Tortillasipsin eli nachon syntytarina on kutkuttavan arkinen: kolmionmalliset rapeat tortillalastut syntyivät Los Angelesissa 1940-luvulla puolivahingossa tortillatehtaan hävikkipaloja paahtamalla.
80 vuodessa nachojen peruskonsepti on pysynyt enimmäkseen samanlaisena, mutta markkinatalouteen kuuluu, että pyörää (kolmiota) yritetään säännöllisesti keksiä uudelleen. Tällä kertaa asialla on Old El Paso, joka on yrityksenä jopa nachoa vanhempi keksintö.
Paperilla Tortilla Stripsin konsepti vaikuttaa lupaavalta. Pussin kyljessä esitelty lusikkamainen muoto tuntuu kuin luodulta entistäkin kätevämpään salsan kauhomiseen. Mikä on totuus?
Rakenne: Havainnekuva valehtelee rankasti. Jotkin suorakaiteen mallisista Tortilla Stripsit -nachokaistaleista muistuttavat lusikkaa, mutta suurin osa niistä on mennyt paistossa myttyyn, mutkalle tai solmulle, ja ovat näin täysin dippaamiskelvottomia. Itse kaistale on keskipaksu ja koostumukseltaan melko ilmava. Lastun rapeus tuntuu rakeiselta. Kaistaleet eivät monien budjettiluokan nachojen tavoin juuri mössöönny pureskellessa. Valheellisen muodon ohella ikävä ominaisuus on runsas öljyisyys, joka jättää kitalakeen niljakkaan tunteen.
Maku: Maku on päällisin puolin kunnossa, ja maissimassa jopa erittäin hyvää. Juustoesanssi on miellyttävä, joskin pehmeydessään erittäin mieto. Kuten öljyä, myös suolaa on runsaskätisesti. Auringonkukkaöljy myös maistuu korostuneesti vieden huomiota muista hyvistä makukokonaisuuden osasista.
Kokonaisuus: Epäonnistunut muotoilu ja korostunut öljyisyys pilaavat muutoin hyvänmakuisen ja hyvin paistetun nachon. Syön maissilastuni jatkossakin kolmionmuotoisina.
Arvosana: 2,0 pistettä viidestä.
Dippisuositus: Salsa, jos näitä voisi dipata!
