoilla esiintyy kuorta ja öljyä on vähän.

Lay’s: Kauniin väriset ja läpikuultavat lastut ovat pääosin pienen puoleisia, mutta seasta löytyy muutama valtava poikkeus. Sipsit ovat ohuita, miellyttävästi rapsahtavia ja laysmaiseen tapaan erittäin öljyisiä.

Maku

Estrella: Kantarelli on maussa vieno, mutta tunnistettava. Maku on tasapainoinen, joskin suolaa on ehkä hitunen liikaa. Kermaviili on läsnä juuri sopivasti, ja kaiken alta maistuva peruna maukasta.

Lay’s: Estrellaan verrattuna Lay’s on erittäin makea ja tuo jollain (hyvällä) tapaa mieleen Knorrin ja muiden valmistajien pussikastikejauheet. Lay’sinkin kokonaisuus on kunnossa. Suolaa on juuri sopivasti, smetanan toivoisi korostuvan kenties enemmänkin. Perunaa ei mausta löydä. Kokonaisuudessa on kenties juuri smetanasta johtuen jotain aavistuksen juustoista.

Kokonaisuus

Maaottelu on kaiken kaikkiaan äärimmäisen tasainen, mutta kallistuu erittäin niukasti Estrellan voitoksi lastujen maalaismaisuuden ja soveliaamman öljyisyyden vuoksi. Suosittelen silti molempia, ja tämä Lay’s-maku on melko varmasti paras maistamani. Arvosanat ovat seuraavanlaiset:

Estrella: 3,8 pistettä viidestä
Lay’s: 3,7 pistettä viidestä

Dippisuositus molemmille: Taffel 3 Sipulia.