Sipsimatkalla: Ihan Perunoina

Makuja maailmalta, Sipsit, Vieraskynä

Mikä upea päivä! Tänään minulla on ilo julkaista tämän blogin ensimmäinen vieraskynäkirjoitus, joka on hyvän ystäväni ja sipsiraadeista tutun Mari Uusivirran matkakertomus Perusta. Tästä lähtee:

Tässä tulee kiistaton yhteen elämänkokemukseen perustuva totuus: Peru on maailman paras matkakohde napostelijalle.

Perustelut ovat selkeät.

  • Perunoiden kotimaa. Suomen siemenperunakeskuksen mukaan villiperunaa ryhdyttiin käyttämään ravintona Titicacajärven ympäristössä jo (luultavasti) noin kymmenentuhatta vuotta sitten.
  • Pottujen ylistys. Vierailimme ravintolassa, joka tarjoili pelkästään perunoita erilaisilla täytteillä. Perunoita on perussiiklin lisäksi ties millaisia ja minkävärisiä lajikkeita. Yksi maan kansallisruoista on perunat kylmällä lihakastikkeella – niiden makuiset sipsit olivat omanlaisensa elämys.
  • Sipsit ovat kaikkialla. Lähes jokaisessa ravintolassa, jossa vierailimme, oli alkupalaksi jonkinlaisia sipsejä, usein käsintehtyjä. Kaduilla myytiin itse pakattuja sipsejä ja pienessäkin kaupassa valikoima oli puhutteleva.
  • Peruuttamattoman vaikutuksen napostelun maailmaan tehneiden inkojen viljelytaito ei suinkaan jäänyt pottuihin. Peru-naposteiden aateliin kuuluvat myös maissituotteet: muun muassa muhkeat, paahdetut muttei poksautetut siemenet ja ns. pop up -kärryistä myytävät tuoreet popparit.

Kun kaiken tämän yhdistää esimerkiksi qvinoa-oluseen (maistuu etäisesti toffeella), on elämä liki tulkoon saavuttanut täyttymyksensä.

Kiitos Mari!

San Carlo Più Gusto Paprika e Mango

Makuja maailmalta, Maustettu, Sileä, Sipsit

Koronavirus on laittanut Italian karanteeniin, joten koin sopivaksi ottaa poikkeusviikon testilastuksi saapasmaasta viime vuonna minulle saapuneen erikoisuuden, ikään kuin kunnianosoitukseksi italialaisille snacksperteille ja muille virkaveljille sekä -siskoille. Toivottavasti ehditte siellä Välimeren rannoilla haalia hyvät sipsivarastot ennen poikkeustilan julistamista!

En ole koskaan aimmin törmännyt sipsimaailmassa mango-paprika-makuyhdistelmään, ja minulla on ikävä etiäinen, että siihen on syynsä. Kenties jossain curry-tyyppisessä hommassa toimiva kombo tuntuu lähtökohtaisesti kelvottomalta sipsimaulta, mutta lähestyn tätäkin keksintöä luonnollisesti kohtalaisen avoimin mielin.

Rakenne: Lastut ovat erittäin ohuita ja paistettu oivasti lehteilevän rapeiksi. Tummempi paisto ja punertava maustejauhe värjäävät sipsit kauniin kultaisiksi. Öljyä on akselilla niukasti–sopivasti. Lastukoko on pääosin melko suuri ja reunoilla esiintyy siellä täällä kuorta. Mausteen levitys on jokseenkin epätasaista.

Maku: Ensivaikutelma mausta on ristiriitainen ja vähän perverssikin. Ensin suussa häivähtää kuiva paprika ja suola, mutta hetken pureskelun jälkeen niiden kanssa ryhtyy taistoon mangon makeus ja vetinen jälkimaku. Mitä enemmän sipsejä rouskuttaa, sitä sekavampi on tunnelma hampaiden takana. Lopputuloksena kielellä maistuu yhtä aikaa mausteiselta, makealta, suolaiselta, vetiseltä ja rahtusen perunaiseltakin.

Kokonaisuus: Kaikella rakkaudella italialaisia kohtaan: todella kamalia sipsejä!

Arvosana: 0,6 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Kermaviili.

Fox Salt & Rosemary

Maalaisperunalastut, Makuja maailmalta, Maustettu, Sileä, Sipsit

Olen minikokoisista sipsipusseista vähintään kahta mieltä. Toisinaan muutaman kymmenen gramman annos on juuri sopiva tyydyttämään orastavan sipsinhimon, mutta useimmiten rääpälepusseista tulee vain paha mieli ja tarve hankkia isompi pussi.

Taannoisesta Italiasta saapuneesta sipsilaatikosta tarttui tällä viikolla kouraan Fox-merkkinen minipussi, jonka maku on suola ja rosmariini. Rosmariini tuntuu äkkiseltään maulta, jota minikoko saattaa jopa pukea. Saa nähdä!

Rakenne: Fox-lastut ovat kuulaan vaaleita ja ohuita. Puraistessa sipsi on rapea mutta kuitenkin jotenkin vähän höttöinen. Öljyä on erittäin avokätisesti. Yleistuntu on maalaismainen: sipsien reunoilla esiintyy vuoroin kuorta, vuoroin palaneisuutta. Lastut ovat pienehköjä ja erittäin käyriä.

Maku: Rosmariini ottaa makuprofiilissa niskalenkin kaikesta muusta. Sen maku on melko paljas, selkeä, puhdas ja voimakas – kerta kaikkiaan hallitseva. Myös runsas öljy maistuu, muttei ensinkään pahalta. Suola jää kihelmöimään huulille. Peruna katoaa rosmariinin ylivallan alle.

Kokonaisuus: Fox Salt & Rosemary on konstailematon ja suoraviivainen yhden tempun poni, jonka kohdalla pieni pussikoko on hyvästä, ellet sitten satu olemaan äärimmäinen rosmariinin ystävä.

Arvosana: 2,8 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Valkosipuli.

Simba Ghost Pops

Juustonaksun sukulaiset, Makuja maailmalta, Maustettu, Snacksit

Pitkästä aikaa Simban äärellä! Eteläafrikkalainen sipsipaja on tarjonnut aiemmin niin iloisia yllätyksiä kuin karvaita pettymyksiäkin. Kuvittelin jotenkin pussin ulkoasun perusteella, että tällä kertaa kulhossa rapisevat Ghost Popsit olisivat jotenkin tulinen tapaus, mutta kyseessä onkin pelkästään ”flavored maize snack”.

Mainitun ”flavorin” tarkempi luonne ei selviä pussin kyljestä, mutta esittelyteksti sisältää erittäin vinhan uudissanan:

”This delicious different snacksation is a mouth quivering experience. Ghost Pops – your friendly favourite – the snack that gives you a thrill every time.”

Rakenne: Ghost Popsit ovat kevyitä ja rapsakasti tussahtavia maissinaksuja, joiden massa muuttuu syljen kohdatessaan erittäin nopeasti hieman liisterimäiseksi ennen katoamistaan suusta. Ilmavien naposteiden koko on Nacho Cheese Ballsin luokkaa, muoto tuntuu täysin satunnaiselta. Pinta on karhea.

Maku: Maistettaessa mystinen ”flavor” selviää nopeasti: se on ketsuppi. Sen lisäksi Ghost Popsista onkin hankala löytää saati keksiä sen kummempaa sanottavaa. Maissimassa on melko mautonta, mutta silti tunnistettavissa maissiksi. Suolaa on reippaan puoleisesti.

Kokonaisuus: Ketsupin makuiset maissipallot eivät aivan ole se thrill jota pussin esittely lupaili, mutta eivät nämä suinkaan mikään pettymyskään ole – päin vastoin: kokonaiskokemus on todella ok+. Vankka keskitien kulkija.

Arvosana: 2,5 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Valkosipuli.

Sørlandschips Jule-Chipsverkstedet Pinnekjøtt

Erikoisuudet, Maalaisperunalastut, Makuja maailmalta, Maustettu, Sileä, Sipsit

Tammikuun aluksi on hyvä palata hetkeksi jouluisiin tunnelmiin! Vuosi takaperin sipsit opettivat minulle, että ruotsalaiseen joulupöytään kuuluu joulujuusto. Tänä jouluna puolestaan opin sipseiltä, että norjalaiseen joulupöytään kuuluu pinnekjøtt, joka suomentuu suurin piirtein tikkulihaksi. Tikkuliha on lampaan kyljeä, joka kypsennetään höyryttämällä koivutikkujen päällä (mistä tietysti nimi).

Asvalttiviidakon sananlasku sanoo: missä maku, siellä sipsi. Niinpä en ole varsinaisesti tai ollenkaan yllättynyt, että läntisimmässä länsinaapurissamme tikkuliha on taivutettu perunalastun muotoon. Kiitos sipsitoimituksesta Asmolle!

Rakenne: Tikkulihasipsit ovat leimallisesti artesaanisipsejä pussin takakannen perunatilaleimaa myöten. Pienehköjen ja erittäin käyristyneiden lastujen reunoilla on rustiikkisesti kuorta. Paisto on kullankeltainen, öljyä runsaasti. Rapeus on osastoa äärimmäinen, paksun lastun ansiosta varomaton napostelija repii suunsa alta aikayksikön. Tosirouskuttelijoille!

Maku: Kerrankin oikeasti lihalta maistuva lihasipsi! Kokonaisuudessa maistuvat lammas, suola ja tunnistamaton yrtti, joka kenties selviäsi pussin kyljestä, jos osaisin edes auttavasti norjaa. Paksusta lampaan mausta huolimatta myös peruna maistuu miellyttävästi. Lihan maku ei ole ensinkään teollinen tai esanssinen. Erittäin korkea suolaisuus ilmeisesti kuuluu tikkulihakokemukseen.

Kokonaisuus: Lihasipsit ovat useimmiten piikki napostelijan lihassa, mutta norjalainen Sørlandschips tekee tikkulihasipseillä erittäin tervetulleen poikkeuksen sääntöön. Pitäisiköhän joulupöytään tänä vuonna hankkia ehtaa pinnekjøttia?

Arvosana: 4,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Pelkkä kermaviili.

Simba Mrs. H.S. Ball’s Chutney Flavoured Potato Chips

Makuja maailmalta, Maustettu, Poimutettu, Sipsit

Taannoinen kokemukseni eteläafrikkalaisista Simba-sipseistä ei ollut mairitteleva, mutta en aio tuomita kokonaista napostevalmistajaa yhden pussin perusteella.

En tiedä, kuka on rouva H.S. Ball (hehehe), mutta ajatus chutney-sipseistä kiinnostaa kovasti. Mietitäänpä muuten hetki tätä globalisaation ilmenemää: suomalainen sipsiblogisti mussuttaa intialaisittain maustettuja perunalastuja, jotka on valmistettu Afrikan eteläisimmässä valtiossa. Kyllä nykyaika on ihmeellistä!

Tässä kohtaa on mainittava, että arviopussin parasta ennen -päiväys on mennyt jo pari kuukautta takaperin, mutta tällainen pikkuseikkahan ei kaltaistani seikkailumielistä snacksperttiä hidasta.

Rakenne: Simboja mutustellessa käy hyvä rouske, mutta ensirapeuden jälkeen tuntuma on lopulta suhteellisen jauhoinen. Edellisiin Simboihin verrattuna kokemus on myös melko rasvainen. Poimut ovat Estrella-tyyppiset. Lastujen väri on samea, mutta paisto ihan asiallinen.

Maku: Tässä kohtaa olen erittäin positiivisesti yllättynyt. Chutney-mauste on hedelmäinen ja pirteä, ja sitä tasapainottaa onnistunut suolaus. Kokonaisuus on lempeä, raikas ja täyteläinenkin. Maussa on häivähdys barbequeta. Itse peruna on melkoisen mautonta.

Kokonaisuus: Eivät nämä nyt mitenkään tajunnanräjäyttävän ihmeellisiä ole, mutta kyseessä on tasapainoinen ja hyvä perussipsi, joka pärjää hyvin myös omillaan ilman dippiä. Jos satut liikkumaan Afrikan suunnalla, suosittelen ehdottomasti tutustumaan. H.S. Balls -chutney alkoi näiden myötä myös kiinnostaa toden teolla.

Arvosana: 3,4 pistettä viidestä

Dippisuositus: Valkosipuli

Funyuns Onion Flavored Rings

Erikoisuudet, Juustonaksun sukulaiset, Makuja maailmalta, Snacksit

Populaarikulttuuri on muovannut tietyistä amerikkalaisista naposteista käsitteitä: Doritos, Pop Tarts, Cheetos ja Funyuns ovat erittäin monelle telkkarista tuttuja nimiä, joita harva Pohjolan perukoilla asustava on kuitenkaan päässyt maistamaan (paitsi tietysti Doritoksia, joita saa nykyään jokaisesta lähimarketistakin ja hyvä niin!).

Funyuns on kiinnostanut meikäläistä suuresti osapuilleen siitä saakka, kun ensi kerran kuulin niiden olemassaolosta Breaking Badin ja HIMYMin kaltaisista yhdysvaltalaisista moderneista tv-klassikoista.

Voitte siis kenties kuvitella onneni, kun sipsiraadistakin tuttu Hanna toi New Yorkin matkaltaan tuliaiseksi pussillisen vuodesta 1969 samalla reseptillä valmistettuja ihanuuksia. Maissimassaiset sipulirengakkeet ovat menneet Atlanttia ylittäessään valitettavan muusiksi, mutta säilyneet kuitenkin riittävän kokonaisina arvion muodostamista varten.

Rakenne: Sipulirenkaita ulkoisesti muistuttavat Funyunsit ovat äärimmäisen rapeita ja kuivia, ja massa pysyy rouskuvana pureskellessa yllättävänkin pitkään. Koostumus ja ohut muoto muistuttavat jossain määrin Estrellan linssijuustonaksuista.

Maku: Päällimmäisenä Funyunsissa maistuu tuhti, ihana ja hyökkääväkin sipuli, joka on kuitenkin riittävän makea tasapainottamaan naposteiden runsasta suolaisuutta. Itse massa on melko mautonta, ja jää kokonaisuudessa lähinnä maissin häivähdykseksi jälkimaussa. Tämä ei silti haittaa ollenkaan, sillä maustejauhe on osapuilleen täydellistä.

Kokonaisuus: Funyunsit ovat ehdottomasti ansainneet paikkansa naposteiden pop-kaanonissa. Maku on tasapainossa ja kokonaisuus muistuttaa hyvin paistettua sipulirengasta, josta on otettu sisältä sipuli pois, mutta jätetty maku. Saisipa näitä(kin) Suomesta!

Arvosana: 4,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Majoneesi.

Estrella Sadonkorjuu Kantarelli & Kermaviili vs. Lay’s Белые грибы со сметаной

Erikoisuudet, Makuja maailmalta, Maustettu, Poimutettu, Sileä, Sipsit

Syksy on sienten ja yleisurheilun MM-kisojen aikaa!

Hoksasin päivänä eräänä, että sipsikaapistani löytyy sekä kotimaisia että itänaapurista ponnistavia sieni ja maitotuote -aiheisia sipsejä, joten mikäpä olisikaan syysteemoihin sopivampaa kuin pieni maaottelu.

Estrellan toinen Sadonkorjuu-kausimaku on kantarelli ja kermaviili, venäläinen Lay’s-erikoisuus (kiitos Jonne!) puolestaan herkkusieni ja smetana – täysin vertailukelpoisia nämä naposteet eivät siis ole, mutta ei anneta sen haitata.

Lay’sit ovat perinteisesti pärjänneet Sipsiblogin testipenkissä kohtalaisen kehnosti, mutta lähestyn tästä huolimatta tämänkertaista testipussia erittäin avoimin mielin.

Rakenne

Estrella: Sadonkorjuu-lastut näyttävät kullankeltaisten Lay’sien rinnalla kuutamolla paistetuilta, mutta rapeus on silti kohdillaan. Sipsit ovat keskikokoisia ja poimut suuria. Reunoilla esiintyy kuorta ja öljyä on vähän.

Lay’s: Kauniin väriset ja läpikuultavat lastut ovat pääosin pienen puoleisia, mutta seasta löytyy muutama valtava poikkeus. Sipsit ovat ohuita, miellyttävästi rapsahtavia ja laysmaiseen tapaan erittäin öljyisiä.

Maku

Estrella: Kantarelli on maussa vieno, mutta tunnistettava. Maku on tasapainoinen, joskin suolaa on ehkä hitunen liikaa. Kermaviili on läsnä juuri sopivasti, ja kaiken alta maistuva peruna maukasta.

Lay’s: Estrellaan verrattuna Lay’s on erittäin makea ja tuo jollain (hyvällä) tapaa mieleen Knorrin ja muiden valmistajien pussikastikejauheet. Lay’sinkin kokonaisuus on kunnossa. Suolaa on juuri sopivasti, smetanan toivoisi korostuvan kenties enemmänkin. Perunaa ei mausta löydä. Kokonaisuudessa on kenties juuri smetanasta johtuen jotain aavistuksen juustoista.

Kokonaisuus

Maaottelu on kaiken kaikkiaan äärimmäisen tasainen, mutta kallistuu erittäin niukasti Estrellan voitoksi lastujen maalaismaisuuden ja soveliaamman öljyisyyden vuoksi. Suosittelen silti molempia, ja tämä Lay’s-maku on melko varmasti paras maistamani. Arvosanat ovat seuraavanlaiset:

Estrella: 3,8 pistettä viidestä
Lay’s: 3,7 pistettä viidestä

Dippisuositus molemmille: Taffel 3 Sipulia.

Wacko's Ketchup

Wacko’s Blacks Gusto Ketchup

Makuja maailmalta, Snacksit

Italian Fallossa asuu täysin ihana ihminen nimeltään Minna Lymi, jolla on miehensä kanssa seinähullu hanke remontoida osapuilleen 200-vuotias vuoristokylänen asuttavaan kuntoon vajaan 60 vuoden autiouden jälkeen. Tämän hankkeen vaiheita voi seurata ilahduttavasta Piccolo Salvo -blogista.

Ilahduttavan projektinsa lisäksi Minna on tunnettu rakkaudestaan ruokaan ja naposteisiin, ja hän tekikin allekirjoittaneen ikionnelliseksi tuomalla viimeisimmällä Suomen-reissullaan Sipsiblogin toimitukseen tuliaiseksi keskisuuren pahvilaatikollisen italialaisia sipsejä. Ensimmäisenä laatikosta valikoitui avattavaksi mielenkiintoinen tuttavuus: kovasti Taffelin Snack Friesia muistuttava Wacko’s Blacks Gusto Ketchup.

Rakenne: Wacko’sit ovat todella keveää ja ohutta perunapainotteista massaa, joka haihtuu kielellä osapuilleen yhtä nopeasti kuin jäätelöpallo konepellillä kesähelteillä. Tästä huolimatta ne tuntuvat jokseenkin rapeammilta kuin kotimaiset Snack Friesit.

Maku: Pussia avatessa nokkaan pölähti todella tymäkkä ketsupin tuoksu, joka ei kuitenkaan lopulta toistu maussa kovinkaan vahvana. Miellyttävän makeassa kokonaisuudessa on ketsupin ohella häivähdys bbq:ta, mutta hallitseva maku on silti perunamassa, joka tuo mieleen myös Weekend Snacksin tuotteet.

Kokonaisuus: Wacko’sin ketsuppiranskissipsit ovat todella keveitä ja helppoja naposteltavia, joissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta joista on lopulta melko hankala keksiä tähdellistä sanottavaa. Saa nähdä, mitä muuta jännittävää Italian laatikosta vielä paljastuu!

Arvosana: 3,0 pistettä viidestä.

Dippisuositus: Tzatziki.

Burts Jim Beam Bourbon Whiskey Potato Chips Original BBQ

Burts Jim Beam Bourbon Whiskey Potato Chips Original BBQ

Erikoisuudet, Makuja maailmalta, Maustettu, Sileä, Sipsit

Ylivoimaisesti eniten B-kirjainta sisältävä vastaan tullut naposteen nimi!

Taannoin testaamani Burtsin Guinness-maustetut sipsit eivät lopulta juuri maistuneet Guinnessilta, mutta tämä ei lannista testaamasta saman valmistajan bourbon-mausteisia lastuja. Tämän julkaisun kirjoittaja kuvittelee olevansa jonkinlainen alemman keskitason viskiharrastaja, mutta asiantuntemukseni ulottuu oikeastaan yksinomaan single malt -henkisiin skottiviskeihin – bourbon on jäänyt vieraammaksi. Konsepti kiinnostaa silti!

Guinness-pussin täysin poskettomat myyntipuheet on tällä kertaa jätetty suosiolla pois, ja takakansiteksti tyytyykin lupaamaan ”vain” bourbonin ja barbequen miellyttävän savuisen liiton. Viski ja bbq toki kulkevat käsi kädessä, mutta olen jo lähtökohtaisesti hieman skeptinen sen suhteen, kuinka tämä makumaailma on saatu uutettua perunalastuun. Saas nähdä!

Rakenne: Kuten edellisissäkin Burtseissa, rapeutta riittää vaikka muille jaettavaksi asti. Paisto on kauniin kuulas, reunoissa siedettävä määrä palaneisuutta ja öljyä kohtuullisen runsaasti. Lastujen koko vaihtelee villisti todella pienestä melko suureen.

Maku: Lupaavaa rasahdusta seuraa karvas pettymys ja päällimäinen vaikutelma tuotteesta on hailakka. Bbq-mausteessa on säästelty mahdollisesti siksi, että bourbonin maku erottuisi, mutta eipä lopulta erotu. Maku on jokseenkin ristiriitainen ja sekava – omituinen makeansuolainen sekasotku, joka ei ainakaan maistu viskiltä, jos edes hirveästi barbequelta. Suolaa on todella vaihtelevasti.

Kokonaisuus: Hyvin paistettu rapea perunalastu on menty pilaamaan täysin luokattomalla mausteella. En oikein osaa sanoa näistä mitään muuta tyhjentävää.

Arvosana: 1,8 pistettä viidestä.