Terveisiä Venezuelasta

Erikoisuudet, Makuja maailmalta, Sipsit

Venezuela on viime aikoina ollut uutisotsikoissa lähinnä poliittisen epävakauden ja kehnojen humanitaaristen olojen ansiosta. Venezuelan tilanne on pääasiassa karmea, mutta ei jotain huonoa ettei jotain hyvääkin.

Yleisradion Barcelonan kirjeenvaihtajana työskentelevä Maija Salmi on paitsi oivallinen toimittaja, myös pesunkestävä snackspertti. Niinpä onkin vain luonnollista, että Venezuelan matkalta mukaan tarttui ansiokkaan kriisiraportoinnin ohella paikallisia sipsejä, jotka Maija kiitettävästi postitti Suomen Tampereelle höystettynä muutamilla espanjalaisilla herkuilla. Jokaisen tämän tekstin lukijan verorahoja on siis välillisesti käytetty meikäläisen snaddiktion ruokkimiseen

Sipsilähetystä evästivät saatesanat, joiden mukaan venezuelalaiset sipsit ovat pääasiassa erittäin kamalia, ja paikalliset suosivat mustasta pörssistä hankittavia kolumbialaisia naposteita. (Sipsien musta pörssi kuulostaa sivumennen aiheelta, josta mielellään katsoisin ainakin puolituntisen gonzo-henkisen dokumentin. Joukkorahoitus, anyone?)

Yllättävänkin vikkelästi Espanjasta saapunut lähetys oli säilynyt hämmästyttävän ehjänä. Riemastuttava Harry Potter -teemainen paketti sai Kaukajärven S-Marketin postivirkailijan ensin hymyilemään ja kerrottuani paketin sisällöstä myös nauramaan räkäisesti.

Koska yksiäkään (korjatkaa, mikäli olen väärässä) arvioitavista tuotteista ei ole saatavilla Suomen markkinoilla, en näe hyödylliseksi käydä niitä yksitellen läpi järin syväluotaavasti. Tyydynkin siis tiiviisiin luonnehdintoihin, jotka toivottavasti auttavat tämän julkaisun maailmalla matkaavia lukijoita sipsihyllyjen äärellä.

Arviointikierrokseen osallistui myös vaimoni sekä kolmivuotias poikani, joka tosin jäävättäköön, sillä hänen luonnehdintansa jokaisesta naposteesta oli ”ihan hyvää”.

Ruffles Sabor a Jamón (Espanja)

Olen aiemmin testannut lukuisia pekoni- ja ribs-maustettuja sipsejä, mutta kinkkusipsien genressä tämä taitaa olla ensimmäinen laatuaan. Maku on melko lähellä muita edellämainittuja lihasipsejä, mutta savuisempi ja huomattavasti suolaisempi. Rakenne on rapea ja poimut kapeita, mutteivät silti revi suuta rikki.

Jano tulee nopeasti, ja Jamón-sipsit hyötyisivät ehdottomasti jostakin raikkaasta dipistä. Silti sellaisenaankin maukas ja ennen kaikkea rapea elämys.

Mun Chyps Ajo intenso (Venezuela)

En juuri puhu espanjaa, mutta vaimoni osasi onneksi tulkita plátanon tarkoittavan banaania. Pussista päätellen näissä pitäisi olla jonkinlainen valkosipulimauste, mutta totuus on lähempänä tunkkaista barbequeta.

Mauste on sinällään ihan keskitien kamaa, mutta toimii banaanin kanssa osapuilleen yhtä hyvin kuin nakit joulupuurossa. Lastu on lisäksi erittäin pahvinen ja koko kauneus on uitettu jossain todella iljettävässä öljyssä. En suosittele kenellekään.

El Original Pepito Dinosaurio (Venezuela)

Dinosauruksen muotoisia juustonaksuja, jotka haisevat varpaanväliltä eivätkä maistu oikeastaan yhtään miltään.

Jännittävä muoto antaa odottaaa paljonkin, mutta kokemus on lopulta sama, kuin laittaisi puristettua sahajauhoa suuhunsa. Kielellä häivähtää mieto juusto, mutta nielaisun jälkeen suuhun jää pelkkä kuivuus.

Lay’s Poppables (Espanja)

Näistä on vaikea sanoa muuta, kuin että kyseessä on käytännössä Taffel Hearts ilman minkäänlaista maustetta. Melko tylsä, mutta saattaisi toimia dipin kanssa.

Punch Papas Fritas Con Sabor a Queso (Venezuela)

Pussissa on noin 70 prosenttia ilmaa ja 30 prosenttia sipsejä. Näiden pitäisi kai maistua juustolta, mutta mauste-esanssi on niin teollinen, että maun nimi voisi oikeastaan olla tehdas. Uitettu samassa iljettävässä öljyssä kuin aiemmat banaanilastutkin. Täysin kamalia.

Juustosipsejä ei siis osata tehdä maailmallakaan!

Lay’s Receta Campesina (Espanja)

Paras viimeiseksi! Pussin perusteella makuyhdistelmä on sipuli, tomaatti ja jokin vihreä yrtti, ja niiltä nämä todella maistuvat. Todella ohuita, rapeita ja öljytasapainoltaan täydellisiä herkkuja, joista jokainen on tällätty täyteen erittäin intensiivistä makua.

Toivoisin näitä todella kipeästi kotimaisiin sipsihyllyihin, ja toivon tätä Lay’s-makua jatkossa tuliaisiksi jokaiselta Espanjaan matkustavalta ystävältäni.

Estrella-linssisipsit + Rainbow American -dippi

Estrella Kermaviili & Sipuli -linssisipsit ja Rainbow American -dippi

American, Dipit, Erikoisuudet, Sipsit, Snacksit

Taannoisessa Instagramin puolella toteuttamassani lukijakyselyssä kävi ilmi, että tämä julkaisu on viime aikoina tylysti laiminlyönyt dippejä. On siis hyvä hetki ottaa tähän väliin perinteinen yhdistelmäarvio: Estrellan Kermaviili ja Sipuli -linssisipsit ja Rainbow’n American-dippi.

Linssisipsit ovat vähän samanlainen vedenjakaja kuin Pringlesitkin. Ovatko ne lopulta sipsejä vai snackseja? Mikä on sipsin määritelmä? Sipsi toki mainitaan jo tuotteen nimessä, mutta silti kyseessä on massasta muotoon puristettu tuote, joka ei tällä kertaa edes sisällä perunaa.

Ja mikä muoto se onkaan! Linssisipsin muotokieli tuo mieleen suurinpiirteisellä kädellä piirretyn Batman-logon, nettikauppaostoslaatikoista tutut pehmustesuikerot, numero kolmosen ja ties mitä muuta. Ennen kaikkea muoto on kuitenkin täydellinen dippaamiseen: suuriin poimuihin saa kietaistua juuri niin paljon dippiä kuin ikinä vain mielii. Mutta millaisen parivaljakon se muodostaa Rainbow’n American-dipin kanssa?

Rakenne: Sellaisenaan Estrella Kermaviili & Sipuli (toim. huom. ei siis Sourcream & Onion) on äärimmäisen rapea. Rapeus säilyy pureskellessa todella pitkään, eli linssisipsi ei mössöydy suussa kovinkaan pian. Koostumus on hämmentävän perunaisa ja tiivis, ehkä hieman Pringlesiin päin kanttaava. Toiset tykkäävät, toiset eivät.

Maku: Sipulin ja kermaviilin tasapaino on kunnossa, joskin sipulijauhetta tuntuu olevan paikoin epätasaisesti. Mausteen yleisvaikutelma on miedohkon puoleinen, mikä ei ole huono asia, koska itse linssimassankin maku on miellyttävä.

Kokonaisuus: Kermaviili ja Sipuli -linssisipsit ovat erinomainen makupari American-dipin kanssa. Rainbow’n American on paksuhkoa ja maultaan jokseenkin raikas ja hedelmäinen. Sokeria on muihin Americaneihin verrattuna keskivertoa vähemmän. Miinusta tulee ainoastaan erittäin suurista mustapippurin palasista, jotka vesittävät kokonaisuutta kouluruokamaiseen suuntaan.

Arvosana ilman dippiä: 3,7 pistettä viidestä.
Arvosana dipin kanssa: 4,0 pistettä viidestä

Taffel Chips Choco

Erikoisuudet, Poimutettu, Sipsit

Jatketaanpa viime viikolla aloitettua asioiden törmäyttämisen tematiikkaa. Siinä missä Hippeasin jujuna oli terveydellisyyden ja napostelun yhdistäminen, 50-vuotisiaan juhliva Taffel on lähtenyt uutuudellaan täysin päinvastaiseen suuntaan ja päättänyt naittaa yhteen pussiin kaksi terveyden antiteesiä: suklaan ja sipsit.

Äkkiseltään perverssi ja taatusti sydän- ja verisuonilääkäreitä huolestuttava liitto on lopulta luonnollinen yhdistelmä – suolainen ja makeahan ovat toisiaan tasapainottavia vastamakuja, siis kuin ding ja dong, kuten kansanedustaja Ilkka Kanerva on asian ilmaissut.

Kenties myönnytyksenä linjojaan vaaliville snacksperteille Taffel on päättänyt rajoittaa pussin koon järkevähköön 100 gramman kerta-annokseen. Ei näitä kyllä enempää kerralla pystyisi puhtaalla omatunnolla syömäänkään.

Rakenne: Huomio kiinnittyy ensimmäisenä suklaan äärimmäisen epätasaiseen määrään lastujen välillä. Toisissa sipseissä on paljaita kohtia, toisissa taas suklaa on kerääntynyt suuriksi möykyiksi kuoppiin, mikä johtaa epätasaiseen napostelukokemukseen. Suutuntuma on kuitenkin pääsääntöisesti miellyttävä, ja sipsin rapeus tasapainottaa hyvin suklaan pehmeää olemusta.

Maku: Chips Chocon suklaa asettuu suklaiden genressä jonnekin keskimääräisen pääsiäismunasuklaan ja juhlapöydän konvehtien välimaastoon, mutta on ehkä hitusen verran turhan makeaa verrattuna sipsikomponenttiin, josta taas puuttuu riittävä suola. Tummempi suklaa antaisi enemmän tilaa suolaisuudelle.

Kokonaisuus: Chips Choco ei valitettavasti ole enemmän kuin osiensa summa, vaan ennemminkin molempien makumaailmojen kompromissi. Hienostuneemmalla suklaavalinnalla ja suuremmalla suolan määrällä olisi saavutettu oikeasti makujen leikkauspisteeseen asettuva tasapainoinen tuote. Nykyiselläänkin Chips Choco on kuitenkin hieno avaus kohti uudenlaista avaruusajan napostetta.

Arvosana: 2,6 pistettä viidestä.

Estrella Limited Edition Julost

Erikoisuudet, Maustettu, Sileä, Sipsit

Näin loppiaisen kynnyksellä on alkanutta vuotta kulunut sen verran, että on jo hyvä aika kääntää katse kohti tulevaa joulua. Sipsit eivät vielä toistaiseksi kuulu perinteiseen suomalaiseen joulupöytään, mutta elän toivossa, että tähän huutavaan epäkohtaan saataisiin viimeistään 2020-luvulla muutos. Suomesta ei taida saada (korjatkaa, mikäli olen väärässä) millään muotoa jouluteemaisia tai -mausteisia perunalastuja. Katse on siis käännettävä rajan taakse.

Meikäläisellä on mukavia ja huomaavaisia työkavereita, jotka haluavat omalta osaltaan edistää suomalaista sipsikulttuuria ja raahata ruodittavakseni ulkomaisia erikoisuuksia matkoiltaan. Eräs heistä vietti joulunsa länsinaapurissa ja toi sieltä palatessaan pussin Estrellan Julost-perunalastuja, jotka tiemmä olivat 50 prosentin alennuksessa jo heti tapaninpäivän jälkeen.

Mikäli internetiä ja kuulopuheita on uskominen, juusto on Ruotsissa yhtä elimellinen osa joulun ruokavaliota kuin Suomessa kinkku. En ollut tietoinen tästä ilmiöstä ennen julost-pussin vastaanottamista, ja arvostukseni ruotsalaisia kohtaan on tämän opittuani kasvanut entisestään. Ruotsalainen joulujuusto on ilmeisesti useimmiten edamia, mikä tuntuu jotenkin sopivalta ruotsalaisen maltillisen mielenlaadun huomioiden.

Juusto on ihanaa, sipsit ovat ihania. Miksi niiden liitto onnistuu niin harvoin?

Rakenne: Julost-sipsit muistuttavat hyvin pitkälti Estrellan suolattuja sileitä perunalastuja rakenteeltaan ja paistoltaan. Ohuen lastun purutuntuma on melko rapea, vaikka paisto onkin kalpean puoleinen. Rapeus säilyy pureskellessa melko pitkään eikä lastu missään vaiheessa mene varsinaisesti liian mössöiseksi. Juustomauste lisää jo entuudestaan hieman rasvaista vaikutelmaa. Lastun koko asettuu pienen ja keskikokoisen välimaastoon. Öljyn määrä on runsaahko.

Maku: Miksei Pohjoismaissa myydä kunnon juustosipsejä? Julost-sipsien halliseva maku on suola, jota äärimmäisen mieto juustomauste ei juuri taita. Juustoisuutta saa oikein hakemalla hakea. Suola on elementtinä niin hallitseva, että perunan makukin tulee esiin vasta kotvasen pureskelun jälkeen. Suuhun ei lopulta jää juuri muuta kuin jano ja mieto öljyisyys. Maku ei silti ole epämiellyttävä, ennemminkin lähinnä yhdentekevä.

Kokonaisuus: Hyvää joulua toivottava pussi kelpaa annettavaksi lahjaksi sellaisenaan. Joulujuustoa instituutiona tuntematon ei osaisi sokkotestissä erottaa näitä muista suhteellisen mauttomista juustosipseistä. Hyvä, ohut ja rapea perunalastu on pilattu liiallisella öljyllä ja yhdentekevällä juustomausteella.

Arvosana: 2,2 pistettä viidestä.

Olenko oikeassa vai väärässä? Löytyykö Suomen sipsimarkkinoilta mukiinmeneviä juustosipsejä? Ota kantaa ja kommentoi!